CTA Paikka

Varauksia koskevat laskenta- ja esittämisperiaatteet

20.5.2002

Päivi Räty

IAS-normiston pohjana olevan viitekehyksen mukaan velka on aina merkittävä taseeseen, kun on todennäköistä, että olemassa olevan velvoitteen täyttäminen aiheuttaa taloudellista hyötyä ilmentävien voimavarojen siirtymisen pois yrityksestä ja kun velvoitteen täyttämiseen tarvittava rahamäärä on luotettavasti määritettävissä. Varausten kirjaamista koskeva IAS 37 -standardi ottaa kantaa tulosvaikutteisesti huomioonotettavien varausten lisäksi myös ns. ehdollisiin velkoihin, joissa todennäköisyyden aste on varauksiksi merkittävien vastaisten menojen ja menetysten todennäköisyyttä alhaisempi.

Varauksella tarkoitetaan IAS-normistossa velkaa, jonka toteutumisajankohta tai toteutuva määrä on epävarma. IAS ei tunne vapaaehtoisia varauksia lainkaan – varauksia ei tehdä tuloksen tasaamiseksi eri tilikausien välillä, vaan silloin, kun yritystä tosiasiallisesti koskee joko oikeudellinen tai tosiasiallinen velvoite. Termi ”provision” päädyttiin kääntämään IAS-normiston suomennoksessa suoraan varaukseksi, vaikka suomalaisessa tilinpäätöskäytännössä käytetäänkin näissä yhteyksissä pakollisen varauksen käsitettä.

IAS-normistossa erotetaan toisistaan varaukset ja ehdolliset velat. Varaukset merkitään velaksi taseeseen (olettaen, että ne pystytään arvioimaan luotettavasti), koska ne ovat olemassaolevia velvoitteita ja koska on todennäköistä, että velvoitteiden täyttäminen edellyttää taloudellista hyötyä ilmentävien voimavarojen siirtymistä pois yrityksestä.

Ehdollisia velkoja ei puolestaan merkitä taseeseen velaksi, koska ne ovat joko:
– luonteeltaan mahdollisia velvoitteita, koska ei ole vielä varmistunut, onko yrityksellä sellainen olemassa oleva velvoite, joka saattaisi johtaa taloudellista hyötyä ilmentävien voimavarojen siirtymiseen pois yrityksestä; tai
– olemassaolevia velvoitteita, jotka eivät täytä IAS 37 -standardin mukaisia kirjaamisedellytyksiä (joko siksi, että ei ole todennäköistä, että velvoitteen täyttäminen edellyttää taloudellista hyötyä ilmentävien voimavarojen siirtymistä pois yrityksestä tai siksi, että velvoitteen määrä ei ole arvioitavissa riittävän luotettavasti).

Varaus oikeudellisen tai tosiasiallisen velvoitteen pohjalta

Varaus kirjataan IAS 37 -standardin mukaan seuraavissa tilanteissa:
– yrityksellä on olemassaoleva velvoite (oikeudellinen tai tosiasiallinen) aikaisemmin toteutuneen tapahtuman seurauksena;
– on todennäköistä (ts. toteutuminen on todennäköisempää kuin toteutumatta jääminen), että velvoitteen täyttäminen edellyttää taloudellista hyötyä ilmentävien resurssien poistumista yrityksestä; ja
– velvoitteen määrä on arvioitavissa luotettavasti. IAS 37:n mukaan vain äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa luotettavan arvion tekeminen ei ole käytännössä mahdollista.

Oikeudellinen velvoite (legal obligation) johtuu joko sopimuksesta, lainsäädännöstä tai muusta oikeudellisesta toimesta. Oikeudellisia velvoitteita saattaa käytännössä liittyä mm. ympäristönsuojelua koskevaan lainsäädäntöön tai viranomaisten määräyksiin. Tuotevastuulainsäädäntö saattaa myös aiheuttaa varausten kirjaustarvetta. Varauksen oikeudellisena perusteena saattaa olla myös takuusitoumus, jonka tavaran myyjä on antanut asiakkaalleen.

Esimerkki 1 (oikeudellinen velvoite):

Öljyteollisuudessa toimiva yritys saastuttaa, mutta puhdistaa jälkensä vain silloin, kun lainsäädäntö edellyttää sitä siinä tietyssä maassa, jossa yritys toimii. Yhdessä maassa, jossa yritys toimii, ei ole puhdistamista vaativaa lainsäädäntöä. Yritys on saastuttanut maaperää kyseisessä maassa useiden vuosien ajan. 31.12.2001 on käytännössä varmaa, että esitys laiksi, joka edellyttää jo saastutetun maa-alueen puhdistamista, tullaan hyväksymään pian vuodenvaihteen jälkeen.

Velvoitteen synnyttävästä aikaisemmasta tapahtumasta johtuva olemassaoleva velvoite:

Velvoitteen synnyttävä tapahtuma on maa-alueen saastuttaminen, koska puhdistamista vaativan lainsäädännön voimaantulo on käytännössä varma.

Taloudellista hyötyä ilmentävien resurssien siirtyminen pois yrityksestä velvoitteen täyttämiseksi:

Todennäköinen.

Johtopäätös:

Tehdään varaus, joka vastaa parasta arviota puhdistamisesta johtuvista menoista.

Tosiasiallinen velvoite (constructive obligation) johtaa sekin varauskirjaukseen, jos IAS 37-standardissa mainitut muut ehdot täyttyvät. Tosiasiallisessa velvoitteessa on kysymys yrityksen omaehtoisesta sitoutumisesta sellaiseen velvoitteeseen, joka sinänsä ei ole lainsäädännön asettama tai jonka pohjana ei ole oikeudellisesti sitovaa sopimusta. Tosiasiallisesta velvoitteesta on kyse silloin, kun yritys on osoittanut toisille osapuolille vakiintuneen toimintatavan, julkistamiensa toimintaperiaatteiden tai äskettäisen riittävän yksityiskohtaisen ilmoituksen perusteella ottavansa hoitaakseen tiettyjä velvollisuuksia. Yritys on näin ollen antanut toisille osapuolille riittävän perusteen odottaa, että se tulee täyttämään nämä velvollisuudet.

Esimerkki 2 (tosiasiallinen velvoite):

Öljyteollisuudessa toimiva yritys saastuttaa ja toimii maassa, jossa ei ole ympäristölainsäädäntöä. Yrityksellä on kuitenkin laajasti julkistetut ympäristöperiaatteet, joiden mukaan se sitoutuu poistamaan kaikki aiheuttamansa saasteet. Yrityksen tiedetään noudattavan julkistamiaan periaatteita.

Velvoitteen synnyttävästä aikaisemmasta tapahtumasta johtuva olemassaoleva velvoite:

Velvoitteen synnyttävä tapahtuma on maa-alueen saastuttaminen, joka synnyttää tosiasiallisen velvoitteen, koska yrityksen toiminta on antanut niille, joihin tämä vaikuttaa, riittävän perusteen odottaa, että yritys puhdistaa saasteet.

Taloudellista hyötyä ilmentävien voimavarojen siirtyminen pois yrityksestä velvoitteen täyttämiseksi: Todennäköinen.

Johtopäätös:

Tehdään varaus, joka vastaa parasta arviota maa-alueen puhdistamisesta johtuvista menoista.

Todennäköisyys ja mitattavuus ratkaisevat

Lähes aina on selvää, onko aikaisempi tapahtuma synnyttänyt olemassaolevan velvoitteen. Harvoissa tapauksissa, esimerkiksi oikeudenkäynnin ollessa kyseessä, saattaa olla erimielisyyttä siitä, ovatko tietyt tapahtumat toteutuneet tai johtavatko kyseiset tapahtumat tosiasiallisen velvoitteen syntymiseen. Tällöin yritys ratkaisee kaiken käytettävissä olevan tiedon – esimerkiksi asiantuntijalausunnot – huomioon ottaen, onko sillä tilinpäätöspäivänä olemassaoleva velvoite. Huomioon otettaviin tietoihin kuuluvat kaikki tilinpäätöspäivän jälkeisiin tapahtumiin perustuvat lisätiedot.

Jos näiden tietojen perusteella on todennäköisempää, että yrityksellä on tilinpäätöspäivänä olemassaoleva velvoite kuin että velvoitetta ei ole, yritys kirjaa varauksen (mikäli muut kirjaamisedellytykset täyttyvät). Jos sen sijaan on todennäköisempää, että tilinpäätöspäivänä ei ole olemassaolevaa velvoitetta, yritys ilmoittaa ehdollisen velan tilinpäätöksessään liitetietona, jollei taloudellista hyötyä ilmentävien voimavarojen siirtyminen pois yrityksestä ole erittäin epätodennäköistä.

Tappiolliset sopimukset

Jos yrityksellä on tappiollinen sopimus, sopimuksen mukainen olemassaoleva velvoite käsitellään tilinpäätöksessä varauksena. Tappiollinen sopimus määritellään IAS 37 -standardissa sopimukseksi, jonka mukaisten velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa väistämättä menoja, jotka ylittävät sopimuksesta odotettavissa olevan taloudellisen hyödyn.

Sopimuksen mukaiset väistämättömät menot kuvastavat pienimpiä sopimuksen purkamisesta aiheutuvia nettomenoja, ja ne ovat yhtä suuret kuin sopimuksen mukaisen velvoitteen täyttämiseksi tarvittavat menot tai sitä pienemmät korvaukset tai rangaistusseuraamukset sopimusvelvoitteiden täyttämisen laiminlyönnistä.

Uudelleenjärjestelyjen aiheuttamat varaukset

Uudelleenjärjestelyihin liittyy mm. seuraavia toimenpiteitä:
• toimialan myynti tai lakkauttaminen;
• toimipaikkojen sulkeminen jossakin maassa tai jollakin alueella taikka liiketoiminnan siirtäminen maasta toiseen tai alueelta toiselle;
• johdon rakenteen muutokset, esimerkiksi yhden esimiestason poistaminen; ja
• perustavaa laatua olevat uudelleenorganisoinnit, joilla on olennainen vaikutus yrityksen toimintojen luonteeseen ja painopisteeseen.

Uudelleenjärjestelyä koskevan tosiasiallisen velvoitteen katsotaan syntyvän vain silloin, kun yritys:
• on laatinut uudelleenjärjestelyä koskevan yksityiskohtaisen asianmukaisen suunnitelman, jossa määritellään vähintään:
• liiketoiminta tai liiketoiminnan osa, jota järjestely koskee;
• pääasialliset toimipaikat, joihin järjestely vaikuttaa;
• niiden henkilöiden toimipaikkojen sijainti, työtehtävät ja arvioitu lukumäärä, joille tullaan suorittamaan korvausta työsuhteen päättymisestä;
• toteutuvat menot; ja
• milloin suunnitelma pannaan toimeen; sekä
• on antanut niille, joihin järjestely vaikuttaa, riittävän perusteen odottaa, että yritys toteuttaa uudelleenjärjestelyn – yritys on joko aloittanut suunnitelman toimeenpanon tai tiedottanut suunnitelman keskeisistä kohdista niille, joihin järjestely vaikuttaa.

Näyttöä siitä, että yritys on aloittanut uudelleenjärjestelyä koskevan suunnitelman toimeenpanon, on esimerkiksi tuotantolaitoksen purkaminen, omaisuuden myynti tai julkinen tiedottaminen suunnitelman keskeisistä kohdista. Julkinen tiedottaminen uudelleenjärjestelyä koskevan suunnitelman keskeisistä kohdista synnyttää tosiasiallisen velvoitteen vain, jos se toteutetaan niin yksityiskohtaisesti, että se antaa toisille osapuolille (esim. asiakkaille, tavarantoimittajille ja henkilöstölle), riittävän perusteen odottaa, että yritys toteuttaa uudelleenjärjestelyn.

Jotta suunnitelma riittäisi antamaan perusteen tosiasialliselle velvoitteelle, suunnitelman toimeenpanemisen pitää olla suunniteltu alkavan niin pian kuin mahdollista ja saatettavan loppuun sellaisen ajan kuluessa, etteivät merkittävät muutokset suunnitelmaan ole todennäköisiä. Jos on odotettavissa, että uudelleenjärjestelyn aloittamiseen kuluu pitkä aika tai että uudelleenjärjestelyn toteuttaminen kestää kohtuuttoman kauan, on epätodennäköistä, että suunnitelma antaisi toisille riittävän perusteen odottaa yrityksen todella sitoutuneen uudelleenjärjestelyyn. Pitkä aikaväli antaa yritykselle mahdollisuuksia muuttaa suunnitelmiaan.

Uudelleenjärjestelytoimista tiedottaminen

Toimivan johdon tai hallituksen ennen tilinpäätöspäivää tekemä päätös uudelleenjärjestelystä ei synnytä yritykselle tilinpäätöspäivänä tosiasiallista velvoitetta, ellei yritys ole ennen tilinpäätöspäivää:
• aloittanut uudelleenjärjestelyä koskevan suunnitelman toimeenpanoa; tai
• tiedottanut uudelleenjärjestelyä koskevasta suunnitelmasta niille, joihin se vaikuttaa, ja tehnyt sitä riittävän yksityiskohtaisesti antaakseen heille riittävän perusteen odottaa, että yritys toteuttaa uudelleenjärjestelyn.

Yritys saattaa aloittaa uudelleenjärjestelyä koskevan suunnitelman toimeenpanemisen tai tiedottaa järjestelyn keskeisistä kohdista niille, joihin se vaikuttaa, vasta tilinpäätöspäivän jälkeen. IAS 10 ”Tilinpäätöspäivän jälkeiset tapahtumat” saattaa edellyttää uudelleenjärjestelyä koskevien tietojen antamista tilinpäätöksessä, mikäli järjestely on niin tärkeä, että sen esittämättä jättäminen vaikuttaisi siihen, pystyvätkö tilinpäätöksen käyttäjät tekemään asianmukaisia arvioita ja päätöksiä.

Vaikka johdon tekemä päätös yksinään ei synnytä tosiasiallista velvoitetta, velvoite voi aiheutua toisista aikaisemmin toteutuneista tapahtumista yhdessä tällaisen päätöksen kanssa. Esimerkiksi irtisanomiskorvauksia koskevat neuvottelut henkilöstön edustajien kanssa tai toiminnon myyntiä koskevat neuvottelut ostajien kanssa saattavat olla loppuunvietyjä ja vain hallituksen hyväksymistä vailla. Heti kun tämä hyväksyminen on saatu ja siitä on tiedotettu toisille osapuolille, yrityksellä on uudelleenjärjestelyä koskeva tosiasiallinen velvoite, jos IAS 37:ssä mainitut ehdot muutoin toteutuvat.

Toiminnon myyntiä koskeva velvoite syntyy vasta silloin, kun yritys on sitoutunut myyntiin, ts. kun sitova myyntisopimus on tehty. Vaikka yritys on tehnyt toiminnon myyntiä koskevan päätöksen ja tiedottanut siitä julkisesti, se ei voi olla lopullisesti sitoutunut myyntiin ennen kuin ostaja on yksilöity ja sitova myyntisopimus on tehty. Ennen kuin sitova myyntisopimus on tehty, yritys pystyy muuttamaan mieltään, ja sen täytyy muuttaa menettelyään myös silloin, jos ostajaa ei löydy hyväksyttävillä ehdoilla. Kun toiminnon myynti nähdään osana uudelleenjärjestelyä, toimintoon liittyvien varojen mahdollinen arvonalentuminen tarkistetaan IAS 36 -standardin mukaisesti. Jos myynti on osa laajempaa uudelleenjärjestelyä, uudelleenjärjestelyn muista osista johtuen voi syntyä tosiasiallinen velvoite ennen sitovan myyntisopimuksen tekemistä.

Uudelleenjärjestelyvaraukseen sisällytetään vain uudelleenjärjestelystä johtuvat välittömät menot, joita ovat molemmat seuraavat ehdot täyttävät menot:
• uudelleenjärjestely aiheuttaa ne välttämättä; ja
• ne eivät liity yrityksen jatkuvaan toimintaan.

Uudelleenjärjestelyvaraukseen ei sisällytetä menoja, jotka johtuvat esimerkiksi:
• palvelukseen jäävän henkilöstön uudelleenkoulutuksesta tai uudelleensijoittamisesta;
• markkinoinnista; tai
• investoinneista uusiin järjestelmiin ja jakeluverkostoihin.

Tällaiset menot liittyvät liiketoiminnan harjoittamiseen jatkossa, eivätkä ne ole uudelleenjärjestelystä johtuvia velkoja tilinpäätöspäivänä. Tällaiset menot kirjataan samalla perusteella kuin jos ne syntyisivät uudelleenjärjestelystä riippumatta.

Varojen odotettavissa olevista luovutuksista johtuvia voittoja ei oteta huomioon uudelleenjärjestelyvarausta määritettäessä, vaikka omaisuus-erien myynti nähtäisiin osana uudelleenjärjestelyä.

Ehdolliset velat ja varallisuuserät

Ehdollinen velka ilmoitetaan tilinpäätöksessä liitetietona, jollei taloudellista hyötyä ilmentävien voimavarojen siirtyminen pois yrityksestä ole erittäin epätodennäköistä.

Jos yritys vastaa velvoitteesta yhteisvastuullisesti, sitä osuutta velvoitteesta, joka toisten osapuolten odotetaan hoitavan, käsitellään ehdollisena velkana. Yritys kirjaa varauksen siitä velvoitteen osasta, josta johtuen taloudellista hyötyä ilmentävien voimavarojen siirtyminen pois yrityksestä on todennäköistä, lukuun ottamatta niitä IAS 37:n mukaan äärimmäisen harvinaisia tapauksia, joissa ei ole tehtävissä luotettavaa arviota.

Ehdolliset velat saattavat kehittyä alun perin ennakoidusta poikkeavalla tavalla. Sen vuoksi niitä on arvioitava jatkuvasti sen toteamiseksi, onko taloudellista hyötyä ilmentävien voimavarojen siirtyminen pois yrityksestä tullut todennäköiseksi. Jos tulee todennäköiseksi, että jokin aikaisemmin ehdollisena velkana käsitelty erä edellyttää vastaisen taloudellisen hyödyn poistumista yrityksestä, merkitään varaus sen tilikauden tilinpäätökseen, jonka aikana todennäköisyyden aste muuttuu.

Esimerkki 3 (ehdollinen velka):

Yritys A takaa vuonna 2000 yrityksen B tiettyjä lainoja, ja B:n taloudellinen tilanne on tuohon aikaan hyvä. Vuonna 2001 yrityksen B taloudellinen tilanne huononee, ja 30.6.2001 yritys B hakee velkajärjestelyä.

Tilinpäätös 31.12.2000:

Velvoitteen synnyttävästä aikaisemmasta tapahtumasta johtuva olemassaoleva velvoite:

Velvoitteen synnyttävä tapahtuma on takauksen antaminen, joka saa aikaan oikeudellisen velvoitteen.

Taloudellista hyötyä ilmentävien voimavarojen siirtyminen pois yrityksestä velvoitteen täyttämiseksi:

Taloudellisen hyödyn menetys ei ole todennäköistä 31.12.2000.

Johtopäätös:

Ei tehdä varausta. Takaus ilmoitetaan tilinpäätöksen liitetiedoissa ehdollisena velkana, jollei voimavarojen siirtymisen todennäköisyyttä pidetä erittäin vähäisenä.

Tilinpäätös 31.12.2001:

Velvoitteen synnyttävästä aikaisemmasta tapahtumasta johtuva olemassaoleva velvoite:

Velvoitteen synnyttävä tapahtuma on takauksen antaminen, joka aikaansaa oikeudellisen velvoitteen.

Taloudellista hyötyä ilmentävien voimavarojen siirtyminen pois yrityksestä velvoitteen täyttämiseksi:

31.12.2001 on todennäköistä, että velvoitteen täyttäminen edellyttää taloudellista hyötyä ilmentävien voimavarojen poistumista yrityksestä.

Johtopäätös:

Tehdään varaus, joka vastaa parasta arviota velvoitteen määrästä.

Ehdolliset varat johtuvat suunnittelemattomista tai muista odottamattomista tapahtumista, joiden perusteella tulee mahdolliseksi, että yrityksen hyväksi koituu taloudellista hyötyä. Esimerkkinä on vaade, jota yritys ajaa oikeudenkäyntien avulla, joiden lopputulos on epävarma. Tällaisessa tilanteessa ehdollinen omaisuuserä ilmoitetaan tilinpäätöksen liitetietona, jos taloudellisen hyödyn koitumista voidaan pitää yritykselle todennäköisenä.

Ehdollisia varoja ei merkitä tulosvaikutteisesti tilinpäätökseen, koska tämä saattaisi johtaa sellaisten tuottojen kirjaamiseen, jotka eivät ehkä koskaan realisoidukaan. Jos tuoton realisoituminen kuitenkin on käytännössä varmaa, siihen liittyvä omaisuuserä ei ole ehdollinen omaisuuserä, ja sen merkitseminen taseeseen on perusteltua.

IAS ei tunne harkinnan-varaisia varauksia

IAS 37 -standardi vastaa pitkälti neljännen yhtiöoikeudellisen direktiivin sisältöä, joka on pohjana pakollisia varauksia koskevan kirjanpitolain 5 luvun 14 §:n säännöksessä. Direktiivi antaa kuitenkin jäsenvaltioille mahdollisuuden sallia myös harkinnanvaraisten pakollisten varausten kirjaamisen sellaisissa tilanteissa, joissa ei ole kysymys lakiin tai kirjanpitovelvollisen sitoumukseen sivullista kohtaan olevasta velvoitteesta. Harkinnanvaraisten pakollisten varausten kohdalla tulee muilta osin täyttyä pakollisten varausten kirjaamisedellytykset, ts. niiden tulee kohdistua päättyneeseen tai aikaisempaan tilikauteen, niiden toteutumista on pidettävä varmana tai todennäköisenä tilinpäätöspäivänä ja niitä vastaava tulo ei ole varma eikä todennäköinen.

IAS 37 -standardi asettaa neljättä direktiiviä tiukemmat ehdot varausten kirjaamiselle, eikä mainitunkaltaisia harkinnanvaraisia varauksia tunneta IAS-käytännössä. IAS 37 -standardi poikkeaa direktiivistä myös uudelleenjärjestelyjä koskevien menojen kirjaamisessa: varauksen kirjaaminen edellyttää IAS:n mukaan yksityiskohtaista suunnitelmaa toteutettavista toimenpiteistä, kun taas direktiivimääräykset lähtevät liikkeelle yleisluontoisemmista ehdoista varauksen kirjausperusteena.

IAS 37 -standardin peruskäsitteet

Varaus (provision) on velka, jonka toteutumisajankohta tai toteutuva määrä on epävarma.

Velka (liability) on aikaisempien tapahtumien seurauksena yritykselle syntynyt olemassaoleva velvoite, jonka täyttämisen odotetaan johtavan taloudellista hyötyä ilmentävien voimavarojen siirtymiseen pois yrityksestä.

Velvoitteen synnyttävä tapahtuma (obligating event) on tapahtuma, joka synnyttää oikeudellisen tai tosiasiallisen velvoitteen, joka johtaa siihen, että yritykselle ei jää muuta realistista vaihtoehtoa kuin täyttää kyseinen velvoite.

Oikeudellinen velvoite (legal obligation) on velvoite, joka johtuu:
• sopimuksesta (sen eksplisiittisten tai implisiittisten ehtojen kautta);
• lainsäädännöstä; tai
• muusta oikeudellisesta toimesta

Tosiasiallinen velvoite (constructive obligation) on velvoite, joka johtuu yrityksen toiminnasta siten että:
• yritys on osoittanut toisille osapuolille vakiintuneen toimintatavan julkistettujen toimintaperiaatteiden tai äskettäisen riittävän yksityiskohtaisen ilmoituksen perusteella ottavansa hoitaakseen tiettyjä velvollisuuksia; ja
• yritys on näin ollen antanut toisille osapuolille riittävän perusteen odottaa, että se tulee täyttämään nämä velvollisuudet.

Ehdollinen velka (contingent liability) on mahdollinen velvoite, joka on syntynyt aikaisempien tapahtumien seurauksena ja jonka olemassaolo varmistuu vasta, kun yksi tai useampi epävarma, ei kokonaan yrityksen määräysvallassa oleva tapahtuma toteutuu tai jää toteutumatta tulevaisuudessa, mutta jota ei merkitä taseeseen, koska:
• ei ole todennäköistä, että velvoitteen täyttäminen edellyttää taloudellista hyötyä ilmentävien voimavarojen poistumista yrityksestä; tai
• velvoitteen suuruus ei ole määritettävissä riittävän luotettavasti.

Ehdollinen omaisuuserä (contingent asset) on mahdollinen omai-suuserä, joka on syntynyt aikaisempien tapahtumien seurauksena ja jonka olemassaolo varmistuu vasta kun yksi tai useampi epävarma, ei kokonaan yrityksen määräysvallassa oleva tapahtuma toteutuu tai jää toteutumatta tulevaisuudessa.

Tappiollinen sopimus (onerous contract) on sopimus, jonka mukaisten velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa väistämättä menoja, jotka ylittävät sopimuksesta odotettavissa olevan taloudellisen hyödyn.

Uudelleenjärjestely (restructuring) on johdon suunnittelema ja valvoma ohjelma, joka muuttaa olennaisesti joko:
• yrityksen harjoittaman liiketoiminnan laajuutta, tai
• tapaa, jolla tätä liiketoimintaa harjoitetaan.

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki
Uusimmat Artikkelit