Uuden osakeyhtiölain vaikutukset verotukseen
Uusi osakeyhtiölaki ja sen tavoitteet
Syyskuussa 2006 tuli voimaan uusi osakeyhtiölaki (624/2006; myöhemmin ”uusi OYL”). Sen voimaanpanosta säädettiin lailla 625/2006. Lainvalmistelun tavoitteena oli joustavan ja kilpailukykyisen osakeyhtiölain säätäminen, joka kuitenkin antaisi riittävän turvan vähemmistöosakkaille ja velkojille. Tarkoitus oli vähentää ja keventää muotomääräyksiä sekä säätää eräistä kokonaan uusista menettelyistä. Myös lain tahdonvaltaisuutta oli tarkoitus lisätä. Kaiken kaikkiaan oli tarkoitus, että säädettävä laki palvelisi mahdollisimman hyvin erityisesti pieniä osakeyhtiöitä, jotka muodostavat valtaosan osakeyhtiöiden kokonaismäärästä. Lakivalmistelua varten selvitettiin, että 93 prosenttia kaikista osakeyhtiöistä on alle 10 henkeä työllistäviä yhtiöitä.
Uutta OYL:a jouduttiin muuttamaan uuden tilintarkastuslain (459/2007) vuoksi siltä osin kuin laissa on mainintoja tilintarkastuksesta, tilintarkastajasta ja tämän tehtävistä. Uusi tilintarkastuslaki ja OYL:n muutos (461/2007) tulivat voimaan 1.7.2007.
Parhaillaan on käynnissä valmistelu hallituksen esitykseksi, jolla rajat ylittävistä sulautumisista annettu direktiivi (2005/56/EY) saatettaisiin voimaan kansallisessa lainsäädännössä OYL:n muutoksella. Rajat ylittävien sulautumisten lisäksi lakiin on tarkoitus esittää otettavaksi säännökset myös rajat ylittävistä jakautumisista. Euroopan yhteisöjen ns. Sevic-tuomion (C-411/03, Sevic Systems AG) perusteella on arvioitu, että yhtiöillä olisi oikeus toteuttaa rajat ylittävä jakautuminen suoraan perustamissopimuksesta ilmenevän sijoittautumisvapauden nojalla.
Hallituksen esitykseen on tarkoitus myös ottaa esitys 20:23 §:n muuttamiseksi siten, että oman pääoman laskelmassa voitaisiin ottaa huomioon kirjanpitoarvoja korkeammat arvot ja, että oman pääoman vähentymiseen perustuva velvollisuus yhtiökokouksen koolle kutsumiseen rajoitettaisiin koskemaan julkisia osakeyhtiöitä.
Hallituksen esitys on tarkoitus antaa syyskuun alkuun mennessä ja ehdotettava laki tullee voimaan vielä ennen vuodenvaihdetta.
Verosäännösten uudelleentarkastelua
Uutta OYL:a säädettäessä ei otettu huomioon lain mahdollisia verotuksellisia vaikutuksia, vaan arviointi jätettiin tehtäväksi toisessa yhteydessä. Näitä vaikutuksia arviointiinkin jo Yritysverotuksen kehittämistyöryhmän maaliskuussa 2006 antamassa mietinnössä (VM 4/2006; ns. Arvela II). Tuohon aikaan ehdotus uudeksi OYL:ksi oli eduskunnan talousvaliokunnan käsiteltävänä (mietintö annettiin 24.5.2006), joten yritysverotuksen kehittämistyöryhmä työskenteli vielä avointen kysymysten parissa. Yritysverotuksen kehittämistyöryhmän ehdotukset eivät johtaneet verolakien muutoksiin, mutta ehdotukset ovat nyt siis mukana pääministeri Matti Vanhasen II-hallituksen ohjelmassa.
Verotuksen näkökulmasta uusi OYL toi mukanaan mm. sen, että osakeannissa osakkeen merkintähinta voidaan joko kokonaan (ns. nimellisarvottomassa järjestelmässä) tai osittain merkitä sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon. Rahasto on osakeyhtiön vapaata omaa pääomaa, joka on jaettavissa osakkaille osingon tavoin OYL:n 13 luvun säännösten mukaisesti.
Uuden OYL:n sallima varojen joustava sijoittaminen ja palauttaminen on herättänyt kysymyksiä erityisesti siitä, miten sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta tapahtuvaa varojenjakoa on käsiteltävä verotuksessa. Lähinnä kysymys kiteytyy siihen, onko ja miltä osin rahastosta tapahtuvaa varojenjakoa pidettävä osinkona ja mikä on luovutusvoiton verotuksen kohtelun saavaa pääoman palautusta. Kuten tiedämme, valinta näiden kahden eri pääomatulon verotuksen välillä ei ole veroneutraali.
Yritysverotuksen kehittämistyöryhmä tarkasteli kysymystä erityisesti osinkoverojärjestelmän toimivuuden kannalta. Mietinnössä todetaan, että osinkoverojärjestelmä, jossa vapaata omaa pääomaa voidaan jakaa yhtiön valinnan mukaan kaksin täysin erilaisin verovaikutuksin, ei olisi kestävä. Mietinnössä on esitetty sekä luovutusvoittoverotusta että osinkoverotusta puoltavia näkökohtia sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta jaettujen varojen verotusta varten. Yhdeksi luovutusvoittoverotusta puoltavista näkökohdista on mainittu se, että osakeyhtiölain tavoitteena on lisätä joustavuutta oman pääoman mitoitukseen. Verotukselliset esteet yhtiöön sijoitetun oman pääoman palauttamiselle olisivat yritystoiminnan kannalta ongelmallisia.
Muun muassa näihin kysymyksiin uuden OYL:n verovaikutuksista on palattu Verohallituksen antamassa ohjeessa ”Uuden osakeyhtiölain vaikutuksia verotukseen” (8.3.2007 Dnro 206/345/2007). Verohallitus on ottanut kantaa lähinnä yleisimmin esille tuleviin tilanteisiin ja tarkastellut niitä voimassa olevien säännösten ja oikeuskäytännön perusteella.
Osakepääoman alentaminen, osakkeiden hankkiminen ja lunastaminen
Osakeyhtiön sidottu oma pääoma on määritelty uuden OYL:n 8:1 §:ssä. Sen mukaan sidottua omaa pääomaa ovat osakepääoma, arvonkorotusrahasto, käyvän arvon rahasto ja uudelleenarvostusrahasto. Myös kumotun osakeyhtiölain (734/1978) mukainen vararahasto ja ylikurssirahasto ovat sidottua omaa pääomaa. Osakepääoman alentamisesta on säädetty uuden OYL:n 14 luvussa. Osakkeiden hankkimisesta ja lunastamisesta on säännökset lain 15 luvussa.
Osakepääoman alentamista, omien osakkeiden hankkimista ja lunastamista on käsitelty verotuksessa osakkeiden luovutukseen rinnastettavana tulona. Näissä osakkaalle luovutusvoittoverotuksen realisoivissa pääomanpalautuksissa osakkeiden hankintamenona on vähennetty pääoman palautusta vastaava määrä (kts. KVL 60/2004, lainvoimainen ja vrt. myös KHO 2005:24 elinkeinoverolain puolelta). Verotettavaa tuloa ei näin siis yleensä ole muodostunut. Mikäli pääomaa on palautettu esim. osakkeen nimellisarvoa alentamalla, henkilöverotuksessa on mahdollista vielä hyödyntää hankintameno-olettama, kun osakkeet lopulta luovutetaan.
Normaalitilanteissa toimitaan siis näin, mutta poikkeuksellisempien toimien hyväksyttävyyttä on voitu testata verotusmenettelylain 29 §:n 2 momentin (peitelty osinko) avulla. Vuosien varrella aiheesta onkin kertynyt oikeuskäytäntöä ja sitä kautta kriteerejä, joista toiset puoltavat säännöksen soveltamista ja toiset ovat säännöksen soveltamista vastaan (mm. aiempi osingonjakopolitiikka, varojen tarpeellisuus/tarpeettomuus yhtiön toiminnan kannalta, sukupolvenvaihdokset jne.).
Yritysverotuksen kehittämistyöryhmä on ehdottanut, että yhtiön omia osakkeita lunastamalla tai hankkimalla jakamia varoja verotettaisiin luovutusvoittoa koskevien säännösten mukaan. Tämä olisi riippumaton siitä, lunastetaanko tai hankitaanko osakkeita omistuksen suhteessa vai suunnatusti. Peiteltyyn osinkoon liittyen työryhmä on ehdottanut, että verotusmenettelylain 29 §:n 2 momenttia muutettaisiin siten, että peitellyllä osingolla tarkoitettaisiin osakepääomaa alentamalla ja omia osakkeita hankkimalla tai lunastamalla ansiotulona verotettavasta osingosta menevän veron välttämiseksi jaettuja varoja.
Uuden OYL:n soveltamiseen liittyen Verohallitus on esittänyt ohjeessaan tilanteen, jossa yhtiön on tarkoitus alentaa osakepääoma nykyiselle vähimmäisosakepääoman tasolle eli 2 500 euroksi. Ohjeessa on perustellusti esitetty, että kyse ei ole peitellystä osingosta, jos korotus on tehty 1.9.1997 jälkeen ja jos korotus on aikanaan tehty vähimmäispääomavaateen (8 000 euroa) eikä yhtiön oman pääoman tarpeen perusteella.
Sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto
Edellä jo mainittiin, että sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon voidaan merkitä osakeantitilanteissa se osa osakkeiden merkintähinnasta, jota ei ole määrä merkitä osakepääomaan. Rahastoon voidaan merkitään myös muu kuin osakkeita vastaan tehty oman pääoman sijoitus. Varat voidaan jakaa osakkaille OYL:n 13 luvun säännöksiä noudattaen.
Varojen jakamista tästä rahastosta on tarkasteltu Yritysverotuksen kehittämistyöryhmän mietinnössä osinkoverojärjestelmän toimivuuden ja johdonmukaisuuden näkökulmasta. Sekä osinkoverotusta että luovutusvoittoverotusta puoltavien näkökohtien punninnan perusteella työryhmä päätyi ehdottamaan, että voittovarojen jaon lisäksi osinkona pidettäisiin varojen jakamista sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta.
Verohallituksen ohjeessa asiaa on tarkasteltu voimassaolevan oikeuden pohjalta. Ohjeessa esitetään, että varojenjako verotetaan:
a) pääoman palautuksena, jos rahasto muodostuu yhtiöön sijoitetuista varoista
b) pääomanpalautuksena ja osinkona rahastoon sijoitettujen varojen ja rahaston sisältämien voittovarojen suhteessa
• Rahasto sisältää esim. 50 000 euroa ylikurssia ja 50 000 euroa voittovaroja.
Jos rahastosta jaetaan 20 000 euroa, siitä puolet verotettaisiin tämän säännön mukaan pääoman palautuksena ja puolet osinkona.
c) osinkona, mikäli jaon todellinen luonne
ei ole selvitettävissä.
Ohjeessa siis näyttäisi otetun lähtökohdaksi (kohta b), että yhtiö ei voi määrätä rahastosta jaettujen varojen verotuksellisesta luonteesta, jos rahasto sisältää sekä yhtiöön sijoitettua omaa pääomaa että yhtiön tuottamia voittovaroja. Verotuksessa yleisenä lähtökohtana on kuitenkin, että verovelvollisen valinnat otetaan verotuksen pohjaksi sellaisenaan ellei niistä voida poiketa nimenomaisen säännöksen perusteella. On huomattava, että OYL 13:6 § 3 momentin mukaan varojen jakamisesta tehtävässä päätöksessä on mainittava, mitä varoja rahastosta jaetaan. Tästä näkökulmasta esitettyä verotustapaa voidaan pitää ongelmallisena.
Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon liittyvät verokysymykset eivät rajoitu vain varojenjaon verotuksellisen luonteen tarkasteluun. Myös varojen sijoittamiseen liittyy verotuksellisia kysymyksiä. Verohallituksen ohjeen mukaan pääoman sijoittaminen sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon lisää osakkeen hankintamenoa, kun sijoitus liittyy osakkeen hankintaan. Käytännössä tämä tarkoittaa maksullista osakeantia, jossa merkintähinta osin tai kokonaan merkitään sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon. Apporttitilanteissa osakkeen verotuksessa vähennyskelpoiseen hankintahintaan lisättäneen apporttina annetun omaisuuden käypä arvo. Apporttihan rinnastetaan osakkaan verotuksessa vaihdoksi ja mahdollinen luovutusvoitto lasketaan käyvän arvon mukaan. Ns. vastaavuusperiaatteen mukaisesti osakkeiden hankintahintaan tulisi siten lisätä omaisuuden käypä arvo.
Verohallituksen ohjeessa käytetyn ilmaisun (”liittyy osakkeen hankintaan”) perusteella näyttäisi siltä, että pääoman sijoitusta sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon ei lisätä osakkeen hankintahintaan, jos sijoitus tehdään ilman osakevastiketta. Onko näin ajateltavissa, että kyse on vastikkeettomasta pääomansijoituksesta, ja että ilman osakevastiketta tapahtuva kiinteistön tai muun omaisuuden sijoittaminen yhtiöön ei realisoisi osakkaalle vaihdoksi luokiteltavaa veronalaista luovutusta?
Väliosinko verotuksessa
Uutta OYL:a säädettäessä oikeudelliseen kielenkäyttöön tuli ns. väliosinko eli osingon jakaminen kuluvan tilikauden tuloksesta. Tästä on nimenomainen maininta hallituksen esityksessä (HE 109/2005 vp), jonka mukaan ”.. ehdotetaan kansainvälisten esikuvien mukaisesti, että keskeneräiseltä tilikaudelta ansaitun voiton (väliosingon) jakaminen vahvistetun tilinpäätöksen perusteella olisi sallittua.”
Väliosinkoon liittyen asiantuntijapiireissä on esitetty jonkin verran toisistaan poikkeavia näkemyksiä siitä, voidaanko sitä tosiasiallisesti jakaa. Myönteistä kantaa edustavat perustavat näkemyksensä nykyisen lain sanamuotoon (OYL 13:3 §; ”viimeksi vahvistettuun (tilintarkastettuun) tilinpäätökseen”), joka ei siis edellytä osingon jakamista viimeksi päättyneeltä tilikaudelta. Lisäksi on viitattu lain esitöiden nimenomaiseen mainintaan väliosingon mahdollisuudesta. Kielteistä kantaa edustavat ovat esittäneet, että tilinpäätössäännökset eivät tunne välitilinpäätöstä ja että, osingon jakaminen edellyttäisi muun muassa tilikauden muuttamista. Näin väliosingon jakaminen olisi hallinnollisena menettelynä suhteettoman raskas. Vallitseva kanta kuitenkin lienee, että väliosingon jakaminen on mahdollista.
Verohallituksen ohjeen mukaan väliosinko ei näyttäisi aiheuttavan erityisiä verotuksellisia ongelmia. Väliosinko verotetaan saajan tulona yleisten tuloverolain (kun nostettavissa) ja elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa (kun osingonjakopäätös on tehty) säädettyjen jaksottamissääntöjen mukaisesti. Osingon jakautuminen verovapaaseen osaan sekä pääoma- ja ansiotuloon tapahtuu kullekin vuodelle määritellyn osakkeen matemaattisen arvon perusteella. Esim. vuodelle 2007 osakkeen matemaattinen arvo lasketaan vuoden 2006 tilinpäätöksen perusteella eli väliosingon jakaminen ei tuo tähän laskentaan uutta.
Yritysverotuksen kehittämistyöryhmän mukaan varojen jakokelpoisuutta on arvioitava viimeisen tilikauden tilinpäätöksen perusteella. Jos jakokelpoisia varoja ei ole, työryhmän mukaan kyse olisi verotuksellisesti laittomasta varojenjaosta. Työryhmä verottaisi koko jaetun määrän henkilöosakkaan veronalaisena ansiotulona, kun jakajana on arvopaperipörssiin listaamaton yhtiö.
Yhtiöjärjestys osinkoverotuksen keskiöön?
Verohallitus on nostanut yhtiöjärjestyksen voitonjakomääräyksen keskeiseen asemaan osinkoverotuksen kannalta. Osingonjaon verotuksellisen moitteettomuuden kannalta päähuomio näyttäisi olevan siinä, että yhtiöjärjestys ei jätä voiton jakautumista vuosittain yhtiökokouksen harkintaan. Verohallituksen näkemyksen mukaan yhtiöjärjestyksen voitonjakomääräyksen tulee olla riittävän yksiselitteinen, jotta osingon suuruus ja sen kohdentuminen osakkeille olisi laskettavissa.
Pienyhtiöissä yksi tavanomainen syy osinko-oikeuden porrastukseen on voiton jakaminen työsuoritusten suhteessa. Verohallitus näyttäisi hyväksyvän tämän perusteen esittämillään reunaehdoilla. Ohjeessa on esitetty esimerkkitilanteena lääkäripalveluja tuottava yhtiö, jossa voitonjaon peruste on se, miten osakkaat ovat käyttäneet yhtiön tuottamia palveluja hyväkseen.
Keskusverolautakunta antoi toukokuussa ennakkoratkaisun (nro 20/2007), jossa oli kyse lääkäriyhtiön osingonjakoperusteiden hyväksyttävyydestä. Perustettavan yhtiön osakkeet jakautuivat kantaosakesarjaan ja useisiin vastaanotto-osakesarjoihin. Kantaosakesarjan toimintatulos laskettiin hallinnointitoiminnosta ja kunkin vastaanotto-osakesarjan toimintatulos kyseisestä vastaanottotoiminnosta. Yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön laskentatoimi oli järjestettävä siten, että kutakin osakesarjaa vastaava toimintatulos oli todennettavissa. Keskusverolautakunta hyväksyi osinkoperusteen, koska siitä oli määrätty yhtiöjärjestyksessä eikä se jättänyt osakkaille harkintavaltaa osingonjaon kohdistumisessa osakesarjojen kesken. Keskusverolautakunta näyttäisi siis olleen samoilla linjoilla kuin Verohallitus ohjeessaan.
Uusi OYL (13:6 § 4 mom.) sallii, että yksimieliset osakkaat jakavat osinkoa yhtiöjärjestyksestä poikkeavalla tavalla. Verohallitus suhtautuu tällaiseen yhtiöjärjestyksestä poikkeavaan osingonjakoon kielteisesti. Verohallituksen ohjeen mukaan yhtiöjärjestyksen mukaisesta osingonjaosta poikkeaminen merkitsee verotuksessa, että joku tai jotkut osakkaista luopuvat osingostaan. Kyseessä katsotaan olevan saadun osinkotulon käytöstä. Tähän perustuen osinko kohdistetaan verotettavaksi osakkaiden tuloina sen mukaisesti kuin osakkaat ovat yhtiöjärjestyksen mukaan siihen oikeutettuja. Verohallituksen ohjeessa ei ole erityisesti problematisoitu tätä verotustapaa. Ohjeessa ei ole viittauksia niihin mahdollisiin erityisiin perusteisiin tai veronkiertolausekkeisiin, joita tällainen verovelvollisten tahdonilmaisuista poikkeava verotus yleensä edellyttää tuekseen.
Osingon viimekätistä saajaa voidaan Verohallituksen käsityksen mukaan verottaa lahjana saadusta suorituksesta. Yhtiöjärjestyksestä poikkeavaan osingonjakoon saattaa motivoida monetkin erilaiset tekijät ja ns. lahjoitustahto on ehkä yksi näiden motivoivien tekijöiden joukossa. Lahjoittamistahdon kohdalla on kyse subjektiivisista tunnusmerkeistä (ei voida havaita ulospäin). Lahjaverotuksessa lienee kuitenkin useimmissa tapauksissa edellytetty, että myös tämän tunnusmerkin täyttymistä selvitetään ja arvioidaan. Onkin helpommin miellettävissä, että lahjaverotus realisoituisi niissä tilanteissa, joissa toimet tapahtuvat ns. ”perhepiirissä”.
Verohallituksen ohjeessa on otettu esille erikseen tilanne, jossa toimivan osakkaan ansiotulo-osinkoa tarkoituksellisesti verotussyistä jaetaan yhtiöjärjestyksen määräyksellä osakkaan perheenjäsenille. Tässä yhteydessä on nimenomaisesti mainittu, että tämänkaltaisiin tilanteisiin voidaan soveltaa veronkiertosäännöksiä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että näissä tilanteissa on siis myös arvioitava verovelvollisen tarkoitusperiä veronkiertotarkoituksen selvittämiseksi.
Näyttäisi siis siltä, että Verohallituksen ohje rajaa verotuksessa hyväksyttävän osingon yhtiöjärjestyksen määräyksen mukaiseen osinkoon. Yhtiöjärjestys ja sen tulkinta ponnahtaa näin osinkotulon verotuksessa keskeiseen asemaan eli yhtiöjärjestyksestä on tulossa osinkoverotuksen ”kivijalka”. Osinkoverotuksesta muodostuu siten uudenlainen taitolaji eli siitä tulee tapauskohtaista, yhtiöjärjestysmääräysten suunnitteluun ja tulkintaan perustuvaa toimintaa.
Yritysverotuksen kehittämistyöryhmä esitti mietinnössään, että: “Osinkotulon verottamista koskevaan pykälään sisällytettäisiin säännös, jonka mukaan yhtiön jakaessa varoja poiketen osakkeiden lain tai yhtiöjärjestyksen mukaisesta osinko-oikeudesta, jaettu määrä luetaan osakkaiden tuloksi sen mukaan kuin he ovat olleet osinkoon lain tai yhtiöjärjestyksen mukaan oikeutettuja.” Työryhmän näkemyksen mukaan osingon viimekätisen saajan verotuksesta ei ole tarkoituksenmukaista sisällyttää lakiin säännöstä. Työryhmä jättäisi mm. tulon luonteen arvioinnin tilannekohtaisen arvion varaan.
Lopuksi
Edellä on käynyt ilmi, että Verohallituksen ohjeen ja Yritysverotuksen kehittämistyöryhmän ehdotusten välillä on sisällöllisiä eroja. Verohallitus on arvioinut uuden OYL:n vaikutuksia voimassa olevan oikeuden perusteella. Tosin työryhmän tekemät ehdotukset (mm. yhtiöjärjestyksen korostettu asema osingon määrittelyssä) näyttäisivät olleen myös vaikuttamassa ohjeen sisältöön. Yritysverotuksen kehittämistyöryhmä on puolestaan voinut pohtia asiaa säädettävän verolain kannalta ja päätyä tehtyihin ehdotuksiin uuden OYL:n ja verolainsäädännön yhteensovittamisesta.
Pääministeri Matti Vanhasen II:n hallituksen ohjelman mukaan yritysverotuksen sopeuttaminen uuteen OYL:iin toteutetaan pääosin Yritysverotuksen kehittämistyöryhmän esittämien linjausten mukaisesti lukuun ottamatta poistouudistusta. Tämä on siis lähtökohta tuleville uudistuksille. Lainsäätäjän tahdonilmaisu OYL:n verotuksellisista vaikutuksista olisikin jo tarpeen. Nyt vielä ollaan ikävässä tilanteessa, jossa uusia säännöksiä odotetaan ja jonka aikana Verohallituksen ohje ”seisoo eturintamassa”.
