CTA Paikka

Tilinpäätös- ja verosuunnittelu uudessa tilanteessa

Kun Suomessa siirryttiin osinkoverotuksessa yhtiöveron hyvitysjärjestelmän käyttämiseen, verosuunnittelun tarve ja halu merkittävästi vähenivät. Tämä johtui siitä, että osakeyhtiön maksamaa tuloveroa ei aikaisempaan tapaan nähty vastikkeettomaksi rahan käytöksi, joka tulisi minimoida.
10.8.2004

Jarmo Leppiniemi professori

Osakeyhtiön maksamat tuloverot olivat aikaisemmin kuin pääsylippu osingon jakamiseen osakkeenomistajille. Yhtiön maksama vero on yhtiöveron hyvitysjärjestelmässä osasuoritus osakkeenomistajalta osingosta menevästä verosta. Kun osinko oli pääomatuloa, johon sovellettiin samaa verokantaa kuin yhteisöihin, yhtiön maksama vero riitti osinkoveroksi, eikä osakkeenomistajan tarvinnut maksaa saamastaan osingosta lisää veroa.

Meneillään olevassa verouudistuksessa on päätetty luopua yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä ja ryhtyä verottamaan osinkoja ainakin osittain kahteen kertaan. Verosuunnittelun tarve ja halu palautuvat. Vero nähdään taas vastikkeettomaksi rahan käytöksi. Tästä syystä uudistusta on luonnehdittu verokonsulttien verouudistukseksi. Tässä yhteydessä tutkitaan, mihin seikkoihin tulevassa tilinpäätös- ja verosuunnittelussa todennäköisesti keskitytään.

Verouudistuksen tilinpäätössuunnitteluun kannustavalle kehityssuunnalle vastakkainen on kirjanpitolain kehittämislinjaus. Pörssiyhtiöiden konsernitilinpäätöksissä siirrytään IAS/IFRS-tilinpäätösstandardien soveltamiseen. Lakiehdotuksen mukaan pörssiyhtiöt saisivat soveltaa näitä standardeja myös erillistilinpäätöksissään. Muutkin kirjanpitovelvolliset saavat halutessaan soveltaa IAS/IFRS-standardeja joko erillistilinpäätöksessään, konsernitilinpäätöksessään tai molemmissa. IAS/IFRS-ajettelulle on ominaista pyrkimys oikean ja riittävän kuvan antamiseen. Tähän lähestymistapaan tilinpäätössuunnittelu ei kuulu. IAS/IFRS-säännöksiä sovellettaessa useat nykyisen kirjanpitolainsäädäntömme verotuksen ja kirjanpidon sidonnaisuuden aiheuttamat joustot tulevat kielletyiksi. Tällaisia ovat tilinpäätössiirrot eli vapaaehtoiset varaukset ja poistoerot. Myöskään hankinnan ja valmistuksen kiinteiden menojen aktivoimiselle ei ole vaihtoehtoa. Vastaisten menojen ja menetysten vähentäminen on pakollista laissa mainittujen ehtojen täyttyessä, harkinnanvaraisia pakollisia varauksia ei hyväksytä.

Myös IAS/IFRS-tilinpäätöksenkin laatimiseen liittyy joitakin vaihtoehtoisia menettelytapoja erityisesti käypien arvojen soveltamisen laajuudessa. Jos kirjanpidolle ja verotukselle jää nykyisen kaltainen voimakas sidonnaisuus, on luultavaa, että verotuksella on myös IAS/IFRS-tilinpäätöksiä laadittaessa vaikutusta tilinpäätösten sisältöön. Vaikutus tulee esiin standardien sallimien vaihtoehtojen valinnassa ja soveltamisessa. Jos esimerkiksi tilinpäätökseen merkitty arvonnousu olisi veronalainen, on luultavaa, että monet kirjanpitovelvolliset korostaisivat varovaisuuden periaatetta enemmän kuin tilannetta, jossa arvonnousut ovat verovapaita.

Uusi osinkoverotus

Osingon kahdenkertainen verottaminen merkitsee, että vero menee ensin osakeyhtiön verotettavasta voitosta, sitten vero menee osingonsaajalle hänelle osinkona jaetusta yhtiön voitosta. Ketjuverotustilanteessa vero menee jokaiselta osingonsaajaportaalta silloinkin, kun osinko jaetaan edelleen. Ketjuverotusta on poistettu säätämällä yhtiöiden toisiltaan saamat osingot verovapaiksi. Kokonaan ne eivät ole verovapaita, joidenkin verovelvollisten kohdalla tästä pääsäännöstä on poikettu. Tällainen poikkeama on esimerkiksi yhtiömuotoinen arvopaperisijoittaminen pörssiosakkeisiin. Tällöin osingot ovat pääsääntöisesti myös yhtiölle veronalaisia. Ketjuverotus luonnollisesti vähentää yhtiömuotoista sijoitustoimintaa.

Kun ennen yhtiöveron hyvitysjärjestelmää vallitsi kahdenkertainen osinkoverotus, tilinpäätös- ja verosuunnittelu liittyivät keskeisesti kahdenkertaiselta verotukselta välttymiseen. Yhdestä verokerroksesta päästiin, jos jaettavissa oleva vapaa oma pääoma saatiin muodostettua verovapaista varoista. Verovapaat varat ovat ilmeisen tavoitteellisia myös uudessa osinkoverotuksessa. Verouudistus luo tällaisia mahdollisuuksia esimerkiksi verovapaiden osinkojen ja myyntivoittojen kautta. Myös kirjanpidon ja verotuksen eroja tultaneen tarkastelemaan laajasti siitä näkökulmasta, olisiko mahdollista, että kirjanpidossa lisättäisiin omaa pääomaa elinkeinoverotuksessa verovapaalla menettelytavalla. Esimerkiksi arvonnousujen merkitseminen kirjanpitoon ja tilinpäätökseen voi tuoda tällaisen mahdollisuuden, jos arvonnousu katsotaan osakeyhtiölaissa jaettavissa olevaksi vapaaksi omaksi pääomaksi.

Osakkeenomistajankin osinkoverosta on mahdollista vapautua. Näin käy, jos osinko on verovapaa. Verovapaa on 90 000 euron rajaan saakka muulta kuin pörssiyhtiöltä pääomatulona saatu osinko. Rajaa sovelletaan verovelvolliskohtaisesti.

Verovapaan osingon saamiseksi tavoitteellista on jakaa osakkeenomistus perheen sisällä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa usealle omistajalle. Näin enintään 90 000 suuruinen verovapaa osinko voidaan saada usealle henkilölle. Järjestelyllä saattaa olla myönteisiä verosuunnitteluun liittyviä seurauksia myös esimerkiksi perintö- ja lahjaverotusta ajatellen. Perheenjäsenten yksityisten hankkeiden rahoittaminen verotuksessa kestävällä tavalla perheenjäsenten välinen oikeudenmukaisuus huomioonottaen saattaa edistyä ajoissa tapahtuneen omistuksen hajauttamisen kautta.

Käsitellyt tilinpäätös- ja verosuunnittelun näkökulmat palauttavat mieleen niitä perusteluita, joita käytettiin kun aikanaan siirryttiin yhtiöveron hyvitysjärjestelmään. Perusteena oli toisaalta pyrkimys aikaisempaa neutraalimpaan verotukseen oman ja vieraan pääoman osalta; yritysten pääomarakenteen haluttiin parantuvan, ei haluttu, että verotus ohjaisi rahoitusta vieraan pääoman suuntaan. Tavoitteena oli myös edellä käsitellyn verosuunnittelun huomioonottaminen. Verosuunnittelu johti tuolloin useissa tapauksissa siihen, että kahdenkertaisen osinkoverotuksen sijasta verotusta ei tapahtunut lainkaan. Yhtiöveron hyvitysjärjestelmän sanottiin varmistavan yhdenkertaisen verotuksen toteutumisen. Tämä tapahtui vähimmäisverona ja täydennysverona, jos osingot jaettiin pelkästään verovapaiden tulojen avulla aikaansaadusta omasta pääomasta.

Merkittävä ero voimassa olevassa verojärjestelmässä ja verouudistuksen mukaisessa järjestelmässä on tarkastellaanko omistajan ja yrittäjän verotusta yhtenä kokonaisuutena vai toisistaan riippumattomina. Tarkastelu kokonaisuutena vastaa todellista tilannetta suurimmassa osassa yrityksiä, erityisen korostuneesti perheyrityksiä. Meneillään olevassa verolainsäädännön muuttamisessa nämä näkökulmat hyvin pitkälle edellytetään. Tavoitteena on ollut parantaa yrityksen verotusasemaa omistajan verotusaseman kustannuksella.

Eri pääomatulojen erilainen verotusasema

Verouudistuksessa verotuksen epäneutraalisuus kärjistyy eri pääomatulomuotojen kohdalla. Osingot on valittu tehoverotuksen kohteiksi. Sen sijaan koroissa ja vuokrissa säilyy tai on mahdollista säilyttää miedompi verotus. Korot ja vuokrat ovat tulonhankintaan tai elinkeinotoimintaan liittyessään maksajalleen vähennyskelpoisia, toisin kuin osingot. Kun osakeyhtiö maksaa vuokraa tai korkoa yksityishenkilölle, maksajan saama verottajan kuluosuus ja suorituksen saajan maksama vero eivät vastaa toisiaan. Yhteisöverokanta alennetaan verouudistuksessa 26 prosentiksi ja pääomatuloverokanta tätä korkeammaksi 28 prosentiksi. Sekä korko että vuokra ovat edullisia osinkoihin verrattuna. Osingon maksaja ei miltään osin saa vähentää maksamaansa osinkoa. Korko ja vuokra ovat saajalleen veronalaisia, osinko on osittain (70 %) tai kokonaan (muusta kuin pörssiyhtiöstä pääomatulona 90 000 euroon saakka) verovapaa. Osingon verotusaseman huonontamiseen liittyviä suunnittelumahdollisuuksia on käsitelty edellä.

Pääomatulojen epäneutraali verotuskäsittely johtaa korko- ja vuokratulojen tavoitteluun osinkojen asemesta. Yhtiön ja osakkeenomistajan välisessä suhteessa tämä saattaa merkitä sitä, että yhtiö ottaa osakkeenomistajiltaan mieluummin lainoja kuin osakepääomaa. Käypä korko on verotuksessa vähennyskelpoinen myös osakkeenomistajalle maksettuna, kunhan lainanottaminen on yrityksen harjoittaman tulonhankinta- tai elinkeinotoiminnan rahoitustarpeet huomioon ottaen perusteltu.

Koron osinkoa parempaa verotusasemaa on mahdollista hyödyntää silloinkin, kun yhtiön nettovarallisuus antaa mahdollisuuden jakaa osakkeenomistajien kädessä verovapaata osinkoa mutta yhtiön maksuvalmiustilanne estää osingon maksamisen. Tällöin yhtiö ja osakkeenomistaja voivat sopia osingon jäämisestä velaksi. Velka voi olla korollinen.

Jos osakkeenomistajien yksityistalouden rahoittamisen painopistettä halutaan siirtää osingoista vuokriin, osakkeenomistajien tulee omistaa yhtiön käytössä olevia (tai muita) vuokratiloja. Erityisesti vuokran mitoittamisessa tulee ottaa huomioon peitellyn osingonjaon uhka, jos poiketaan siitä, mitä ulkopuoliselle suoritettaisiin.

Yritysrakenteiden suunnittelu

Yritysrakenteita, konsernirakennetta, yhtenä tai useana juridisena yrityksenä toimimista, kiinteistöjen omistamista jne. suunnitellaan edellä käsitellyistä näkökulmista käsin. Tavoitteena saattaa olla varmistaa verovapaiden tulojen muodostuminen osinkoa jakavalle yhtiölle sekä korko- ja vuokratulojen saaminen osakkeenomistajalle. Rakennesuunnittelun tavoitteet tähtäävät usein myös näitä näkökulmia pidemmälle.

Yrityksen tehtävänä on arvon luominen omistajilleen. Kaikkien toimintojen kohdalla puntaroidaan jatkuvasti, onko toiminto tuottava omissa käsissä vai saataisiinko parempi tuotto luopumalla toiminnosta myymällä tai lopettamalla se. Eri toiminnot on usein sekä seurannan että myynti- tai purkumahdollisuuden ylläpitämiseksi hyödyllistä pitää erillisinä konserni- tai muina yhtiöinä.

Myyntimahdollisuuden tärkeyttä korostaa veromuutosten jälkeenkin ankaraksi jäänyt varallisuusverotus. Yksityishenkilön omistuksessa on varallisuusverotuksen takia hankala pitää pääomaa sitovaa osakeyhtiötä, joka ei jaa osinkoa. Jos osinkoa ei jaeta, yhtiö ei rahoita ainakaan verotehokkaasti osakkeistaan menevän varallisuusveron maksamista. Yhtiöstä mahdollisesti nostetuista palkkatuloista varallisuusvero ei ole vähennettävissä. Varallisuusvero on vähennettävissä pääomatulo-osingosta, joka ylittää 90 000 euroa. Ellei riittävää osinkoa kerry, varallisuusvero ei ole vähennettävissä.

Edellä kuvattu tilanne johtaa helposti siihen, että esimerkiksi kehittämistoimintaan suuntautuneet yhtiöt omistetaan niin kauan kuin kehitystoimintaa on mahdollista jatkaa ilman varallisuusveroa. Osakkeet myydään siinä vaiheessa, kun kehitystoiminta osoittautuu menestykselliseksi ja oman pääoman sijoituksia alkaa laajemmin kertyä yhtiöön. Varallisuusverorasitus kasvaa usein merkittävästi, jos yhtiölle hankitaan pörssinoteeraus. Tästä saattaa aiheutua, että osinkoa jakamattoman osakkeista luovutaan aikaisemmassa vaiheessa kuin ilman veropainetta luovuttaisiin.

Yritysmuotojen keskinäinen edullisuus muuttuu veromuutosten myötä. Henkilöyhtiö muuttuu aikaisempaa useammin osakeyhtiötä edullisemmaksi yritystoiminnan organisointimuodoksi. Tilanne korostuu silloin, kun osinkoa verotettaisiin ansiotulona. Yksityistalouden rahoittaminen on tällaisissa tilanteissa osakeyhtiömuotoa käytettäessä edullisempaa palkkana kuin osinkona. Jottei palkkaa katsottaisi peitellyksi osingoksi, osakkeenomistajan saama palkka saa olla enintään sen suuruinen kuin mitä vastaavasta työsuorituksesta maksettaisiin ulkopuoliselle.

Muista yritysmuodoista kuin osakeyhtiöistä saadun tulon pääomaosuuden kertymisprosenttia korotetaan osakeyhtiön alentuneen verokannan kompensoimiseksi. Pääomatulon kertymisprosentti korotetaan 18 prosentista 20 prosenttiin. TVL 38.1 §:n mukainen mahdollisuus valita pääomatulon kertymisprosentiksi 10 prosenttia säilytetään. Säännöksellä on merkitystä tilanteissa, joissa osingonsaajan tulotaso on alhainen; silloin, kun ansiotulon veroprosentti ei yllä pääomatulon veroprosentin suuruiseksi.

Rahoitusvälineiden kehittäminen

Niin suorassa yritysrahoituksessa kuin yritysten itsensä ja rahalaitosten markkinoilta keräämässä rahoituksessa käytettävien rahoitusvälineiden painopisteet muuttuvat. Oman pääoman rahoitusta käytetään aikaisempaa vähemmän. Vieraan pääoman rahoitusvälineiden osuus kasvaa. Niin sijoitustoiminnan, yritysten riskinhallinnan kuin rahoittajien tuotto-odotustenkin takia rahoitusta ei ole mahdollista hoitaa kokonaan tavanomaisella vieraalla pääomalla. Kehittelykohteita ovat erilaiset oman ja vieraan pääoman välimuodot sekä tuotoltaan osakesidonnaiset vieraan pääoman instrumentit.

On nähtävissä merkkejä siitä, että esimerkiksi indeksilainajärjestelyt kasvattavat suosiotaan. Indeksilaina on vieraan pääoman rahoitusjärjestely, jossa tuotto, korko, on sidottu vertailuindeksin kehittymiseen. Indeksinä voi olla osakeindeksi, raaka-aineindeksi, määritellyn osakekorin indeksi tms. Usein indeksilainat ovat pääomaltaan turvattuja. Tämä tarkoittaa, että sijoittaja saa sijoittamansa rahamäärän takaisin olipa indeksi sitten noussut tai laskenut. Pääoman suojan vastapainoksi sijoittajan osallistumisastetta eli partisipaatiota indeksin noususta rajoitetaan johonkin prosenttimäärään, esimerkiksi 75 prosenttiin. Vaikka rahoitusmuodon tuotto on sidottu osakkeiden arvon kehittymiseen ja osinkoihin, korvaus siitä maksetaan osinkoa edullisemmin verotettavana korkona.

Indeksilainan liikkeeseenlaskijan näkökulmasta rahoitusjärjestelyissä on kysymys kahdesta eri rahoitusvälineestä. Ensinnäkin liikkeeseen lasketaan nollakorkolaina tai alhaiskorkoinen laina. Kun yritys saa korottoman lainan esimerkiksi viideksi vuodeksi, osa korkosäästöstä voidaan käyttää johdannaisinstrumenttien hankkimiseen korkoperusteen negatiivisten muutosten aiheuttaman riskin eliminoimiseksi. Sijoittajan kannalta rahoitusjärjestelyyn liittyy usein se ongelma, että verrattuna perinteiseen korko- tai osinkosijoitukseen indeksilainan läpinäkyvyys on huono. Indeksilainan tarjoaja saattaa saada vähemmän taitavalta sijoittajalta lainan hyvinkin edullisesti perinteiseen vieraan pääoman järjestelyyn verrattuna.

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki