CTA Paikka

Sijoitusrahastosijoitukset kirjanpidossa

Sijoitusrahastoihin tehdyt sijoitukset ovat kasvussa. Yhä useampi yritys käyttää sijoitusrahastosijoituksia likviditeetin hallintaan. Kirjanpitokäsittelyn kannalta ratkaisevaa on sijoituksen luonne.
13.3.2007

Mirella Hirn KHT, Ernst & Young

1. Sijoitusrahastot sijoituskohteena

Sijoitusrahastot ovat sijoituskohteita, joita säännellään sijoitusrahastolaissa. Rahastoon tehdään sijoitus hankkimalla sijoitusrahasto-osuuksia. Rahaston varat sijoitetaan sitä hallinnoivan rahastoyhtiön toimesta edelleen erilaisiin arvopapereihin sijoitusrahastolain ja rahaston sääntöjen asettamissa puitteissa. Rahaston riski vaihtelee sen mukaan, mihin varat ovat sijoitettuna. Rahastosijoitus on hyvin likvidi, sillä rahastoyhtiön on lunastettava rahasto-osuudet välittömästi lunastuspäivän arvosta. Rahastoyhtiön on lisäksi laskettava kunakin pankkipäivänä rahasto-osuuden arvo, joka määräytyy rahastoon kuuluvien instrumenttien markkina-arvon perusteella. Rahastosijoituksen kautta erityisesti pienet sijoittajat pyrkivät hyötymään suursijoittajan asiantuntemuksesta. Usein rahastosijoituksia käytetään sijoitusriskin hajauttamiseen tai talletuksia paremman tuoton tavoitteluun.

2. Rahasto-osuuksien esittäminen kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä

Suomalainen kirjanpitolainsäädäntö perustuu hankintamenoperiaatteeseen. Sijoituksen hankintamenoon luetaan kirjanpitolain (KPL) 4:5 §:n mukaan hankinnasta aiheutuneet muuttuvat menot. Sijoitusrahasto-osuudet kirjataan taseeseen merkintäkurssiin. Lisäksi rahasto-osuuksista hankinnan yhteydessä maksettavat merkintäpalkkiot ja mahdolliset muut kulut ovat hankinnasta aiheutuneita menoja, jotka aktivoidaan sijoituksen hankintamenoon.

2.1 Rahastosijoitukset taseessa

Sijoitusten kirjanpitokäsittelyyn vaikuttaa ensisijassa se, missä tarkoituksessa sijoitus on tehty. Sijoitusrahastosijoituksia käytetään tyypillisesti kassanhallintaan, jolloin kassavaroja sijoitetaan vain lyhytaikaisesti. Lyhytaikaiset sijoitukset esitetään taseen vaihtuvissa vastaavissa.

Rahoitusomaisuusarvopapereihin merkitään tilapäisesti sijoitetut likvidit varat. Rahoitusomaisuudessa esitetään lyhytaikaisiksi tarkoitetut sijoitukset myös silloin, kun sijoitustoiminta ei ole yhtiön varsinaista liiketoimintaa. Mikäli kirjanpitovelvollinen harjoittaa aktiivista arvopaperikauppaa, sijoituksia voidaan käsitellä myös vaihto-omaisuutena. Sijoitusrahaston luonteesta johtuen, rahasto-osuuksia ei useinkaan hankittane edelleen luovutettaviksi eikä niitä näin ollen käsitellä kirjanpidossa vaihto-omaisuutena.

Mikäli arvopaperit on hankittu pysyväksi, pitkäaikaiseksi sijoitukseksi, ne esitetään pysyvien vastaavien sijoituksissa. Sijoituksia rahasto-osuuksiin voidaan tietyissä tilanteissa, kuten tulevien investointien rahoittamiseksi, tehdä myös tarkoituksena saada niistä tuottoa arvonnousun kautta pidemmällä tähtäimellä. KPL 4:3 §:ään sisältyvän määritelmän mukaisesti pysyviin vastaaviin merkittyjen erien odotetaan tuottavan tuloa useana tilikautena.

2.2 Rahasto-osuuksien käsittely juoksevassa kirjanpidossa

Sijoitusrahasto-osuuksista juoksevassa kirjanpidossa syntyviä tapahtumia ovat rahasto-osuuksien merkinnät, myynnit sekä voitonjako. Rahasto-osuuksien merkintään liittyviä kirjanpitokysymyksiä käsiteltiin edellä. Tässä keskitytään myyntien ja voitonjaon kirjanpitokäsittelyyn.

Sijoitusrahasto-osuuksien myynnin yhteydessä realisoituu sijoituksen myyntivoitto tai -tappio, joka lasketaan vähentämällä saadusta myyntihinnasta sijoituksen hankintameno. Myyntituloksen esittäminen tuloslaskelmassa määräytyy sen perusteella, mihin tase-erään kyseinen sijoitus on kuulunut. Rahoitusomaisuusarvopapereiden myynnistä syntynyt myyntivoitto (-tappio) esitetään rahoitustuotoissa (-kuluissa).

Kirjanpitolautakunta (KILA) on antanut lausunnon 2004/1735, joka koskee arvopapereista saatujen tuottojen esittämistä. Lausunnon mukaan arvopapereista saatujen tuottojen käsittely liiketoiminnan muina tuottoina ei ole hyvän kirjanpitotavan mukaista. Kirjanpitolain mukaan liikevaihtoon luetaan tuotot kirjanpitovelvollisen varsinaisesta toiminnasta. Lähtökohtaisesti vain vaihto-omaisuuteen sisältyvistä arvopapereista saadut myyntituotot ja voitonjako luetaan liikevaihtoon. Mikäli rahasto-osuus esitetään pysyvien sijoituksissa, myynnistä syntynyt myyntivoitto (-tappio) kirjataan rahoitustuottoihin (-kuluihin).

Rahasto-osuuksia on kahdenlaisia: tuotto- ja kasvuosuuksia. Tuotto-osuuksista voittoa jaetaan vuosittain. Sijoitusrahastojen tuotto on suoriteperiaatteen mukaisesti kirjauskypsä jo voitonjakopäätöksen perusteella. Käytännössä voitonjako tuloutetaan usein maksuperusteisesti. Kasvuosuuksien tuotto kasvattaa sijoitusrahasto-osuuden arvoa eikä syntynyttä voittoa jaeta ulos. Kasvuosuuksien osalta tuotto realisoituu silloin, kun rahasto-osuus myydään. Saadut voitonjakotuotot esitetään rahoitustuottoina.

3. Rahastosijoitusten arvostaminen

Tilinpäätöksen oikeellisuuden kannalta merkittävät kysymykset liittyvät usein sijoitusten arvostamiseen. Suomalaisessa kirjanpitokäytännössä on edelleen vallitsevana varovaisuuden periaate. Sijoitukset arvostetaan tilinpäätöksessä pääsääntöisesti hankintamenoon tai sitä alempaan markkina-arvoon. Kirjanpitolaki mahdollistaa nykyisin myös sijoitusten arvostamisen käypään arvoon (KPL 5:2a §). Tilinpäätöksen laadintaa varten tulee kuitenkin valitusta arvostusperiaatteesta riippumatta selvittää sijoitusten käyvät arvot.

Sijoitusten arvonmuutosten esittämiseen tilinpäätöksessä vaikuttavat kirjanpitolain nimenomaisten arvostussäännösten lisäksi myös yleiset tilinpäätösperiaatteet, kuten johdonmukaisuus laatimisperiaatteiden ja –menetelmien soveltamisessa, sisältöpainotteisuus, varovaisuus ja erillisarvostus. Sijoituksia ajatellen niistä eräs keskeisimpiä on kunkin hyödykkeen ja muun tase-eriin merkityn erän erillisarvostus. Käytännössä erillisarvostus tarkoittaa sitä, että sijoituksia ja niiden arvonmuutoksia ei voida tarkastella kokonaisuutena. Toisen sijoituksen arvonnousua ei siis voida netottaa toisen sijoituksen arvonlaskua vastaan, vaan mahdollista arvonalentumista tulee arvioida sijoituskohtaisesti.

3.1 Hankintamenoperiaate tilinpäätöksessä

Tilinpäätöshetkellä taseeseen sisältyvien sijoitusten arvostusta arvioidaan nimenomaan tilinpäätöspäivän tietojen perusteella. Jos rahoitusomaisuusarvopapereiden todennäköinen luovutushinta tilinpäätöshetkellä on hankintamenoa alempi, erotus tulee kirjattavaksi arvonalennuksena kuluksi. Arvonalentumiset vaihtuvien vastaavien rahoitusarvopapereista esitetään tuloslaskelmassa omana eränään rahoitustuottojen ja -kulujen ryhmässä.

Kirjanpitolain 5:5 §:n mukaan pysyviin vastaaviin kuuluvan aineellisen omaisuuden hankintameno aktivoidaan ja kirjataan vaikutusaikanaan suunnitelman mukaan poistoina kuluksi. Kirjanpitolautakunta on antanut yleisohjeen (27.9.1999) suunnitelman mukaisista poistoista. Sen mukaan pysyvien vastaavien sijoituksista ei yleensä tehdä suunnitelman mukaisia poistoja, koska niille ei ole ennakoitavissa taloudellista vaikutusaikaa. Sijoitusrahastosijoituksia ei poisteta ennalta laaditun poistosuunnitelman mukaan.

Pysyvien vastaavien sijoituksesta tulee sen sijaan kirjattavaksi arvonalennus silloin, kun sijoituksen todennäköisesti tulevaisuudessa kerryttämä tulo on pysyvästi vielä poistamatonta hankintamenoa pienempi. Pysyvien vastaavien sijoituksen arvonalentumiselta edellytetään siis pysyvyyttä. KILA on antanut lausunnon 2004/1725, joka koskee osakkeiden tilinpäätösarvostusta. Lausunnon mukaan pitkäaikaiseksi omistukseksi tarkoitetun osakkeen arvostamisessa ei tule antaa merkitystä sille, että tilinpäätöspäivän pörssikurssi vähäisesti poikkeaa keskimäärin vallitsevasta kurssitasosta tilinpäätöstä laadittaessa. KILA:n lausunnossa tuodaan esille myös olennaisuuden periaate kirjanpidossa tehtävän arvonalennuksen arvioinnissa, vaikka tätä ei nimenomaisesti kirjanpitolaissa edellytetä. Edellä esitettyjä periaatteita voidaan soveltaa vastaavasti rahastosijoituksiin. Arvonalentumiset esitetään tuloslaskelmassa rahoitustuottojen ja -kulujen erässä arvonalentumiset pysyvien vastaavien sijoituksista.

Pysyviin vastaaviin kuuluviin arvopapereihin liittyy myös arvonkorotusmahdollisuus. Arvonkorotuksen kirjaamiseksi todennäköisen luovutushinnan tulee KPL 5:17 §:n mukaan olla pysyvästi alkuperäistä hankintamenoa olennaisesti suurempi, joten edellytykset harvoin täyttyvät rahasto-sijoitusten osalta.

3.2 Käypään arvoon arvostaminen

Käypään arvoon arvostaminen on vaihtoehtoinen menettely edellä esitettyyn hankintamenopohjaiseen kirjanpitokäsittelyyn. Kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksessa (1315/2004) annetaan tarkempia ohjeita rahoitusvälineiden arvostamisesta käypään arvoon. Sen mukaisesti taseen vastaaviin merkityt rahoitusvälineet voidaan erikseen mainituin poikkeuksin arvostaa käypään arvoon, mikäli niiden käypä arvo on luotettavasti määriteltävissä. Sijoitusrahastolaki edellyttää, että sijoitusrahaston on arvostettava tekemänsä sijoitukset markkina-arvoon. Sijoitusrahasto-osuuksille on nähdäkseni olemassa asetuksen edellyttämät luotettavat markkinat ja toisaalta niiden arvo on lasketaan rahoitusmarkkinoilla yleisesti hyväksytyillä arvostusmalleilla ja -menetelmillä. Käypänä arvona voitaneen näin ollen käyttää sijoitusrahastoista julkaistavia rahasto-osuuksien laskennallisia arvoja. Mikäli rahasto-osuuksia ei pidetä kaupankäyntitarkoituksessa, käyvän arvon muutokset kirjataan omaan pääomaan. Käyvän arvon arvostamista sovellettaessa tulee tilinpäätöksessä annettavaksi tiettyjä lisäliitetietoja. Valittua laskentaperiaatetta tulisi soveltaa johdonmukaisesti kaikkiin vastaaviin sijoituksiin.

Verolainsäädäntö ei tällä hetkellä mahdollista realisoitumattomien käyvän arvon muutosten tulosvaikutteista käsittelyä kuten kirjanpidossa. Näin ollen kirjanpidossa tuloutetut realisoitumattomat arvonnousut eivät pääsääntöisesti ole veronalaisia eivätkä realisoitumattomat arvonlaskut vähennyskelpoisia. Kuitenkin elinkeinoverolain (EVL) 28.1 §:n mukaisesti vaihto-omaisuuden arvonalentuminen voidaan vähentää verotuksessa. EVL 17 §:n perusteella vain rahoitusomaisuuden lopullinen menetys on verovähennyskelpoinen.

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki