CTA Paikka

Rahoituskriisille tarvitaan hälytysjärjestelmä

Rahoituskriisi on aina vakava ilmiö, joka pitkälle edetessään saattaa kaataa koko yrityksen. Tästä syystä on tärkeää, että kriisi havaitaan mahdollisimman varhain ja ryhdytään nopeasti toimenpiteisiin kierteen katkaisemiseksi. Rahoituskriisi käynnistyy usein strategisesta virheestä, joka synnyttää heikkoja signaaleja lähestyvästä kriisistä.
10.8.2004

Nimetön Nimetön

Yrityksen rahoituskriisillä tarkoitetaan tilaa, jossa rahoitustarve ylittää käytettävissä olevan rahoituksen, eikä lisärahoitusta saada ajoissa järjestymään. Yritys ei silloin pysty maksamaan sitoumuksiaan ajallaan. Kuviossa 1 on kuvattu rahoituskriisin syntymistä ja sen eri vakavuusasteita. Kriisin syy löytyy usein yritysjohdon toimenpiteistä, jotka perustuvat yrityksen ja sen ympäristön tilanteeseen. Niiden seurauksena kannattavuus ja kasvu kehittyvät niin, että vakavaraisuus ja tulorahoitus heikkenevät. Samalla tulorahoituksen ylläpitämä rahoituspuskuri pienenee. Yritys tarvitsee lisärahoitusta, mutta sen saaminen on vaikeaa heikentyneen vakavaraisuuden vuoksi. Jos rahoitustarve ylittää saatavilla olevan lisärahoituksen, yritys on rahoituskriisissä.

Yrityksen rahoituskriisi perustuu siten maksukyvyttömyyteen, jolla tarkoitetaan kyvyttömyttä hoitaa maksusitoumukset ajallaan. Maksukyvyttömyys voi olla lievä ja lyhytaikainen, jolloin yritys selviää siitä maksuviiveellä. Jos maksuviiveet jatkuvat ja pitenevät, oireet muuttuvat vakavammiksi. Mikäli rahoitusta ei saada nopeasti kuntoon, maksukyvyttömyys pitkittyy ja kriisissä oleva yritys voi ajautua maksuhäiriöön, jolla taas yleensä tarkoitetaan viranomaisen vahvistamia (julkisia) häiriöitä sitoumusten hoitamisessa.

Maksuhäiriöitä saattaa yritykselle tulla useita peräkkäin, jos sitoumukset jätetään pitemmäksi ajaksi hoitamatta. Jos kriisiä ei saada ratkaistua vapaaehtoisin järjestelyin velkojien kanssa, maksukyvyttömyys voi pitkittyessään johtaa yrityssaneeraukseen tai konkurssiin. Yrityksen rahoituskriisi voi siten käytännössä ilmetä monina eri vaiheina, jotka usein seuraavat toisiaan prosessina kriisin pitkittyessä.

Hälytysjärjestelmän tarve

Yrityksen ajautuminen rahoituskriisiin johtuu usein siitä, ettei yritysjohdolla ole käytettävissään hälytysjärjestelmää, joka varottaisi kriisin lähestymisestä. Mitä aikaisemmin merkit lähestyvästä kriisistä havaitaan, sitä enemmän yrityksellä on aikaa toiminnan korjaamiseen ja kriisin välttämiseen, mikäli terve pohja toiminnalle on löydettävissä.

Kriisikehityksessä yritykseen ilmaantuvat ensin kriisin syyt, jotka vähitellen alkavat näkyä oireina tilinpäätöstiedoissa. Jos yrityksen kriisi halutaan ennakoida mahdollisimman varhain, pitää hälytysjärjestelmän havaita jo syiden ilmestyminen. Tällainen syy voi olla esimerkiksi virheellinen investointi, jonka vaikutukset näkyvät tilinpäätöstiedoissa vasta vuosien mittaan. Syiden ilmaantumisesta varoittavan hälytysjärjestelmän kehittäminen on vaikeata, sillä nämä syyt ovat hankalasti tunnistettavissa ja mitattavissa. Sen vuoksi useimmat hälytysjärjestelmät perustuvat oireisiin eli tilinpäätöstietoihin.

Tilinpäätöstietojen avulla on myös mahdollista rakentaa tehokas hälytysjärjestelmä. Parhaimmillaan tilinpäätöstietoihin perustuva järjestelmä antaa varoituksen yritykselle jo vuosia ennen mahdollisen kriisin sattumista. Tämän varoituksen ja siihen perustuvan diagnoosin avulla yritys voi korjata ajoissa toimintaansa ja pitää sen jatkuvasti oikeassa kurssissa. Tilinpäätöstiedot tarjoavat myös pienyrityksille erinomaisen mahdollisuuden hälytysjärjestelmän rakentamiseen.

Kriisin syyt

Monesti kriisin käynnistävänä varhaisena syynä on heikko tai puutteellinen yritysjohto, joka voi ilmetä esimerkiksi koulutuksen puutteena tai yksipuolisena koulutuksena ja kokemuksena sekä vallan liiallisena keskittämisenä yrityksessä. Puutteet koulutuksessa ja kokemuksessa johtavat siihen, että yrityksen toiminta hallitaan liian suppeasti, eikä sitä ymmärretä kokonaisuutena. Vallan keskittyminen merkitsee yleensä arvostelun kieltämistä, mikä ennen pitkää johtaa yrityksen johtamisessa taantumiseen ja virheisiin.

Yritysjohdon puutteisiin liittyvät usein myös puutteet toiminta-ajatuksen toteuttamisessa. Tämä voi ilmetä ensiksikin niin, että yritys toteuttaa heikkoa toiminta-ajatusta, joka ei ole markkinoilla kilpailukykyinen. Yritysjohto ei havaitse toiminta-ajatuksen puutteita tai ei pysty muuntamaan sitä paremmin toimivaksi, vaan toimii jatkuvasti virheellisen toimintamallin mukaan. Toinen tyypillinen tapaus on se, että yrityksen johto toteuttaa hyvääkin toiminta-ajatusta huonosti tai virheellisesti.

Näihin tekijöihin liittyy kriisiyrityksissä usein heikko strateginen päätöksenteko. Yritysjohto ei silloin pysty pätevään pitkän tähtäyksen päätöksentekoon. Yritys saattaa ensiksikin toimia siten, ettei se seuraa ympäristön tapahtumia ja sopeuta strategisia päätöksiään näitä vastaaviksi. Tässä tilanteessa yritys saattaa tehdä virheellisiä suunnitelmia tai virheitä suunnitelmien toteuttamisessa. Yritys voi myös laiminlyödä täysin suunnitelmien toteutumisen seurannan, jolloin se ei pysty oikaisemaan toimintaansa oikeille urille.

Päätöksenteon heikkouksiin liittyy usein puutteellinen toimintojen kunnossapito. Jos markkinointi ei ole kunnossa, ei tuotteille asetettuja myyntitavoitteita saavuteta ja tulorahoitus jää heikoksi. Jos valmistuksessa on puutteita, voi käydä niin, ettei yritys pysty toimittamaan myytyjä tuotteita sovitussa ajassa. Jos laskentatoimi on hoidettu huonosti, ei yritysjohdolla ole käytettävissä päätöksenteossa tarvittavaa kustannus- ja hintatietoa. Puutteet ihmisten johtamisessa taas johtavat henkilökunnan tehottomaan ohjaamiseen ja motivaation romahtamiseen.

Nämä riskitekijät johtavat ennen pitkää siihen, että yrityksen toiminnan tulokset ovat heikot. Tämä näkyy yrityksen talouden heikkona yleiskuntona, jolle on tyypillistä heikko kannattavuus, maksuvalmius ja vakavaraisuus. Heikko yleiskunto merkitsee sitä, että yritys on haavoittuva, eikä kestä vastoinkäymisiä. Toiminnan heikot tulokset saattavat näkyä myös virheellisinä investointeina tai hallitsemattomana kasvuna. Tämän lisäksi yritys saattaa ajautua tilanteeseen, missä sen liikeriski kasvaa liian suureksi toiminnan yksipuolisuuden (yksi tuote tai yksi asiakas) vuoksi.

Sopeutumiskyky ratkaisee

Puutteista johtuen yrityksellä on heikko sopeutumiskyky, joka tekee siitä erityisen haavoittuvan. Yrityksen taloudellinen tilanne ei ole vakaa, investoinnit ovat epäonnistuneet, kasvu on tapahtunut hallitsemattomasti tai toiminta on yhden kortin varassa. Yrityksellä on toiminnan puutteista johtuen heikko kriisien ennustamiskyky, jolloin sille ei jää pitkää valmistautumisaikaa ja se toimii vasta kun kriisi on jo iskenyt. Jos yrityksellä on lisäksi heikko liikeriskien hallintakyky, se ei selviä kriisistä.

Jos yrityksellä on heikko sopeutumiskyky, voi pienikin riskitekijä ajaa sen kriisiin. Riskitekijät voivat olla sisäisiä tai ulkoisia. Sisäisiä äkillisiä riskitekijöitä ovat tapahtumat, jotka sattuvat yllättäen yrityksen sisällä. Tällaisia tapahtumia ovat esimerkiksi tulipalo, koneiden rikkoutuminen, johtajan sairastuminen tai kuolema tai avainhenkilön lähteminen yrityksestä. Sisäisiä ei-äkillisiä riskitekijöitä ovat taas tapahtumat, jotka vaikuttavat yrityksen sisällä hitaasti. Näitä tapahtumia ovat esimerkiksi johdon, työtekijöiden, tuotantotilojen ja -laitteiston sekä tuotteiden vanhentuminen.

Ulkoiset riskitekijät syntyvät yrityksen ulkopuolella, joten yritysjohto ei voi vaikuttaa niiden muodostumiseen. Ulkoiset systemaattiset riskitekijät ovat tapahtumia, jotka vaikuttavat samalla tavalla moniin yrityksiin. Ulkoiset ei-systemaattiset tekijät taas ovat tapahtumia, jotka vaikuttavat vain yhteen tai muutamaan yritykseen. Kilpailijan yllättävä tulo samoille markkinoille, päähankkijan toiminnan lopettaminen, pääasiakkaan siirtyminen kilpailijan asiakkaaksi tai joutuminen konkurssiin ovat esimerkkejä (äkillisistä) ulkoisista ei-systemaattisista riskitekijöistä.

Kriisin oireet

Kriisin lähestymisen havaitseminen vaatii ymmärrystä ja tietoa siitä, millä tavalla oireita kuvaavat tunnusluvut käyttäytyvät kriisiprosessin aikana. Tämän tiedon avulla voidaan rakentaa tehokas hälytysjärjestelmä varoittamaan ajoissa kriisin lähestymisestä. Hälytysjärjestelmä perustuu siihen, että kriisiprosessi etenee asteittain ja suhteellisen säännönmukaisesti, jolloin oireet tulevat vähitellen selvemmiksi kunnes ylittävät järjestelmän asettaman hälytysrajan.

Kriisin lähestymisen varhaisimmat merkit liittyvät yleensä heikkoon kannattavuuteen tai liian nopeaan kasvuun. Tämä johtaa nopeasti heikkoon tulorahoitukseen. Kasvunopeutta voidaan mitata liikevaihdon kasvunopeudella. Riskiä lisäävä kasvun epätasaisuus näkyy silloin liikevaihdon vuotuisen kasvuprosentin epävakaana heilahteluna.

Kannattavuutta mitataan sijoitetun pääoman tuottoprosentilla. Kasvuprosentin ja tuottoprosentin välinen ero ei saa kasvaa liian suureksi, koska se heikentää tulorahoitusta. Heikko tulorahoitus taas näkyy rahoitustulosprosentin huonoina arvoina. Heikko tulorahoitus johtaa yrityksen jatkuvaan velkaantumiseen, mikä näkyy heikentyvänä omavaraisuusasteena.

Yrityksen heikko tulorahoitus ja voimakas velkaantuminen yhdessä johtavat huonoon takaisinmaksukykyyn. Tulorahoituksen ja vakavaraisuuden jatkuva heikkeneminen vievät lopulta yrityksen ylivelkaisuusrajalle, jonka jälkeen se voi vielä rahoittaa toimintaansa ottamalla yksipuolista luottoa. Tällöin lyhytaikaiset velat, esimerkiksi osto- ja siirtovelat, kasvavat. Tunnusluvuista ostovelkojen kiertoaika ja quick ratio heikkenevät. Yrityksen rahoitusvarat (rahoitusomaisuus) käytetään loppuun. Kun quick ration arvo menee alle kriittisen arvon (noin 0.5), on yritys hyvin lähellä rahoituskriisiä.

Mitä pitää seurata?

Hälytysjärjestelmä voidaan siis rakentaa sekä yrityksen toimintaa kuvaavien kriisin syiden tai sen oireita kuvaavien tilinpäätöstietojen varaan. Syihin perustuvassa hälytysjärjestelmässä vastataan seuraaviin kysymyksiin: Onko yritysjohdossa puutteita? Onko toiminta-ajatuksen toteuttamisessa vikaa? Onko strateginen päätöksenteko heikkoa? Onko toimintojen kunnossapidossa puutteita? Ovatko toiminnan tulokset heikkoja? Millainen on yrityksen sopeutumiskyky? Mitkä ovat sisäiset ja ulkoiset riskitekijät? Kestääkö yritys mahdolliset riskit?

Tuntemalla yrityksen sopeutumiskyky ja arvioimalla eri riskitekijöiden vakavuus voidaan tehdä ennuste yrityksen riskistä ajautua kriisiin pitemmällä tähtäyksellä. Eri tekijät voidaan myös pisteyttää ja valita niille kriiittinen taso, jolloin käytettävissä on kätevä järjestelmä varhaisen varoituksen saamiseen.

Jos käytettävissä on ainoastaan tilinpäätöstietoja, jää hälytysjärjestelmän antama varoitus myöhäisemmäksi. Tässä tilanteessa yrityksen sopeutumiskykyä joudutaan arvioimaan ainoastaan toiminnan tulosten ja mahdollisten oireiden perusteella. Toiminnan tuloksia ja niihin perustuvaa riskiä voidaan arvioida vastaamalla seuraaviin kysymyksiin: Onko yritys kasvanut liian nopeasti kannattavuuden kustannuksella? Onko yrityksen kehitys ollut epävakaata? Onko yrityksen kannattavuus riittävä? Tuottaako yritys riittävästi tulorahoitusta juoksevasta toiminnasta selviämiseen? Onko yritys velkaantunut? Onko sillä riittävä oman pääoman puskuri tappioita vastaan? Onko sillä pelivaraa maksuvalmiudessa? Onko sillä riittävä rahoitusomaisuuden puskuri yllättäviä menoja vastaan?

Tilinpäätöstietojen perusteella voidaan rakentaa myös pisteytettyjä järjestelmiä mahdollisimman luotettavan varoituksen synnyttämiseksi. Se voi perustua yksittäisten tunnuslukujen (tuottoprosentin, rahoitustulosprosentin, omavaraisuusasteen, quick ration) kriittisiin arvoihin tai niiden yhdistelmiin, niin sanottuihin Z-lukuihin.

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki