CTA Paikka

Rahanpesudirektiivi muuttuu

EU:ssa on joulukuussa 2001 hyväksytty ns. toinen rahanpesudirektiivi (2001/97/EY). Direktiivistä johtuvia muutoksia lakiin rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä (Resl 68/98) valmistellaan parhaillaan sisäasiainministeriössä. Hallituksen esitys lain muuttamisesta annetaan lähiaikoina ja uuden lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2002 aikana.
21.5.2002

Tuija Nevalainen Lakimies, Rahoitustarkastus

Direktiivin tärkeimmät muutokset koskevat rahanpesun alkurikoksien määrittelyä ja sen soveltamisalan laajentamista rahoitusalan ulkopuolisiin toimialoihin ja ammatteihin. Lain piiriin ehdotetaan sisällytettäväksi itsenäiset lakimiesammattien harjoittajat, tilintarkastajat, ulkoiset kirjanpitäjät ja erilaiset arvotavaroiden myyjät ja välittäjät.

Myös kiinteistönvälittäjät, kasinot ja rahapelien tarjoajat kuuluvat direktiivin soveltamisalaan, mutta nämä ammatit ovat Suomessa jo nykyisen rahanpesulain tarkoittamia ilmoitusvelvollisia. Lakimiesammattien harjoittajilla ilmoitusvelvollisuus rajoitetaan palveluihin, jotka liittyvät erilaisiin rahoituspalveluihin, yritysjärjestelyihin tai kiinteistökauppaan. Suomessa rahanpesun alkurikoksena voi olla mikä tahansa rikos, joten direktiivi ei tältä osin aiheuta muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.

Terrorismin rahoittaminen halutaan estää

Terrorismin torjunta ja terrorismiin käytettävien varojen sekä tässä yhteydessä tapahtuva rahanpesu nousi voimakkaasti esille Yhdysvalloissa syyskuussa tapahtuneiden terroristi-iskujen jälkeen. Kansainvälinen yhteistyö torjua terrorismin rahoitusta on entisestään tiivistynyt.

Rahanpesun vastainen kansainvälinen toimintaryhmä Financial Action Task Force on Money Laundering (FATF) päätti uusista erityisesti terrorismin rahoituksen vastaisista suosituksista, joiden nopeaan täytäntöönpanoon jäsenmaat ovat sitoutuneet. Suomi on FATF:n jäsenenä sitoutunut noudattamaan suosituksia, joten myös Suomessa on meneillään lainvalmistelu suositusten täytäntöönpanemiseksi. Näihin velvoitteisiin kuuluu mm. YK:n terrorismin rahoittamista koskevan yleissopimuksen voimaansaattaminen.

Yleissopimuksen pääsisältönä on terrorismin rahoituksen kriminalisoiminen. Rangaistavaksi tulee laiton ja tahallinen varojen luovuttaminen tai kerääminen siinä tarkoituksessa tai siitä tietoisena, että varoja mahdollisesti käytetään sopimuksessa määriteltyjen terrorististen rikosten tekemiseen.

Terrorismin rahoituksen vastustaminen sisältyy myös valmisteilla olevaan rahanpesulainmuutokseen. Lain soveltamisalaa laajennetaan siten, että rahanpesun ilmoitusvelvollisuus koskee myös epäilyjä terrorismin rahoituksesta. Samalla rahanpesun selvittelykeskuksen toimivaltuuksia laajennetaan vastaavasti.

Mitä rahanpesu on?

Rahanpesulla tarkoitetaan toimintaa, jonka tavoitteena on rikoksella hankitun omaisuuden alkuperän peittäminen. Suomessa rahanpesu on rangaistavaa kätkemisrikoksena Rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla ja se tarkoittaa mm. laittomin keinoin hankittujen varojen vastaanottamista, muuntamista, luovuttamista tai siirtämistä tarkoituksena omaisuuden laittoman alkuperän häivyttäminen tai peittäminen. Rikosoikeudellisesti kyseessä on liitännäinen teko, joka edellyttää aina esirikosta, josta on saatu taloudellista hyötyä. Rahanpesurikoksille on tulossa rikoslakiin omat tunnusmerkistönsä, mikäli hallituksen esitys eräiden rikoslain talousrikossäännösten muuttamisesta (53/2002) hyväksytään eduskunnassa. Rahanpesurikosten lisäksi tarkoituksena on korjata kirjanpitorikosten, velallisen rikosten sekä oikeushenkilön rankaisuun sääntelyssä esiintulleita ongelmia.

Rikoshyötyä vaikea arvioida Suomessa

Rahanpesulla pyritään yleensä siihen, että rikoksentekijä voi jatkossa rahoittaa uusia rikoksia ja hankkia rikoshyödyn avulla itselleen varallisuusarvoisia etuuksia. Suomessa pestävän rikoshyödyn arvoa on erittäin vaikea määritellä. Maassamme rahanpesun kohteena oleva omaisuus on suurelta osin peräisin talousrikoksista. Vuosina 1997–2001 takaisinsaadun rikoshyödyn määrä talousrikosten osalta oli 156 miljoonaa euroa (932 miljoonaa markkaa). Jos arvioidaan takaisin saadun hyödyn olevan 10 prosenttia kokonaishyödystä, voidaan rahanpesun kohteena olevan hyödyn arvioida olevan 250–330 miljoona euroa (1,5–2,0 miljardia markkaa).

Huumausainerikosten merkitys rahanpesun esirikoksina on jatkuvasti lisääntynyt Suomessa. Vuonna 2001 takavarikoitujen huumausainemäärien perusteella voidaan arvioida katukaupassa olevien aineiden arvoksi noin 100 miljoonaa euroa (600 miljoonaa markkaa).

Kun samanaikaisesti kauppa on siirtynyt ammattimaisesti toimivien liigojen hallintaan, voidaan laskea pestävän rikoshyödyn olevan satoja miljoonia markkoja.

”know-your-customer” -menettelytapa

Rahanpesu on myös kansainvälistä rikollisuutta ja sen estämiseksi asetetut velvollisuudet sekä ilmoitusvelvollisille että viranomaisille ovat kansainvälisesti hyvin samansisältöisiä ilmoitusvelvollisten osalta. Yleensä puhutaan ”know-your-customer” -menettelytavoista, jotka kuuluvat myös normaaliin asiakassuhteissa ja liiketoiminnassa noudatettavaan huolellisuuteen. Hyvällä asiakastuntemuksella, huolellisuudella ja ammattitaidolla on keskeinen merkitys rahanpesun estämisessä, koska varojen rahanpesu on mahdollista minkä tahansa rahoitus- tai sijoitustuotteen avulla.

Alkujaan rahanpesun torjunnalla pyrittiin estämään huumerahan tai muun rikollisen rahan tunkeutumista rahoitusjärjestelmään ja sen estämistä on totuttu pitämään pankkien ja muiden rahoitus- ja sijoitusalalla toimivien velvollisuutena. Rahanpesu on mahdollista myös muunlaisessa toiminnassa. Varoja sijoitetaan liiketoimintaan tai kohteisiin, kuten arvopapereihin, kiinteistöihin, autoihin tai muuhun arvoirtaimistoon, jotka realisoidaan ja joiden avulla rahojen rikollinen alkuperä voidaan häivyttää. Suuntaus on kuitenkin osoittanut, että rahanpesijät etsivät järjestelmässä olevia aukkoja, esimerkiksi toimimalla välikäsien ja peiteyhtiöiden avulla.

Peitetoimien suunnittelussa tarvitaan asiantuntemusta

Peitetoimien suunnittelussa ja toteuttamisessa tarvitaan myös sellaisia neuvontapalveluita ja asiantuntemusta, joita tilintarkastajat, kirjanpitäjät ja lakimiehet voivat tarjota. Lisäksi näillä ammatinharjoittajilla on tehtäviään hoitaessaan mahdollisuus havaita liiketoimia, joilla on merkitystä rikosten paljastamisessa. Näistä syistä on nähty välttämättömäksi ulottaa rahanpesun estämistä koskevat velvollisuudet näihin toimialoihin.

Erityisesti kirjanpitäjille tai tilintarkastajille suunnattua kansainvälistä ohjeistusta rahanpesun estämisestä ei vielä ole julkaistu. Johtoa asiaan voi saada esimerkiksi IFAC:in (International Federation of Accountants) ISA-standardeista 240 ”väärinkäytökset ja virheet” sekä 250 ”hallinnon tarkastus ja säännösten ja määräysten huomioon ottaminen”. Odotettavissa on, että ammattikuntia edustavat kansainväliset järjestöt tulevat laatimaan omia suosituksiaan yhtenäisistä menettelytavoista.

Tarkempia ohjeita voimassaaolevan lain noudattamisesta annetaan sisäasiainministeriön määräyksessä 4/98. Lainmuutoksen myötä se tullaan päivittämään. Viranomaismääräysten lisäksi lain noudattaminen edellyttää, että kukin ilmoitusvelvollinen laatii sisäisen ohjeistuksen, joka kattaa sen tuotteet ja toiminnot. Henkilöstön koulutukseen, sisäiseen vastuunjaon selkeyteen, työprosesseihin, sisäiseen raportointiin ja valvontajärjestelmän toimivuuteen on hyvä kiinnittää huomiota.

Luottolaitokset (pankit) ja vakuutusyhtiöt tulivat Suomessa rahanpesulainsäädännön piiriin jo vuonna 1994. Sen jälkeen ilmoitusvelvollisuutta on laajennettu ja nykyinen vuodelta 1998 oleva laki rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä (68/98) kattaa näiden lisäksi mm. sijoituspalveluyritykset, rahastoyhtiöt ja valuutanvaihtopisteet, kiinteistönvälittäjät, panttilainaamot ja rahapelien tarjoajat. Suomessa voimassa olevat määräykset perustuvat sekä EU:n rahanpesudirektiiviin sekä FATF:n (Financial Action Task Force on Money Laundering) 40 suositukseen. FATF on kansainvälinen hallitusten välinen toimintaryhmä, jonka 40 suositusta ovat saavuttaneet kansainvälisen mallisäännöstön aseman. Suomi on yksi FATF:n 31 jäsenestä. Lisätietoja: www.fatf-gafi.org.

Mitä velvollisuuksia laki asettaa ?

Lakiin sisältyvät seuraavat velvollisuudet:
• asiakkaan tunnistaminen
• tunnistamisasiakirjojen arkistointi
• huolellisuusvelvollisuus sekä
• ilmoitusvelvollisuus.

Lain tavoitteena on varmistaa, että ilmoitusvelvolliset tunnistavat asiakkaansa, tuntevat asiakkaansa toimintaa, havaitsevat ja selvittävät poikkeavat ja epäilyttävät tapaukset sekä ilmoittavat oma-aloitteisesti epäilyttävät tapaukset rahanpesun selvittelykeskukselle.

Lisäksi lakiin sisältyvä arkistointivelvollisuus tarkoittaa, että sekä tunnistamisasiakirjat ja poikkeavista tapauksista tehdyt sisäiset selvitykset sekä rahanpesunselvittelykeskukselle tehdyt ilmoitukset säilytetään.

Sekä tunnistamis- että arkistointivelvollisuuden laiminlyönnistä on rangaistussäännös rahanpesulaissa. Ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta on rangaistussäännös rikoslaissa.

Asiakkaan tunnistaminen ja tunteminen

Asiakkaan tunnistamisen tarkoituksena on varmistaa, että ilmoitusvelvolliset tietävät kenen kanssa asioivat ja varmistaa, että asiakas on olemassa. On myös varmistettava, että asiakirjat ovat aitoja, voimassaolevia ja että asiakas on oikeutettu tekemään kyseinen oikeustoimi. Mikäli asiakkaan henkilöllisyydestä ei voida luotettavasti varmistua, on syytä kieltäytyä liiketoimesta.

Tunnistamisvelvollisuuteen sisältyy, että asiakkaan liiketoimintaa tunnetaan muutoinkin asiakassuhteen edellyttämässä laajuudessa, jotta pystytään arvioimaan, mikä kunkin asiakkaan osalta on toisaalta normaalia ja toisaalta poikkeavaa.

Mikä on poikkeava tai epäilyttävä liiketoimi?

Laissa ei ole asiasta tarkkoja kriteerejä, vaan tällainen liiketapahtuma voi ilmetä seuraavasti:
• Liiketoimen rakenne ja suuruus poikkeavat tavanomaisesta.
• Liiketoimi poikkeaa tavanomaisesta ilmoitusvelvollisen koon tai toimipaikan suhteen.
• Liiketoimella ei ole ilmeistä taloudellista tarkoitusta.
• Liiketoimi ei sovi yhteen asiakkaan taloudellisen tilanteen tai liiketoiminnan kanssa.
Poikkeamien arvioiminen ja havaitseminen perustuu ilmoitusvelvollisen ammattitaitoon, kokemukseen ja hyvään asiakastuntemukseen. Ilmoitusvelvollisille on jätetty harkintavaltaa arvioida, mikä kullakin toimialalla on normaalia tai tavanomaisesta poikkeavaa. Henkilökunnan koulutuksessa tulee kiinnittää huomiota väärinkäytösten mahdollisuuteen.

Tunnistetiedot myös arkistoitava

Ilmoitusvelvollisen tulee säilyttää asiakkaan tunnistamista koskevat tiedot. Asiakkaan henkilöllisyyden toteamisesta tehdään merkintä ilmoitusvelvolliselle jääviin asiakasta koskeviin asiakirjoihin tai ilmoitusvelvollisen on muulla tavoin säilytettävä tiedot asiakkaan henkilöllisyyden toteamisesta (esimerkiksi viitetiedot tietokannoissa). Tunnistamistietojen säilytysaika on viisi vuotta liiketoimen tai asiakassuhteen päättymisestä.

Ilmoitusvelvollisuus ja yhteyshenkilö

Ilmoitusvelvollisuus tarkoittaa, että ilmoitusvelvollisen on tehtävä oma-aloitteisesti ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta keskusrikospoliisissa toimivalle rahanpesun selvittelykeskukselle. Ilmoitusvelvollisen ei oleteta tuntevan rikostunnusmerkkejä, vaan ilmoitusvelvollisten tulee tuntea omat asiakkaansa sekä olla ammattilaisia omalla toimialallaan.

Ilmoitusvelvollisella tulee olla johdon nimittämä yhteyshenkilö, jolla on riittävät valtuudet ilmoittaa tapahtumasta rahanpesun selvittelykeskukselle. Yhteyshenkilön nimi ja muut tiedot tulee myös ilmoittaa ja päivittää selvittelykeskukselle.

Ilmoitus ei ole rikosilmoitus, vaan ilmoitusten perusteella selvittelykeskus tutkii, liittyykö liiketoimi mahdollisesti johonkin rikokseen. Selvittelykeskuksella on tiukka salassapitovelvollisuus eikä ilmoitusten tekemiä tietoja saa luovuttaa muille poliisiyksiköille tai esimerkiksi verottajalle ennen kuin asia siirtyy varsinaiseen esitutkintaan.

Lisäksi laissa on kielto ilmaista asiakkaalle epäilyistä tai ilmoituksen tekemisestä. Seuraavanlaisista tapauksista on lain perusteella ilmoitettava:
• Ilmoitusvelvollinen kieltäytyy epäilyttävästä liiketoimesta (esim. tilinavaus, asiakkuus, poikkeava toimeksianto, epätavallinen maksu, puutteelliset tiedot).
• Poikkeava liiketoimi on selvityksen jälkeenkin epäilyttävä.
• Ilmoitusvelvollinen suorittaa epäilyttävän liiketoimen, mikäli liiketointa ei voida jättää suorittamatta tai kieltäytyminen todennäköisesti vaikeuttaisi edunsaajan selville saamista.
• Jos liiketoimen suorittamisen jälkeen ilmenee seikka, joka tekee liiketoimesta epäilyttävän.

Ilmoituksen tekemistä ei saa paljastaa asiakkaalle. Ilmoittamatta jättäminen on rangaistavaa rikoslain nojalla.

vahingonkorvausvastuusta vapautuminen

Ilmoitusvelvollinen ei joudu rahanpesulain 15 §:n nojalla vahingonkorvausvastuuseen asiakkaalle aiheutuvasta taloudellisesta vahingosta, mikä aiheutuu esimerkiksi liiketoimen keskeyttämisestä, selvittämisestä ja ilmoittamisesta, mikäli ilmoitusvelvollinen on noudattanut sellaista huolellisuutta, jota häneltä olosuhteet huomioon ottaen voidaan kohtuudella vaatia.

Riittävä huolellisuus tarkoittaa, että ilmoitusvelvollinen on noudattanut lakia ja määräystä, se on toiminut ammattitaitoisesti ja huolellisesti. Huolellisuus tarkoittaa myös, että se on ennen ilmoituksen tekemistä selvittänyt käytettävissään olevin keinoin liiketoimen tarkoitusta ja varojen alkuperää. Suomessa ei ole oikeustapauksia vahingonkorvauspykälän tulkinnasta eikä ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä.

Rahanpesun selvittelykeskus

Rahanpesun selvittelykeskus toimii Keskusrikospoliisin yhteydessä. Sen tehtävänä on selvittää, onko asiassa syytä epäillä rikosta. Selvittelykeskukselle ilmoitetut tiedot ovat tiukan salassapitovelvollisuuden alaisia ja sen oikeus luovuttaa eteenpäin sille annettuja tietoja on rajoitettu vain rahanpesutapausten selvittämiseen. Selvittelykeskus voi itse suorittaa asiassa esitutkinnan tai siirtää sen toiselle poliisiviranomaiselle tutkittavaksi. Rahanpesun selvittelykeskuksella on myös oikeus antaa ilmoitusvelvolliselle määräys pidättyä suorittamasta liiketointa enintään viiden arkipäivän ajaksi. Vuosien 1998–2001 välisenä aikana on tehty 33 liiketoimen keskeyttämispäätöstä, joiden arvo on ollut 8 620 028 euroa (51 252 363 markkaa). Tästä määrästä on pysyvästi saatu viranomaisten haltuun omaisuutta 6 784 478 euron (40 338 675 markan) arvosta.

Monissa rahanpesuepäilyissä on kansainvälisiä kytkentöjä. Tästä syystä sekä poliisi- että muiden viranomaisten mahdollisuus kansainväliseen yhteistyöhön ja tietojenvaihtoon ovat tärkeitä keinoja tapausten selvittämisessä. Säännökset eri valtioissa ovat jo nyt melko yhtenäisiä mutta tätä pyritään kehittämään entisestään kansainvälisten sopimusten ja muun yhteistyön avulla.

Ilmoitusten määrä epäilyttävistä liiketoimista on viimeisten vuosien aikana voimakkaasti kasvanut. Myös vuoden 2002 aikana ilmoitusmäärän ennakoidaan kasvavan, joskaan ei aivan yhtä voimakkaasti kuin muutamana edellisenä vuonna.

Vuosien 1994–2001 aikana keskusrikospoliisi on siirtänyt esitutkintaan 382 epäilyttävää liiketointa koskevaa ilmoitusta. Vuoden 2001 aikana rikostutkinta aloitettiin 133 ilmoituksen osalta.

Taulukosta käyvät ilmi rikosnimikkeet niiden epäilyttävää liiketointa koskevien ilmoitusten osalta, jotka on siirretty esitutkintaan 1994–2001 aikana. Kustakin rikosilmoituksesta on otettu huomioon vain törkein teko, ja taulukossa kaikki tekomuodot (tavallinen, törkeä ja lievä) on huomioitu perustekomuodon nimikkeellä.

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki