Aunus Salmi: Olen Suomen edustaja – mutta en edusta Suomea

Euroopan tilintarkastustuomioistuin valvoo unionin tulo- ja menoarvion toteutumista sekä varainkäyttöä. Se vastaa unionin (varainkäytön) ulkoisesta tarkastuksesta, jonka perusteella laadittu vuosikertomus julkaistaan EU:n virallisessa lehdessä.

Tilintarkastustuomioistuin avustaa EU:n parlamenttia ja neuvostoa talousarvion valvonnassa, ja antaa parlamentille ja neuvostolle lausuman tilien luotettavuudesta. Tarkoituksena on varmistaa, että EU-maiden veronmaksajien rahoja on käytetty oikealla tavalla. Sen pohjalta parlamentti ja neuvosto päättävät vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan komissiolle.

Tarkastusvirasto toimii muiden keskeisten EU-instituutioiden– Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto, komissio ja tuomioistuin– rinnalla.

Tilintarkastustuomioistuin voi tarkastaa kaikkia elimiä tai henkilöitä, jotka hallinnoivat tai saavat yhteisön varoja. Sen tarkastusten piiriin kuuluvat etenkin yhteisön toimielimet ja muut yhteisön elimet samoin kuin kansalliset, alueelliset ja paikalliset hallintoviranomaiset sekä yhteisön tukien lopulliset edunsaajat.

Tulojen ja menojen laillisuuden sekä asianmukaisuuden lisäksi viraston keskeinen tehtävä on myös varmistaa, että varainhoito on ollut moitteetonta– onko varainhoidolle asetetut tavoitteet saavutettu ja missä määrin ja millaisin kustannuksin tavoitteisiin on päästy.

Tuomioistuimen suomalaisjäsenen Aunus Salmen tausta on yksityissektorilta. Hän työskenteli vuosina 1968–1970 suomalaisten yritysten tytäryhtiöiden palveluksessa Ranskassa ja Belgiassa ja vuosina 1971–1973 Suomen Belgian suurlähetystössä kaupallisena sihteerinä. Vuosina 1973–1995 hän toimi KHT-yhteisössä ensin tarkastajana, sitten osakkaana ja lopuksi hallituksen jäsenenä.

Salmi on ollut tuomioistuimen jäsen maaliskuusta 1995 alkaen. Tällä hetkellä hän toimii unionin omia varoja, pankkitoimintaa, hallintomenoja sekä yhteisön toimielimiä ja virastoja käsittelevässä tarkastusryhmässä IV. Lisäksi hän on tilintarkastustuomioistuimen hallintoasiain valiokunnan jäsen ja tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja.

Poikkeava tausta

Salmen tausta poikkeaa hänen kollegoistaan. Valintaprosessissa tuomioistuimen jäsenkandidaatit joutuvat komissaarien tapaan kuultavaksi parlamenttiin. Salmen pelkkä yksityissektorin työkokemus herätti aikoinaan talousvalvontavaliokunnan jäsenissä kummastusta: ”Ette ole toiminut julkisen talouden tarkastuksen kanssa, kuinka nyt kuvittelette pystyvänne tarkastamaan EU:n tilejä?”. Salmella oli vastaus valmiina.

– Mielestäni tilintarkastus ei ole sen kummempaa niin yksityisen kuin julkisenkaan talouden puolella. Aina kun olen saanut uuden asiakkaan ja toimeksiannon, on mennyt jonkin aikaa, kun olen perehtynyt, mitä asiakas ja tarkastuksen kohde tekee. Tässä on kysymys samasta asiasta.

Nyt kymmenen vuoden julkisen talouden tarkastuskokemuksen jälkeen hän on edelleen samaa mieltä.

– Tilintarkastuksen filosofia, puhumattakaan tekniikasta, on aivan sama, tarkastetaanko Euroopan unionia vai peräkylän urheiluseuraa, Nokiaa vai osuuskauppaa. Tärkein ero on oikeastaan vain siinä, että julkisella puolella raportoinnin halutaan olevan paljon seikkaperäisempää kuin mitä on yrityksen tilinpäätöksen tarkastuslausunto. Siihen on ollut ajoittain vaikea totutella.

– Tämä on ollut samalla tavalla ratkaisematon kysymys kuin hölmöläisten halkokuormassa. Jos lisätään kertomukseen vielä yksi tukki, niin eiköhän se vielä mene. Kun siitä sitten tulee liian raskaslukuinen, ryhdytään karsimaan jotain pois, mutta jotain taas lisätään, kun kuorma on keventynyt. Näiden välillä sitten pitää taiteilla.

– Meidän pitäisi pystyä viestimään vähemmällä sivumäärällä. Nyt lähes kaikki havainnot halutaan raporttiin. Silloin puhutaan helposti puista eikä metsästä, Salmi sanoo.

Kollegion koko on ongelma

Tuomioistuin koostuu 25 jäsenestä, jotka Euroopan unionin neuvosto nimittää kuultuaan Euroopan parlamentin lausunnon. Tuomioistuimessa on oltava yksi edustaja jokaisesta jäsenmaasta. Kollegion jäsenten taustat ovat hyvin erilaisia.

– Poliitikkoja, tarkastusviraston johtajia, valtiovarainministeriön virkamiehiä ja yksityissektorin tilintarkastajia, kuten minä. Byrokratian karsiminen monikulttuurisessa ympäristössä on vaikeaa. Juridiset seikat ja perinne vaihtelevat eri maissa, joissa on saatettu toimia tietyllä tavalla jo satoja vuosia. Työ on jatkuvaa kompromissien ja konsensuksen hakua, joka vie tavattomasti aikaa.

– Jo 15 hengen kollegiossa keskustelut tahtoivat venyä pitkiksi. Kun jäseniä on nyt 25, sisäisiä työskentelytapoja on jouduttu muuttamaan. Asioita pyritään valmistelemaan mahdollisimman pitkälle ryhmissä, joita on viisi. Salmi sanoo, että kollegiomallin toimivuudesta on jäsenmaiden lisääntyessä käyty yhä vilkkaampaa keskustelua.

– Kaikki raportit päätetään kollegiossa. Aika harva johtokunta on 25- tai vaikkapa 30-jäseninen. On esitetty mallia, jossa jokaisella maalla olisi paikka hallintoneuvostossa ja keskeisen työn tekisi pienempi operatiivinen johtokunta. Euroopan investointipankki on tästä hyvä esimerkki. Jokainen maa taitaa olla asiasta samaa mieltä, kunhan vain meillä on pysyvä paikka johtokunnassa.

Miljardien hävikit ovat puppua

Salmi on hieman pahoillaan, että tuomioistuimen odotetaan paljastavan kaikki rötökset, ennen kuin ne ovat syntyneetkään tai ainakin pari viikkoa heti sen jälkeen, kun jotain on tapahtunut. Todellisuudessa unioninkin tilintarkastus on voittopuolisesti ennaltaehkäisevää ja kartoittavaa.

– Tietysti haaviin tarttuu epäselvyyksiäkin. Suurin osa pulmista ei ole väärinkäytöksiä, vaan erehdyksiä, ymmärrettäviä virheitä ja huolimattomuutta. On kuitenkin perin harvinaista, että saisimme tilintarkastuksellisin keinoin selville varsinaiset harkitut rikokset.

– Jatkuvasti kuulee epäilyjä, että EU:n budjetissa on ammottavia aukkoja, joista häviää miljarditolkulla rahaa. Tämä ei pidä paikkansa. Usein se on median sensaatiohakuisuutta ja miksei poliittisten tahojen EU-skeptisyyttäkin. Huono uutinen myy paremmin kuin hyvä uutinen. Tämä tiedetään ja sitä käytetään hyväksi.

– Kun budjetti on toista sataa miljardia euroa, joka jakautuu 25 maan alueelle ja johon liittyy paljon yhteisrahoitusta, vuosittain löytyy isompia ja pienempiä epäselvyyksiä. Mutta niistä raportoidaan ja komissio tekee työtään, että järjestelmiä ja kontrolleja parannetaan. Jos EU:lta saa tukea vaikkapa 10 miljoonaa maatalouden harjoittajaa, niin onhan kumma, jos joltain ei tule väärää ilmoitusta hehtaareista tai nautojen määrästä navetassa.

– Kaikessa toiminnassa on aina jokin määrä hävikkiä, epärehellisyyttä ja väärinkäytöksiä. Viimeisen virhe-euron hakeminen ja paljastaminen maksaa varmasti kymmenen euroa, Salmi sanoo.

Yhteistyötä pitää tehostaa

Salmi muistuttaa, että yli 80 prosenttia unionin antamasta rahasta hallinnoidaan jäsenmaissa. Tämä vaikeuttaa komission valvontaa. Komission resurssit eivät yksinkertaisesti riitä jokaisen projektin ja operaation perässä juoksemiseen. Paikalliset viranomaiset jäsenmaissa tekevät tämän työn. Jos kaikki rahat jaettaisiin Brysselistä yhdeltä luukulta, niin voisi olla, että kontrolli olisi parempi, Salmi naurahtaa.

Salmi sanoo, että EU:n tarkastuksen resurssit ovat varsin rajalliset. Kenttätyötä tekeviä tarkastajia on tilintarkastustuomioistuimessa kolmisen sataa. Yksittäisten maiden omissa valtiontalouden tarkastuslaitoksissa ahertaa useinkin enemmän väkeä.

– Viime kädessä komissio tietenkin vastaa EU:n rahankäytöstä. Komissio on meidän asiakkaamme, eivät jäsenmaat. Me teemme tietysti tiivistä yhteistyötä paikallisten tarkastusviranomaisten kanssa. Tarkastusvastuu on kuitenkin meillä. Pyrimme sovittamaan työmme maan omiin tarkastusohjelmiin, jos se on mahdollista. Tähänkin on ollut erilaista suhtautumista. Joillekin maille se käy, toisille taas ei. Pitää muistaa, että EU-varojen määrä kansallisissa budjeteissa on noin parin prosentin luokkaa, joten se ei ole ensimmäinen prioriteetti tästäkään syystä. Joskus mukana saattaa olla kotiinpäin vetoakin.

– Euroopan unionin tilintarkastusinstituution riippumattomuus ja itsenäisyys on vahvuutemme. Se on koko tilintarkastuksen peruslähtökohta. Meidän tulee jatkossakin olla rohkeita ja varmoja itsestämme. Käsittelemme asiat objektiivisesti ja tasapuolisesti, emmekä tee kenenkään pyynnöstä tilaustöitä. Sen olemme vannoneet valassammekin. Minäkin olen siellä Suomen edustaja – mutta en edusta Suomea.

– Kansallisten tarkastuslaitosten ja tilintarkastustuomioistuimen yhteistyötä tulisi edelleen kehittää. Työsarkaan nähden instituution koko on vaatimaton. Lisäresurssit ja yhteistyön lisääntyminen kohentaisi kaikkialla myös kansalaisten luottamusta yhteisön varainhoitoon. Nyt se monissa mielipidemittauksissa on todettu melko huonoksi, Salmi sanoo.

Tuomioistuin vailla tuomiovaltaa

Tilintarkastustuomioistuin saa yleensä paljon julkisuutta antaessaan vuosikertomuksen. Sen vanavedessä seuraavassa keskustelussa olisi Salmen mukaan paljon kohennettavaa. Usein ruoditaan sitä, miten työ on tehty, ei sitä mitä tuomioistuin esittää.

– Jos esimerkiksi lääkäri antaa työpaikkaa varten puoltavan lausunnon ihmisen terveydentilasta, emme yleensä tiukkaa, mitattiinko pulssi ja tuliko tarkastettua, onko hakija sokea vai näkeekö. Oletamme, että lääkäri ammatti-ihmisenä osaa tehdä työnsä.

– Kun tilintarkastaja taas sanoo, että tämä asia on kunnossa, moni helposti tivaa yksityiskohtia. Tilintarkastuksen tulee minusta olla suurten linjojen toimintaa. Asioista annetaan yleiskuva ja vain tärkeimmistä asioista yksityiskohtainen kuva. Tätä joudutaan pohtimaan jatkuvasti, kun raportteja ja tarkastuksia tehdään ja niiden tuloksia arvioidaan. Pitää vielä muistaa, että raporttimme käännetään tätä nykyä 20 kielelle. Tekstin tiivistäminen on selvää säästöä.

Euroopan tilintarkastustuomioistuin on siitä metka tuomioistuin, että sillä ei ole tuomiovaltaa. Suomeksi käännös on sanatarkka, mutta Salmen mukaan ei oikein sovi meidän käsitteistöömme. Hän itse on ehdottanutkin, että nimi meillä käännettäisiin vaikkapa Yhteisötalouden tarkastusvirastoksi.

– Minulle on ystävällisesti sanottu, että totta kai nimen voi muuttaa, jos asia otetaan huippukokouksessa esille ja niin päätetään. Eli toisin sanoen – sitä ei voi muuttaa.

– Vuosi on vielä jäljellä. Suomen hallitus päättää seuraajastani. Kaksi kautta riittää minulle hyvin. Ikääkin minulla on jo sen verran, että edessä alkavat olla ajat, jolloin pitää päättää mitä tehdä isona, syntysavolainen Salmi veistelee.