Virtuaali­tapahtumien arvonlisä­verotus

Perinteisesti tapahtumat järjestettiin kahvin ja pullan tuoksuisessa ympäristössä, kaikki kuulijat yhteen kerääntyen. Teknologinen kehitys ja erityisesti koronapandemia olivat kuitenkin osaltaan vauhdittamassa virtuaalitapahtumien räjähdysmäistä kasvua. Kun ihmiset eivät pystyneetkään enää kerääntymään tapahtumiin, tuotiin tapahtumat ihmisten luokse. Tämä mahdollisti myös kansainvälisiin tapahtumiin osallistumisen ilman matkakuluja. Syntyi kysymys: miten ja missä virtuaalitapahtumat tulisi verottaa?

Arvonlisäverodirektiivi sisältää säännökset siitä, missä maassa palvelut katsotaan suoritetuiksi ja missä ne siten verotetaan. Puhutaan niin sanotuista myyntimaasäännöistä. Kun virtuaalitapahtumille ei ollut omia myyntimaasääntöjä, päädyttiin tilanteeseen, jossa eri jäsenvaltiot katsoivat tapahtumia eri tavoin – osa tapahtumina, osa sähköisinä palveluina. Tämä saattoi johtaa tuplaverotustilanteisiin tai verottamatta jättämiseen, mutta ennen kaikkea merkittävään määrään kysymyksiä ja epäselvyyksiä. Tilanne haluttiin yhtenäistää EU:ssa. Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 5.4.2022 neuvoston direktiivin (EU) 2022/542 direktiivien 2006/112/EY ja (EU) 2020/85 muuttamisesta arvonlisäverokantojen osalta eli niin sanotun verokantadirektiivin. Suomessa verokantadirektiivi tuotiin osaksi kotimaista lainsäädäntöä hallituksen esityksellä 32/2024 vp eduskunnalle laiksi arvonlisäverolain muuttamisesta.

Kyse on jo nyt merkittävässä mittaluokassa olevasta, alati kasvavasta alasta. Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksen mukaan vuonna 2022 tilausvideopalvelujen yhteenlaskettu tuotto Suomessa oli jo noin 280 miljoonaa euroa. Tässä artikkelissa käsitellään verokantadirektiivin mukanaan tuomat säännökset. Kokonaisuuden helpommaksi hahmottamiseksi artikkeli on jaettu niin, että ensin käsitellään virtuaalitapahtuman määritelmää. Tämän jälkeen käydään läpi myyntiä elinkeinonharjoittajalle ja myyntejä kuluttajille. Artikkelin lopussa käsitellään vielä tapahtumiin liittyviä verokantakysymyksiä.

Virtuaalitapahtuman määritelmä

Arvonlisäverolaki tai arvonlisäverodirektiivi eivät sisällä virtuaalitapahtuman määritelmää. Hallituksen esityksen 32/2024 vp mukaan suoratoiston (myös striimaus, engl. streaming) yleisen määritelmän mukaan kyseessä on internetin verkkosisällön sisältöpalveluiden tiedonsiirtotapa. Suoratoistossa tietosisältöä lähetetään samanaikaisesti kohteena olevan tapahtuman tai ilmiön kanssa. Esimerkiksi tapahtuman järjestäjä voi lähettää suoraa verkkolähetystä tapahtumastaan, kuten verkkoseminaarista, urheiluottelusta tai konsertista. Suoran verkkolähetyksen aineistoa saatetaan myös kommentoida reaaliaikaisesti. Suora verkkolähetys on mahdollista esimerkiksi mobiililaitteilla, jolloin voidaan puhua mobiilisuoratoistosta.

Arvonlisäverolakiin 1.1.2025 lisätyt 69 d §:n 2 ja 4 momentin säännökset, joita käsitellään tässä artikkelissa tarkemmin, ovat sanamuodoiltaan toisistaan hieman poikkeavia. Asiaan liittyvän hallituksen esityksen mukaan suoratoistolla ja virtuaalisesti saataville asettamisella tarkoitettaisiin tästä huolimatta samaa asiaa ja että ero terminologiassa johtuu direktiivissä käytetyistä termeistä. Hallituksen esityksen mukaan arvonlisäverolain 69 d §:n 2 ja 4 momenttia sovellettaisiin tilanteessa, jossa olisi kyse osallistumisesta virtuaalitapahtumaan reaaliaikaisesti tai siten, että esitys tarjottaisiin yleisölle suoratoistona niin sanottuna live-striimauksena. Osallistuminen puhtaasti sähköisesti järjestettävään tapahtumaan tai live-striimaukseen katsotaan osallistumiseksi virtuaalitapahtumaan. Hybriditapahtumissa etänä osallistuvien osalta kyse on virtuaalitapahtumasta ja paikalla osallistuvien osalta paikan päällä järjestettävästä tapahtumasta. Jos myydään ainoastaan aiemmin tallennettua nauhoitetta, kyseessä ei ole virtuaalitapahtuman myynti.

Hallituksen esityksen mukaan kulttuuri-, urheilu-, viihde- ja vastaavien tapahtumien nauhoitettuja tallenteita, joita voidaan katsoa vapaasti valittavana ajankohtana, ei ole Suomessa verotuskäytännössä pidetty virtuaalisina tilaisuuksina tai tapahtumina. Verotuskäytännössä reaaliaikaiseen katsomiseen oikeuttava lippu, joka mahdollistaa katsomisen myös jälkikäteen, on kuitenkin voitu katsoa virtuaalitapahtuman pääsy­maksuksi. Merkittävää on kuvattu olevan samanaikaisuus, tai ainakin mahdollisuus siihen. Kun ala kehittyy jatkuvasti ja määritelmää ei lainsäädännön tasolla ole, ei tulkintatilanteilta päästäne tulevaisuudessa välttymään.

Myynti elinkeinonharjoittajille

Arvonlisäverodirektiivin 53 artiklan mukaan verovelvolliselle suoritettavien kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, koulutus-, viihde- tai vastaaviin tapahtumiin, kuten messuille ja näyttelyihin, pääsyyn liittyvien palvelujen sekä pääsyyn liittyvien liitännäispalvelujen suorituspaikka on paikka, jossa kyseiset tapahtumat tosiasiassa järjestetään. Verokantadirektiivillä arvonlisäverodirektiivin 53 artiklaan lisättiin toinen kohta, jonka mukaan tätä artiklaa ei sovelleta ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuihin tapahtumiin pääsyyn, jos osallistuminen on virtuaalista.

Suomessa arvonlisäverodirektiivin 53 artiklan 1 kohdan säännös on sisällytetty 69 d §:n 1 momenttiin, jonka mukaan elinkeinonharjoittajalle luovutettu oikeus pääsyyn opetus-, tiede-, kulttuuri-, viihde- ja urheilutilaisuuteen, messuille ja näyttelyyn ja muuhun vastaavaan tilaisuuteen sekä pääsyyn välittömästi liittyvä palvelu on myyty Suomessa, jos tilaisuus järjestetään täällä. Verokantadirektiiviin tehty lisäys tehtiin vastaavasti myös arvonlisäverolain 69 d §:n 2 momenttiin, jonka mukaan edellä 1 momentissa säädettyä ei sovelleta mainitussa momentissa tarkoitettuihin elinkeinonharjoittajalle luovutettaviin palveluihin, jos osallistuminen tilaisuuteen on virtuaalista.

Käytännössä myyntimaa määräytyy siten eri säännöksen perusteella, jos kyseessä on Suomessa fyysisesti järjestettävä tilaisuus tai virtuaalisesti järjestettävä tilaisuus. Suomessa fyysisesti järjestettäviin tilaisuuteen sovelletaan Suomen arvonlisäverolakia ja myöhemmin tarkemmin selostetulla tavalla sovellettava verokanta on useimmissa tilanteissa 1.1.2025 alkaen 14 %
(aiemmin 10 %) tai yleinen verokanta 25,5 %, riippuen tilaisuuden luonteesta. Ostajan kiinteän toimipaikan sijaintimaa tai liiketoiminnan kotipaikka ei vaikuta myynnin verokäsittelyyn.

Virtuaalisissa tapahtumissa arvonlisäverolain 69 d §:n 2 momentin soveltuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että myyntiin sovelletaan arvonlisäverolain 65 §:ää. Tämä pykälä on niin sanottu palvelujen myynnin yleissäännös, jota sovelletaan aina, jos mikään erityissäännöistä ei tule sovellettavaksi. Arvonlisäverolain 65 §:n mukaan elinkeinonharjoittajalle, joka toimii tässä ominaisuudessaan, luovutettu palvelu on myyty Suomessa, jos se luovutetaan ostajan täällä sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan. Jos tällaista palvelua ei luovuteta kiinteään toimipaikkaan, se on myyty Suomessa, jos ostajan liiketoiminnan kotipaikka on täällä.

Palvelujen myynnin yleissäännöksen soveltuminen tarkoittaa sitä, että palvelun myyntimaa määräytyy ostajan kiinteän toimipaikan tai liiketoiminnan kotipaikan mukaan. Myytäessä kotimaiselle elinkeinonharjoittajalle myyntimaa on Suomi ja myyjä lisää laskulle 14 % tai 25,5 % arvonlisäveron, riippuen tilaisuuden luonteesta.

Myytäessä sellaiselle elinkeinonharjoittajalle, jonka kiinteä toimipaikka tai liiketoiminnan kotipaikka on ulkomailla, myyntiin soveltuu käännetty verovelvollisuus. Myyjä voi merkitä laskulle viittauksen käännettyyn verovelvollisuuteen esimerkiksi englanninkielisillä sanoilla ”Reverse charge”. Saman viittauksen voi tehdä riippumatta siitä, onko ostaja sijoittautunut EU-maahan vai EU:n ulkopuolelle. Myytäessä EU-maahan sijoittautuneelle elinkeinonharjoittajalle myyjän on tärkeä muistaa lisätä laskulle ostajan voimassa oleva ALV-tunniste ja raportoida myynti ALV-ilmoituksen lisäksi myös yhteenvetoilmoituksella (ESL, European Sales Listing).

Myyntimaa määräytyy eri säännöksen perusteella, jos kyseessä on Suomessa fyysisesti järjestettävä tilaisuus tai virtuaalisesti järjestettävä tilaisuus.

Myynti kuluttajille

Kuluttajien osalta myyntimaa määräytyy arvonlisäverodirektiivin 54 artiklan mukaan. Arvonlisäverodirektiivin 54 artiklan 1 kohdan mukaan muulle kuin verovelvolliselle henkilölle suoritettavien palvelujen ja liitännäispalvelujen, jotka liittyvät kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, koulutus-, viihde- tai vastaavaan toimintaan, kuten messuihin ja näyttelyihin, mukaan lukien tällaisen toiminnan järjestäjien suorittamat palvelut, suorituspaikka on paikka, jossa kyseinen toiminta tosiasiassa tapahtuu.

Tämä ALV-direktiivin säännös on Suomessa sisällytetty arvonlisäverolain 69 d §:n 3 momenttiin, eli muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutetut palvelut, jotka liittyvät opetukseen, tieteellisiin palveluihin, kulttuuri-, viihde- ja urheilutilaisuuksiin, messuihin ja näyttelyihin ja muihin vastaaviin palveluihin sekä niiden järjestämiseen, on myyty Suomessa, jos toiminta tapahtuu täällä. Suomessa tapahtuvat fyysiset tapahtumat laskutetaan siten joko 14 %:n tai 25,5 %:n arvonlisäverolla riippuen tapahtuman luonteesta. Fyysisissä tapahtumissa merkittävää on toiminnan sijaintimaa, ei se, mihin kuluttaja on sijoittautunut.

Virtuaalitapahtumissa tilanne on toinen. Verokantadirektiivillä arvonlisäverodirektiivin 54 artiklan 1 kohtaan lisättiin toinen alakohta. Jos palvelut ja liitännäispalvelut liittyvät toimintaan, joka lähetetään suoratoistona tai asetetaan muutoin virtuaalisesti saataville, suorituspaikka on kuitenkin paikka, johon muu kuin verovelvollinen henkilö on sijoittautunut tai jossa hänellä on kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka. Tämä on Suomessa lisätty arvonlisäverolain 69 d §:n 4 momenttiin. Jos 3 momentissa tarkoitetut palvelut ja liitännäispalvelut liittyvät toimintaan, joka lähetetään suoratoistona tai asetetaan muutoin virtuaalisesti saataville, ne on myyty Suomessa, jos ostaja on sijoittautunut tänne tai ostajan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on täällä. Toisin sanoen, virtuaalitapahtumien osalta myyntimaa on Suomi ainoastaan silloin, jos kuluttaja on sijoittautunut tänne tai hänen kotipaikkansa tai vakinainen asuinpaikkansa on Suomessa. Suomeen sijoittautuneita kuluttajia veloitetaan edelleen 14 %:n tai 25,5 %:n verolla, riippuen virtuaalitapahtuman luonteesta.

Muualle kuin Suomeen sijoittautuneiden kuluttajien osalta merkitsevää on 1.1.2025 alkaen ostajan sijoittautuminen tai hänen kotipaikkansa tai vakinainen asuinpaikkansa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että virtuaalitapahtuman myyntimaa on kuluttajan maa. Tämä aiheuttaa suomalaisille virtuaalitapahtumien järjestäjille velvollisuuden selvittää mahdolliset verovelvoitteensa muissa maissa.

Muiden EU-maiden arvonlisäverojen tilittämistä varten yritysten on mahdollista hakeutua näissä maissa ALV-velvollisten rekisteriin ja raportoida ja maksaa arvonlisäverot kunkin jäsenvaltion Verohallinnolle erikseen. Yritysten on myös mahdollista hyödyntää niin sanottua OSS-järjestelmää (One-stop-shop), jonka kautta yritykset pystyvät hoitamaan kaikkien eri EU-maiden myyntien arvonlisäverojen raportoinnin ja maksamisen yhden portaalin kautta. Suomalaiset yritykset voivat rekisteröityä OSS-järjestelmään OmaVero-palvelun kautta. OSS-järjestelmää ovat hyödyntäneet jo pidempään muun muassa tavaroiden etämyyjät. Järjestelmässä on tärkeää antaa ilmoitukset ja tehdä maksut ajallaan, koska jokainen jäsenvaltio voi itsenäisesti päättää omista sanktioistaan myöhästymistilanteissa. Näin vältytään ikäviltä yllätyksiltä.

Virtuaalitapahtumien osalta myyntimaa on Suomi ainoastaan silloin, jos kuluttaja on sijoittautunut tänne tai hänen kotipaikkansa tai vakinainen asuinpaikkansa on Suomessa.

Verokanta, jos tapahtuma järjestetään Suomessa

Moniin Suomessa järjestettäviin fyysisiin tapahtumiin soveltuu vuoden alusta alkaen 14 prosentin verokanta. Verokanta oli aiemmin 10 prosenttia. Arvonlisäverolain 85 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan 14 prosentin verokantaa sovelletaan pääsyyn näytöksiin, teattereihin, sirkuksiin, messuille, huvipuistoihin, konsertteihin, museoihin, eläintarhoihin, elokuvateat­tereihin, näyttelyihin ja vastaaviin kulttuuritapahtumiin ja -tiloihin tai pääsyyn kyseisten tapahtumien tai vierailujen suoratoistoon tai molempiin. Lisäksi 85 §:n 3 momentin mukaan edellä 1 momentin 9 kohdassa tarkoitettuna pääsynä pidetään myös pääsyä huvipuistojen ajolaitteisiin ja muihin vastaaviin laitteisiin.

Arvonlisäverodirektiivin 53 artiklan mukaan myös pääsyyn liittyvien liitännäispalvelujen suorituspaikka on paikka, jossa kyseiset tapahtumat tosiasiassa järjestetään. Liitännäispalveluihin sisältyvät palvelut, jotka liittyvät suoraan kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, koulutus-, viihde- tai vastaaviin tapahtumiin pääsyyn ja jotka suoritetaan tapahtumaan osallistuvalle henkilölle erillistä vastiketta vastaan. Näihin liitännäispalveluihin sisältyy erityisesti vaatesäilöjen tai saniteettitilojen käyttö, mutta niihin eivät sisälly pelkät lippujen myyntiin liittyvät välittäjäpalvelut. Liitännäispalvelujen sisältöä on täsmennetty täytäntöönpanoasetuksen N:o 282/2011 33 artiklassa, eikä täytäntöönpanoasetukseen tehty muutosta tässä yhteydessä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi teatterin yhteydessä veloitettava narikkamaksu katsotaan myydyksi Suomessa, jos itse teatteritapahtuma järjestetään täällä. Täytäntöönpanoasetuksessa säädetään palvelujen suorituspaikasta, mutta palveluihin sovellettava verokanta määräytyy itsenäisesti silloin, kun palvelusta veloitetaan erikseen.
Tietyissä tilanteissa tapahtumiin voi soveltua myös yleinen 25,5 prosentin verokanta. Tällainen voisi olla esimerkiksi virtuaalitapahtumien ALV-koulutustilaisuus. Onkin tärkeää muistaa tarkentaa tilaisuuden tosiasiallinen luonne, eli kaikkiin tilaisuuksiin alennettu 14 prosentin verokanta ei tule sovellettavaksi.