Verohallinnon ohjauksen ja valvonnan kohde­alueita 2025

Tässä artikkelissa kuvataan suunnitelman tarkoitusta yleisesti ja syvennytään muutaman alueen sisältöön hieman tarkemmin, kuitenkin niin, että verovalvonnan tarkoitus ei vaarannu.

Ohjaus- ja valvontasuunnitelma suuntaa tekemistä

Verohallinnon verotustoimintaa ohjaa vuosittain laadittava ohjaus- ja valvontasuunnitelma. Valvonta tai ohjaus kohdennetaan riskiperusteisesti ja käytetyt hoitokeinot valitaan tarkoituksenmukaisesti. Tavoitteena on, että kuhunkin tilanteeseen valitaan mahdollisimman keveä keino, ja että toimenpiteet kohdistuvat riittävän laajasti erilaisiin elämäntilanteisiin tai yritystoiminnan tapahtumiin ja asiakaskuntaan sekä eri verolajeihin.

Valvonta hoidetaan liiketoimen tai elämäntapahtuman jälkeen. Useimmiten virkailija laatii selvityspyynnön, joita lähetetään vuosittain tuhansia. Verotarkastuksia tehdään vähemmän kuin selvityspyyntöjä, mutta tarkastuksissa asiakkaiden asioita selvitetään perusteellisemmin. Valvonnan lisäksi painopistealueita hoidetaan ennakkoon ohjaamalla, viestinnällä tai muilla toimenpiteillä, joilla Verohallinto pyrkii tekemään asiakkaan velvollisuuksien hoitamisesta helppoa. Asiakas voi esimerkiksi saada ohjausviestejä tekstiviestillä, kirjeellä tai OmaVerossa. Myös puhelimitse annettavat ohjaussoitot ovat vakiintuneet osaksi Verohallinnon palveluita.

Kiinteistöverotuksessa turvataan verokertymää varmistamalla tietojen oikeellisuus

Kiinteistöveron suuruus riippuu kahdesta seikasta: kiinteistön arvosta ja sijaintikunnan määrittelemästä veroprosentista. Verohallinto toimittaa verotuksen ja tilittää kiinteistöveron kunnille, jotka ovat sen ainoita veronsaajia. Kiinteistövero on verrattain vakaa ja ennustettava paikallistason vero, jonka osuus koko kunnan verotuloista on kokonaisuudessaan samaa luokkaa yhteisöveron kanssa eli noin kymmenen prosenttia. Voimalaitokset ovat kiinteistöverotuksessa fiskaalisesti merkittäviä. Niiden keskittyminen tietyille paikkakunnille näkyy sijaintikuntien verotuloissa siten, että kiinteistöveron osuus on jopa yli puolet näiden kuntien kaikista verotuloista.

Kunta voi määrätä voimalaitosten kiinteistöveroprosentiksi enintään 3,10, ja yleinen kiinteistöveroprosentti vaihtelee välillä 0,93–2,00. Voimalaitosten verotusarvojen suuruuden vuoksi korotetulla veroprosentilla on suuri merkitys kunnan verotuloille.

Kiinteistöverotus: tuulipuistossa sijaitsevan maatuulivoimalan kiinteistöverokertymä on keskimäärin yli 400 000 euroa per voimala.

Jaa

Voimalaitosten, kuten tuuli- ja aurinkovoimaloiden, kiinteistöverotuksen oikeellisuutta valvotaan myös vuonna 2025, koska on havaittu, että niissä esiintyy virheellisyyksiä. Virhe voi koskea ilmoitettavien rakennuskustannusten suuruutta tai sovellettavaa veroprosenttia. Alle 10 megavolttiampeerin (MVA) voimaloiden kiinteistövero määräytyy yleisen kiinteistöveroprosentin mukaan, mutta tehon ylittäessä mainitun rajan niihin sovelletaan korotettua veroprosenttia. Raja ylittyy myös silloin, jos useampi alle 10 MVA:n voimalaitos on kytketty kantaverkkoon yhteisen liittymispisteen kautta ja niiden yhteenlaskettu teho ylittää rajan. Suurin osa Suomessa sijaitsevista tuulivoimaloista sijaitsee niin sanotuissa tuulipuistoissa, jolloin edellä mainittu raja ylittyy, ja niihin sovelletaan voimalaitosten verokantaa.

Kiinteistöverotus koskee ainoastaan rakennuksia ja rakennelmia, joten voimalaitoksen koneet ja laitteet eivät kuulu veron perusteeseen. Merituulivoimalat vaativat maalle sijoitettavia tuulivoimaloita järeämmät perustukset, joten niissä verotettavan rakennelman määrä merkittävästi suurempi, millä on suora vaikutus kiinteistöveron määrään.

Luonnollinen henkilö voi hankkia käyttöönsä pienimuotoisen sähköenergiaa tuottavan laitteiston pääasiassa oman kotitalouden sähkönkulutustarpeita varten. Nämä pienimuotoiset laitteistot, joiden sähköntuotanto voi satunnaisesti ylittää omat tarpeet, ja joista sähköverkkoon tapahtuva siirto ei ole jatkuvaa, jäävät kiinteistöverotuksen ulkopuolelle.

Voimalarakennusten lisäksi tietojen oikeellisuutta valvotaan maapohjien osalta. Kun maanomistaja vuokraa omistamaansa, kiinteistöverosta verovapaata maatalous- tai metsämaata voimalan rakentamispaikaksi, maa-alueen käyttötarkoitus muuttuu. Käyttötarkoituksen muutos johtaa siihen, että rakennuspaikka tulee kiinteistöveron piiriin.

Käyttötarkoituksen oikeellisuutta valvotaan myös maa-ainesten ottoalueilla. Ne ovat paikkoja, joista otetaan esimerkiksi kiveä, soraa, savea tai turvetta. Jos maa-aineksia käytetään vain omiin tarpeisiin maa- tai metsätaloudessa, alueesta ei tarvitse maksaa kiinteistöveroa. Omaksi käytöksi katsotaan myös tilanne, jossa maa-ainesta käyttää tiekunta ja maanomistaja on tiekunnan osakas. Ottoalueesta pitää maksaa kiinteistöveroa, jos maa-ainesta käytetään muuhun kuin omiin tarpeisiin. Tällaista toimintaa on muun muassa käyttö omassa elinkeinotoiminnassa, maa-ainesten myynti tai maa-aineksen ottoalueen vuokraaminen.

Työvoimavaltaisten alojen toimijoita tutkitaan monipuolisesti

Muun muassa rakennus- ja telakka-alat ovat hyvin työvoima­valtaisia. Telakka-alalle on ominaista lisäksi suhdanteiden ja rakennusten elinkaaren mukaan vaihteleva työkuorma. ­Tilaukset ovat pitkäkestoisia, mutta niiden jatkuvuus voi olla epävarmaa. Varsinaisten telakoiden yhteydessä toimii huo­mattava määrä laajoja verkostoja ja alihankintaketjuja. Niissä toimii kotimaisten toimijoiden ohella paljon ulkomaista työvoimaa, joiden rekisteritietojen oikeellisuutta ja myös tulojen verot­tamista valvotaan monipuolisin keinoin. Työvoimassa on paljon tilapäisiä työskentelijöitä, jotka eivät muuta Suomeen pysyvästi.

Työntekijät voidaan tunnistaa veronumerolla, joka on pakollinen kaikille rakennus- ja telakkatyöntekijöille. Veronumeron on myös oltava kuvallisessa henkilötunnisteessa, jota käytetään työmailla. Veronumeromenettely on ollut käytössä rakennusalalla jo vuodesta 2012 asti, telakoille se tuli pakolliseksi vuonna 2022, ja sillä pyritään torjumaan harmaata taloutta. Jotta veronumeron voi saada, hakijalla tulee olla suomalainen henkilötunnus. Kun tunnusta haetaan verotoimistosta, Verohallinto kerää samalla tietoja muun muassa työnantajasta tai toimeksiantajasta, Suomessa oleskelun ja työskentelyn kestosta, palkan tai tulon määrästä. Myös tieto työsuhteen tai toimeksiannon tyypistä pyydetään samassa yhteydessä: onko kyse vuokratyöstä, ammatinharjoittamisesta vai työsuhteesta palkansaajana.

Tuloverotuksessa telakoilla toimintaa harjoittaville yrityksille muodostuu usein kiinteä toimipaikka. Tällöin yritys maksaa Suomeen tuloveroa tähän kiinteään toimipaikkaan kohdistuvasta tulosta ja sen on annettava veroilmoitus. Kiinteä toimipaikka tarkoittaa liikepaikkaa, josta yrityksen toimintaa harjoitetaan kokonaan tai osittain. Yritysten on hoidettava myös työnantajavelvoitteet. Näiden velvollisuuksien täyttämiseen ei aina ole osaamista tai halukkuutta, minkä takia valvontatoimenpiteille on tarvetta. Velvoitteiden hoitamisen helpottamiseksi Verohallinto on laatinut ohjeita toimijoille, jotta tietämättömyys ei olisi esteenä.

Osakevaihto houkuttaa monia yrittäjiä toimialasta riippumatta

Holding-yhtiöiden osakevaihtoa esiintyy edelleen varsin runsaasti, ja järjestelyihin liittyy jonkin verran keinotekoisuutta. Yhtiöt pyrkivät määrittelemään omistamiensa osakkeiden arvon tarkoituksellisesti korkeammaksi kuin se todellisuudessa on, jotta yhtiön nettovarallisuutta saataisiin kasvatettua. Mitä suurempi nettovarallisuus on, sitä enemmän omistajat voivat nostaa osinkoja, joita verotetaan kevyemmin kuin muita pääomatuloja.

Verohallinto valvoo, että osakkeiden arvostamisessa käytetään käypiä arvoja. Yleisimmin näkemykset eroavat sen vuoksi, että omistajien käsitys liiketoiminnan tulevasta kehityksestä, arvonnoususta sekä tulo- ja kulurakenteesta on liian optimistinen. Vertailukauppojen hyödyntäminen arvostuksessa on mahdollista. Se on kuitenkin mahdotonta, jos vertailtavuus ei toteudu sen vuoksi, että kauppatilanteet eivät ole aidosti vertailukelpoisia. Samalla alalla toimivan pörssiyhtiön kauppa ei vertaudu noteeraamattoman yhtiön kanssa, ja muutenkin olosuhteiden tulee vastata toisiaan. Arvostuksen pohjana käytettävät tilinpäätökset tulee valita johdonmukaisesti riittävän pitkältä ajalta, jotta tilanteesta saa oikean käsityksen.

Osakevaihtojärjestely on lainmukainen järjestely, kun sitä käytetään oikein. Arvostuksen tulee perustua oikeisiin tosiseikkoihin, ja järjestelylle on oltava liiketoiminnallinen peruste, eikä sitä tehdä yksinomaan tai pääasiassa verojen välttämiseksi. Verohallinnolla on osakevaihtojen verokohtelusta varsin kattava ohjeistus, mutta tulkinnallisia tilanteita käsitellään verovalvonnassa vuosittain kasvavia määriä.

Verovuonna 2023 Verohallinto arvosti osakevaihdon kohteena olleet yhtiöt yli 25 miljoonaa euroa verovelvollisten esityksiä arvokkaammiksi.

Jaa

Kaivosmineraalivero – uusi oma-aloitteinen vero

Kokonaan uusia verolajeja säädetään verrattain harvoin, vaikka verolainsäädäntö on muutoin jatkuvassa muutoksessa. Silloin kun uusia verolajeja otetaan käyttöön, Verohallinnon tavoitteena on varmistaa, että verotukselliset kysymykset ratkaistaan heti alusta lähtien oikein ja että verovelvolliset tietävät, miten on meneteltävä rekisteröitymiseen, ilmoittamiseen ja maksamiseen liittyvissä tilanteissa.

Kaivosmineraalivero on vuoden 2024 alusta voimaantullut oma-aloitteinen vero. Sen tarkoituksena on korvata yhteiskunnalle uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä. Vero koskee Suomessa louhittuja kaivosmineraaleja pois lukien kullanhuuhdonnassa löydetty kulta. Verovelvollinen on kaivosmineraalin hyödyntämiseen oikeuttavan luvanhaltija, tyypillisesti kaivosyhtiö. Myös sellainen toimija, joka on laiminlyönyt velvollisuutensa hakea lupaa kaivosmineraalien hyödyntämiseen, on verovelvollinen. Verovelvollisen on rekisteröidyttävä kaivostoiminnan harjoittajaksi ennen toiminnan aloittamista ja kaikki kaivokset, joissa harjoitetaan kaivosmineraaliveron alaista toimintaa, on ilmoitettava Verohallinnolle.

Veron määräytymisen ajankohtaan vaikuttaa kaivosmineraalin laatu; metallimalmeilla vero suoritetaan sen ajankohdan mukaan, jolloin kaivosmineraali toimitetaan ensimmäisen kerran rikastettavaksi, kun taas muissa ajankohta on se, jolloin kaivosmineraali louhitaan. Sivukivestä, jota hyödynnetään esimerkiksi hiekoitussepelinä, ei suoriteta veroa. Kun toiminta päättyy, siitä tehdään ilmoitus samoin kuin muista muutoksista, esimerkiksi jos kaivosluvan pinta-alatiedon muuttuu Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätöksellä.