Ulkomainen työnantajayhtiö sopimuskumppanina Suomessa

Kun suomalainen yritys tekee sopimuksen ulkomaisen työnantajayrityksen kanssa tietyn työn tekemisestä, on tärkeä muistaa selvittää, millaisia verotukseen liittyviä velvoitteita tästä seuraa. Suomalainen yritys, joka maksaa ulkomaiselle yritykselle työkorvausta tämän lähettämän laskun perusteella, joutuu pohtimaan, tuleeko sen periä työkorvauksesta lähdevero ja ilmoittaa työkorvaus tulorekisteriin.

Ulkomainen työnantajayritys, joka maksaa työntekijöilleen palkkaa Suomessa tehdystä työstä, taas joutuu selvittämään, onko sillä Suomessa työnantajavelvoitteita. Jos ulkomainen työnantajayritys on vuokratyönantaja, jolta suomalainen yritys vuokraa käyttöönsä työntekijöitä, on huomioitava lisäksi vuokratyöhön liittyvät velvoitteet.

Työkorvaus ja lähdevero – suomalaisen maksajan velvollisuudet

Suomalaisella yrityksellä, joka maksaa ulkomaiselle yritykselle työkorvausta, on lähtökohtaisesti velvollisuus periä työkorvauksesta lähdevero. Lähdeveron määrä on 13 prosenttia, jos työkorvaus maksetaan ulkomaiselle yhteisölle ja 35 prosenttia, jos se maksetaan luonnolliselle henkilölle, esimerkiksi ammatinharjoittajalle.

Lähdeverolain 10 f §:ssä säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä suomalainen maksaja voi kuitenkin jättää työkorvauksesta lähdeveron perimättä. Säännöksessä mainitaan kolme eri tilannetta:

Viimeisenä mainittua muuta selvitystä ei kuitenkaan pidetä riittävänä, jos työkorvausta maksetaan talonrakennus-, maanrakennus-, vesirakennus- tai muusta rakennustyöstä; asennus- tai kokoonpanotyöstä; laivanrakennustyöstä; kuljetustyöstä; taikka siivous-, hoiva- tai hoitotyöstä. Näistä töistä maksetun työkorvauksen maksamisen yhteydessä lähdeveron voi jättää perimättä ainoastaan silloin, kun saaja kuuluu ennakkoperintärekisteriin tai esittää lähdeverokortin, jossa perittävän veron määrä on nolla.

Säännöksessä mainitun muun selvityksen hankkiminen ja arviointi ei välttämättä aina ole työkorvauksen maksajalle yksinkertaista. Jos tulkinnasta herää epävarmuutta, eikä saaja ole ennakkoperintärekisterissä, maksajalla on aina mahdollisuus pyytää työkorvauksen saajalta lähdeverokorttia, jonka perusteella maksaja varmistaa oman toimintansa oikeellisuuden. Näin toimimalla maksaja myös välttää mahdolliset jälkikäteiset sanktiot, jos se jättäisi lähdeveron virheellisesti perimättä.

Veron perimisen lisäksi suomalainen maksaja joutuu pohtimaan sitä, tuleeko sen ilmoittaa maksamansa työkorvaus tulorekisteriin. Ilmoitusvelvollisuuden sisältö vaihtelee sen mukaan, maksetaanko työkorvaus ulkomaiselle yhteisölle vai luonnolliselle henkilölle. Luonnolliselle henkilölle maksettu työkorvaus on ilmoitettava tulorekisteriin aina, kun taas ulkomaiselle yhteisölle maksettu työkorvaus ilmoitetaan vai silloin, kun siitä on peritty tai olisi tullut periä lähdevero.

Ulkomaisen yrityksen ennakkoperintärekisteröinti ja lähdeverokortti

Ulkomainen yritys voi hakeutua Suomessa ennakkoperintärekisteriin, jos sillä on Suomessa tuloverotuksen kiinteä toimipaikka tai sen kotipaikka on joko verosopimusvaltiossa tai ETA-valtiossa. Ennakkoperintärekisteriin kuuluminen vapauttaa työkorvauksen maksajat lähdeveron perimisvelvollisuudesta. Ennakkoperintärekisteriin hakeutuminen voi olla suositeltavaa etenkin silloin, kun ulkomainen yritys saa säännöllisesti sellaisia suorituksia, joista muutoin olisi perittävä lähdevero. Jos kyse sen sijaan on yksittäisestä projektista, josta ei synny Suomeen kiinteää toimipaikkaa, ulkomainen yritys voi hakea lähdeverokorttia, johon on veron määräksi merkitty nolla.

Lähdeveron perimisen tarkoituksena on varmistaa se, että verot saadaan perittyä suorituksista, jotka ovat Suomessa veronalaisia. Työkorvauksen kohdalla tämän taustalla on verosopimustilanteissa yleensä se, syntyykö ulkomaiselle yritykselle Suomeen tuloverotuksen kiinteä toimipaikka. Jos syntyy, yritys joutuu maksamaan Suomeen veroa kiinteän toimipaikan tulosta. Jos verosopimusta ei ole, Suomi voi tuloverolain 10 §:n nojalla verottaa täällä harjoitetusta liikkeestä ja ammatista saatua tuloa, vaikka kiinteää toimipaikkaa ei syntyisikään.

Mitä jos vero perittiin, vaikka ei olisi tarvinnut?

Joskus suomalainen maksaja on saattanut periä työkorvauksesta maksuhetkellä lähdeveron, mutta tämän jälkeen selviääkin, ettei veroa olisi tullut periä. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun maksaja saa lähdeverokortin vasta työkorvauksen maksamisen jälkeen. Työkorvauksen maksaja voi näissä tilanteissa palauttaa liikaa perimänsä lähdeveron saajalle, jos asia on selvinnyt alkuperäisen työkorvauksen maksuvuoden aikana. Maksuvuoden jälkeen ulkomainen työnantajayhtiö joutuu hakemaan liikaa maksetun veron takaisin Verohallinnolta. Jos maksaja palauttaa liikaa perimänsä veron suoraan saajalle, maksajan on tärkeä muistaa huomioida tämä myös tulorekisteri-ilmoittamisessa sekä tulonsaajalle antamassaan tositteessa – näiden tietojen tulee vastata lopullista tilannetta.

Ulkomaisen työnantajayhtiön velvoitteet

Jos ulkomaisella työnantajayhtiöllä ei ole Suomessa tuloverotuksen kiinteää toimipaikkaa eikä tuloverolain 9 §:ssä tarkoitettua tosiasiallista johtopaikkaa, se ei ole velvollinen perimään maksamistaan palkoista veroa Suomeen. Se voi kuitenkin olla velvollinen antamaan maksamistaan palkoista ilmoitukset tulorekisteriin. Ilmoitusvelvollisuus liittyy kolmeen eri tilanteeseen:

Jos ulkomaisella työnantajalla on Suomessa palveluksessaan työntekijöitä, jotka ovat Suomessa rajoitetusti verovelvollisia, he maksavat veroa Suomeen vain Suomesta saadusta tulosta. Koska tuloverolain 10 §:ssä on säädetty Suomesta saaduksi tuloksi yksityiseltä työnantajalta saatu palkka vain silloin, kun työ tehdään yksinomaan tai pääasiallisesti Suomessa täällä olevan työnantajan lukuun, ei ulkomaisen työnantajan rajoitetusti verovelvolliselle maksama palkka ole Suomessa veronalaista. Ulkomaista työnantajaa ei nimittäin pidetä säännöksessä mainittuna täällä olevana työnantajana.

Ulkomaisen työnantajan maksama palkka verotetaan Suomessa, jos työntekijä on täällä yleisesti verovelvollinen. Tällöinkin sovellettava verosopimus voi rajoittaa Suomen verotusoikeutta. Verosopimuksen soveltamisen vuoksi on mahdollista, että Suomessa voidaan verottaa ainoastaan Suomessa tehdystä työstä saatu palkka. Yleisesti verovelvollisen ulkomaiselta työnantajalta saama palkka jää Suomessa kokonaan verottamatta silloin, kun työntekijä on verosopimuksen mukaan toisessa valtiossa asuva, eikä oleskele Suomessa enempää kuin 183 päivää verosopimuksessa määritellyn ajanjakson aikana. Tämä ajanjakso on yleensä joko 12 perättäistä kuukautta taikka kalenterivuosi.

Vuokratyöhön liittyvät velvoitteet

Rajoitetusti verovelvolliset maksavat veroa Suomeen vain Suomesta saaduista tuloista. Tuloverolain 10 §:ssä on erikseen säädetty Suomesta saaduksi tuloksi vuokratyöntekijän saama palkka, jonka hän saa ulkomaiselta työnantajalta Suomessa tehdystä työstä silloin, kun ulkomainen työnantaja on vuokrannut hänet täällä olevalle työnteettäjälle. Tätä säännöstä sovelletaan käytännössä vain silloin, kun sovellettavassa verosopimuksessa on vuokratyötä koskeva erityismääräys tai verosopimusta ei ole. Siksi myös vuokratyötä koskevat ilmoitusvelvollisuudet koskevat vain näitä tilanteita, joissa Suomi voi verottaa vuokratyöntekijän palkkaa heti ensimmäisestä työpäivästä alkaen.

Vuokratyöhön liittyvät velvoitteet kohdistuvat kaikkiin osapuoliin:

Suomalainen käyttäjäyritys antaa OmaVerossa tai paperilomakkeella työn teettäjän ilmoituksen Verohallinnolle. Ilmoitus sisältää tiedot ulkomaisesta vuokratyönantajasta.

Ulkomainen vuokratyönantaja taas on velvollinen antamaan vuokratyöntekijästä sekä aloittamisilmoituksen että palkkatietoilmoitukset tälle maksetuista palkoista. Ulkomaisella vuokratyönantajalla ei ole velvollisuutta periä palkasta veroa, jos sillä ei ole Suomessa tuloverotuksen kiinteää toimipaikkaa tai tosiasiallista johtopaikkaa. Tällöin työntekijät maksavat omat veronsa ennakkoveroina.

Jos vuokratyöntekijä on Suomessa rajoitetusti verovelvollinen, hänellä on velvollisuus hakea ennakkoveroa työskentelykuukautta seuraavan kuukauden loppuun mennessä. Velvollisuuden laiminlyönnistä voi seurata korkeimmillaan 2 000 euron suuruinen veronkorotus. Yleisesti verovelvolliselle vuokratyöntekijälle ei vastaavaa veronkorotusuhkaa ole säädetty, mutta ennakkoverojen hakeminen on hänellekin suositeltavaa. Eri osapuolille säädettyjen velvoitteiden avulla varmistetaan se, että vuokratyöntekijän palkka tulee oikein verotettua Suomessa, vaikka hänen ulkomaisella työnantajallaan ei olisi velvollisuutta periä palkasta veroa Suomeen.

Selvitä velvoitteet etukäteen

Kansainvälisiin tilanteisiin liittyy erilaisia velvoitteita eri osapuolille. Tärkeintä on siksi selvittää etukäteen, millaisia velvoitteita suunniteltuun projektiin liittyy. Asioiden selvittäminen etukäteen kannattaa, jotta vältytään jälkikäteisiltä seuraamuksilta ja säästetään näin kustannuksia.