Perintö­oikeus vaikuttaa perhe­yrityksen suku­polven­vaihdokseen

Tämä artikkeli on kaksiosaisen sukupolven­vaih­dosta käsittelevän sarjan toinen osa. Kirsti Yli-Halla käsitteli samaa aihetta artikkelissaan ”Suunnittele sukupolvenvaihdos huolella”.

Perheyrityksissä on sukupolvenvaihdoksen suunnittelussa ja toteutuksessa otettava huomioon myös lainsäädäntöömme sisältyvien perhe- ja perintöoikeuden säännösten vaikutus lukuisten muiden seikkojen ohella. Näin on siinäkin tapauksessa, että sukupolvenvaihdos toteutetaan jo luopujan elinaikana. Tulee pohdittavaksi, miten sisarusten tasajaon periaate toteutuu. Voiko vuosia aiemmin sukupolvenvaihdoksen myötä saatu omistus luopujan kuoleman jälkeen tullakin määritellyksi ennakkoperinnöksi tai suosiolahjaksi? Entä miten toimitaan, jos omistajayrittäjän kuolintapaus sattuu yllättäen? Ongelmien välttämiseksi on sukupolvenvaihdoksessa syytä tuntea myös perhe- ja perintöoikeudellisen lainsäädännön pääkohdat.

Lakimääräinen perimysjärjestys

Perintökaaren mukainen perimysjärjestys on tiivistettynä oheisessa kuvassa. Lähtökohtaisesti perinnön saavat perittävän rintaperilliset (rintaperillisten perillisryhmä). Jos perittävän lapsi on kuollut ennen perittävää, hänen osuutensa jaetaan hänen jälkeläistensä kesken. Jos perittävältä ei jäänyt rintaperillisiä, mutta hän oli naimisissa, aviopuoliso perii kuolleen puolisonsa.

Jos perittävä oli naimaton eikä häneltä jäänyt rintaperillisiä, perivät hänen vanhempansa koko omaisuuden (vanhempien perillisryhmä). Sekä äiti että isä saavat molemmat puolet perinnöstä. Jos jompikumpi vanhemmista on kuollut, hänen osuutensa jaetaan hänen lapsiensa kesken. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulee hänen jälkeläisensä. Jos perittävällä ei ole sisaruksia, mutta jompikumpi vanhemmista elää, perii elossa oleva vanhempi koko omaisuuden.

Mikäli edellä mainittuja perillisiä ei ole, saavat perinnön perittävän isovanhemmat (isovanhempien perillisryhmä). Isovanhemmista kumpikin saa puolet. Mahdollisesti aiemmin kuolleen isovanhemman osuus menee hänen lapsilleen eli perittävän tädeille ja sedille. Mikäli heitä ei ole toisessa sukuhaarassa, saa toinen sukuhaara koko omaisuuden. Edellä mainituissa rintaperillisten perillisryhmässä ja vanhempien perillisryhmässä sijaantulo-oikeus on rajoittamaton, mutta isovanhempien perillisryhmässä perittävän tädit ja sedät ovat viimeisiä perintöön oikeutettuja. Serkut eivät enää peri.

Mikäli yhtään edellä mainittua, serkkua lähempää sukulaista ei ole, ja jos perittävä ei ole tehnyt myöskään testamenttia, valtio perii koko omaisuuden.

Avio- ja avopuolison asema

Aviopuoliso ei siis peri, mikäli perittävällä on rintaperillisiä. Tästä on kuitenkin pidettävä kirkkaasti erillään se, että mikäli perittävä oli avioliitossa eikä mitään avio-oikeutta poissulkevaa määräystä ole, on puolisolla avioliittolain mukainen avio-oikeus. Avio-oikeus tulee toteuttaa osituksella ennen kuin saadaan selville, mikä on perillisille perintökaaren mukaisesti jaettavan jäämistön suuruus.

Erityisen huomionarvoista on, että avoliitto ja avioliitto eroavat merkittävästi toisistaan perintöoikeuden kohdalla. Avioliitossa puolison on mahdollista periä, mutta avoliitossa avopuolisoilla ei ole perintöoikeutta. Avoliitossa puolisoille ei myöskään synny avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Näin ei ole siinäkään tapauksessa, vaikka avoliitto olisi kestänyt monta vuotta tai heillä olisi yhteisiä lapsia. Testamentti onkin ainoa keino, jolla avopuoliso voi periä puolisonsa.

Verotuksessa on oma, perintökaaresta osittain eroava puolisomääritelmä. Puolisoina käsitellään verotuksessa myös avoliitossa asuvia, jos heillä on (tai on aikaisemmin ollut) yhteinen lapsi tai he ovat aiemmin olleet naimisissa keskenään. Tällainen avopuoliso siis kuuluu mahdollisen testamentin saajana perintöverotuksessa ensimmäiseen veroluokkaan, kun taas muu avoleski maksaa testamentilla saadusta omaisuudesta perintöveroa toisen veroluokan mukaan.

Testamentti ja rintaperillisen oikeus lakiosaan

Mikäli perittävä haluaa määrätä omaisuudestaan edellä selostetusta lakimääräisestä perimysjärjestyksestä poikkeavalla tavalla, hän voi ohjata omaisuutensa haluamalleen taholle laatimalla testamentin. Testamenttausvaltaa rajoittaa kuitenkin rintaperillisen oikeus lakiosaan. Lakiosaan oikeutettuja ovat rintaperillinen sekä ottolapsi ja tämän jälkeläinen. On huomattava, että muilla perillisillä ei lakiosaoikeutta ole. Mikäli henkilöllä ei ole lainkaan rintaperillisiä, hän voi testamentilla määrätä vapaasti koko jäämistöstään, vaikka muita lakimääräisiä perillisiä kuin rintaperillisiä olisikin.

Lakiosan määrä on puolet perilliselle lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaan tulevasta perintöosan arvosta. Rintaperillisen oikeus lakiosaan on vahva, eli sellainen testamentti, joka estää perillisen lakiosan saamisen, on lähtökohtaisesti tehoton. Saadakseen lakiosansa perillisen tulee kuitenkin vedota testamentin tehottomuuteen ja vaatia lakiosaansa testamentinsaajalta kuuden kuukauden kuluessa testamentin tiedoksisaannista.

Tasajaon periaate, ennakkoperintö­­olettama ja sen kumoaminen

Perintökaaressa lähtökohtana on rintaperillisten tasajaon periaate eli ajatus, että vanhemmat haluavat kohdella lapsiaan tasapuolisesti. Tämän vuoksi lakiin on sisällytetty niin sanottu ennakkoperintöolettama. Sen mukaan perittävän eläessään rintaperilliselle antama lahjoitus on ennakkona vähennettävä tämän perinnöstä, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun.

Käytännössä tämä merkitsee sitä, että ellei perittävä lahjan tai lahjanluonteisen sukupolvenvaihdosluovutuksen yhteydessä ole määrännyt, että rintaperillisen kohdalla kyse ei ole ennakkoperinnöstä, niin lahja tai lahjan luonteinen luovutus oletetaan ennakkoperinnöksi ja otetaan myöhemmin perinnönjaossa huomioon lisäämällä se laskennallisesti jäämistöön.

Ennakkoperintöolettamaa noudatetaan vain rintaperillisten kohdalla. Muiden perillisten osalta oletus on päinvastainen, eli lahjat eivät ole ennakkoperintöä, ellei näin nimenomaan ole määrätty.

Ennakkoperinnön huomioon ottaminen tehdään siten, että ennakkoperinnön arvo lisätään laskennallisesti jaettavana olevaan reaalijäämistön, jolloin saadaan laskennallinen jäämistö.

Laskennallisen jäämistön perusteella lasketaan rintaperillisten arvomääräiset perintöosuudet. Ennakon saajan laskennallisen jäämistön perintöosuudesta vähennetään tämän jälkeen hänen saamansa ennakkoperintö. Näin ennakkoperintöä saanut rintaperillinen saa lopullisessa jaossa ennakkoperinnön verran vähemmän kuin muut rintaperilliset, koska hänen katsotaan saaneen ennakkoperinnön määrä varoja jo aiemmin. Ennakkoperintö arvostetaan lähtökohtaisesti lahjoitushetken arvoon, eikä ajan kulumisen myötä tapahtunutta arvonmuutosta yleensä huomioida.

Vaikka perintökaari sisältää rintaperillisten kohdalla ennakkoperintöolettamaan, niin automaattisesti tätä ei huomioida, vaan vaatimus ennakkoperinnön huomioon ottamisesta tulee nimenomaisesti tehdä perinnönjaossa. Vastaavasti lahjan saanut rintaperillinen voi esittää vastanäyttöä, mikäli hän katsoo, ettei hänen saamansa lahja tai lahjan luonteinen luovutus ole ennakkoperintöä. Ennakkoperinnön huomioiminen tapahtuu ainoastaan laskennallisena lisäyksenä, eikä omaisuuden tosiasiallista palautusvelvollisuutta ole. Mikäli olisi syntynyt tilanne, että ennakkoperinnön määrä ylittäisi sen saajan perintöosuuden, hän saa koko saamansa ennakkoperinnön kuitenkin pitää.

Ennakkoperintöolettama on lahjoituksen yhteydessä mahdollista kumota, eli perittävä voi määrätä, ettei lahja tai lahjan luonteinen luovutus ole saajansa ennakkoperintöä. Olosuhteiden perusteella puolestaan kyse ei selvästi ole ennakkoperinnöstä, jos jokaiselle rintaperilliselle on annettu saman arvoisesti omaisuutta. Lahjanluonteisissa sukupolvenvaihdosluovutuksissa jatkajan muiden sisarusten tasapuolinen kohtelu tuleekin väistämättä mietittäväksi.

Suosiolahja

Mikäli perittävä on luovutuskirjalla ilmoittanut, ettei hänen antamansa lahja ole ennakkoperintö, tulee arviotavaksi vielä se, onko tällainen perittävän antama lahja tai lahjanluonteinen luovutus suosiolahja. Suosiolahja on sellainen perittävän antama lahja, joka on annettu joko perittävän perilliselle tai tämän puolisolle tarkoituksena suosia lahjan saajaa muiden lakiosaan oikeutettujen perillisten kustannuksella. Kyseessä on nimenomaan lakiosaperillisen asemaa turvaava säännös. Muut perilliset kuin rintaperilliset eivät voi tehdä vaatimusta suosiolahjan huomioonottamisesta.

Suosiolahjana huomioon otettavien lahjojen saajien henkilöpiiri on myös laissa tarkasti määritelty, eli lainkohdan tarkoituksena on tasata perittävän rintaperillisten sukuhaarojen keskinäistä asemaa. Suosiolahjaa voidaan pitää ennakkoperintöolettaman kääntöpuolena, eli jos perittävä on lahjaa antaessaan ilmoittanut, ettei kysymys ole ennakkoperinnöstä, niin tämä ilmoitus on omiaan osoittamaan suosimistarkoitusta. On huomattava, että toisin kuin ennakkoperinnön kohdalla, perittävä ei voi elinaikanaan pätevästi määrätä, ettei tiettyä lahjoitusta tule pitää perinnönjaon yhteydessä suosiolahjana.

Suosiolahjan huomioon ottaminen perinnönjaossa edellyttää, että joku rintaperillisistä nimenomaan tätä vaatii. Rintaperillisen, joka katsoo, että kyseessä on suosiolahja, tulee myös kyetä esittämään tätä koskeva selvitys. Suosimistarkoituksen jälkikäteinen osoittaminen voi käytännössä olla hyvinkin ongelmallista, koska sitä henkilöä, jonka tarkoituksen tulkinnasta on kyse, ei enää ole asiasta kertomassa. Suosiolahja otetaan ennakkoperinnön tavoin huomioon laskennallisena lisäyksenä antamishetken arvostaan. Suosiolahjan huomioonottamiselle ei ole laissa asetettu aikarajaa. Vaikka oikeustoimi onkin sitä helpommin katsottavissa suosiolahjaksi, mitä lähempänä perittävän kuolemaa se on tehty, voi hyvinkin kauan sitten tehty toimi tulla huomioiduksi suosiolahjana. Tämä tekee luonnollisesti esimerkiksi lahjanluonteisena tehdyn kaupan yhteydessä saadun lahjan arvostuskysymyksestä hankalan.

Kaikkia perittävän antamia lahjoituksia ei kuitenkaan voida pitää suosiolahjoina. Pykälän mukaan muut kriteerit täyttävä lahja on suosiolahja ”jollei erityisiä vastasyitä ole”. Oikeuskäytännön mukaan tällainen erityinen vastasyy on olemassa, jos sinänsä lahjanluonteisesta luovutuksesta huolimatta lahjanantajan päätarkoitus on ollut jokin muu kuin yhden rintaperillishaaran suosiminen. Lahjoittaja on saattanut toimella pyrkiäkin ensisijaisesti yritystoiminnan jatkuvuuden turvaamiseen eikä niinkään lahjansaajan suosimiseen.

Osakkeenomistajan kuolintapaus voi sattua yllättäen

Kun osakkeenomistaja kuolee, hänen kuolinpesästään tulee samalla hetkellä osakeyhtiön osakas ja kuolinpesä tulee merkitä osakkeiden omistajaksi osakasluetteloon. Kuolintapauksella on luonnollisesti sitä suurempi vaikutus, mitä suuremaan osuuden edesmennyt osakas omisti. Kuolinpesän muodostavat em. lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaiset perilliset, mahdolliset yleistestamentin saajat sekä ositukseen asti myös eloonjäänyt puoliso. Osakkaiden henkilöpiiri selviää perukirjasta. Kuolinpesässä vallitsee osakkaiden yhteishallinto, eli jakamaton kuolinpesä voi käyttää osakeyhtiön osakkeiden tuottamaa äänivaltaa vain yksimielisesti.

Käytännössä kaikkien kuolinpesän osakkaiden tulee valtuuttaa yhteinen edustaja osakeoikeuksien käyttämiseen. Koska enemmistö- tai edes määräenemmistöpäätös ei ole kuolinpesässä mahdollinen, voi yksikin erimielinen osakas lamaannuttaa päätöksenteon ja hankala tilanne jatkua pitkäänkin, sillä toisin kuin perunkirjoitukselle, perinnönjaolle ei ole lainsäädännössä mitään aikarajaa.

Yhtiön ja muiden osakkaiden näkökulmasta parhaiten osakkaan yllättävään kuolintapaukseen voi pyrkiä ennalta varautumaan osakassopimuksen etuostolausekkeella sekä varmistamalla, että yhtiöjärjestyksessä on viimekätisenä turvana myös lunastuslauseke. Suosittelen myös lämpimästi, että jokaisella osakkaalla olisi laadittuna näiden kanssa yhteensovitettu testamentti ja tarvittaessa myös avioehtosopimus.