Konserniavustus verotuksessa ja yhtiöoikeudessa

Käsittelemme artikkelissa kotimaisten, eli Suomessa perustettujen ja rekisteröityjen osakeyhtiöiden välisiä konserniavustuksia, vaikka konserniavustuslakia sinänsä sovelletaan myös osuuskuntien verotuksessa ja täällä yleisesti verovelvollisiin ulkomaisiin yhteisöihin, jotka rinnastuvat kotimaisiin osakeyhtiöihin ja osuuskuntiin.

Emme tarkastele tässä artikkelissa konserniavustusta EU-oikeuden näkökulmasta. Tältä osin viittaamme Matti Urpilaisen Tilisanomien numeroon 1/2022 kirjoittamaan artikkeliin Ulkomaisen tytäryhtiön lopullisten tappioiden verovähennysoikeus, jossa hän kertoo vuonna 2021 voimaan tulleesta konsernivähennyslaista. Mainittu laki säädettiin, kun Euroopan komissio katsoi Suomen konserniavustuslain olleen ristiriidassa EU-oikeuden kanssa, koska se ei salli toisessa jäsen- tai ETA-valtiossa sijaitsevalle tytäryhtiölle annetun konserniavustuksen vähentämistä verotuksessa edes silloin, kun kyse on tytäryhtiön lopullisten tappioiden kattamisesta.

KONSERNIAVUSTUKSELLA SAADAAN KEVENNETTYÄ ERILLISYHTIÖIDEN JA SITEN KOKO KONSERNIN VERORASITUSTA.

Konserniavustus verotuksessa

Konserniavustuksesta säädetään konserniavustuslaissa (L 825/1986). Verohallinto on antanut konserniavustuksesta laajan 3.4.2024 päivitetyn ohjeen.

Konserniavustus on maksajan verotuksessa vähennyskelpoinen meno, joka ei ole pääomansijoitus eikä toisaalta vastiketta mistään tavarasta tai palvelusta. Vastaavasti konserniavustus on saajansa veronalaista tuloa, vaikka se ei ole vastiketta mistään yhtiön luovuttamasta tavarasta tai palvelusta.

Jotta konserniavustus olisi vähennyskelpoinen antajan verotuksessa, se on käsiteltävä kuluna myös antajan kirjanpidossa ja tuloslaskelmalla. Yhtiön hallintoelimen pitää tehdä päätös konserniavustuksen antamisesta, ja kirjauksen on perustuttava tähän päätökseen. Päätös on tehtävä ennen sen tilikauden päättymistä, jolta laadittavassa veroilmoituksessa konserniavustus halutaan vähentää. Saajan on puolestaan käsiteltävä sille annettavaksi päätetty konserniavustus omassa kirjanpidossaan ja tilinpäätöksessä. Konserniavustuksella on näin juuret syvällä sekä yhtiön kirjanpidossa että yhtiöoikeudellisessa päätöksenteossa.

Mitä konserniavustuksella tavoitellaan?

Osakeyhtiömuodossa harjoitettava liiketoiminta voidaan organisoida yhteen tai useampaan juridisesti itsenäiseen osakeyhtiöön. Valinta on lähtökohtaisesti vapaa. Toimintojen yhtiöittämisen motiivina voivat olla esimerkiksi juridisen raamin tuoma taloudenpidon ja vastuiden selkeys.

Osakeyhtiöiden tuloverotus on aina yhtiökohtaista erillisverotusta konserneissakin. Konsernin voitolliset yhtiöt maksavat yhteisöveroa ja tappiollisille yhtiöille vahvistetaan verotuksessa tappio, joka on vasta myöhempinä vuosina vähennettävissä yhtiön voitollisista tuloksista.

Veronalaista tuloa voidaan siirtää konserniavustuksella voitollisesta yhtiöstä tappiolliseen yhtiöön tai yhtiöön, jolla on riittävästi kuluvarantoa sille siirretyn tulon kattamiseen. Konserniavustus antaa siis joustoa erillisverotuksen periaatteeseen. Sen avulla päästään konsernikokonaisuuden kannalta lähemmäs verorasitusta, joka liiketoimintaan kohdistuisi, jos sitä harjoitettaisiin vain yhdessä yhtiössä. Konserniavustuksella saadaan siis kevennettyä erillisyhtiöiden ja siten koko konsernin verorasitusta.

Yhtiöoikeudellisesti voi sen sijaan olla moitittavaa, jos esimerkiksi emoyhtiö antaa konserniavustuksen tytäryhtiölle, jonka taloudellinen tilanne on heikko. Se, mikä verotuksellisesti voisi olla järkevää, ei siis välttämättä ole aina yhtiöoikeudellisesti sallittua.

Konserniavustuksen yleisiä kriteerejä

Lähtökohta on, että sekä antaja että saaja ovat kotimaisia osakeyhtiöitä, jolloin kotimaisen konserniavustuksen antajan tulo ei poistu Suomen verotusoikeuden ulkopuolelle. Konserniavustuslaissa lähdetään tosin siitä, että Suomessa yleisesti verovelvollinen ulkomainen yhteisö, joka rinnastuu suomalaiseen osakeyhtiöön, voi myös olla konserniavustuksen antaja ja saaja. Olemme kuitenkin rajanneet artikkelimme tilanteisiin, joissa antajana ja saajana on Suomessa perustettu ja tänne rekisteröity osakeyhtiö.

Konserniavustuksen antamisen edellytyksenä on, että sekä antajaan että saajaan sovelletaan elinkeinoverolakia. Lisäksi konserniavustuksen antajalla ja saajalla on oltava sama tilikausi, joilta laadittavissa tilinpäätöksissä konserniavustus esitetään antajan kuluna ja saajan tuottona.

Aiemmin konserniavustuksen antaminen edellytti, että sekä antaja että saaja harjoittivat liiketoimintaa.

Vuoden 2020 alusta tuli voimaan elinkeinoverolain muutos (L 2019/308), jonka mukaan osakeyhtiön harjoittamaan kaikkeen muuhun tuloon kuin maatalouden tuloon sovelletaan elinkeinoverolakia. Samassa yhteydessä muutettiin (L 310/2019) konserniavustuslakia siten, että lain soveltamisedellytyksenä on, että sekä antajaan että saajaan sovelletaan elinkeinoverolakia. Lainmuutoksen jälkeen osakeyhtiömuoto riittää takaamaan konserniavustusmahdollisuuden, mikäli kyse on muutakin kuin maataloutta harjoittavista yhtiöistä. Nykyään esimerkiksi puhdas omistusyhtiö eli niin sanottu holdingyhtiö voi antaa ja saada konserniavustuslaissa tarkoitetun konserniavustuksen.

Konserniavustus vähennetään antajan verotuksessa sinä vuonna, jona se on suoritettu. Suorittamisella tarkoitetaan käytännössä sitä, että yhtiön hallintoelin on tehnyt konserniavustuksen antamisesta päätöksen ennen tilikauden päättymistä ja että konserniavustus on kirjattu kuluksi ja siirtovelaksi antajan tilinpäätökseen sekä tuotoksi ja siirtosaamiseksi saajan tilinpäätökseen. Konserniavustusta ei siis edellytetä maksettavaksi ennen tilikauden päättymistä, jotta se olisi vähennettävissä verotuksessa. Konserniavustus voisi ollakin yhtiöoikeudellisesti ongelmallinen, jos se maksettaisiin ennen kuin tilinpäätös on vahvistettu varsinaisen yhtiökokouksen päätöksellä. Tähän kysymykseen palataan jäljempänä artikkelin yhtiöoikeudellisessa osiossa.

Kun konserniavustuksen antamisen edellytykset täyttyvät, konserniavustus on annettavissa konsernin sisällä vapaasti. Emoyhtiö voi siis antaa konserniavustuksen tytäryhtiölle, tytäryhtiö emoyhtiölle ja lisäksi tytäryhtiöt voivat konserniavustuksen toisilleen.

Omistusedellytys

Konserniavustuslain mukaan emoyhtiön pitää omistaa vähintään 90 prosenttia tytäryhtiön osakepääomasta. Laissa tarkoitettu tytäryhtiö on kyseessä myös silloin, kun emoyhtiö yhdessä yhden tai useamman tytäryhtiönsä kanssa omistaa yli 90 prosenttia yhtiön osakepääomasta. Välillinenkin omistus otetaan siis huomioon, mutta sitä ei lasketa suhteellisin osuuksin.

Esimerkki 1:

A Oy omistaa 90 % B Oy:n osakepääomasta. B Oy omistaa puolestaan 40 % C Oy:n osakepääomasta. Lisäksi A Oy omistaa suoraan 50 % C Oy:n osakepääomasta.

Koska A Oy omistaa vähintään 90 % B Oy:stä, B Oy:n 40 % omistus C Oy:stä otetaan huomioon. A Oy:n katsotaan omistavan välillisesti 40 % C Oy:stä. Lisäksi A Oy omistaa C Oy:stä suoraan 50 %. A Oy:n katsotaan näin omistavan kaikkiaan 90 % C Oy:stä.

Tässä esimerkkitilanteessa emoyhtiö A Oy voi antaa konserniavustuksen tytäryhtiöilleen ja tytäryhtiöt voivat antaa konserniavustuksen emoyhtiölle sekä toisilleen.

Konserniavustuslaki on kirjoitettu siten, että omistus lasketaan osakepääomasta. Pk-yrityksissä omistusosuudet lasketaan käytännössä osakeomistuksen perusteella. Pienet- ja keskisuuret osakeyhtiöt perustetaan nykyisin pääosin ilman osakepääomaa nimellisarvottomalla järjestelmällä siten, että osakkeiden merkintähinta kirjataan yhtiön päätöksen perusteella sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon (SVOP).

Mikäli osakeyhtiöllä on käytössä erilajisia osakkeita, ne ovat omistusosuuksien laskennassa yhdenvertaisia keskenään (KVL 7/2022).

Konsernisuhteen kesto

Konsernisuhteen antajan ja saajan välillä on kestettävä koko verovuoden. Verovuodella tarkoitetaan yrityksen tuloverotuksessa tilikautta tai niitä tilikausia, jotka ovat kalenterivuoden aikana päättyneet. Jos yhtiö hankitaan konserniin kesken tilikausien ja verovuoden, konserniavustus ei ole mahdollinen vielä hankintavuoden verotuksessa.

Esimerkki 2: A Oy:n tilikausi on 1.10.2022–31.12.2023. Se on ostanut B Oy:n kaikki osakkeet 15.11.2022. B Oy:n tilikausi on 1.1.–31.12.2023.

Konsernisuhde B Oy:n kanssa ei ole kestänyt A Oy:n koko verovuotta 2023. A Oy:n verovuosi 2023 on alkanut 1.10.2022 ja yhtiö on vasta sen alkamisen jälkeen 15.11.202

KONSERNIAVUSTUKSEN ANTAJALLA JA SAAJALLA ON OLTAVA SAMA TILIKAUSI.

Esimerkistä poiketen konsernisuhteen katsotaan kestäneen molempien yhtiöiden koko verovuoden ajan, kun emoyhtiö perustaa uuden tytäryhtiön oman tilikautensa aikana. Konserniavustus on mahdollinen tytäryhtiön kaupparekisteriin merkitsemisen jälkeen ja näin jo heti tytäryhtiön ensimmäisen tilikauden aikana (KHO 1995 B 508). Verohallinnon ohjeen mukaan konsernisuhde on kestänyt koko verovuoden myös esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa emoyhtiö on ostanut tytäryhtiöltään sen tytäryhtiön osakkeet ja kyse on näin verovuoden aikana tapahtuneesta konsernin sisäisestä osakekaupasta.

Konserniavustuksen enimmäismäärä

Annetusta konserniavustuksesta ei voi syntyä verotuksessa vähennyskelpoista tappiota antajan verotukseen, sillä konserniavustus ei saa verovuonna ylittää antajan elinkeinotoiminnan tulosta ennen konserniavustuksen vähentämistä.

Kyse on verolainsäädännön määräämästä konserniavustuksen maksimista. Konserniavustusta annettaessa pitää kuitenkin ottaa huomioon myös osakeyhtiölain varojenjakosääntely. Sen antamat mahdollisuudet ja rajoitteet. Yhtiöoikeudellisesti ei siis välttämättä aina ole sallittua antaa konserniavustuksena verovuoden elinkeinotoiminnan tulosta vastaavaa euromäärää. Myös tähän teemaan palataan jäljempänä artikkelin yhtiöoikeudellisessa osiossa.

Konserniavustus ja saajan tappiot

Konserniavustus on saajansa veronalaista elinkeinotoiminnan tuloa, jota vastaan yhtiö voi vähentää sille verotuksessa vahvistettuja tappioita.

Konserniavustuksen saava yhtiö on saatettu hankkia osaksi konsernia esimerkiksi juuri äskettäin. Kun yli puolet sen osakkeista on näin vaihtanut omistajaa tappiovuoden aikana tai sen jälkeen, se on menettänyt tappioidensa vähentämisoikeuden. Yhtiö voi hakea Verohallinnolta lupaa tappioiden vähentämiseen omistajanvaihdoksesta huolimatta. Mikäli yhtiö haluaa vähentää tappiota myös saamansa konserniavustusta vastaan, yhtiö pitää hakea tähän erikseen lupa verovuosikohtaisesti.

Verohallinto voi myöntää luvan tappioiden vähentämiseen myös konserniavustuksesta, jos konserniavustuksen antamisen edellytykset ovat täyttyneet jo ennen omistajanvaihdosta ja luvan myöntämiseen on myös hyväksyttävät liiketaloudelliset tai niihin rinnastettavat syyt.

Esimerkki 4: B Oy:lle on vuodelta 2022 vahvistettu verotuksessa tappio. B Oy omistaa kokonaan C Oy:n. A Oy on 15.1.2023 hankkinut omistukseensa B Oy:n kaikki osakkeet. B Oy tarvitsee Verohallinnolta luvan vuodelta 2022 vahvistetun tappion vähentämiseen verotuksessaan.

Mikäli B Oy haluaa vähentää tappiota vastaan C Oy:ltä saamansa konserniavustuksen, B Oy tarvitsee tähän Verohallinnolta luvan verovuosikohtaisesti niin kauan kuin tappiota riittää vähennettäväksi. Verohallinto voi myöntää luvan, jos edellytykset konserniavustuksen antamiselle B Oy:n ja C Oy:n välillä ovat täyttyneet jo ennen omistajanvaihdosta

Konserniavustus ja T&K-toiminnan lisävähennykset verotuksessa

Tutkimus- ja kehittämismenojen lisävähennyksistä annettu laki (L 1298/2022) tuli voimaan 1.1.2023. Kyse on pysyväksi säädetystä laista, jonka nojalla yritys voi tehdä niin sanotun yleisen ja ylimääräisen lisävähennyksen elinkeinotoimintaan tai maatalouteen liittyvään tutkimus- ja kehittämistoimintaan kohdistuvien palkkojen ja tutkimus- ja kehittämistoimintaa varten ostettujen palveluiden yhteismäärän perusteella.

Mainitun lain säännösten mukaan lisävähennykset eivät ole vähennettävissä toiselta konserniyhtiöltä saatua konserniavustusta vastaan. Lisävähennykset ovat siis vähennettävissä vain yhtiön omassa toiminnassa syntyneestä tulosta. Tästä saattaa aiheutua tilanne, jossa osakeyhtiölle toisaalta vahvistetaan verovuodelta tappio lisävähennyksen vuoksi, mutta jossa toisaalta samaan aikaan yhtiölle syntyy verotettava tulo sen saaman konserniavustuksen takia.

Esimerkki 5: A Oy:n oma elinkeinotoiminnan tulos verovuodelta on 80 000 euroa. Lisäksi se on saanut 20 000 euron suuruisen konserniavustuksen sen kokonaan omistamalta tytäryhtiöltä B Oy:ltä. Nämä yhteen laskien elinkeinotoiminnan tulos on 100 000 euroa.

Yhtiöllä on mahdollisuus tehdä tutkimus- ja kehittämistoimintaan kohdistuvien välittömien palkkamenojen ja ostopalvelumenojen perusteella 100 000 euron suuruinen lisävähennys veroilmoituksella. Yhtiölle vahvistetaan verotukseen 20 000 euron suuruinen elinkeinotoiminnan tappio verovuodelta (80 000–100 000). Lisäksi yhtiölle syntyy samalle verovuodelle 20 000 euron verotettava sen B Oy:ltä saaman konserniavustuksen vuoksi.

Lisäksi meillä on voimassa laki tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä verovuosina 2021–2027 (L 1078/2020). Laki on määräaikainen ja soveltamisalaltaan edellä mainittua lakia kapeampi. Yritys voi tämän määräaikaisen lain perusteella tehdä verotuksessaan lisävähennyksen alihankintalaskujen perusteella, kun se tekee tutkimus- ja kehittämistoiminnassa yhteistyötä ei-kaupallista toimintaa harjoittavan tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaation, kuten esim. yliopiston, ammattikorkeakoulun tai tutkimuslaitoksen kanssa. Tämän lain mukaisen lisävähennyksen vähentämiseen ei sisälly vastaavaa vähentämisrajoitetta yhtiön saamaa konserniavustusta vastaan kuin mitä yllä on kerrottu lain 1298/2022 osalta.

Konserniavustus yhtiöoikeudessa

OYL:ssa ei ole säädetty konserniavustuksesta. Lähtökohtaisesti konserniavustuksessa on kyse osakeyhtiön varojen vastikkeettomasta luovuttamisesta yhtiön varallisuuspiirin ulkopuolelle (KKO 2015:105).

Konserniavustusta annetaan konsernin sisäisesti. Esimerkiksi emoyhtiö voi antaa konserniavustusta tytäryhtiölle ja tytäryhtiö emoyhtiölle. Lisäksi sisaryhtiö voi antaa konserniavustusta toiselle sisaryhtiölle.

Tytäryhtiön emoyhtiölle tai sisaryhtiön toiselle sisaryhtiölle maksamaa konserniavustusta voidaan yleensä pitää taloudelliselta luonteeltaan osingonjakona, kun taas emoyhtiön tytäryhtiölle suorittamassa konserniavustuksessa voidaan nähdä taloudelliselta kannalta pääomasijoituksen piirteitä (KKO 2015:105).

Konserniavustuksen yhtiöoikeudelliset rajat

Kun konserniavustus merkitsee yhtiön varojen vastikkeetonta luovutusta, konserniavustuksen yhtiöoikeudellista hyväksyttävyyttä arvioitaessa huomioon on otettava ensinnäkin osakeyhtiön varojen jakamista koskevat OYL 13 luvun säännökset (KKO 2015:105).

Liiketaloudellinen peruste

Konserniavustuksen vero-oikeudellisesta hyväksyttävyydestä tai sen kirjanpidollisen käsittelyn asianmukaisuudesta ei voida sellaisenaan päätellä, että konserniavustus olisi myös yhtiöoikeudellisesti hyväksyttävä. Konserniavustuksen yhtiöoikeudellista hyväksyttävyyttä arvioitaessa keskeistä on se, että kirjanpitoon sinänsä asianmukaisesti kirjatuille, konserniavustusten antamista koskeneille liiketapahtumille on OYL 13:1.3:ssa tarkoitettu liiketaloudellinen peruste (KKO 2015:105). Tämä edellyttää ensinnäkin sitä, että konserniavustuksen antamista voidaan pitää yhtiön toiminnan tarkoituksen kannalta hyväksyttävänä. Lisäksi konserniavustuksen yhtiöoikeudellista hyväksyttävyyttä arvioitaessa huomioon on otettava myös voiton tuottamisen tarkoitusta koskeva OYL 1:5:n säännös, jonka mukaan yhtiön tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Lisäksi huomioon on otettava osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta koskeva OYL 1:7:n yleislauseke, jonka mukaan yhtiökokous, hallitus, toimitusjohtaja tai hallintoneuvosto ei saa tehdä päätöstä tai ryhtyä muuhun toimenpiteeseen, joka on omiaan tuottamaan osakkeenomistajalle tai muulle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella.

Silloin, kun emoyhtiö maksaa konserniavustuksen kokonaan omistamalleen tytäryhtiölle, avustusvarat parantavat tytäryhtiön taloudellista asemaa ja tilikauden taloudellista tulosta. Tällöinkin konserniavustuksena suoritetut varat sinänsä siirtyvät emoyhtiön varallisuuspiirin ulkopuolelle, mutta konserniavustuksen voidaan tällöin pääsääntöisesti katsoa lisäävän emoyhtiön omistamien tytäryhtiön osakkeiden arvoa. Vaikka osakeyhtiön toiminnan tarkoituksena on OYL 1:5:n mukaan tuottaa voittoa osakkeenomistajille, OYL 1:5 ei tarkoita velvollisuutta tuottaa mahdollisimman suurta määrää voitonjakokelpoisia varoja lyhyellä aikavälillä, vaan voiton tuottamista tarkastellaan pidemmällä tähtäyksellä. Yhtiön voitontuottamiskyvyn parantaminen lisää yhtiön ja sen osakkeiden arvoa. Yhtiöoikeudellisesti hyväksyttävää voi siten olla konserniavustuksen myöntäminen esimerkiksi tytäryhtiön tuotantokoneiston uudistamisen tai muiden vastaavien investointien rahoittamiseksi silloin, kun tällaisten toimenpiteiden voidaan katsoa olevan myös emoyhtiön ja sitä kautta osakkeenomistajien edun mukaisia (KKO 2015:105).

Sen sijaan konserniavustuksen antaminen saattaa olla vailla liiketaloudellista perustetta ja siten yhtiön tarkoituksen vastaista sekä merkitä epäoikeutetun edun saamista yhtiön tai sen osakkeenomistajan kustannuksella varsinkin silloin, jos konserniavustus ei missään muodossa hyödytä sen antanutta yhtiötä. Näin voidaan arvioida emoyhtiön kokonaan omistamalleen tytäryhtiölle maksamaa konserniavustusta, jos tytäryhtiön taloudellinen tilanne on niin huono ja sen toimintaedellytykset ovat sillä tavoin vaarantuneet, ettei avustuksen antaminen riitä turvaamaan toiminnan jatkuvuutta eikä siksi merkittävästi vaikuta tytäryhtiön osakkeiden arvoon. Emoyhtiön ja sen osakkeenomistajien mahdollisuudet saada antamaansa konserniavustusta vastaava hyöty myöhemmin tytäryhtiön osakkeiden arvonnousun, osinkojen tai muun suorituksen kautta voivat tällöin olla varsin heikot (KKO 2015:105 ja KKO 2006:90). Konserniavustukselta saattaa puuttua liiketaloudellinen peruste myös silloin, kun tytäryhtiön liiketoiminta on jo ilman avustusta voitollista eikä muita liiketaloudellisesti perusteltuja, esimerkiksi jo tiedossa oleviin merkittäviin investointeihin liittyviä tarpeita voida osoittaa (KKO 2015:105).

KONSERNIAVUSTUS VOIDAAN MAKSAA SEN JÄLKEEN, KUN SE TILINPÄÄTÖS, JOHON KONSERNIAVUSTUS SISÄLTYY, ON VAHVISTETTU.

Konserniavustus emoyhtiöltä tytäryhtiölle

Emoyhtiön tytäryhtiölleen suorittamassa konserniavustuksessa ei ole suoranaisesti kysymys OYL 13:1.1:n mukaisesta varojen jakamisesta osakkeenomistajille osingonjaon tai muun momentissa mainitun perusteen nojalla eikä myöskään OYL 13:1.2:ssa tarkoitetuista tilanteista. Emoyhtiön tytäryhtiölleen antaman konserniavustuksen yhtiöoikeudellista hyväksyttävyyttä arvioidaan ensi sijassa OYL 13:1.3:n perusteella (KKO 2015:105). Sen mukaan muu liiketapahtuma, joka vähentää yhtiön varoja tai lisää sen velkoja ilman liiketaloudellista perustetta, on laitonta varojen jakoa. Yhtiön varojen luovuttamisessa konserniavustuksena on otettava huomioon myös OYL 13:2, 3 ja 5:n säännökset. OYL 13:3:n mukaan varojen jakaminen perustuu viimeksi vahvistettuun, tilintarkastettuun tilinpäätökseen. OYL 13:5:n mukaan jollei OYL 13:2:stä muuta johdu, yhtiö saa jakaa vapaan oman pääoman, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät varat. OYL 13:2:ssä säädetään, ettei varoja saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden.

Konserniavustus tytäryhtiöltä emoyhtiölle

Silloin kun konserniavustuksen antaminen tapahtuu emoyhtiön ja sataprosenttisesti omistetun tytärosakeyhtiön välillä, tytär-yhtiön emoyhtiölle antamalla konserniavustuksella on yhtiön koko osakekannan (= emoyhtiön) suostumus. Tässä tapauksessa konserniavustus voidaan antaa muullakin tavalla kuin OYL 13:1.1:ssa säädetään edellyttäen, että konserniavustuksen antaminen tapahtuu tytäryhtiön vapaan oman pääoman puitteissa eikä konserniavustuksen antamisesta päätettäessä tiedetä tai pitäisi tietää tytäryhtiön olevan maksukyvytön tai konserniavustuksen antamisen johtavan tytäryhtiön maksukyvyttömyyteen (OYL 13:6.4). Lisäksi on otettava huomioon, ettei konserniavustuksen antamisella muutenkaan loukata tai vaaranneta tytäryhtiön velkojien oikeuksia (OYL 14:2.2).

Jos tytäryhteisö ei ole emoyhtiönsä sataprosenttisesti omistama, konserniavustuksen antaminen tytäryhtiöltä emoyhtiölle on ongelmallista, jollei konserniavustuksen antamiseen saada kaikkien antajayhtiön osakkeenomistajien suostumusta (OYL 13:6.4). Konserniavustuksen antaminen loukkaa yleensä antajayhtiön vähemmistöosakkeenomistajien oikeutta tämän yhtiön varoihin hyödyttäessään konserniavustuksen saajayhtiötä ja samalla välillisesti sen osakkeenomistajia. Pelkästään liiketaloudelliset perusteet eivät tässä tapauksessa yleensä oikeuta konserniavustuksen antamiseen.

Konserniavustuksesta päättäminen

Konserniavustuksen antamisesta päätetään yleensä hallituksessa. Tämä perustuu yhtiökäytäntöön (HE 92/1986 vp s. 2). Hallitus päättää konserniavustuksen antamisesta enemmistöpäätöksellä, jollei yhtiöjärjestyksessä edellytetä määräenemmistöä (OYL 6:3.1). Jos konserniavustusta annetaan tytäryhtiöstä emoyhtiölle tai sisaryhtiöstä toiselle sisaryhtiölle, OYL:n varojenjaon systematiikan mukaista olisi, että asiasta päätettäisiin yhtiökokouksessa. Jos yhtiökokous päättää konserniavustuksen antamisesta, päätös vaatii kaikkien osakkeenomistajien suostumuksen (OYL 13:6.4). Yhtiökokous voinee myös valtuuttaa hallituksen päättämään konserniavustuksen antamisesta.

Konserniavustuksen maksuajankohta

Konserniavustusta ei voi heti päätöksen jälkeen maksaa, vaan se jää velaksi antajan ja saajan välille. Konserniavustus voidaan maksaa sen jälkeen, kun se tilinpäätös, johon konserniavustus sisältyy, on vahvistettu.

Konserniavustus ja vähemmistösuoja

Vähemmistöosakkeenomistajien oikeuksien kannalta keskeistä on arvioida sitä, onko maksettuja konserniavustuksia voitu niiden antamisajankohtana pitää liiketaloudellisesti perusteltuina, kun huomioon otetaan myös edellä mainitut voiton tuottamisen tarkoitusta ja osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta koskevat keskeiset yhtiöoikeudelliset periaatteet. Konserniavustusten yhtiöoikeudellista hyväksyttävyyttä arvioitaessa yhtiön liiketaloudellisten etujen ja tavoitteiden sekä vähemmistöosakkeenomistajien oikeuksien yhteensovittaminen edellyttää tapauskohtaista harkintaa (KKO 2015:105).

OYL:n vastaisena konserniavustuksen maksamista voidaan pitää ainakin silloin, kun konserniavustuksilla pyritään tarkoituksellisesti estämään yhtiön tuottaman voiton näyttäminen ja välttämään kyseisen yhtiön vähemmistöosakkeenomistajille tapahtuva voitonjako. Kysymys on tällöin niin sanotusta osakkeenomistajien näännyttämisestä, jonka tunnusmerkkeihin usein kuuluu menettelyn jatkuvuus tai toistuvuus sekä konserniavustusten liiketaloudellisten perusteiden kyseenalaisuus (KKO 2015:105).