Arvosetelien verokohteluun muutoksia vuodesta 2019 alkaen

Ensi vuonna liikkeelle laskettavien arvosetelien ja niihin liittyvien palvelujen verokohteluun tulee muutoksia. Aiemmin arvonlisäverolaki ei ole sisältänyt arvoseteleitä koskevia erityissäännöksiä, mutta nyt lakiin on lisätty arvosetelien määritelmät, säännökset veron perusteesta ja tilitysajankohdasta sekä tietynlaisten yksikäyttösetelien ketjuliiketoimista. Taustalla on kaikissa EU-valtioissa vuoden 2019 alusta sovellettava uusi arvosetelidirektiivi, joka muutti arvonlisäverodirektiiviä.

Arvoseteleitä ovat esimerkiksi rahamääräiset kupongit, lahjakortit sekä lounas- ja virkistyssetelit.

Muutoksen piiriin kuuluvat setelit, joiden rahallinen arvo on tiedossa

Arvosetelillä tarkoitetaan välinettä, johon liittyy velvoite hyväksyä se tavaroiden tai palvelujen myynnin vastikkeeksi tai vastikkeen osaksi. Edellytyksenä on, että välineellä ostettavat tavarat tai palvelut tai mahdolliset myyjät on mainittu joko välineessä itsessään tai esimerkiksi sen käyttöehdoissa.

Jotta kyseessä olisi arvoseteli, välineen rahallisen arvon tulee olla määritettävissä jo sen liikkeeseenlaskuhetkellä. Arvoseteli voi siis olla vaikkapa kuponki, joka oikeuttaa tiettyyn hampurilaisateriaan jossakin ravintolassa, hotelliyöhön tietyn ketjun hotellissa, rahamääräiseen alennukseen näiden hinnasta tai prosenttimääräiseen alennukseen tietystä kiinteästä hinnasta. Myös prepaid-kortteja ja näiden latauslipukkeita voidaan pitää arvoseteleinä.

Arvosetelin määritelmää on tarkoitus tulkita laajasti. Arvosetelin käsite ei ole riippuvainen tietystä välineestä. Jos arvo on tallennettu sähköiselle tietovälineelle, tietovälineen ei tarvitse olla arvosetelin haltijan hallussa. Arvosetelin käsite kattaa sekä rahamääräiset ilmaissetelit että välineet, joiden arvo on maksettu etukäteen tai joiden arvo maksetaan vasta myöhemmin. Arvoseteli voi siis olla esimerkiksi perinteinen kuponki, mutta myös vaikkapa matkapuhelimessa näkyvä mobiiliseteli.

Postimerkit tai tiettyyn matkaan tai sisäänpääsyyn oi-keuttavat liput eivät ole arvoseteleitä. Sen sijaan esimerkiksi sarjaliput elokuviin ovat arvoseteleitä, jos elokuvanäytöstä ei ole yksilöity lipuissa.

Arvoseteleitä koskevat säännökset eivät koske maksuvälineitä. Arvoseteleillä on yleensä kaupallinen tai myynninedistämistavoite ja niillä pyritään esimerkiksi lisäämään asiakasuskollisuutta tai helpottamaan maksamista. Maksuvälineiden pääasiallinen tarkoitus on maksujen suorittaminen. Arvosetelien ja maksuvälineiden välinen rajanveto ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen.

Arvosetelit jaotellaan yksi- ja monikäyttöarvoseteleihin, joiden ALV-käsittely eroaa toisistaan. Arvoseteleiden luovutusta pidetään kuitenkin molemmissa tapauksissa arvoseteliin liittyvien tavaroiden tai palvelujen myynnin ennakkotoimena, ei erillisenä myyntinä.

Yksikäyttöarvosetelien ALV tilitetään niistä saadun maksun kertymiskaudelta

Yksikäyttöarvoseteli on arvoseteli, johon liittyvistä tavaroiden ja palvelujen myynneistä suoritettavan arvonlisäveron määrä sekä myyntimaa ovat tiedossa jo setelin liikkeeseenlaskuhetkellä.

Esimerkiksi hiustenleikkuuseen tietyssä kampaamossa oikeuttava tietynarvoinen lahjakortti ja tiettyyn ruoka-annokseen jossakin ravintolaketjun ravintolassa oikeuttava kuponki ovat yksikäyttöarvoseteleitä, koska setelillä saatavan palvelun verokanta, myyntimaa ja siten myös veron määrä ovat tiedossa jo setelin liikkeellelaskuhetkellä. Tavaran tai palvelun myyjän ei tarvitse olla vielä liikkeeseenlaskuhetkellä tiedossa.

Yksikäyttöarvosetelin myynnistä tilitetään arvonlisäveroa maksun kertymisajankohdan mukaisesti eli setelistä maksettua vastiketta pidetään setelillä lunastettavien tavaroiden ja palvelujen ennakkomaksuna. Veron peruste on yksikäyttösetelistä saatu vastike ilman arvonlisäveron osuutta ja verovelvollinen on se, jonka nimissä seteli luovutetaan.

Arvonlisäverolakiin on lisätty oma säännöksensä yksikäyttöarvosetelien peräkkäisistä myynneistä (ketjuliiketoimi). Säännös soveltuu kuitenkin vain, jos setelin arvo kattaa sillä saatavan tavaran tai palvelun kauppahinnan kokonaisuudessaan. Kyse on ketjumyynnistä, jos yksikäyttöarvosetelin liikkeeseenlaskija tai myöhempi myyjä (jakelija) myy arvosetelin omissa nimissään, muttei omista seteliä vastaan luovutettavia hyödykkeitä. Jatkossa jokaisen yksikäyttösetelin myyjän katsotaan tällöin myyneen kyseessä olevat tavarat tai palvelut, ja arvonlisäveroa tilitetään setelin myynnistä vastikkeen kertymishetkeltä kyseiseen tavaraan tai palveluun soveltuvan verokannan mukaisesti. Näin siitä huolimatta, että ketjukaupassa tapahtuu todellisuudessa vain yksi tosiasiallinen tavaroiden toimitus tai palvelujen suoritus.

Yksikäyttösetelin alkuperäinen luovuttaja ja setelin jakelijat veloittavat ja tilittävät ketjumyyntitilanteessa arvonlisäveroa setelin myynnistä saamansa vastikkeen perusteella. Esimerkiksi tiettyyn ruoka-annokseen oikeuttavan yksikäyttöarvosetelin liikkeeseenlaskijan katsotaan myyvän ruoka-annoksen myydessään arvosetelin jakelijalle, samoin kuin jakelijan katsotaan myyvän ruoka-annoksen myydessään setelin kuluttajalle. Molemmat veloittavat ja tilittävät myynnistä veroa 14 prosentin arvonlisäverokannan mukaisesti. Mikäli arvosetelin laskee liikkeeseen sellainen verovelvollinen, joka ei itse lunasta arvoseteliä eli luovuta sillä saatavia tavaroita ja palveluja, setelin lunastajan katsotaan myyneen tavarat tai palvelut setelin liikkeeseenlaskijalle. Myynneistä on annettava arvonlisäverolain mukainen lasku, jos myynti tapahtuu elinkeinonharjoittajalle.

Jos setelin myyjä ei myy seteliin liittyvää tavaraa tai palvelua omissa nimissään eikä ole selvää, kattaako setelistä saatu vastike tavaran tai palvelun koko hinnan, setelin luovutuksesta ei kuitenkaan tilitetä veroa, vaan veroa suoritetaan ainoastaan setelien jakeluun ja liikkeelle laskuun liittyvistä palvelupalkkioista. Setelin lunastaja tilittää arvonlisäveron tavaran tai palvelun myynnistä setelin lunastushetkellä eli silloin kun vaikkapa kuluttaja käyttää setelin ostaessaan lounaan. Ketjumyyntisäännös ei siis koske esimerkiksi liikkeeseenlaskijan myymiä lounasseteleitä, joiden arvo ei välttämättä kata lounaan koko hintaa. Tällöin liikkeeseenlaskijan katsotaan ainoastaan myyvän erillistä palvelua esimerkiksi lounasseteleitä työntekijöilleen antavalle työnantajalle ja/tai ravintolalle. Liikkeeseenlaskijan tulee antaa arvonlisäverollinen lasku palvelumyynneistään.

Monikäyttöarvoseteleiden ALV tilitetään tavaroiden luovutus- tai palveluiden suoritusajankohdan perusteella

Monikäyttöarvosetelillä tarkoitetaan arvoseteliä, joka ei ole yksikäyttöarvoseteli. Tällainen on esimerkiksi tavaratalon lahjakortti, jolla voi hankkia useiden eri verokantojen alaisia tuotteita. Myös prepaid-kortit, joilla voi ostaa puhelujen, viestien ja nettiyhteyden lisäksi esimerkiksi komissiokaupan muodossa myytäviä, puhelimeen toimitettavia tai sen kautta käytettäviä palveluja tai muita palveluja tai tavaroita, ovat monikäyttöarvoseteleitä.

Monikäyttöarvosetelin verokanta ei ole tiedossa etukäteen. Siksi monikäyttöarvosetelin ajalliseen kohdistamiseen sovelletaan lain yleisiä säännöksiä eli ALV tilitetään vasta setelin lunastuksen ja tavaroiden luovutus- tai palveluiden suoritusajankohdan perusteella. Tämän takia käyttämättä jääneistä monikäyttöarvoseteleistä ei suoriteta lainkaan veroa.

Veron peruste määräytyy arvonlisäverolain yleisten säännösten perusteella eli veron perusteena pidetään kaikkea monikäyttöarvosetelistä saatua vastiketta ilman arvonlisäveron osuutta. Poikkeussäännöksen mukaan veron peruste on kuitenkin arvosetelissä tai sitä koskevissa asiakirjoissa ilmoitettu raha-arvo ilman veron osuutta, jos setelin lunastaja ei tiedä tavaran tai palvelun ostajan setelistä sen jälleenmyyjälle maksamaa vastiketta. Tämä koskee myös yksikäyttösetelin ketjumyyntiä, jos setelin arvo ei kata sillä saatavan tavaran tai palvelun koko vastiketta eikä setelin jälleenmyyjän saama vastike ole lunastajan tiedossa.

Arvosetelien jakeluun liittyvät palvelut muuttuvat verollisiksi

Merkittävä muutos nykytilaan nähden on erillisten arvoseteleiden jakeluun liittyvien palvelujen, esimerkiksi välityspalvelujen muuttuminen arvonlisäverollisisiksi, kun niitä on tähän asti pidetty monesti verottomina maksuvälineisiin liittyvinä rahoituspalveluina. Jakeluun liittyvällä palvelulla tarkoitetaan kaikkia arvosetelin liikkeeseenlaskuun, jakeluun, markkinointiin, välitykseen, maksuun ja vastaaviin liittyviä palveluja.

Palvelut ovat verollisia, jos ne liittyvät ensi vuonna liikkeelle laskettaviin seteleihin. Koska maksuvälineisiin liittyvät maksunvälityspalvelut eivät jatkossakaan ole verollisia, on tärkeää varmistua siitä, liittyykö palvelu arvoseteleihin vai maksuvälineisiin.

Verovelvollisten toimenpiteet

Uusien säännösten myötä yritysten on tunnistettava liiketoimintaansa liittyvät arvosetelien käyttötilanteet eli mahdolliset arvoseteleiden liikkeeseenlaskut, ostot, myynnit ja seteleiden lunastukset. Lisäksi on erotettava toisistaan yksi- ja monikäyttöarvosetelit, sillä arvonlisäveron tilitys tapahtuu niiden osalta eri aikaan. Yksikäyttöarvoseteleitä ostettaessa ja myytäessä on myös arvioitava ketjumyyntisäännöksen soveltuminen.

Arvoseteleitä koskeviin uusiin säännöksiin liittyy monia käytännön tulkintakysymyksiä, joihin Verohallinnon ohje toivottavasti tulee vastaamaan mahdollisimman kattavasti. Yritysten on tärkeää arvioida, onko nykymenettelyä tarpeen joiltain osin tarkistaa, tarvitaanko muutoksia järjestelmiin, sopimuksiin ja käytössä olevien arvosetelien ehtoihin ja sisältöön sekä onko syytä harkita ohjauspyynnön tai ennakkoratkaisuhakemuksen jättämistä oikean ALV-käsittelyn varmistamiseksi.