Vuosilomalain uudistus vireillä eduskunnassa

Asianajaja, varatuomari ja LL.M. Mauri Saarinen kirjoittaa kolumnissaan työoikeudesta. Saarinen on myös suorittanut saksalaisen Fachanwalt für Arbeitsrecht -tutkinnon, joka on työoikeuden erikoistutkinto asianajajille. Hänen pääteoksensa on Työsuhdeasioiden käsikirja, jota käytetään monissa yrityksissä ja työmarkkinajärjestöissä.
11.3.2019
Mauri Saarinen Asianajaja, varatuomari ja LL.M.

Eduskunnassa on vireillä hallituksen esitys vuosilomalain muuttamisesta. Esitys perustuu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön (EUT), jonka mukaan sairaudesta johtuva poissaolo ei saa vähentää työntekijän oikeutta neljän viikon palkalliseen vuosilomaan. Tarkoituksena on, että laki hyväksyttäisiin viimeistään 15.3.2019.

Säädettäessä nykyistä vuoden 2005 vuosilomalakia perustuslakivaliokunta moitti vuosilomalakia selkeyden ja täsmällisyyden puutteesta. Nyt valmisteilla oleva muutos ei todennäköisesti muuttaisi perustuslakivaliokunnan käsitystä lain selkeydestä, koska lakiesityksessä esitetään esimerkiksi uutta käsitettä lisättäväksi vuosilomalakiin: vuosilomaa täydentävä lisävapaapäivä.

Vuosilomalain muutosesitys perustuu kansainvälisen työjärjestön vuosilomaa koskevaan yleissopimukseen sekä EU:n työaikadirektiivin 7 artiklaan ja siitä annettuihin ennakkoratkaisuihin.

Säädettäessä nykyistä vuosilomalakia perustuslakivaliokunta moitti lakiesitystä selkeyden ja täsmällisyyden puutteesta.

Ehdotetun vuosilomalain 7a §:n mukaan, jos lomanmääräytymisvuoden päättyessä ilmenee, ettei työntekijä ole ansainnut 24 vuosilomapäivää sairaudesta, tapaturmasta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuvien poissaolojen vuoksi, olisi työntekijälle annettava vuosilomaa täydentäviä lisävapaapäiviä siten, että 24 vuosilomapäivän vähimmäisvaatimus täyttyisi. Esimerkiksi jos työntekijä on ollut lomanmääräytymisvuoden aikana 1.4.–30.10. opintovapaalla ja 1.11.–31.3. sairauslomalla, on työntekijällä nykyisin oikeus – jos hänen työsuhteensa on kestänyt vähintään vuoden ennen lomanmääräytymisvuoden päättymistä – saada vuosilomaa neljältä kuukaudelta, yhdeltä opintovapaakuukaudelta ja kolmelta sairauslomakuukaudelta. Kun sairaus on kestänyt yli 75 työpäivää, olisi työntekijällä ehdotuksen mukaan oikeus saada lisävapaapäiviä siltä osin kuin sairausjakso ylittää 75 päivää eli työntekijä saisi neljää lisävapaapäivää ((24/12)*2).

Käytännössä lakiesityksen merkittävin vaikutus lienee tilanne, missä työntekijän työsuhde päättyy hänen siirtyessään työkyvyttömyyseläkkeelle. Esimerkiksi jos työntekijä on saanut 12 kuukauden aikana Kelan sairauspäivärahaa täydet 300 päivää ja saanut tämän jälkeen työkyvyttömyyseläkepäätöksen ja irtisanonut työsuhteensa, voi hänelle syntyä oikeus lisävapaapäiväkorvaukseen 24 päivältä. Teoriassa tämä on mahdollista myös sellaisten työsuhteiden osalta, jotka ovat päättyneet ennen lain voimaantuloa edellyttäen, että työntekijälle olisi EUT:n tulkinnan mukaan kertynyt vuosilomaa sairauden aikana.

Mikäli työntekijä on yhdenjaksoisesti poissa yli 12 kuukautta, ei hänellä olisi oikeutta lisävapaapäiviin niiden poissaolopäivien osalta, jotka ylittävät 12 kuukautta. 12 kuukauden yhdenjaksoisuuden katkaisisivat esityksen mukaan poissaolojaksojen väliin sijoittuvat sellaiset työpäivät tai -tunnit, jotka oikeuttavat täyteen lomanmääräytymiskuukauteen.

Ehdotuksen mukaan työntekijällä olisi oikeus saada lisävapaan aikana säännönmukaista tai keskimääräistä palkkaa vastaava korvaus.

 

Lisää aiheesta:

Myös Palkkahallinnon koulumme kuudes osa käsittelee Vuosilomalakia.

 

TyöoikeusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki