Ilmoittajan­suojelu- eli whistle­blowing-lain keskeiset velvoitteet

Mistä asioista voi ilmoittaa – whistleblowing-lain soveltamisala

Whistleblowing-lakia ei sovelleta kaikenlaisista rikkomuksista tai laiminlyönneistä ilmoittamiseen. Lain soveltamisala määrittää, mistä asioista voi ilmoittaa siten, että ilmoittajalle syntyy oikeus lain mukaiseen suojaan.

Whistleblowing-lakia sovelletaan alla luetelluilla lainsäädännön aloilla ja vain sellaisiin tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka on säädetty rangaistavaksi, joista voi seurata rangaistusluonteinen hallinnollinen seuraamus, taikka jotka voivat vakavasti vaarantaa lainsäädännön yleisen edun mukaisten tavoitteiden toteutumista:

1) julkiset hankinnat lukuun ottamatta puolustus- ja turvallisuushankintoja;

2) finanssipalvelut, -tuotteet ja -markkinat;

3) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen;

4) tuoteturvallisuus ja vaatimustenmukaisuus;

5) liikenneturvallisuus;

6) ympäristönsuojelu;

7) säteily- ja ydinturvallisuus;

8) elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuus sekä eläinten terveys ja hyvinvointi;

9) Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen 168 artiklan tarkoittama kansanterveys;

10) kuluttajansuoja;

11) yksityisyyden ja henkilötietojen suoja sekä verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuus.

Lain soveltamisala kattaa sekä lueteltuja lainsäädännön aloja koskevan kansallisen että EU-lainsäännön. Poikkeuksen muodostaa kohta 9, jonka kansanterveyden osalta laki soveltuu vain EU-tason sääntelyyn.

Jos ilmoitus koskee selvästi lain piiriin kuulumattomia asioita, oikeutta suojeluun ei ole. Esimerkiksi ilmoittaminen työoikeudellisten normien rikkomisesta tai terveydenhuollon vaitiolovelvollisuuden laiminlyönneistä ei kuulu lain soveltamisalaan. Jos tällaisia lain soveltamisalaan kuulumattomia tietoja tai rikkomuksia ilmoitetaan sisäiseen ilmoituskanavaan, ilmoittajalla ei ole oikeutta suojeluun whistleblowing-lain perusteella.

Velvollisuus pidättyä vastatoimista voi kuitenkin perustua muuhun lainsäädäntöön. Esimerkiksi työnantaja ei työsopimuslain mukaan voi kohdistaa vastatoimia sellaiseen työntekijään, joka ilmoittaa työsuhteeseen tai työturvallisuuteen liittyvistä epäkohdista.

Millainen sisäisen ilmoituskanavan pitää olla?

Whistleblowing-lain mukaan sisäiselle ilmoituskanavalle ei ole asetettu teknisiä laatuvaatimuksia. Ilmoituskanava voi olla sähköinen järjestelmä, mutta myös esimerkiksi erillinen sähköpostiosoite tai lukittava postilaatikko. Olennaista on, että ilmoituksen luottamuksellisuus voidaan turvata ja että ilmoituksia käsittelevät vain tähän tehtävään nimetyt henkilöt.

Organisaation omien työntekijöiden on voitava tehdä ilmoitus sisäiseen ilmoituskanavaan. Muille henkilöille kuin omille työntekijöille mahdollisuus ilmoituskanavan käyttöön voidaan sallia, mutta velvollisuutta siihen ei ole. Päätöksenteossa on syytä huomioida muun muassa se, millainen ratkaisu ilmoituskanavan perustamiseksi on otettu käyttöön ja työskenteleekö esimerkiksi organisaation omissa toimitiloissa alihankkijoiden työntekijöitä tai muita ulkopuolisia.

Sisäiseen ilmoituskanavaan ilmoittaminen on oltava mahdollista kirjallisesti, suullisesti tai molemmin tavoin. Yksinkertaisinta on sallia vain kirjalliset ilmoitukset. Ilmoituskanavaan tehdyt ilmoitukset on kirjattava ja ilmoittajan henkilöllisyys on pidettävä salassa. Organisaatio voi myös itse päättää, hyväksyykö se nimettömät ilmoitukset. Jos nimettömiä ilmoituksia ei sallita, siitä on annettava tieto ilmoituskanavan yhteydessä.

Whistleblowing-laki tilitoimistoissa

Whistleblowing-laki soveltuu laajasti myös tilitoimistojen toiminnassa. Tilitoimistot ovat rahanpesusääntelyn piirissä, joten niissä on oltava vähintään rahanpesulain mukainen ilmoituskanava yrityksen koosta riippumatta. Tilitoimistojen toimintaan liittyy myös keskeisesti whistleblowing-lain soveltamisalaan kuuluvaa sääntelyä, jonka rikkomisesta tehtävät ilmoitukset oikeuttavat ilmoittajan suojaan.

Tilitoimistoissa onkin syytä harkita tarkoin sitä, millainen ilmoituskanavaratkaisu on tarkoituksenmukainen. Myös yrityksen yhtiöoikeudellinen rakenne vaikuttaa siihen, miten lain velvoitteet voidaan toteuttaa. Samaan konserniin kuuluvat yhtiöt voivat esimerkiksi perustaa yhteisen ilmoituskanavan.

Alle 250 työntekijän yritykset voivat puolestaan jakaa ilmoitusten vastaanottamiseen, paikkansapitävyyden selvittämiseen tai toteutettaviin tutkimuksiin osoitettuja resursseja keskenään myös ilman konsernisuhdetta. Tässä tapauksessa kuitenkin jokainen yritys on itsenäisesti vastuussa siitä, että havaittuihin rikkomuksiin puututaan ja että ilmoittajalle annettaan tieto ilmoituksen perusteella toteutetuista toimenpiteistä.

Tilitoimiston voi olla perusteltua sallia oman sisäisen ilmoituskanavansa käyttö omien työntekijöidensä lisäksi esimerkiksi asiakkailleen, jotta asiakkailta voidaan saada tietoa mahdollisista väärinkäytöksistä. Jos ilmenee tarve tehdä ilmoitus tilitoimiston asiakkaan toiminnasta, se voidaan tehdä joko asiakasyrityksen omaan sisäiseen ilmoituskanavaan tai oikeuskanslerinviraston keskitettyyn ilmoituskanavaan.

Vaikka whistleblowing-lain mukaan vain sen soveltamisalaan kuuluvista asioista on voitava ilmoittaa, tilitoimistoyritys voi käyttää sisäistä ilmoituskanavia myös muiden kuin lain piiriin kuuluvien epäkohtien käsittelyyn. Yrityksen kannalta ilmoituskanavan aktiivinen käyttö voikin olla myönteistä, jos erilaisia epäkohtia voidaan saada tietoon luottamuksellisesti, jolloin myös korjaavien toimien tekeminen on helpompaa.