Taustaa

Sulautuminen, jakautuminen, liiketoimintasiirto ja osakevaihto ovat EVL 52–52 i §:ssä säänneltyjä yritysjärjestelyjä. Tulo­verotuksessa yritysjärjestelyjen keskeisiä periaatteita ovat, että ne voivat tapahtua ilman välittömiä veroseuraamuksia, niihin sovelletaan jatkuvuusperiaatetta ja verotus lykkääntyy seuraavaan luovutukseen.

Yritysjärjestelyä koskevilla säännöksillä pyritään mahdollistamaan yritysjärjestelyyn osallistuvien yritysten toimintojen uudelleenjärjestely ja järkeistäminen siten, että verotus ei muodostu järjestelyn esteeksi. Sen vuoksi yritysjärjestelyn toteuttamisvaiheessa ei saa aiheutua välittömiä veroseuraamuksia, vaan verotus siirtyy myöhemmäksi yritysjärjestelyn jälkeiseen omaisuuden luovutukseen.

Yritysjärjestelyjä käytetään ja saadaan käyttää myös verosuunnittelun keinona. Lainsäätäjä on kuitenkin asettanut tällaiselle erityisen rajan veron kiertämistä estävällä EVL 52h §:n säännöksellä. Sen mukaan säännöksiä ei sovelleta, jos on ilmeistä, että järjestelyjen yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on ollut veron kiertäminen tai veron välttäminen. Yritysjärjestelyjä koskevien säännösten sisältö, EU-oikeudellinen tausta ja säännösten tavoitteet huomioon ottaen EVL 52 h §:n soveltamiskynnyksen ei pitäisi olla matala. Tästä huolimatta se on kuitenkin säännös, jonka olemassaolo on yritysjärjestelyjen yhteydessä syytä muistaa.

EVL 52 f §:n 1 momentin mukaan osakevaihdolla tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen osakeyhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä ja antaa vastikkeena toisen yhtiön osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeitaan tai hallussaan olevia omia osakkeitaan. Jos osakeyhtiöllä on jo enemmän kuin puolet äänimäärästä, myös lisäosakkeiden hankkimista hankkivan yhtiön osakkeita vastaan pidetään osakevaihtona. Rajoitetussa määrin vastike saa olla myös rahaa.

Osakevaihdossa osakkeita luovuttaneen osakkeenomistajan verotuksessa osakevaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi. Vaihdossa saatujen vastaanottavan yhtiön osakkeiden hankintamenoksi katsotaan luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta oleva osa. Jos osakevaihdossa on käytetty rahavastiketta, siltä osin kysymyksessä on veronalainen luovutus.

EVL 52 f §:ssä ei ole säännelty sitä, mikä on hankkivan yhtiön verotuksessa sen osakevaihdolla hankkimien osakkeiden hankintameno. Osakevaihdossa on yhtiöoikeudellisesti kysymyksessä apporttiehtoinen osakeanti. Hankkiva yhtiö saa apporttiomaisuutena kohdeyhtiön osakkeet. Apporttiomaisuutena saatujen osakkeiden hankintamenoksi katsotaan niiden käypä arvo. Näin ollen osakevaihdolla voidaan intressipiirissä ”päivittää” alhainen kohdeyhtiön osakkeiden hankintameno käypään arvoon ilman veroseuraamuksia. Tämä on yksi syy siihen, että EVL 52 h §:n soveltaminen tulee joskus tulla harkittavaksi osakevaihdon tilanteissa. Näin voi käydä, jos hankkiva yhtiö pian osakevaihdon jälkeen luovuttaa osakevaihdolla hankkimansa osakkeet. Tällainen tilanne on ollut esillä ratkaisussa KHO 2021:65.

Ratkaisun KHO 2021:65 tosiseikat

A Oy toimi rakennusliiketoimintaa harjoittavan konsernin emoyhtiönä. A Oy omisti B Oy:n ja C Oy:n osakekannat. Lisäksi se omisti kuuden asunto-osakeyhtiön osakekannat. A Oy oli vuonna 2015 ostanut perustettavien yhtiöiden lukuun Helsingistä tontin, joka oli sittemmin jaettu mainituille kuudelle asunto-osakeyhtiölle. Tehdyn kaavamuutoksen myötä tonttien arvo oli noussut.

Tonttirahasto D oli vuonna 2018 ostanut asunto-osakeyhtiöiltä yhteensä 88/100 määräosan koko tontista. Kunkin asunto-osakeyhtiön omistukseen jäi näin ollen kahden prosentin osuus. Asunto-osakeyhtiöt vuokrasivat myymänsä määräosat asunto­rahasto D:ltä omaan käyttöönsä. Tonttiosuuksien myynnin jälkeen asunto-osakeyhtiöt olivat jakaneet A Oy:lle osinkoa.

A Oy:n oli tarkoitus luovuttaa kuuden asunto-osakeyhtiön osakekannat apporttina kokonaan omistamalleen tytäryhtiölle B Oy:lle. A Oy saisi vastikkeena B Oy:n liikkeelle laskemia uusia osakkeita. A Oy:lle ei maksettaisi rahavastiketta. Kysymyksessä olisi näin ollen EVL 52 f §:ssä tarkoitettu osake­vaihto. Tällöin A Oy:lle ei aiheutuisi luovutuksesta välittömiä veroseuraamuksia ja B Oy saisi asunto-osakeyhtiöiden osakkeiden hankintamenoikseen luovutusajankohdan mukaisen käyvän arvon.

A Oy ja sen tytäryhtiö B Oy olivat rakennusliiketoimintaa harjoittavia yhtiöitä. Tämä huomioon ottaen osakevaihdossa luovutettavat asunto-osakkeet olivat A Oy:n vaihto-omaisuutta, ja ne olisivat luovutusten jälkeen B Oy:n vaihto-omaisuutta. Kunkin asunto-osakeyhtiön hankintameno A Oy:n taseessa on 2 500 euroa. Kunkin asunto-osakeyhtiön netto­varallisuus osakevaihtojen hetkellä olisi noin 177 000–180 000 euroa, jotka ilmeisesti olisivat olleet lähellä B Oy:n verotuksessa kunkin yhtiön osakkeiden hankintamenoksi katsottavia käypiä arvoja.

A Oy perusteli osakevaihdon toteuttamista sillä, että B Oy:n oli tarkoitus toimia asunto-osakeyhtiöiden perustajaurakoitsijana eli se myisi rakennusurakat asunto-osakeyhtiöille ja myisi asunto-osakeyhtiöiden osakkeet edelleen. Osakevaihtojärjestelyn tavoitteena oli selkeyttää ja vakauttaa A Oy:n toimintaa suuntaamalla perustajaurakointia erityisesti tytäryhtiöiden alaisuuteen sekä hankkia B Oy:lle sen aluillaan olevan perustajaurakointitoiminnan kannalta välttämättömiä RS-referenssejä.

KHO:n ratkaisu

Verohallinto ja hallinto-oikeus olivat päätyneet ratkaisuissaan siihen, että osakevaihtoa koskevaa EVL 52 f §:ää ei sovelleta A Oy:n verotuksessa. Myös KHO oli samalla kannalla ja hylkäsi A Oy:n tekemän valituksen, vaikka sinänsä suunniteltu järjestely täyttikin EVL 52 f §:n soveltamisedellytykset. Kielteinen päätös perustui veron kiertämistä estävän EVL 52 h §:n soveltamiseen. KHO katsoi, että järjestelyssä syntyy konkreettinen ja verojärjestelmälle vieras veroetu. Kun tätä veroetua punnittiin suhteessa järjestelylle esitettyihin liiketaloudellisiin perusteisiin, katsottiin olevan ilmeistä, että järjestelyn yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista oli veron kiertäminen tai veron välttäminen.

KHO toteaa ratkaisussaan, että kunkin asunto-osake­yhtiön hankintameno oli A Oy:n verotuksessa 2 500 euroa, mutta samojen osakkeiden hankintameno B Oy:n verotuksessa olisi osakevaihdon jälkeen selvästi korkeampi käypä arvo. Kummankin osakevaihtoon osallistuvan yhtiön verotuksessa kysymys oli vaihto-omaisuuteen kuuluvista osakkeista eli luovuttaviksi tarkoitetuista osakkeista. A Oy:n ja B Oy:n muodostamassa intressipiirissä vaihto-omaisuuden hankintameno olisi siis yhteensä lisääntynyt yli miljoonalla eurolla ilman, että kummankaan yhtiön verotuksessa olisi tuloutunut mitään.

EVL 52 h §:n lainvalmisteluaineistossa on todettu, että EVL 52 h §:ssä tarkoitettuun veron välttämistarkoitukseen voi viitata esimerkiksi osakkeiden vaihdon jälkeen siirrossa saatujen osakkeiden nopea edelleenmyynti. B Oy:n oli tarkoitus toimia sanottujen asunto-osakeyhtiöiden perustajaurakoitsijana eli luovuttaa rakennusurakat asunto-osakeyhtiöille ja myydä asunto-osakeyhtiöiden osakkeet edelleen. Siten asunto-osakkeiden luovutukset olivat KHO:n mukaan vain välivaihe järjestelyssä, jonka pääasiallisena tarkoituksena ei ollut konsernin toiminnan kehittäminen rakennemuutoksen avulla vaan A Oy:n vaihto-omaisuuteen luettujen asunto-osakeyhtiöiden osakkeiden myyminen ja niiden hankintamenojen kasvattamisen muodossa kertyvän lopullisen veroedun kerryttäminen. Osakevaihtoa koskevaa EVL 52 f §:ää ei siis voitu soveltaa.

Arviointia

Osakevaihdon normaaleihin veroseuraamuksiin kuuluu se, että osakevaihdossa osakkeita hankkivan yhtiön verotuksessa osakkeiden hankintamenoksi katsotaan käypä arvo. Tästä ei kuitenkaan ole nimenomaista lainsäännöstä, vaan tämä perustuu siihen, että apporttiomaisuuden hankintamenoksi katsotaan käypä arvo. Se, että hankkivan yhtiön verotuksessa sovelletaan apporttiomaisuutta koskevia periaatteita ja hankitut osakkeet arvostetaan käypään arvoon, on ollut selvää viimeistään ratkaisusta KHO 2002:81 lähtien. Se, että osakevaihdolla hankitut osakkeet arvostetaan käypään arvoon ei riipu siitä, mihin omaisuuslajiin osakkeet kuuluvat hankkivan yhtiön verotuksessa. Näin ollen voidaan sanoa, että hankkiva yhtiö B Oy ei saanut verojärjestelmälle vierasta veroetua, kun se hankki A Oy:ltä asunto-osakeyhtiöiden osakkeet osakevaihdolla ja sai näiden vaihto-omaisuuteen kuuluvien hankintamenoksi käyvän arvon.

EVL 52 f §:n sääntely koskee osakkeet luovuttavan verovelvollisen verotusta eli esillä olevassa tapauksessa A Oy:n verotusta. EVL 52 f §:stä nimenomaisesti ilmenee se, että osakkeet luovuttavalle verovelvolliselle ei osakevaihdon yhteydessä aiheudu veroseuraamuksia. Tämä ei riipu siitä, mihin omaisuuslajiin osakkeet ovat luovuttavan yhtiön verotuksessa kuuluneet. Näin ollen A Oy:lle ei olisi tullut aiheutua veroseuraamuksia osakevaihdosta, vaikka luovutettavat osakkeet kuuluivat sen vaihto-omaisuuteen. Tällä tavalla arvioituna myöskään A Oy:n ei voitaisi katsoa saaneen verojärjestelmälle vierasta veroetua. Kun tarkastellaan osakevaihdon osapuolia tällä tavalla toisistaan erillään, ei perustetta EVL 52 h §:n soveltamiselle näyttäisi olevan.

Kun asiaa sitten tarkastellaan yritysjärjestelyä koskevien säännösten tarkoituksen kannalta, tilanne näyttäytyy toisenlaisena. Yritysjärjestelyä koskevilla säännöksillä pyritään mahdollistamaan yritysjärjestelyyn osallistuvien yritysten toimintojen uudelleenjärjestely ja järkeistäminen. Esillä olevassa tilanteessa oltiin siirtämässä emoyhtiön vaihto-omaisuutta tytäryhtiölle osakevaihtoa hyväksi käyttäen ja tytäryhtiö saisi tässä yhteydessä vaihto-omaisuuteen tulevien osakkeiden hankintamenoksi käyvän arvon. Emoyhtiölle ei muodostuisi veronalaista tuloa, vaan sen verotuksessa tytäryhtiön osakkeiden hankinta­meno kasvaisi. Suunniteltu järjestely ja sen olosuhteet poikkesivat huomattavasti niistä tilanteista ja olosuhteista, joissa osakevaihtoja tavanomaisesti tehdään. Voidaan ehkä sanoa, että kyseessä ei ollut yritysjärjestely, vaan emoyhtiön vaihto-omaisuuden luovutus tytäryhtiön vaihto-omaisuudeksi jalostamista ja edelleen luovuttamista varten. Osakevaihtoa koskevien säännösten muodollisesta soveltumisesta huolimatta kysymyksessä näyttäisi siis olevan järjestely, jollaisiin EVL 52 f §:ää ei ole tarkoitettu. Tämän vuoksi EVL 52 h §:n esille nouseminen tapauksessa ei ole yllättävää.

EVL 52 h §:n soveltaminen edellyttää, että ilman sen soveltamista on syntymässä lain tarkoituksen vastainen veroetu. Jos lain tarkoituksen vastaista veroetua ei synny, järjestelyn liike­taloudelliset perusteet eivät tule edes punnittaviksi verotuksessa. Asioiden käsittelyjärjestys on siis se, että ensiksi tulee tutkia, saadaanko lain tarkoituksen vastainen veroetu. Vain siinä tapauksessa, että tällainen veroetu näyttää syntyvän, on tarpeen tutkia järjestelyn liiketaloudellisia perusteita. Jos ne ovat riittävän vahvat, EVL 52 h §:ää ei voida soveltaa, vaikka veroetu järjestelyssä syntyisikin.

Lainvalmisteluaineistossa on mainittu, että EVL 52 h §:ssä tarkoitettuun veron välttämistarkoitukseen voi viitata esimerkiksi osakkeiden vaihdon jälkeen siirrossa saatujen osakkeiden nopea edelleen myynti. Esillä olevassa tapauksessa osakkeiden nopea myynti tuli tapahtumaan, kun B Oy:n oli tarkoitus toimia sanottujen asunto-osakeyhtiöiden perustajaurakoitsijana eli luovuttaa rakennusurakat asunto-osakeyhtiöille ja myydä asunto-osakeyhtiöiden osakkeet edelleen. Asunto-osakkeiden hankintamenon korotus näissä olosuhteissa käypään arvoon merkitsi verojärjestelmälle vieraan veroedun syntymistä, vaikka järjestely sinänsä täyttikin osakevaihdon muodolliset edellytykset.

Päätöksen loppuosassa verrataan tämän veroedun suhdetta niihin liiketaloudellisin perusteisiin, joita verovelvollinen oli esittänyt toteutettavalle osakevaihdolle.

KHO:n päätöksen lopputulos merkitsee sitä, että jos A Oy luovuttaa kyseiset asunto-osakeyhtiöiden osakkeet B Oy:lle suunnitelulla tavalla, sovelletaan kummankin yhtiön verotuksessa normaaleja apporttiehtoista osakemerkintää koskevia periaatteita.

Ratkaisua KHO 2021:65 on hyvä verrata ratkaisuun KHO 2017:78. Siinä luonnollinen henkilö X siirsi osakevaihdolla hieman yli 50 prosentin osuuden B Oy:n osakekannasta perustamalleen A Oy:lle osakevaihdolla. Osakevaihdossa syntyi veroetuja kuten esim. se, että A Oy sai B Oy:n jakamat osingot verovapaasti, A Oy:n verotuksessa B Oy:n osakkeiden hankintamenoksi ja siten myös nettovarallisuutta laskettaessa käytettäväksi arvoksi muodostui käypä arvo ja järjestely saattoi olla edullinen myös, jos A Oy tulevaisuudessa luovuttaisi B Oy:n osakkeet. Näiden veroetujen katsottiin olevan tavanomaisia osakevaihdosta aiheutuvia veroseuraamuksia. EVL 52 h §:ää ei voitu soveltaa.

Erona ratkaisuun KHO 2021:65 verrattuna oli muun muassa se, että ratkaisussa KHO 2017:78 kuitenkin kysymyksessä oli yritysjärjestelyksi luonnehdittava järjestely ja kysymys oli tavanomaisista yritysjärjestelyn yhteydessä aiheutuvista, sinänsä verovelvollisen näkökulmasta edullisista verotuksen muutoksista. Ratkaisu KHO 2021:65 ei merkitse muutosta ratkaisun KHO 2017:78 linjauksiin.