Pienyritystä ja keskisuurta yritystä koskevien määritelmien keskinäisestä suhteesta 2024 / 2070
Lausunnon hakija pyytää lausuntoa tilanteessa, jossa yritys on samaan aikaan kirjanpitolain 1. luvun 4a § mukainen pienyritys sekä lain 1. luvun 4c § mukainen keskisuuri yritys.
Kirjanpitolain päivityksessä vuodelle 2016 saatiin lakiin kolme kokoluokkaa: mikroyritykset, pienyritykset ja suuryritykset. Aiemmin ehdotettu keskikokoisyritysten kokoluokka jäi pois lopullisesta lakitekstistä, ja pienyrityksen ja suuryrityksen väliin jäi joukko yrityksiä, jotka olivat liian suuria pienyrityksiksi, mutta liian pieniä suuryrityksiksi. Asiantila muuttui, kun 31.12.2023 astui voimaan kirjanpitolakimuutos, jossa säädettiin keskisuuriksi yritykset, jotka ylittävät vain yhden suuryrityksen raja-arvoista:
4 c § (30.12.2015/1620)
Suuryritys ja keskikokoinen yritys (21.12.2023/1249)
Tässä laissa tarkoitetaan suuryrityksellä kirjanpitovelvollista, jolla sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella ylittyy vähintään kaksi seuraavista kolmesta raja-arvosta tilinpäätöspäivänä:
1) taseen loppusumma 20 000 000 euroa;
2) liikevaihto 40 000 000 euroa;
3) tilikauden aikana palveluksessa keskimäärin 250 henkilöä.
Tässä laissa tarkoitetaan keskikokoisella yrityksellä kirjanpitovelvollista, jolla sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella ylittyy enintään yksi 1 momentissa tarkoitetusta raja-arvosta. (21.12.2023/1249)
Uutta pykälää kirjoitettaessa jäi kuitenkin määrittelemättä pienyrityksen ja keskisuuren yrityksen kriteerien suhde tilanteessa, jossa molempien ehdot täyttyvät. Tällainen on esimerkiksi tilanne, jossa yrityksen liikevaihto on 50 000 000 euroa, mutta tase on 5 000 000 euroa ja henkilökuntaa 40 henkeä. Yrityksellähän ylittyy vain yksi pienyrityksen raja, jolloin se olisi luokiteltavissa pienyritykseksi. Toisaalta yrityksen kohdalla ylittyy yksi suuryrityksen raja, jolloin se olisi taas keskikokoinen yritys.
Kila vastaa lausuntopyyntöön toteamalla, että EU:n tilinpäätösdirektiivi on 4.5 artiklan mukaisesti tarkoitettu pienyritysten (mukaan lukien mikroyritykset) osalta maksimidirektiiviksi. Mikään jäsenmaa ei voi laajentaa pienyrityshelpotusten soveltamisalaa. Siten siis yritys, joka täyttää keskisuuren yrityksen määritelmän, ei voi soveltaa pienyrityshelpotuksia huolimatta siitä, että saman yrityksen kohdalla täyttyvät myös pienyritysmääritelmän kriteerit.
Tällä johtopäätöksellä pien- ja keskisuurten yritysten rajanvedon osalta on merkitystä siten esimerkiksi suunnitelmanmukaisten poistojen määrittelyssä sekä tilinpäätöksen laadinnassa noudatettavan asetuksen valinnassa.
