Työoikeuskoulu osa 4: Vuosilomalaki
Vuosilomalakia sovelletaan sekä yksityisellä että julkisella sektorilla työ- ja virkasuhteessa tehtävään työhön. Vuosiloman tarkoituksena on antaa työntekijälle mahdollisuus pidempikestoiseen lepoon ja palautumiseen. Oikeus vähintään neljän viikon palkalliseen vuosilomaan perustuu EU:n työaikadirektiiviin. Vuosilomaoikeus voi kuitenkin jäädä neljää viikkoa lyhyemmäksi lyhyen ajan kestäneissä työsuhteissa.
Vuosilomalain säännöksistä voidaan poiketa laajasti työehtosopimuksilla. Työntekijällä voi olla myös työehtosopimukseen perustuva pidempi vuosiloma. Valtion virkamiesten pidemmästä vuosilomasta on säädetty vuosilomalaissa erikseen.
Tyypillinen työehtosopimuksista peräisin oleva velvoite on lomarahan maksaminen, joka maksetaan vuosilomapalkan lisäksi. Lomaraha on 50 prosenttia vuosilomapalkasta. Vuosilomalaissa ei ole lomarahaa koskevaa säännöstä. Lomarahaa maksetaan kuitenkin usein, vaikkei työsuhteessa sovellettaisi työehtosopimusta. Lomarahan maksaminen voi perustua yksilölliseen työsopimukseen tai vakiintuneeseen käytäntöön.
Vuosiloman ansaintasäännöt
Vuosiloman ansainta tapahtuu lomanmääräytymiskuukausittain. Täyden lomanmääräytymiskuukauden laskentaan on kaksi vaihtoehtoista sääntöä. 14 päivän säännön piiriin kuuluvat ne työntekijät, jotka sopimuksen mukaan työskentelevät tyypillisesti vähintään 14 päivää kuukaudessa. Jos työntekijälle ei sopimuksen mukaan kerry 14 päivän työkuukausia, hän kuuluu 35 tunnin ansaintasäännön piiriin. Tällöin täysi lomanmääräytymiskuukausi on sellainen, jolta työntekijälle on kertynyt vähintään 35 työtuntia.
Työntekijä kuuluu vain jommankumman ansaintasäännön piiriin. Ansaintasääntöjä ei voi yhdistellä. Jos työntekijä esimerkiksi on 14 päivän ansaintasäännön piirissä, mutta hänelle ei joltakin kuukaudelta kerry 14 päivää, vuosilomaa ei kerry kyseiseltä kuukaudelta, vaikka hänelle olisi kertynyt vähintään 35 työtuntia. Jos kuitenkin työntekijän työaika muuttuu pysyvästi työsopimuksen muutoksen seurauksena, myös ansaintasääntö voi muuttua.
Jos työntekijä tekee työsopimuksensa mukaan kaikkina kalenterikuukausina alle 14 päivää tai 35 tuntia työtä, hänelle ei kerry vuosilomaa. Sen sijaan hänellä on oikeus vuosilomalain mukaiseen vapaaseen, jolta maksetaan lomakorvaus. Vapaaoikeus kertyy kultakin kalenterikuukaudelta, jona hän on ollut työsuhteessa.
Lomanmääräytymiskuukauden laskenta
Täyden lomanmääräytymiskuukauden laskentaan huomioidaan sekä tehdyt työpäivät että laissa määritelty työssäolon veroinen aika. Työssäolon veroista aikaa on lain yleissäännön mukaan sellainen työstä poissaoloaika, jolta työnantaja on lain mukaan velvollinen maksaan työntekijälle palkan. Siten esimerkiksi omalla vuosilomalla olo on työssäolon veroista aikaa. Vuosilomalaissa säädetään erikseen myös sellaisista työssäolon veroisista päivistä, jotka otetaan huomioon vuosiloman ansainnassa, vaikkei työnantaja ole velvollinen maksamaan palkkaa niiden ajalta.
Jos lomanmääräytymiskuukausi on täysi, työntekijä ansaitsee vuosilomaa joko kaksi tai kaksi ja puoli arkipäivää sen mukaan, onko työsuhde kestänyt lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä vuoden. Tarkastelu tehdään aina lomanmääräytymisvuoden päättyessä, eli 31.3. Jos työsuhde on silloin kestänyt vähintään vuoden, kaikilta täysiltä lomanmääräytymiskuukausilta kertyy kaksi ja puoli päivää lomaa. Jos puolestaan työsuhde ei ole kestänyt vielä vuotta, kertymä on kaksi päivää. Saman lomanmääräytymisvuoden aikana ei siten voi kertyä osalta kuukausista kahta päivää ja osalta kahta ja puolta päivää lomaa.
Loman pituutta laskettaessa puolikas päivä pyöristetään täyteen lomapäivään. Jos työntekijä ansaitsee lomaa kaksi ja puoli päivää, ja vuoden kaikki lomanmääräytymiskuukaudet ovat täysiä, hänelle kertyy lomaa 30 arkipäivää lomanmääräytymisvuodessa. Se vastaa viiden viikon vuosilomaa.
Vuosilomapalkan määräytyminen
Vuosilomalta maksettavan palkan määräytymiseen vaikuttaa työntekijän palkkaustapa ja se, onko työntekijä 14 päivän vai 35 tunnin ansaintasäännön piirissä. Yksinkertaisinta lomapalkan määrittäminen on kuukausi- tai viikkopalkkaiselle työntekijälle. Tällöin työntekijä saa loman ajalta normaalin palkkansa siten, että lomapalkan pohjana on säännöllisen työajan ansio.
Jos työntekijälle maksetaan kuukausipalkan lisäksi säännöllisesti myös muita palkan osia, ne otetaan huomioon vuosilomapalkassa keskipäiväpalkan laskentasäännön mukaan. Tällaisia palkanosia voivat olla esimerkiksi tulospalkkio tai erilaiset olosuhde- tai kokemuslisät. Yli- ja hätätyötunteja ei oteta lomapalkan laskennassa huomioon.
Tunti- tai suorituspalkkaisen työntekijän kohdalla lomapalkan laskennassa soveltuvalla vuosiloman ansaintasäännöllä on merkitystä. 14 päivän ansaintasäännön piiriin kuuluvalle työntekijälle lomapalkka lasketaan keskipäiväpalkan perusteella. Keskipäiväpalkka lasketaan jakamalla lomanmääräytymisvuoden aikana työssäolon ajalta maksettu palkka työssäolopäivien määrällä. Lomapalkka saadaan kertomalla keskipäiväpalkka ansaittujen lomapäivien mukaan määräytyvällä kertoimella.
Prosenttiperusteinen lomapalkka
35 tunnin ansaintasäännön tilanteessa lomapalkka määräytyy prosenttiperusteisesti. Vuosilomapalkka on tällöin 11,5 prosenttia lomanmääräytymisvuoden ansioista. Jos työsuhde on lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut alle vuoden, lomapalkka on 9 prosenttia. Tiettyjen työstä poissaolojen ajalta saamatta jäänyt palkka lisätään laskennallisesti lomapalkan laskentapohjaan. Näitä ovat esimerkiksi perhevapaat, sairauspoissaolot ja lomautus.
Lomapalkka määräytyy prosenttiperusteisesti myös silloin, jos kuukausipalkkaisen työntekijän työaika on muuttunut lomanmääräytymisvuoden aikana kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön tai päinvastoin. Jos muutokset sen sijaan tapahtuvat vasta lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen, mutta ennen loman alkamista, lomapalkka lasketaan lomanmääräytymisvuoden aikaisen työajan perusteella määräytyvän viikko- tai kuukausipalkan mukaan.
Lomapalkan laskentatapa määräytyy sen perusteella, mitä palkkaustapaa työntekijään sovellettiin lomanmääräytymisvuoden päättyessä. Jos työntekijä on ennen loman alkua kuukausipalkkainen, työnantaja ja työntekijä saavat kuitenkin sopia, että lomapalkka lasketaan kuukausipalkan mukaan, vaikka hän olisi lomanmääräytymisvuoden päättyessä ollut tunti- tai suorituspalkalla. Laissa on myös erityissäännös tilanteesta, jossa palkka perustuu kokonaan tai osittain palvelurahoihin.
Lomakorvaus
Lomakorvauksella tarkoitetaan vuosiloman korvaamista rahana. Työsuhteen kestäessä lomaoikeutta ei voida korvata rahana, vaan työntekijän on pidettävä vuosilomansa. Jos työntekijälle ei ole kertynyt vuosilomaa, hänellä on oikeus saada vuosilomalain mukaista vapaata. Vapaalta olon ajalta työntekijälle maksetaan palkka lomakorvauksena prosenttiperusteisesti, samoin perustein laskettuna kuin 35 tunnin säännön piirissä olevalle tunti- tai suorituspalkkaiselle työntekijälle.
Jos työntekijällä on työsuhteen päättyessä pitämättömiä lomia, lomat korvataan lomakorvauksella, joka lasketaan normaalien vuosilomapalkan laskentasääntöjen mukaan. Yksittäisen lomapäivän palkka saadaan käyttämällä viikkopalkkaisilla jakajaa 6 ja kuukausipalkkaisilla jakajaa 25.
Työntekijällä on oikeus lomakorvaukseen myös silloin, kun työsuhde päättyy ennen kuin työntekijä on ansainnut lomaa. Tällainen tilanne voi olla käsillä silloin, kun työsuhde päättyy ennen kuin työntekijä on ansainnut lomaa miltään kuukaudelta, tai kun työntekijä on vuosilomalain vapaajärjestelmän piirissä. Tällöin lomakorvaus maksetaan prosenttiperusteisesti.
Vuosiloman antaminen
Vuosilomasta 24 arkipäivää on sijoitettava lomakaudelle (kesäloma). Muu osa lomasta (talviloma) on annettava viimeistään seuraavan lomakauden alkuun mennessä. Vuosiloman ajankohdasta päättäminen on näissä puitteissa työnantajan oikeus. Työntekijöille on kuitenkin varattava tilaisuus esittää mielipiteensä loman ajankohdasta. Työnantajan on otettava työntekijöiden toiveet mahdollisuuksien mukaan huomioon lomien ajankohdasta määrättäessä.
Työnantajan on myös noudatettava tasapuolisuutta lomien sijoittamisessa. Vuosiloman ajankohdasta on ilmoitettava työntekijälle viimeistään kuukautta ennen loman alkamista. Poikkeuksellisesti loman ajankohdasta voidaan ilmoittaa viimeistään kahta viikkoa ennen loman alkamista. Vuosilomaa ei saa ilman työntekijän suostumusta määrätä alkavasti työntekijän vapaapäivänä tai sijoittaa työntekijän vapaajaksolle.
Loman ajankohdasta sopiminen
Työnantaja ja työntekijä voivat myös sopia loman ajankohdasta varsin vapaasti. Ensinnäkin voidaan sopia siitä, että 12 arkipäivää ylittävä loman osa pidettään yhdessä tai useammassa jaksossa. Laki siis edellyttää työntekijän pitävän lomastaan vähintään 12 arkipäivää eli kaksi viikkoa yhdenjaksoisesti.
Loma voidaan myös sopia sijoitettavan ajanjaksolle, joka alkaa sen kalenterivuoden alusta, jolle lomakausi sijoittuu, ja joka päättyy seuraavana vuonna ennen lomakauden alkua. Lisäksi saadaan sopia 12 arkipäivää ylittävän lomanosan pitämisestä viimeistään vuoden kuluessa lomakauden päättymisestä.
Vuosilomaa voidaan myös säästää pidettäväksi seuraavalla lomakaudella tai sen jälkeen. Säästettyä lomaa nimitetään säästövapaaksi ja se on kirjattava vuosilomakirjanpitoon. Työnantajan ja työntekijän sopimuksella lomaa voidaan säästää 18 päivää ylittävä osa. Työntekijällä on oikeus säästää 24 päivää ylittävä osa lomastaan myös ilman erillistä sopimusta. Edellytyksenä kuitenkin on, ettei loman säästämisestä ei aiheudu työpaikan tuotanto- ja palvelutoiminnalle vakavaa haittaa. Työntekijällä on oikeus pitää säästövapaita haluamanaan kalenterivuonna.
Jos työntekijän työsuhde päättyy ennen kuin työntekijä on pitänyt vuosilomaansa, työnantaja ja työntekijä saavat sopia työsuhteen päättymiseen mennessä ansaittavan vuosiloman pitämisestä työsuhteen kestäessä. Lisäksi työnantaja ja työntekijä voivat työntekijän aloitteesta sopia 24 arkipäivää ylittävän vuosiloman osan pitämisestä lyhennettynä työaikana. Tällainen sopimus on tehtävä kirjallisesti.
Työkyvyttömyys ja vuosiloma
Jos työntekijä on vuosilomallaan sairaana, vuosiloman tarkoitus lepo- ja vapaa-ajasta ei toteudu. Tämän vuoksi loma on siirrettävä työntekijän pyynnöstä myöhempään ajankohtaan, jos työntekijä on loman alkaessa synnytyksen, sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvytön. Siirtäminen edellyttää, että työntekijä on ilmoittanut työnantajalle työkyvyttömyydestä ja sen syystä ennen loman alkua.
Loma on oikeus saada siirretyksi myös, jos tiedetään, että työntekijä joutuu lomansa aikana sellaiseen sairaanhoitoon tai siihen rinnastettavaan hoitoon, jonka aikana hän on työkyvytön. Esimerkiksi ennakolta tiedossa oleva työkyvyttömyyden aiheuttava leikkaushoito oikeuttaa vuosiloman siirtoon.
Jos puolestaan työkyvyttömyys alkaa vuosiloman aikana, työntekijällä on oikeus saada siirretyksi vuosilomaan sisältyvät kuusi lomapäivää ylittävät työkyvyttömyyspäivät. Nämä omavastuupäivät eivät kuitenkaan saa vähentää työntekijän oikeutta neljän viikon vuosilomaan. Jos työntekijä on ansainnut lomaa 24 päivää tai vähemmän, omavastuupäiviä ei siten ole ja työntekijällä on oikeus saada lomansa siirrettyä kokonaan. Täydet kuusi omavastuupäivää on vain niissä tilanteissa, joissa työntekijä on ansainnut lomaa 30 päivää.
Loman siirto edellyttää pyyntöä
Työntekijän on esitettävä työnantajalle loman siirtämistä koskeva nimenomainen pyyntö. Lisäksi on esitettävä luotettava selvitys työkyvyttömyydestä, jos työnantaja sitä pyytää. Sääntely vastaa pitkälti sairausajan palkanmaksun käytäntöjä. Luotettavana selvitystä pidetään lääkärintodistusta, mutta työnantaja voi harkintansa mukaan hyväksyä muunkin selvityksen. Oikeutta loman siirtämiseen ei ole silloin, kun työntekijä on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella.
Oikeus vuosiloman siirtoon koskee vain lakisääteisiä vuosilomia. Esimerkiksi sairastuminen työehtosopimukseen perustuvan lomarahavapaan tai työajan tasoitusvapaan aikana ei oikeuta kyseisen vapaan siirtoon.
Työkyvyttömyyden vuoksi siirretty kesäloma on annettava myöhempänä ajankohtana saman lomakauden aikana. Siirretty talviloma on puolestaan annettava ennen seuraavan lomakauden alkua. Jos loman antaminen tällä tavalla ei ole mahdollista, se on annettava ensisijaisesti lomakautta seuraavan kalenterivuoden lomakauden aikana ja viimeistään kyseisen kalenterivuoden päättymiseen mennessä. Jos loman antaminen ei ole tälläkään tavoin mahdollista työkyvyttömyyden jatkumisen vuoksi, saamatta jäänyt loma on korvattava lomakorvauksella.
Työoikeuskoulu
Työoikeuskoulun tarkoituksena on tarjota yleiskuva työoikeuden keskeisistä kysymyksistä.
Osa I – Johdatus työoikeuteen
Osa II – Työsopimuslaki
Osa III – Työaikalaki
Osa IV – Vuosilomalaki
Osa V – Työehtosopimukset ja työehtosopimusjärjestelmä
Osa VI – Yhteistoiminta ja työntekijöiden edustus työpaikalla
Osa VII – Erityiskysymyksiä
Koulu päättyy aikanaan verkossa suoritettavaan lopputenttiin. Se ja koulun kaikki oppitunnit on koottuna tänne.
Vuosilomalain keskeiset käsitteet
Lomanmääräytymisvuosi on 1.4.–31.3. välinen ajanjakso. Vuosiloman ansainta lasketaan lomanmääräytymisvuosittain.
Lomanmääräytymiskuukausi on kalenterikuukausi, jolta työntekijä joko ansaitsee tai ei ansaitse vuosilomaa, riippuen siitä, onko työntekijälle kertynyt 14 työssäolopäivää tai työssäolon veroista päivää (35 tunnin ansaintasäännön piirissä olevien työntekijöiden kohdalla lasketaan työtunteja).
Lomakausi on 2.5–30.9. välinen ajanjakso. Vuosilomasta 24 arkipäivää on pääsääntöisesti sijoitettava lomakaudelle.
Arkipäivä on muu viikonpäivä kuin sunnuntai, kirkollinen juhlapäivä, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, juhannusaatto, pääsiäislauantai ja vapunpäivä. Vuosilomalain mukaan myös lauantai on arkipäivä, eli lauantai kuluttaa yhden lomapäivän, ellei se ole samalla jokin edellä mainittu pyhäpäivä.
Työssäolon veroinen aika on aikaa, joka otetaan huomioon täyden lomanmääräytymiskuukauden laskennassa, vaikka työntekijä on ollut poissa työstä.
Vuosilomapalkka tarkoittaa työntekijälle vuosiloman ajalta maksettavaa palkkaa. Työntekijällä on vuosilomalain yleissäännön mukaan oikeus saada vuosilomansa ajalta vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa, luontoisedut mukaan lukien. Jos luontoisedut eivät ole työntekijän käytettävissä loman aikana, ne on korvattava rahalla.
Lomakorvaus tarkoittaa työntekijälle maksettavaa rahakorvausta tilanteessa, jossa työntekijä ei ole saanut pidettyä lomaa. Lomakorvaus voi tulla maksettavaksi, jos työntekijälle ei ole kertynyt lomaa pidettäväksi tai työsuhde päättyy eikä ansaittuja loma ole pidetty.
Työssäolon veroinen aika
5) sairauden leviämisen estämiseksi annetun viranomaisen määräyksen (karanteeni) vuoksi;
6) opintovapaan vuoksi enintään 30 työpäivää lomanmääräytymisvuodessa ja vain, jos työntekijä on välittömästi opintovapaan jälkeen palannut työhön;
7) työnantajan suostumuksella työn edellyttämään koulutukseen osallistumisen vuoksi; työnantaja ja työntekijä saavat sopia, että työssäolopäivien veroisiksi päiviksi luetaan vain 30 työpäivää kerrallaan
8) lomauttamisen takia enintään 30 työpäivää kerrallaan;
9) lomauttamista vastaavan työviikkojen lyhentämisen tai siihen verrattavan työaikajärjestelyn takia enintään kuusi kuukautta kerrallaan; tällaisen työaikajärjestelyn jatkuessa keskeytyksettä 31.3. jälkeen, uuden kuuden kuukauden jakson laskeminen aloitetaan 1.4.
10) reservin harjoituksen tai ylimääräisen palveluksen taikka siviilipalveluslaissa tarkoitetun täydennyspalveluksen tai ylimääräisen palveluksen vuoksi; tai
11) sellaisen julkisen luottamustehtävän hoitamisen tai todistajana kuulemisen vuoksi, josta lain mukaan ei ole oikeutta kieltäytyä tai josta kieltäytyminen olisi sallittua vain laissa mainitun erityisen syyn perusteella.
35 tunnin säännön piirissä olevilla työntekijöillä työssäolon veroista aikaa on se poissaoloaika, jolloin työntekijän olisi pitänyt olla työssä. Pitkissä poissaoloissa työssäolon veroista aikaa tarkastellaan kalenteriajanjaksoina lomanmääräytymisvuosittain. Raskaus- ja vanhempainvapaan ajanjakso voi kestää yhdessä tai useammassa jaksossa enintään 182 kalenteripäivää, sairaus-, tapaturma- ja kuntoutusajanjakso enintään 105 kalenteripäivää sekä opintovapaa- ja lomautusajanjakso enintään 42 kalenteripäivää.
Esimerkki
Työntekijän työsuhde alkaa 1.12. Hän on työssä 1.12.–16.1., minkä jälkeen hänen lomautetaan kokoaikaisesti 20.3. saakka.
Lomautuksen ajalta 30 työpäivää on työssäolon veroista aikaa, joiden laskenta alkaa 17.1. Joulu- ja tammikuu ovat täysiä lomanmääräytymiskuukausia, sillä työntekijälle kertyy 14 työpäivää tai työssäolon veroista päivää. Myös helmikuu on täysi lomanmääräytymiskuukausi, sillä lomautuksen 30:sta työssäolon veroisesta päivästä jää helmikuulle niin monta, että työntekijälle kertyy 14 työssäolon veroista päivää, vaikkei hän ole yhtään päivää työssä. Maaliskuulle työssäolon veroisia lomautuspäiviä ei enää riitä, eikä 14 työpäivää tai työssäolon veroista päivää täyty työhön paluun jälkeenkään. Maaliskuu ei siten ole täysi lomanmääräytymiskuukausi.
Koska työsuhde on lomanmääräytymisvuoden loppuun (31.3.) mennessä kestänyt alle vuoden, työntekijä ansaitsee lomaa kaksi päivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Työntekijä on ansainnut siten 1.12.–31.3. ajalta yhteensä kuusi lomapäivää.
Vuosilomakirjanpito ja vuosilomapalkkalaskelma
Työnantajan on pidettävä kirjaa työntekijän vuosilomista, niistä täydentävistä lisävapaapäivistä ja säästövapaista. Lisäksi vuosilomakirjanpidosta on käytävä ilmi vuosiloman ajalta maksetut palkat ja lomakorvaukset. Vuosilomakirjanpidosta on käytävä ilmi vuosilomien pituudet ja ajankohdat, lisävapaapäivien määrä ja ajankohdat sekä palkkojen ja korvausten suuruus ja niiden määräytymisen perusteet.
Vuosilomakirjanpitoon on myös liitettävä tiedot työnantajan ja työntekijän tekemistä vuosilomaa koskevista sopimuksista. Vuosilomakirjanpito on säilytettävä kaksi vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vuosiloma olisi pitänyt antaa tai lomakorvaus maksaa.
Työnantajan on annettava työntekijälle vuosilomapalkkalaskelma, josta ilmenee lomapalkan tai korvauksen suuruus ja määräytymisen perusteet. Jos nämä tiedot käyvät ilmi työntekijälle tavallisen palkanmaksun yhteydessä annettavasta palkkalaskelmasta, erillinen vuosilomapalkkalaskelma ei ole tarpeen.
Esimerkki
Työntekijä on ansainnut lomaa 30 arkipäivää 31.3.2024 päättyvältä lomanmääräytymisvuodelta. Kesäloma (24 arkipäivää) on pääsäännön mukaan annettava 2.5.–30.9.2024 ja talviloma (6 arkipäivää) 30.4.2025 mennessä. Lomat on annettava lähtökohtaisesti yhdenjaksoisina.
Työnantaja ja työntekijä voisivat sopia, että loma sijoitetaan 1.1.2024–30.4.2025 väliselle ajalle. 12 arkipäivää ylittävä loman osa (eli 18 arkipäivää) voidaan myös sopia pidettäväksi viimeistään 30.9.2025 mennessä.
Työnantaja ja työntekijä voivat myös sopia, että työntekijän lomaoikeudesta 18 päivää ylittävä osa (eli 12 päivää) säästetään myöhemmin pidettäväksi. Ellei loman sijoittamisesta olisi sovittu muuta, työntekijälle olisi annettava tällöin 18 päivää lomakaudella 2024. Työntekijällä olisi oikeus pitää 12 päivän säästövapaansa lomakaudella 2025 tai myöhemmin. Ilman erillistä sopimusta työntekijällä olisi oikeus säästää 6 päivää lomaa.
Vuosilomaa täydentävät lisäpäivät
Vuosilomalakiin lisättiin vuonna 2019 säännös vuosilomaa täydentävistä lisävapaapäivistä. Sen mukaan työntekijällä on oikeus lisävapaapäiviin, jos työntekijän täydeltä lomanmääräytymisvuodelta ansaitsema vuosiloma alittaa 24 päivää sairaudesta, tapaturmasta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuvan poissaolon vuoksi.
Lisävapaapäivistä säätämisen taustalla on EU-tuomioistuimen ratkaisu, jonka mukaan vuosilomalla on eri tarkoitus kuin sairauspoissaololla. Siten työkyvyttömyys ei saa vähentää työntekijän oikeutta neljän viikon vuosilomaan. Lisävapaapäivien tarkoitus on varmistaa, ettei työkyvyttömyys vähennä työntekijän oikeutta neljän viikon vuosilomaan ja että työntekijä saa sen myös silloin, kun hän on ollut runsaasti poissa työstä työkyvyttömyyden vuoksi.
Lisäpäiviin oikeuttavan poissaolon ei tarvitse kertyä yhdenjakoisesta poissaolosta. Merkitystä ei ole myöskään sillä, johtuvatko poissaolot samasta vai eri sairaudesta. Lisäpäiväsäännös on kuitenkin toissijainen tavallisiin loman ansaintasääntöihin nähden. Lisävapaapäiviä ei anneta, jos 24 päivän lomaoikeus täyttyy jo työssäolon veroisten päivien perusteella. Lisäpäiviä ei siis anneta, vaikka työntekijälle ei kertyisi tavallista 30 päivän lomaoikeutta, kunhan lomaa on kertynyt vähintään 24 päivää. Tarkastelu tehdään aina lomanmääräytymisvuosikohtaisesti.
Oikeutta lisäpäiviin ei ole enää sen jälkeen, kun työntekijän poissaolo on jatkunut yhdenjaksoisesti yli 12 kuukautta. Yhdenjaksoisuus katkeaa vasta, kun työntekijälle kertyy työssäoloa yhteen täyteen lomanmääräytymiskuukauteen oikeuttavasti.
Työntekijällä on oikeus saada lisävapaapäiviltä säännönmukaista tai keskimääräistä palkkaansa vastaava korvaus. Se ei ole vuosilomapalkkaa, vaan erityinen korvauslaji. Siksi korvauksen laskemiseen ei sovelleta vuosilomapalkan laskentaa koskevia säännöksiä. Lain esitöissä on todettu, että lisävapaapäivältä maksettava korvaus lasketaan jakamalla kuukausiansio jakajalla 25.
Lisävapaapäivät eivät ole työssäolon veroista aikaa. Niiltä ei siten kerry uutta vuosilomaa. Tämän vuoksi lisävapaapäiviä on käsiteltävä vuosilomalomakirjanpidossa erillään. Lisävapaapäivien antamiseen sovelletaan kuitenkin vuosiloman antamista koskevia säännöksiä.
Poikkeukset vuosilomalain soveltamisalasta
Vuosilomalakia ei sovelleta merimiehiin, harrastustoimintana tehtävään työhön, työvoimahallinnon toimenpiteiden piirissä oleviin henkilöihin eikä perhe- ja omaishoitajiin. Lakia ei sovelleta myöskään sellaiseen opetushenkilöstöön, jonka vuosilomaeduista on sovittu työ- tai virkaehtosopimuksella.
