Millä kriteereillä pääomasijoittajat valitsevat sijoituskohteensa?

Pelkistettynä pääomasijoittaja hakee sijoitukselleen kohtuullista arvonnousua ja tämän kotiuttamista tililleen kohtuullisessa ajassa. Yritys, jolla on tarjota edellytykset molempiin, täyttää sijoituskohteen kriteerit. Sijoituksen hinnoittelusta on vain vielä päästävä yhteisymmärrykseen.

Tähän yleispätevämpi kriteeristö sitten päättyykin: todellisuus on monisäikeinen, jokainen sijoituspäätös on yksityiskohdissaan ainutlaatuinen kahden kauppa, joka riippuu myös pääomasijoittajan olemuksesta, ei vain kohdeyrityksestä.  Joitain lainalaisuuksia ja yleistyksiä voi kuitenkin piirtää.  Koitan johdatella tähän arvomaailmaan yrityksen kasvua seuraten, jossa liikevaihto saa paremman puutteessa luvan toimia yrityskoon mittarina.

Startup-yrityksellä ei ole vielä kokoa tai tuloslaskelmaan ja taseeseen perustuvaa arvoakaan. Kaikki potentiaalisen sijoituskohteen riskimittarit ovat jokseenkin punaisella.  Kannattavuutta ei ole, mutta kasvu- ja kehitysnäkymille vain mielikuvitus on rajana. Silti todennäköisempää on, että yritys kaatuu viimeistään neljän vuoden kuluttua, juuri läpimurtonsa kynnyksellä. Ilman startupeja uusia menestyjiä ei Suomeen synny, joten moni pääomasijoittaja sijoittaa mielellään myös tähän segmenttiin ja toivoo parasta. Ensisijaisena kriteerinä sijoitukselle ovat ne siniset silmät, joiden varassa pähkähullummankin liikeidean toteuttaminen on, muu seuraa sitten perästä.

Riskikuva selkeytyy koon kasvaessa kohti viiden miljoonan liikevaihtoa. Tällöin liiketoiminta on jo vallannut paikan markkinoilla, osoittanut olemassaolonsa oikeuden ja pystyy historiastaan projisoimaan tulevaisuuden näkymät. Vaikka tulevaisuus on edelleen yhden tai muutaman ihmisen varassa, sijoituskohteen senhetkinen kannattavuus, kasvu ja kehitys sekä näiden tulevaisuuden näkymät nousevat sijoituskriteerien keskiöön.

Mitä suuremmaksi yritys kasvaa, sitä paremmin sen tulos ja tase kestävät kolhuja, virheitä ja yllätyksiä ja sitä luotettavammin tulevaisuuden kasvun ja kehityksen strategiat ovat hahmotettavissa. Yritys ei enää ole yhden tai kahden ihmisen varassa. Riskiprofiilin painotukset muuttuvat, ja pääomasijoittajakin nukkuu yönsä paremmin.

Esimerkiksi Helmet Capital hakee sijoituksille 20 prosentin vuotuista arvonnousua (IRR) ja sijoittaa ensisijaisesti pieneen ja keskisuureen teollisuuteen. Pk-sektorin liikevaihtorajat EU-komissio näyttää määritelleen kahdesta miljoonasta 50 miljoonaan euroon, Helmet Capital hieman kapeammin. Helmet ei aseta kotiuttamiselle takarajaa, mutta toteutunut sijoitusaika on keskimäärin 4,6 vuotta, ja sijoitusten toteutunut keskimääräinen vuotuinen arvonnousu 24 prosenttia.

Keskisuuren ja suuren rajamailla sijoittamisen lainalaisuudet muuttuvat.  Suurten rahastojen ja teollisten yrityskauppojen kilpailu tämän kokoluokan yrityksistä tulee kuvaan täydellä painollaan, yrityksen itsenäinen rahoituskyky on jo merkittävä ja listautuminenkin rahan lähteenä alkaa olla vaihtoehto. Tämän maailman avaaminen ei tähän kirjoitukseen enää mahdu.

Pauli Kulvik on Helmet Capitalin partner ja hallituksen puheenjohtaja.