CTA Paikka
CTA Paikka

Pois poistoista – kohti tulevan kassan laskentaa

18.8.2004
pauli
Pauli Vahtera

Mikä on yleisin tieto, jonka yrittäjä haluaa tietää tilitoimistoltaan ja kirjanpidostaan. Sitä ei liene tutkittu. Oman elämänkokemukseni mukaan useimmiten haluttaisiin tietää: ”Miten yrityksen rahavarat riittävät yrityksen menojen maksamiseen?” tai ”Miten rahavarat riittävät tähän suunnittelemaani investointiin?”. Ja tästä seuraa yrittäjävetoisissa yrityksissä jatkokysymys: ”Kuinka paljon voin nostaa itselleni palkkaa ja osinkoja – yrityksen likviditeetin vaarantumatta?”. Usein haluttaisiin saada tietoa hinnoitteluun.

Tällaisiin kysymyksiin ei nykyinen kirjanpito- ja tilinpäätöskäytäntö vastaa. Vaikka käytännössä kaikilla yrityksillä on maksuvaikeuksia ainakin osan vuotta. Esimerkiksi kesäaika on monille yrityksille erittäin vaikea: tuloja ei ole, silti lomapalkat on maksettava etukäteen ja vielä lomakorvaus tekemättömästä työstä. Ennenaikaisia palkkoja seuraavat ennenaikaiset viranomaismaksut. Tai jos yrityksen tulot tulevat pääosin kesällä, on talvi vaikeaa aikaa.

Yhteiskunta ottaa keskimäärin 70 % määräämistään veroista ja maksuista ennenkuin yrityksellä itsellään on käytössä vastaavia tuloja. Pakko-otto on sanktioitu ankarasti ja jo muutaman viikon viiveistä tulee koronkiskontaa vastaavat korotukset maksuihin. Koska koronkiskonta on laitonta ja moraalitonta, on korot naamioitu poistoihin, korotuksiin, korkoihin ja jäämämaksuihin.

Kirjanpitokäytäntö on vuosien mittaan muuttunut viranomaiskirjanpidoksi, jossa verottajan vaatimat maksut ja tiedot ovat nousseet kaikkein tärkeimmiksi. Informaatio kadotetaan jakamalla yrityksen menot kymmeniin, jopa satoihin eri tileihin. Ikäänkuin menot vähenesivät sillä, että ne jaetaan pieneksi säläksi.

Kirjanpito antaa eurosentin tarkkoja vastauksia siitä, kuinka paljon ovat heinäkuun suunnitelman mukaiset poistot aktivoidusta kalustosta, kuinka paljon meillä on siirtosaamisia maksetusta vakuutuksesta, tai mikä on kaluston poistamaton hankintameno. Tilitoimiston pitämä kirjanpito kertoo 1-2 kuukauden viiveellä, paljonko yrityksellä on myyntisaamisia ja paljonko ostolaskuja on maksamatta. Totta kai saamme tarkat tiedot siitä, kuinka paljon tilikaudella on mennyt rahaa postimerkkeihin (parhaimmillaan vielä erikseen ulkomaan ja kotimaan postimerkkeihin). Kaikki ”tärkeitä” tietoja yrittäjän suunnitellessa seuraavan viikon laskujen, verojen ja palkkojen maksuja.

Kaikki tämä johtaa siihen, että ensimmäisenä joustaa yrittäjän oma palkka. Kun kirjanpito ei auta kassanhallintaan, ajaudutaan osakaslainojen ja vippien kierteeseen, jota taas seuraa entistäkin suuremmat verot. Ison kirjan sanoma toteutuu pienyrityksissä täysimääräisesti. Hän, jolla ei ole mitään, otetaan sekin vähä pois.

Valittamalla tämä asia ei korjaannu. Tosiasioiden tunnustamisen jälkeen lisätkäämme kaikki kirjanpitoomme kassavirtaperustainen tuloslaskelma. Vapaaehtoisesti, yhdenmukaisin menettelytavoin. Laskelman kaava vastatkoon nykyistä tuloslaskelmaa, koska sen joudumme joka tapauksessa laatimaan vielä pitkään. Kassavirtalaskenta ei vaadi mitään lisätyötä, sillä kyse on vain nykyisten tapahtumien raportoinnista. Lisäksi tarvitsemme vain aikaa, jotta me kaikki ymmärrämme, että verotuksen on muututtava kassavirtaperustaiseksi.

Kun taloushallinto siirtyy yhä enemmän internettiin, olemme yhä lähempänä tulevan kassavirran laskentaa. Kirjanpito kertoo meille joka hetki, mitkä laskut ovat maksamatta ja se pystyy kertomaan muutaman viikon tähtäimellä tarkasti kassan riittävyyden. Vuoden tähtäimellä tiedetään, mitkä ovat vuoden menot ja paljonko niiden maksaminen edellyttää tulevaa kassavirtaa (myyntituottoja). Ja vielä: investoinnit voidaan ajoittaa kassavirtoihin ja saamme myös tietoa siitä, kannattaako investointia tehdä lainkaan (= onko myyntitavoite mahdoton toteuttaa).

Historiallisen kassavirran laskenta kertoo, paljonko yrityksellä on aidosti verojen ja osinkojen maksukykyä. Lisäksi saamme puskurin, joka koostuu käteisvaroista, pankkitilien saldoista ja likvideistä arvopapereista. Kassaan voidaan luotollisen sekkitilin käsitteen mukaisesti sisällyttää myös likvidit saamiset, joita yksinkertaisuuden vuoksi voisivat olla kaikki kahden kuukauden sisällä erääntyvät saamiset. Tätä laajaa likvidiä kassaa vähentävät osto- ja muut velat. Kassan laajentaminen ei ole teorioiden mukaista, se on kuitenkin käytännönläheistä. Kiertäväthän saamiset ja velat yleensä parissa viikossa. Ostovelat osana kassavirtaa on helppo ymmärtää, koska niiden maksamatta jättäminen rahoitusvaikeuksien takia ei voi johtaa parempaan tulokseen.

Tässä aidossa, pelkistetyssä kirjanpidossa ei ole siirtosaamisia, ei käyttöomaisuutta, eikä poistoja. Esimerkiksi etukäteen maksettu vuokra ei ole mitään varallisuutta, josta seuraisi tulosta ja veronmaksukykyä, päinvastoin. Myöskään vaihto-omaisuutta ei kirjata taseeseen. Erikseen toki on mietittävä, millaisen varaston (ja myytyjen hyödykkeiden) seurannan yritys tarvitsee.

Nykyisen taseen velat on harhaanjohtavasti jaettu osto-, siirto- ja muihin velkoihin. Ainahan on maksettava, eikö juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu. Siksi yrityksen kannalta selkeintä on jako rahoitusvelkoihin (lainat) ja juoksevan toiminnan velkoihin. Siirtovelkoja ei olisi lainkaan. Neljä kuukautta tilinpäätöksen jälkeen maksettava täydennysvero on tavallista velkaa. Eläkevakuutusyhtiön velka ei ole siirtovelkaa, vaan laskelmaan perustuvaa tavallista velkaa. TEL-yhtiöt voivat nopeuttaa laskentaansa ja antaa mahdollisuuden siirtyä yhä vapaammin kuukausittaisten toteutuneiden palkkojen mukaisiin eläkemaksuihin. Pankit antaisivat tilinpäätöshetkeltä vastuuotteen, joka sisältää myös tiedot maksamattomista koroista. Sekin on todellista velkaa, eikä siirtovelkaa. Velkaa ei todellakaan voida siirtää kenellekään eikä minnekään.

Ajantasainen kirjanpito voidaan helposti pitää samalla teknologialla, jolla maksamme laskut ja laskutamme paperittomasti. Siihen voidaan internetissä integroida myös kassakoneet ja korttimaksut sekä korttiostot. Verkkolaskut tuovat ostot nykyistä nopeammin kirjanpitoon. Tulevaisuuskirjanpito pidetään samalla teknologialla. Tapahtumat merkitään eri jaksoille maksupäivien mukaan. Näin myyntisaamiset ja ostovelat tulevat teoreettisesti oikealle paikalleen. Voimme kirjata jo myynti- ja ostotilaukset kirjanpitoon, koska ne teknisesti ovat samanlaisia kuin myynti- ja ostolaskut. Kun tilaukset laskutetaan, muutetaan vain tapahtuman tila. Sopimuksetkaan eivät teknisesti poikkea laskuista, niissä on vain lisätietoja. Ostosopimus voi olla tarkka sopimus tarkoin ostetuista palveluista kuten vuokrasopimus, se voi olla myös rahamäärältään epätarkka kuten puhelinliittymäsopimus. Molemmat voidaan kirjata kirjanpitoon, toinen tarkalla summalla toinen arviolla. Palkkatiedot saamme palkkalaskennasta hyvinkin tarkkaan: voimme arvioida maksupäivät niin nettopalkalle, ennakonpidätyksille kuin muillekin maksuille.

Aina jää jotain näitten tapahtumien ulkopuolelle. Voimme teknisesti laatia näistä menoista sopimukset itsemme kanssa, esimerkiksi siitä, kuinka paljon yrittäjä arvioi käyttävänsä markkinointiin. Tältä osin tulevaisuuskirjanpito vastaa nykyistä budjetointia.

Investointisuunnitelmakin voidaan pukea ostolaskun tekniseen muotoon. Ostolaskun rivejä ovat arviot investoinnin eri osista. Nämäkin suunnitelmat voidaan kirjata kirjanpitoon käyttäen samoja kirjanpitotilejä kuin ostolaskuissakin käytettäisiin.

Tällaisista kirjanpitotapahtumista on helppo tehdä erilaisia tulevan kassavirran laskelmia. Mikä on kumulatiivinen kassavirta, jos mukaan otetaan investointilaskelmat, entä mikä ne poisjättäen.

Menot voidaan aika tarkkaan arvioida etukäteen. Sen sijaan tuloista ei koskaan tiedä. Tulot ovatkin tuloslaskelman satunnaisin erä. Tulojen arvioinnin sijasta voimmekin laskea, mikä on tarvittavan myynnin määrä, jotta menot saadaan maksettua. Näin saadaan realismia yrityksen rahavarojen hoitoon ja monet konkurssit jäävät tulematta.

Utopiaa. Niinpä. Jos olemme osanneet kehittää IAS-kirjanpidon, on meidän helppo palata takaisin yksinkertaiseen ja kaikkien ymmärtämään kirjanpitoon. Muutos voidaan aloittaa pienyrityksistä, joissa voidaan verolakien muutosten jälkeen pelkästään kassavirtakirjanpitoon. Suurten investointien edellyttämä lisätieto on helposti annettavissa tilinpäätöksen liitetiedoissa kertomalla viiden viimeisen vuoden kuluksi kirjattujen investointien määrä. Osingonmaksukykyä ei ole, jos kassavirta on negatiivinen. Nykyiset kirjanpitotekniset selvitystilasäännökset on uusittava. Muuta ei tarvita.

VahteraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki