Korpit ja muut raadonsyöjät

21.10.2003
pauli
Pauli Vahtera

Kerran eräässä kirjanpitäjien seminaarissa kehoitettiin kolleegoja hakeutumaan konkurssipesien erityistarkastajiksi, koska niistä on saatavissa paljon helppoa rahaa. Niinpä, toisen kuolema on toisen leipä.

Suomessa verottaja hakee useimmiten yrityksen konkurssiin. Verottajalla on omien sanojensa mukaan kova kiire, jotta vahingot eivät lisääntyisi. Esimerkiksi USA:ssa verottaja ei juurikaan hae yrityksiä konkurssiin, mikä saattaa olla yksi selitys maan toimivalle yksityissektorille.

Siis mitkä vahingot? Yhteiskunnan verosaatavissa on paljon ilmaa: arvioituja veroja, korkeita veronkorotuksia, markkinakorot ylittäviä veronlisäyksiä ja jäämämaksuja. Tulokseen perustuva verotus ei ota huomioon vaihto- ja käyttöomaisuutta, joista verovähennykset jäävät ikuisesti tekemättä. Maksamattomat ennakkoverotkaan eivät konkurssissa ole mitään aitoja velkoja. Yhteiskunta ottaa keskimäärin 70 % omistaan ennenkuin yrityksellä itsellään on vastaavia tuloja käytössä. Yhteiskunnan säännökset kiihdyttävät yritysten ajautumista konkurssiin.

Yrittämisessä on paljon riskejä ja elämänkokemukseni mukaan yrittäjät keskimäärin ovat rehellisempiä kuin tavalliset kansalaiset. Yrittämisen epäonnistumisesta rangaistaan tavalla, jonka soveltaminen jonkun kaukaisen maan sorrettuihin kansalaisiin saisi kansalaisjärjestöt osoittamaan mieltään ja politiikot vaatimaan ihmisoikeuksien noudattamista. Edes yrittäjän sairastumista ei oteta huomioon lieventävänä tekijänä, ja usein sairastuminen aiheuttaa koko oikeusturvan menettämisen.

Kaikkein surullisinta on se, että konkurssiin ajautuneen yrityksen jäämistöön hyökkäävät korpit ja muut raadonsyöjät, jotka käyttävät yrittäjän omia rahoja yrittäjää vastaan, eikä yrittäjälle jätetä mahdollisuutta puolustaa itseään, koska rahat annetaan vastapuolen käyttöön. Yrittäjä nyljetään elävältä, eikä hänelle anneta enää elämisen mahdollisuutta, koska velat seuraavat hautaan asti. Yrittäjä ajetaan almuilla eläjäksi tai hänet pakotetaan keplottelemaan toimeentulonsa miten kuten se onnistuukin. Toimeentulotukea hakevalle yrittäjälle sanottiin eräässä sosiaalivirastossa, ettei teille mitään anneta, koska voitte käyttää niitä konkurssissa piilottamianne rahoja.

Pesänhoitajat ovat velkojien kannalta tehottomia, koska suurimmassa osassa tapauksista kaikki pk-yrityksen jäljellä olevat varat menevät pesänhoitokustannuksiin. Mitä mieltä tässä on yhteiskunnan kannalta? Pesillä on myös mielenkiintoinen tapa käyttää pesän rahat erilaisiin tehtäviin ja ”koepalloihin”, jollaisiksi pesänhoitaja selitti erään yrittäjän sukulaisille lähettämiään laskuja. Ehkäpä jotkut vanhukset maksavat tällaiset laskut edes ymmärtämättä, mistä on kyse. Näin pesänhoitoa voidaan edelleen jatkaa.

Konkurssipesän erityistarkastuksen suorittavat tilintarkastajat pääsevät avoimen piikin äärelle. Jokainen tosite syynätään tarkoin ja mielenkiintoisimmista otetaan kolmet kopiot: pesänhoitajalle, yrittäjälle vastinetta varten ja itselle. Alkuperäistositteet ovat toki pesän hallussa, eikä kopioita kukaan tarvitse. Niistä on helppo ottaa kopiointimaksut työaikaveloituksen lisäksi. Erityistarkastajat eivät ole tasapuolisia, vaan heidän työtään ohjaa vanhan kansan viisaus ”Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”. He ovat taitavia etsimään kirjanpidosta kotitalouksia kiinnostavia laitteita kuten tietokoneita ja ruohonleikkureita. Niille löytyy pilkkahintaan tyhjästä ostajia ennenkuin mitään realisointihuutokauppoja pidetään. Joskus konkurssiasiamiehen kannattaisi verrata tositteissa olevia nimiä pesänhoitajan sukulais- ja tuttavapiiriin.

Tuskin koskaan muulloin tarkastajat ovat niin kekseliäitä kuin erityistarkastuksia suorittaessaan. Uskomaton on esimerkiksi näkemäni juttu, jossa yrityksen aidot markkinointikustannukset muutettiin yrittäjäisän harrastustoiminnaksi ja esitettiin sen jälkeen tyttären peitellyksi osingonjaoksi. Mielekkyyttä ei ole myöskään verottajan hakemassa konkurssissa, jossa yrityksen rahojen loputtua pesänhoitaja peräytti maksettuja veroja pesään – ja jatkoi verorahoilla pesänhoitoaan. Kekseliäisyys on tärkeää, koska se työllistää pesänhoitajia ja turvaa tarkastajille uusien pesien tarkastuksia.

Ensimmäisen kerran elämässäni näin valtion matkustussäännön ylittävät kilometrikorvaukset kun katsoin pesänhoitajan tilitystä. Siis konkurssipesältä pitää matkakulutkin veloittaa ylihintaan. En tosin nähnyt millaisella jaguaarilla pesänhoitaja ajoi – ehkä matkakulu olikin ollut tavanomaista suurempi.

Jotta yrittäjän raadon kaluaminen olisi täydellistä, otetaan vielä yrittäjän sukulaisten silmät elävänä päästä. Tämä tapahtuu helpoimmin, mikäli yrittäjän vanhemmat tai aviopuoliso on kirjoittanut nimensä pankkilainan takaukseen. Jos lainan lyhennyksiä on tehty alkuperäisestä lainasuunnitelmasta poiketen, pesänhoitajat vaativat takaussummien maksamista pesälle. Siis vaikka lainat on maksettu, takaukset jäävät voimaan. Tulojen metsästyksessä eivät vanhusten sydänkohtaukset yöunia vie. Pesänhoitajalla on aina voittokortit käytössään. Jos pesä voittaa nostetut kanteet, pesänhoitajan palkkiolisän maksaa yrittäjä tai hänen omaisensa – jos pesä häviää, palkkion maksaa konkurssipesä.

Oikeusvaltioperiaate myös yrittäjille voi toteutua, mikäli lainsäädäntöön tehdään seuraavat muutokset:
– valtiolla ei ole oikeutta hakea yritystä konkurssiin, mikäli verotuksesta tehdyt oikaisuvaatimukset ovat valtion omien toimien takia ratkaisematta
– valtion varoilla palkataan yrittäjäasiamies, joka puolustaa yrittäjän oikeuksia verottajaa ja pesänhoitajaa vastaan (tämä on tärkeämpää kuin lisämäärärahat rauenneiden konkurssien tarkastamiseksi)
– mikäli valtio ei ratkaise oikaisuvaatimuksia tietyssä, määrättävässä kohtuullisessa ajassa, valtion verovaatimukset raukeavat
– yrittäjän sairastuminen pidentää verotarkastuksen perusteella määräytyvien veropäätösten ja valitusaikojen määräaikoja
– käyttö- ja vaihto-omaisuuteen sisältyvät verot vähennetään valtion verosaamisten määrästä
– pesänhoitotyötä rajoitetaan siten, etteivät pesänhoitajat voi esittämillään lisätöillä pitkittää konkurssiprosessia ja samalla käyttää pesän varoja omaksi hyödykseen.

Tilintarkastusalaa velvoittaviin suosituksiin tulee saada säännös, jossa erityistarkastuksen mahdollistama, tarpeettomia kustannuksia aiheuttava pikkutarkka tilintarkastus katsotaan hyvän tilintarkastustavan vastaiseksi. Lisäksi tilintarkastajan tulee erityistarkastuksissa toimia kaikkien osapuolten kannalta tasapuolisesti, eikä tarkastushavainnoissa saa suosia mitään osapuolta yrittäjän kustannuksella.

Raatoja olisi vähemmän, jos tuloksen ennenaikaisen verottamisen sijasta verotettaisiin oikeudenmukaisemmin kassavirtoja. Syötävän väheneminen vähentäisi myös korppien määrää, mutta silti niitä tuskin tarvitsisi lailla erityisesti suojella.

Raadonsyöjillä on luonnon kiertokulussa oma tarkoituksensa. Myös talouselämä tarvitsee omat siivoojansa. Heidän tulisi kuitenkin nykyistä paremmin huomioida, että yrittäjäkin on ihminen, jolla on samat perustarpeet ja –oikeudet kuin kaikilla muillakin kansalaisilla.

VahteraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki