CTA Paikka

Kaikki hyvin, jos siltä näyttää

14.8.2007
pauli
Pauli Vahtera

Muutama vuosi sitten otin itselleni mission. Kun joskus löydän jonkin yhteiskunnallisen asian, josta voi sanoa, että onpa hyvin hoidettu, lopetan omalta osaltani maailmanparantamisen. Nyt alkaa näyttää uhkaavasti siltä, ettei tällaista armahdusta suoda. Olen perehtynyt viime vuosina mm. konkurssiyrittäjien asemaan, verovelvollisen oikeusturvaan, kirjanpitorikostuomioihin, pienyritysten sopimusoikeudelliseen asemaan, eläke- ja veronmaksu- sekä ilmoitusvirheiden rangaistuksiin, perintöverotukseen, pörssikurssien muodostumiseen, eläkevakuutusturvaan, tietoyhteiskuntaan, asuntorakentamiseen, lasten huostaanottoon, kehitysapuun ja turvapaikkaprosesseihin. Kaikissa on enemmän tai vähemmän suuria epäkohtia. Viimeksi otin autettavaksi yrittäjän, joka halusi alkaa uuden elämän ja selvittää vanhan takausvelkansa, jotta saa paperinsa puhtaaksi. Siitäkin systeemistä löytyi mielenkiintoisia asioita.

Ulosoton ympärillä pyörii pankkeja, perintäyhtiöitä, ulosottoviranomaisia ja luottotietoyhtiöitä, mutta kukaan ei tunnista yrittäjän olevan ihminen, eikä myöskään mikään paperilla oleva päätös. Kukin tietää pienen murusen asiasta, mutta kokonaisuutta ei hallita. Yrittäjän on tällaisessa tilanteessa mahdoton selviytyä. Byrokratia ottaa työvoiton sinnikkäimmästäkin asioiden selvittäjästä. Ilmankos takausvelallinen yrittäjä oli jo vuosia sitten luovuttanut.

Viime talven tilintarkastuksissa huomasin, että joko olen tulossa vanhaksi tai sitten sääntöjä on nykyään paljon enemmän ja tilinpäätökset tehdään entistä nopeammin. Tarkastin ja tarkastin iltoja, öitä ja viikonloppuja käyttäen päivät pääskytysten. Kuitenkin asiakkaani ovat näitä pienen pieniä, ja asiakkaita minulla on juuri sen verran, etteivät ota KHT-auktorisointia pois. Joillakin kavereilla on kymmenen kertaa enemmän tilintarkastusasiakkaita.

Minun oli pakko rikkoa tilintarkastajia velvoittavia sääntöjä, koska aika ei yksinkertaisesti riittänyt. Oli tehtävä valinta, tehdä joko tarkastustyö tai dokumentointi huonosti. Valitsin jälkimmäisen. Nyt odotan viimeistä tuomiota. Joku viisas sanoisi, että palkkaa apulainen tekemään dokumentointi, ehkä jopa itse tarkastuskin. Sitten oltaisiin juuri siinä, mistä haluttiin pois, eli maallikkotarkastuksessa. Vanha kansa on opettanut minua, että anna työ toiselle ja tee itse uudestaan perässä. Miten ihmeessä pienten yritysten tarkastuksen voi tehdä kokemattomien apulaisten kanssa aidon oikeasti. Leikkityötä toki voi teettää ja kun siitä laskuttaa, kaikki näyttää hyvältä.

En suostu tunnustautumaan surkeimmaksi tarkastajaksi Suomessa ja tietokoneen hyödyntämisessä tilintarkastukseen uskon edelleen päihittäväni kollegani mennen tullen. Mutta suositusten mukaista tarkastusta en pysty tekemään. Koska tuomion uhka on selän takana peikkona, aloin kirjoittaa puumerkkejäni tarkastamiini tositteisiin ja asiakirjoihin. Luotan siihen, etteivät yritykset vaihda tositteita ja tiliotteita heti tarkastajan poislähdettyä.

Monilla pienillä yrityksillä ei ole enää edes kopiokonetta. Ja vaikka olisikin, ei ole järkevää kopioida papereita, jotka saa koska tahansa Internetistä. Tällaisia ovat kaupparekisteriotteet, tiedot yrityksen kuulumisesta eri rekistereihin ja yhä useammin myös tilinpäätökset, tiliotteet ja kirjanpidot. Tietojen luotettavuus Internetissä voittaa tarkastajan valokopiot kirkkaasti. Suosituksissa on paljon ikärasismin piirteitä. Jos vanhimmat tarkastajat eivät käytä tietokoneita työssään, tulee kaikkien elää paperikopioiden maailmassa.

Tilintarkastajien suositusten takana ei tosiasiassa ole pyrkimys hyvään tilintarkastukseen. Ei, tarkoitus on työllistää apulaiset ympäri vuoden vaikka turhaankin työhön ja luoda raskassoutuinen hyvä tilintarkastustapa, jonka noudattamisella vältetään vahingonkorvaukset lopputuloksesta riippumatta. Kaikista puheista ja laadun valvonnoista huolimatta tilintarkastuksen laatu on viime vuosina heikentynyt. Pieniinkin yrityksiin lähetetään joka vuosi uudet tarkastajan apulaiset, jotka tosiasiassa opiskelevat taloushallintoa asiakkaansa opastuksella. Jokainen meistä on joskus ollut nuori ja kokematon ja tarvinnut opastusta työelämässä. Maailma ei pyöri, jos nuoret eivät saa käytännön oppia. Protestoinkin sitä, että opetuksesta pitää maksaa hyvä kate varsinaisille tilintarkastajille, ja sitä teatteria, joka osaamisen ympärille on rakennettu. Kisällistä maksettakoon vain palkka, ei sen enempää.

Suositukset irtautuvat yhä enemmän tosielämästä. Esimerkiksi tilintarkastajille on laadittu suositusluonnos uudesta osakeyhtiön tilintarkastuskertomusmallista. Pitkästä kertomuksesta 90 prosenttia käytetään sen selittämiseen, ettei tilintarkastaja oikeastaan vastaa mistään ja 10 prosenttia on lausuntoa tilinpäätöksen oikeellisuudesta. Sellaisen kertomuksen antaminen pienille osakeyhtiöille on mahdotonta, koska se on niin monipolvinen ja vaikeasti ymmärrettävä. Voi olla, että tuollainen kertomus joudutaan antamaan pörssiyhtiöille, mutta pienten osakeyhtiöiden kohdalla kyse on liioittelusta.

Pahimmat pelot IFRS-tilinpäätöksiin liittyvistä riskeistä ovat jo toteutuneet, vaikka noususuhdannetta eletäänkin. Edelleen pörssiyhtiön uusi johto siivoaa pöytänsä vanhan johdon tase-eristä, vaikka IFRS:n piti tuoda ne ainoat ja oikeat tilinpäätöstiedot. Joku tällaisissa tapauksissa rikkoo lakia, joko vanha tai uusi johto, mutta tilintarkastaja varmasti. Tasearvojen testaukset ovat osoittaneet, että kaikki luvut voidaan osoittaa oikeiksi siitä riippumatta, miten ostettu tytäryhtiö tuottaa. Valitettavan usein tilinpäätöksen laadinnassa ensin otetaan luku ja sitten etsitään sille sopivat perustelut.

Uudet pienyritysten IFRS-suositukset on julkistettu luonnoksena. Tasehyödykkeiden käypä arvo on selvitettävä. Muu myynnissä oleva kuin vaihto-omaisuus on selvitettävä myyntihintoja ja myyntiin laittamisen faktoja myöten. On tiedettävä milloin ja millä hinnalla myynti onnistuu. Selvitettävä myynnin vaikutus yrityksen tulokseen. On annettava selvitys, jos käypää arvoa ei voida selvittää. Kerrottava hyödykkeen poistomenetelmät ja jäljellä olevat kannattavat eliniät. Leasingit on kirjattava taseeseen. Työntekijöiden tulevat viiden vuoden palkankorotukset diskontataan. Tulevien viiden vuoden verolaskelmista laskettava verovelkoja ja -saamisia. Selvitykset edellisen tilikauden virheistä. Lainaehtojen muutokset ja maksuvirheet eriteltävä. Taseet taas nurinpäin. Lisää liitetietoja. Jollei 400 sivun pienohjeet sovellu, on sovellettava 4000 sivun isoja IFRS-ohjeita.

Ei tuosta hulluudesta enää jaksa sanoa mitään. Ei kai kukaan tosissaan usko, että joku osaisi tuollaisia tilinpäätöksiä tehdä. Siis oikeasti, edes yhden kerran elämässään. Isoissakaan tilintarkastustoimistoissa kaikki KHT-tarkastajat eivät osaa IFRS-tilinpäätöksiä, mutta eivät osaa asiakkaatkaan. Siksi toimistojen IFRS-osaajat tekevät isolla rahalla monen pörssiyhtiön tilinpäätöksiä. Osaajatkin tekevät työnsä IFRS-kirjan avulla. Kuka ihmeessä tällaisen tilinpäätöksen on halunnut?

Jokainen, joka on tehnyt yhdenkin tilinpäätöksen elämässään, tietää, että uusien säännösten takana voi olla vain koko ikänsä jossain norsunluutornissa elänyt korkeasti koulutettu ihminen, jolla ei ole tuntumaa elämään. Ihmetellä ei pidäkään suositusluonnosten kirjoittajia vaan niitä päättäjiä, jotka maksavat työstä palkkaa ja vielä osallistuvat työn ohjaamiseen, julkistamiseen ja lobbaamiseen. Joukossa tyhmyys tiivistyy.

PK-IFRS:ää pakkomyydään meillä sanoilla vapaus, veljeys ja tasa-arvo, jotka nyt kirjoitetaan muodossa vapaaehtoisuus, yksinkertaisuus ja yhdenmukaisuus. Vapaaehtoisuus muuttuu pakoksi, kun säännöksiä seuraavan kerran yksinkertaistetaan. Monimutkainen saadaan yksinkertaiseksi, kun sen rinnalle rakennetaan jättiläishirviö (IFRS). Yhdenmukaisuus on juhlapuheiden hyve, jota koskaan ei voida saavuttaa edes yhdessä maassa, saatikka globaalisti.

Asiat ovat hyvässä mallissa yhteiskunnassamme. Parhaat kirjanpitäjät tekevät parhaita tilinpäätöksiä, joita tarkastavat parhaat tilintarkastajat, joita valvovat toiset parhaat tilintarkastajat. Parhaat juristit hoitavat konkursseja ja perintäasioita. Parhaat yritystoimintaa tuntevat virkamiehet TE-keskuksissa, Sitrassa ja Tekesissä jakavat verorahoja parhaisiin hankkeisiin, jotka työllistävät koko Suomen. Parhaat verotarkastajat opastavat yrityksiä verotuksessa. Maailma on valmis. Enää tarvitaan työn alla oleva EU-hanke pienyritysten aseman helpottamiseksi. Tosin vanhaa miestä hanke pelottaa. 20 vuotta sitten Suomessa oli kolme verokonsulttia. Sitten hallitus toteutti hallitun rakennemuutoksen, jonka muun muassa piti yksinkertaistaa verotus. Nyt Suomessa on 300 verokonsulttia sekä tuhatkunta verotuksen hallitsevaa kirjanpitäjää ja tilintarkastajaa.

Kaikki unohtavat sen, että käytännössä työt teetetään yhä useammin kokemattomilla henkilöillä kiireessä ja suorituspaineissa. Olemme autuaan tietämättömiä, että suuret yritykset vaativat pieniltä yrityksiltä suuria ennakkolaskutuksia, jotta tilivuoden budjetoidut kulut saadaan täytetyksi. Ummistamme silmämme siltä, että hienojen papereiden takana on yhä useammin copy paste -tekniikalla tehtyjä papereita, joita ei aina edes ehditä editoimaan tilannetta vastaavaksi, saati että joku todella tekisi näin esitetyt työt.

Kun kaikki erikoistuvat omaan pieneen hiekkalaatikkoonsa, voimme elää prinsessa ruususen unta ja kuvitella, että asiat ovat kunnossa. Mitä suuremman laskun yritys saa, sitä varmemmin asiat ovat oikein tehty. Vai ovatko? Onneksi kukaan ei enää ymmärrä kokonaisuuksia, eikä osaa päässälaskua, jolloin suuriakin virheitä voidaan suoltaa tietokoneista, kun kenenkään osaaminen eikä mielenkiinto riitä hahmottamaan, ettei keisarilla olekaan vaatteita.

Olemme menneet ojasta allikkoon. Keisarilla ei todellakaan ole vaatteita. Kulissit ovat komeat, mutta ne ovat vain teatteriesitystä tosielämästä. Olemme onnellisia, kun säännöt ovat hienoja ja valvontamenettelyt kattavia. Kaipa se sitten on niin, että kaikki hyvin, jos siltä näyttää.

VahteraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki
Uusimmat Artikkelit