Jokainen ihminen on laulun arvoinen
Tiedotusvälineet ovat koko alkuvuoden olleet pullollaan pohdintaa siitä, että Suomi selviää kansakuntana, kunhan pidämme huolta huippuosaamisestamme. Samaan aikaan on vaadittu palkanalennuksia tai verovaroin tuettuja työpaikkoja matalapalkkaisiin töihin. Suurin osa suomalaisista tekee työtä matalan tuottavuuden toimialoilla, vai tekeekö?
Mitä on tämä huippuosaaminen korkeatuottoisilla toimialoilla? Onko korkeatuottoisuus sama asia kuin suuri voitto viimeisellä rivillä. Voiko olla tuottavuutta yrityksissä, jotka tuottavat tappiota? Onko tuottavuutta korkea jalostusarvo per henkilö? Onko ahkeruudella ja osaamisella mitään tekemistä tuottavuuden kanssa?
Onko joku IAS-konsultointi tuottavaa työtä, kun siitä veloitetaan 300 euroa tunnissa. Onko se huippuosaamista, että luetaan 3000-sivuisesta kirjasta pari lukua ja sen jälkeen lähdetään konsultoimaan korkeapalkkaisena eläkekirjausten asiantuntijana? Joku voisi sanoa, että se on turhaa työtä, joka heikentää yritysten mahdollisuuksia maksaa kunnollista palkkaa todellisesta työstä.
Onko huonosti tuottava ja huonosti palkattu sama asia? Jollekin it-tehtaalle puhtaus on kaiken perusta. Onko siivooja siis jossain korkean teknologian tehtaassa parempi ihminen kuin rautatieaseman siivooja? Maksaako pörssiyhtiö autonkuljettajalleen parempaa palkkaa kuin HKL bussinkuljettajalleen? Miksi maksaisi?
Rakentaminen on hyvin tuottava ala, jossa on paljon matalapalkkaisia. Hyvä tuottavuus saadaan aikaan tekemällä sutta ja sekundaa: katot putoavat, homeitiöt leviävät ja 25 vuotta vanhat rakennukset joudutaan peruskorjaamaan. Asfalttirakentamisen suuri tuottavuus on ilmeisesti saatu aikaan kartellisopimuksilla. Tällaistako tuottavuutta yhteiskuntamme tarvitsee? Kun rakentamisella ei ollut tuottavuusvaatimuksia, tehtiin kauniita rakennuksia, jotka kestävät satoja vuosia. Todellista tuottavuutta rakentamisessa olisikin se, että luovuttaisiin tuottavuudesta.
Mitä enemmän automatisoidaan, sitä korkeampi tuottavuus. Matalan tuottavuuden aloista pitäisikin puhua nimellä korkean taidon alat. Automaattikoneen kyljessä työskentely ei vaadi suuria taitoja, mutta ilman konetta tekeminen on vaativaa. Räätäli on matalan tuottavuuden työntekijä, mutta automaattikoneen kanssa työskentelevä tekstiilitehtaan työntekijä korkean, koska hän pystyy tekemään enemmän pukuja.
Tosiasia on, että yhteiskuntamme pyörii hyvin ilman kännyköitäkin. Eihän niitä kovin montaa vuotta ole ollut käytössä ja työttömiä oli aikana ennen kännyköitä vain murto-osa nykyisestä.
Kun nämä huonostituottavat leipurit, maalarit, siivoojat, putkimiehet, linja-autonkuljettajat, hierojat, sairaanhoitajat, opettajat, maanviljelijät, lumenauraajat, rahtimiehet, keittiöhenkilökunta, kotiapulaiset jne on halveksittu loppuun turhina huonosti tuottavina ihmisinä, niin miten sitten suu pannaan? Keneltä soitamme kännykällä apua? Yhteiskunnan toimivuuden kannalta huonostipalkatut työt ovat yhtä arvokkaita kuin korkeasti palkatut huippuosaajien työpaikat. Ja jos ajatellaan huippuosaajien ja hyvätuloisten elämän laatua, putkimiehet ovat tärkeämpiä kuin oopperalaulajat.
Tilitoimistojen osaamisessa on liian paljon keskitytty substanssiosaamiseen. Jokaisen on osattava verolakien mutkallisuudet, KILAn lausunnot ja jaksotussäännökset. Kaikki toki tarpeellista osaamista, jonka saa parhaiten esille toimiston sisäisellä ja ulkoisella yhteistyöllä sekä nykytekniikkaa käyttäen internetistä. Substanssiosaamisella ei synny palvelueroja, mikä alentaa kirjanpidosta maksettavia hintoja: niin palkkoja kuin asiakasveloituksiakin.
Taloushallinnon tuottavuus on tuhottu rankalla byrokratialla, joka rasittaa pienyrityksiä suhteellisesti enemmän kuin suuryrityksiä. Hallinnon tuottavuus onkin ymmärretty aivan väärin – suurin osa automaation tuomasta tuottavuudesta on tuhlattu hössöttämiseen ja turhanaikaisuuteen. Eräässä kolumnissani osoitin, että vanhan kouluni hallinnossa aikana ennen tietokoneita yksi ihminen hoiti saman, mihin tänään tarvitaan 30 ihmistä ja satoja tietokoneita. Sama ilmiö on tapahtunut mm. sairaaloissa, joissa lääkärien työajasta kohtuuttoman suuri osa menee paperien pyörittämiseen.
Tilintarkastajien ansiotaso on merkittävästi korkeampi kuin kirjanpitäjien tilitoimistoissa. Molemmat elävät byrokratiasta. Tilintarkastajien parantuneet palkat ovat olleet mahdollisia tilintarkastajien lisääntyneen valvonnan ansiosta, mihin varautuminen on edellyttänyt alan omasta mielestä laajaa byrokratiaa ja dokumentointia, mikä veloitetaan katteellisena asiakkailta. Alan hyvä tuottavuus on siis enemmän seurausta enronin ja parmalaatin väärinkäytöksistä kuin siitä, että työt tehtäisiin tehokkaammin ja laadukkaasti. Tilintarkastajien tuntiveloitusperustainen työ johtaa siihen, että olet sitä tuottavampi, mitä vähemmän osaat ja mitä vähemmän hyödynnät tekniikkaa työssäsi, koska työn sisältö on pakolla vakioitu. Eli se siitä samapalkkaisuusvaatimuksesta.
Kirjanpitäjät tekevät päivittäin tärkeitä ratkaisuja asiakastehtävissään. Aikataulu on kireä ja suoritteiden virheiden ja viiveiden varalta on ankarat sanktiot. Tilintarkastajat taas voivat tehdä päiväkausia töitä ilman mitään havaittavaa lopputulosta. Onko tässä todellinen syy siihen, miksi kirjanpidosta on tullut matalapalkka-ala? Tilitoimiston peruspalvelu on suoritteiltaan verrattavissa rutiinityöhön, johon kelpaa pienempipalkkainenkin ihminen. Tilintarkastuksen sisältö on lopputuloksiltaan niin epämääräistä, että sen täytyy olla korkeaan osaamiseen perustuvaa. 60-luvun taistolaiset lauloivat, että työn määrä ja siitä maksetun palkan (kertoma)tulo on vakio. Ei aivan huonosti laulettu.
Tosiasiahan on, että auktorisoitujen tilintarkastustoimistojen aloittavien apulaisten tuntiveloitukset, jotka korreloituvat suoraan palkkoihin, ovat merkittävästi korkeammat kuin auktorisoitujen tilitoimistojen keskituntiveloitukset. Tilanne on järkyttävä. Usein tilitoimiston tekemän tilinpäätöksen tilintarkastuksen suorittaa kahdenkertaisella palkalla henkilö, jonka osaaminen näkyy märkinä korvantaustoina verrattuna laatijan osaamiseen. Kyse ei siis ole osaamisesta, ei tuottavuudesta, vaan silkasta ahneudesta.
Tilitoimistot itse ylläpitävät tätä matalan tuottavuuden väärää illuusiota yllä, koska niin moni KLT kokee olevansa huipulla vasta tilintarkastajan auktorisoinnin saavutettuaan. Samoin palveluvalikoimaan on kovin hitaasti tullut uusia henkilötyöhön ja osaamiseen liittyviä palveluja. Itse pidän viime vuosina suosioon tulleita piirakoita ja pylväitä ainoastaan kosmetiikkana, jolla ei pystytä luomaan henkeä alunperin käsittämättömiin jaksotettuihin lukuihin.
Tuottavuuteen vaikuttaa moni muukin asia. Yksi suurimmista tuottavuuden esteistä on arvonlisävero. Pienen, käsi- tai aivotyöhön perustuvan yrityksen on mahdotonta kilpailla tuottavuudessa robottien ja tietokoneistettujen töiden kanssa. Yhteiskunnan kannalta työpaikka kotimaan palveluissa on yhtä tärkeää kuin vientiteollisuudessa. Vientiteollisuuden tuottavuutta on aina tuettu rahapolitiikalla.
Alhaisilla koroilla on haluttu tukea investointien tuottavuutta. Investointeja EU-maihin ei kuitenkaan ole syntynyt, vaan käytännössä suuryhtiöiden investoinnit on tehty uusiin teollistuviin maihin. Perusteena se, että kiinalaisen työntekijän tuottavuus on suurempi kuin suomalaisen. Siis palkka on alempi. Yhden kännykän valmistuskustannukset ovat viisi euroa. Tästä kiinalaisten alempien palkkojen osuus on muutama eurosentti. Kiinalaisen ja suomalaisen kännykänvalmistajan tuottavuudella ei ole mitään eroa automatisoidulla tuotantolinjalla. Tuottavuus on siis sama, mutta palkat ovat eri suuruiset. Kuitenkin kännykän kuluttajahintaan suhteutettuna on aivan samantekevää, valmistetaanko kännykkä Suomessa vai Kiinassa.
Samaan hengenvetoon kun vaaditaan palkkojen alentamista ja töitä siirretään ulkomaille, vaaditaan suurten osinkotulojen verovapautta. Millä logiikalla tällaisella tuottavuuden tulosten jaolla suomalainen yhteiskunta ylipäätään voi pysyä pystyssä.
Alhainen korkotaso on johtanut siihen, ettei matalapalkoilla enää voi elää pääkaupunkiseudulla, koska korkohyöty on ulosmitattu asuntojen hintoihin ja vuokriin. Eli yhteiskunnan toimivuuden kannalta olisi ollut edullisempaa jättää alhaisten korkojen tuki antamatta, koska investointeja ei kuitenkaan ole syntynyt.
Alhaisia korkoja tehokkaampaa olisikin siirtyminen kassavirtojen verotukseen sekä byrokratian purkaminen. Teen siksi todellisen matalapalkka-alaesityksen. Aloittakaamme keskustelu siitä, että alle 20.000 euron yrittäjätulot olkoot kokonaan vapaat byrokratiasta ja veroista (ml. arvonlisävero). Kirjanpito toki tulee pitää, jotta yritystoimintaa voidaan harjoittaa menestyksellisesti. Yhteiskunnan kannalta säästöt ovat suuret kun byrokratian ylläpito- ja valvontakustannukset romahtavat. Pienimuotoista yritystoimintaa harjoittavat jäävät pois yhteiskunnan maksamista tukiverkoista. Ja jos tämä tuntuu vaikealta hyväksyä, niin annetaan vapaudet aluksi viidelle tai kymmenelle ensimmäiselle yrittäjyysvuodelle.