Entä jos Lalli olisi onnistunut?

Kirjanpidossa on ollut jatkuvaa kilpailua siitä, kenellä on parhaat säännöt tilinpäätösten laatimiseksi. On US GAAPpia, IAS:ää, EU:n neljättä direktiiviä ja verotuksessa meno-tulo-teoriaa. Globalisaation huumassa kirjanpitosäännöksetkin halutaan harmonisoida. Tavoite on kaunis. Mutta onko yhteensovittaminen yhtä vaikeaa kuin yhdistää ortodoksit, katoliset, protestantit, luterilaiset ja muhamettilaiset samojen taivaallisten sääntöjen alaisuuteen? Heilläkin on kaikilla tavoitteena paratiisi kaikille maailman ihmisille.

Uskonnolla on suuri vaikutus taloushallintoon. Esimerkiksi amerikkalaisen juristikulttuurin seurauksena laaditut tilintarkastusmenetelmät johtavat luterilaisessa yhteiskunnassa tarpeettomiin ja käsittämättömiin työtapoihin, jotka tuhoavat koko skandinaavisen tilintarkastuksen perustaa, koska niitä velvoitetaan noudatettavaksi kaikkialla. Japanissa ero on vielä suurempi. Buddhalaisessa ja shintolaisessa kulttuurissa ihmisten rehellisyys on kunnia-asia. Siellä tilintarkastus oli alunperin loukkaus yrityksen johtoa ja henkilökuntaa kohtaan. Vain pikkuhiljaa kansainvälisen pörssimaailman mahti on voittanut alkuperäisen kulttuuriperinnön ja tilintarkastus on saanut hyväksyttävämmän aseman Japanissa.

Ennen Ruotsin vallan aikaa Suomen alkuortodoksi- ja pakanayhteisöissäkin tapahtui rikoksia. Kun joku tappoi naapurin lehmän, yhteisö teki kaikkensa, että lehmän omistanut perhe ei kuolisi nälkään. Uhrin kohtalo oli tärkein huolenaihe. Kun siirryimme luterilaiseen yhteiskuntaan, tärkeimmäksi tuli lain noudattaminen. Yhteisö pohti, minkä lain mukaan lehmän tappaja tuomitaan ja mikä on kohtuullinen tuomio rikoksesta. Uhri jäi huomiotta ja uhrin asemasta on keskusteltu vasta viime vuosina yhteisömme maallistuessa.

EU:n direktiivejä laadittaessa katolisella maailmankatsomuksella on eniten valtaa. Ranskan byrokraattinen ja paljolti korruptoitunut hallintomalli on määräävä Brysselissä. Saksan asema hiili- ja rautakomissiossa oli pitkään heikko toisen maailmansodan seurauksena, mikä näkyy vieläkin EU:n säännöksissä. Katolisessa kulttuurissa uskotaan enemmän kuin protestanttisessa, että lain yläpuolella on vielä Jumala, joten ihmiset eivät koskaan pysty laatimaan niin hyviä lakeja, että niitä voitaisiin pilkun päälle noudattaa. Siksi esimerkiksi Italiassa kunnioitus direktiivejä kohtaan on vähäinen. Lain säännösten noudattamatta jättäminen on arkipäivää, koska viimeisen tuomion antaa kuitenkin muu kuin maallinen tuomioistuin. Tämä tuomioistuin myös armahtaa, toisin kuin maallinen oikeus. Katolisten maiden lain kunnioitukseen ovat vaikuttaneet myös siellä harjoitettu rippijärjestelmä ja anekauppa, joilla ihmisten pahat teot saa pyyhityksi kirjanpidosta.

Luterilaisessa kulttuurissa otsasi hiessä sinun pitää leipäsi ansaitseman. Virkavaltaa kunnioitetaan ja lait noudatetaan viimeisen päälle. On laki kuinka hankala tai vaikeasti toteuttavissa tahansa, sitä noudatetaan, maksoi mitä maksoi. Lain noudattamista valvotaan tarkoin ja pikkuasioistakin saat syyllisyyden taakan itsellesi. Onhan meillä huono omatunto kun kävelemme yöllä punaisia valoja vastaan, vaikkei liikennettä näy mailla eikä halmeilla. Saatikka sitten siitä, että tase ei täsmää kesken tilikautta europennin pyöristysten takia. Sehän on jo kirjanpitorikos.

Mitä tällä uskontojen välisellä erolla on tekemistä kirjanpidon kanssa? Paljonkin. Kun EU laatii tilinpäätösdirektiivin, siitä tulee tiukka, koska direktiivissä sovitetaan katolinen, protestanttinen ja siitä eriytynyt luterilainen kulttuuri yhteen. Kompromissi on sovittelua, jossa huomioidaan kaikkien tavat toimia, jolloin lopputulos ei ole hyvä kenenkään kannalta. Luterilaista maailmaa edustavan Saksan kirjanpitokäytäntö on tunnetusti pikkutarkkaa näpertelyä – lain tasoisia säännöksiä on jopa kirjoituspöytien poistoista. Mielenkiintoista on myös se, ettei EU:ssa vielä ole ortodoksisia maita Kreikkaa lukuunottamatta. Ortodoksinen kirkkohan ei ole koskaan osallistunut maallisiin päätöksiin samalla tavalla kuin katolinen ja protestanttinen kirkko. Siksi Venäjällä kirjanpidot voi pitää miten lystää ja verot maksaa jos huvittaa ja siksi tarvitaan konekiväärit omaavat verotarkastajajoukot yhteiskunnan tulokertymän tueksi.

Suomi luterilaisena maana pistää vielä EU:takin paremmaksi. Mehän olemme aina olleet toisten alamaisia noudattamassa käskyjä ja näyttelemässä mallioppilasta. Ruotsi, Venäjä, Saksa, Neuvostoliitto ja nyt EU ovat tehneet meistä marionetteja, mikä näkyy monessa jokapäiväisessä elämässämme. Esimerkiksi pienten yritysten tilinpäätössäännökset ovat Suomessa ankarammat kuin direktiivi edellyttää – tämän tiukennuksen olemme kehittäneet täysin itse kulttuuriperintömme seurauksena. Samoin pienten yritysten alv-maksu- ja ilmoitussäännökset on Suomessa säädetty direktiivin mahdollistaman tiukimmasta päästä. Suomen virkamiehet vetoavat siihen, että kansainvälisessä vertailussa monet Suomen säännökset olisivat kevyemmät kuin yleensä. Kyse on näköharhasta, koska Suomessa säännösten noudattaminen on tiukkapipoista.

Katoliset maat selviävät vaikeistakin direktiiveistä, koska ne eivät välitä niistä. Esimerkiksi ranskalaiset ovat naureskelleet, kun olen kertonut kuinka vaikeaa Suomessa on soveltaa arvonlisäverotuksen kiemuroita. ”Ai, sellaisiakin sääntöjä on, me emme niistä piittaa” on säännöksiä kehittävien katolisten lohduttava viesti suomalaisille.

EU:n arvonlisäverodirektiiviehdotus on hyvä esimerkki lainsäädännöstä, joka ei vaikuta katolisessa maassa mitään, mutta luterilaisessa Suomessa se tuhoaisi koko sähköisen laskutuksen ja paperittoman kirjanpidon. Direktiivin taustalla on tietoisuus siitä, että esimerkiksi Italiassa ravintolan asiakas velvoitetaan viemään kuitti ravintolasta lähtiessään, jotta sitä ei voida käyttää uudestaan. Brysselin kompromissin tekijät haluavat katolisten maiden hulvattoman laeista piittaamattomuuden kuriin tekemällä lakeja, jotka ovat niin tiukkoja, ettei luterilaisessa maassa niistä selvitä, koska säännökset ovat käytännössä täysin mahdottomat noudattaa. Suomessa pistetään pillit pussiin, koska laki ei anna mahdollisuutta järkevään toimimiseen – Italiassa laille sanotaan piut paut ja asiat pelaavat kuin ennenkin. Eihän missään kulttuurissa lainsäädännöllä ole saatu kaikkia ihmisiä rehelliseksi.

Sitä paitsi rikolliset eivät noudata mitään lainsäädäntöä – eivät uutta eikä vanhaa. Tiukemmista laeista kärsivät vain rehelliset yritykset, siis Suomessa yli 99 prosenttia yrityksistä, jotka joutuvat talousrikollisten listalle sen takia, etteivät pysty noudattamaan mahdottomia säännöksiä, vaikka rahaa ja työtä uhratessaan kuitenkin siihen tosissaan pyrkivät.

Toki luterilaisissa yhteiskunnissakin on talousrikollisuutta. Mutta sitä on niin vähän, että virkamiesten on liioiteltava rikosten määrää, jotta uskottavasti voitaisiin säätää myös Suomessa ankarampia lakeja ja rikollisuuden selvittämiseen saataisiin lisää voimavaroja. Itse asiassa Suomessa huonon lainsäädännön aiheuttamat ylimääräiset byrokratiat yrityksille ja virkavallalle aiheuttavat monin verroin enemmän kustannuksia kuin talousrikollisuus. Tästä on hyvä esimerkki juuri alv-direktiivi – jos se säädettäisiin komission ehdottamalla tavalla, aiheutuisi säännöksistä suomalaisille yrityksille miljardin euron ylimääräiset vuosikustannukset, vaikkei säännöksillä saataisi mitään positiivista aikaan. (Korkeintaan verokonsultit pääsisivät rahastamaan neuvoillaan, joilla kuitenkaan ei käytännön ongelmia voida ratkaista.) Vai uskooko kukaan tosissaan, että laskun allekirjoituspakolla virheellisten laskujen määrä pienenee tai että pakottamalla laskuttamaan kaikki verolliset tavarat ja palvelut kuukausittain, alv-petosten määrä vähenee. On kyse sitten sähkölaskuista, pienistä kännykkälaskuista, tilitoimiston palveluista tai atk-ohjelmien ylläpitomaksuista.

En tiedä Uotin veljesten uskonnollista vakaumusta, mutta itse kukin voisi arvioida talousrikosten määrää luettelemalla kaikki tietämänsä talousrikollisten nimet viimeisten 50 vuoden ajalta. Meille kaikille riittävät omat sormet luetteloinnissa.

Ruotsi siirtyi aikoinaan luterilaisuuteen kun kuningas halusi itselleen papiston omaavan vallan. Henrik piispakin oli sotajoukkoineen muuttamassa Suomea katoliseksi maaksi. Valtataistelun seurauksena myös Suomi siirtyi luterilaiseksi yhteiskunnaksi. Jos siis Lallin (=Laurentius, ortod.) vastaisku olisi aikanaan onnistunut, ei meillä taas ensi talvena tarvitsisi otsamme hiessä tilinpäätöksiä laatiman.