Tässä artikkelissa käsitellään kirjanpitovelvollisten tekemiä sijoituksia. Sijoituksina tarkoitan esimerkiksi noteerattuja pörssiosakkeita, rahastoja, talletuksia ja muita rahoitusyhtiöiden arvopaperisäilytyksessä olevia erillisiä kohteita. Näiden sijoitusten hankintahinta ja tilinpäätöspäivän arvo voidaan todentaa arvopaperiotteelta. Yrityksillä voi olla myös noteeraamattomien yhtiöiden osakkeita, kryptovaluuttoja ja muita rahoitusmuotoja. Näiden arvioinnissa käytetään samoja säännöksiä kuin edellä mainituissa, mutta näistä on usein haasteellisempaa saada asianmukaisia raportteja. Taloushallintoa hoitavat henkilöt tulkitsevat – yhdessä yritysjohdon kanssa – eri muotoisia otteita ja merkitsevät niiden avulla sijoituksia yritysten taseisiin. Toivomuksenammehan on se, että nuo arvopaperiotteet ja muut sijoituksien hankintahintaa ja nykyarvoa kuvaavat dokumentit olisivat mahdollisimman selkeitä ja sijoitukset olisivat siten merkittävissä tilinpäätökseen säännösten mukaisesti.

Kirjanpitovelvollisella toimijalla on säännökset siitä, miten nämä sijoitukset kirjataan kirjanpitoon. Myös sijoitusten tuottoa koskevat säännökset on säädetty pääosin niiden taseluokittelun mukaan. Kirjaussäännöt ovat tärkeitä myös silloin, kun sijoituserän paikkaa yrityksen taseesta muutetaan, esimerkiksi silloin kun sijoituksen luonne tai kesto muuttuu.

Sijoitusten paikka taseessa

Sijoitusten merkintäpaikka voi olla pysyvien vastaavien sijoitukset -ryhmässä, vaihtuvissa vastaavissa tai rahoitusarvopapereissa. Yleisimmin yrityksen omistamat sijoitukset ovat pysyvissä vastaavissa tai rahoitusarvopapereissa. Vaihtuvissa vastaavissa käsiteltävät sijoitukset ovat niitä omistuksia, joilla tehdään aktiivista kauppaa. Kirjanpitolautakunta on 18.10.2022 antamassaan lausunnossa 2031/2022 määritellyt, että kapitalisaatiosopimus tulee käsitellä pysyviin vastaaviin kuuluvana sijoituksena. Tässä artikkelissa ei käsitellä niinkään tuota sijoituksen paikkaa taseessa vaan sitä, mistä noita sijoitusten arvoja haetaan ja luetaan.

On tärkeää huomata, että kirjanpidollinen käsittely ei määrittele sitä, miten sijoitusten verotus menee. Kirjanpidon ja verotuksen välisiä eroja arvopaperien osalta on käsitellyt Managing partner Karri Nieminen artikkelissaan Arvopapereiden arvonalentuminen kirjanpidossa ja verotuksessa (Tilisanomat 1/2021).

Sijoitusten eri tasearvot

Sijoitusten tasearvo voi olla hankintameno eli ostohinta kaikkine lisineen. Arvo voi tietyissä tilanteissa olla myös hankintahintaa pienempi markkina-arvo. Mikäli sijoitus on taseessa kirjattuna pysyviin vastaaviin, siitä tulee tehdä arvonalennuskirjaus silloin, kun sen on arvo pysyvästi ja olennaisesti hankintahintaa alempi. Rahoitusomaisuuden osalta arvonalennuskirjaus tulee tehtäväksi silloin, kun tilinpäätöspäivän markkinahinta on hankintahintaa alhaisempi, vaikka arvonalentumisen ei oletettaisikaan olevan pysyvä. Vaihto-omaisuuteen kirjattujen sijoitusten tasearvo määritellään samoin kuin muunkin vaihto-omaisuuden eli jos todennäköinen luovutushinta on hankintahintaa alhaisempi, tulee varasto arvostaa tähän arvoon. Arvopapereiden arvonkorotus on mahdollinen pysyvien vastaavien sijoituksissa. Kirjanpitolain 5 luvun 2a pykälä säätää myös siitä, että rahoitusvälineeksi katsottava sijoitus voidaan merkitä käypään arvoon, mikäli lain säätämät tiukat rajoitteet täyttyvät. Tämä tapa on kuitenkin poikkeuksellinen.

Asiakirjat, joiden avulla kirjaaminen tehdään

Pörssiosakkeet ja myös joihinkin muihin järjestelmiin liittyvät sijoitukset ovat rahoitusyhtiöiden arvopaperisalkuissa. Taloushallintoa hoitavan henkilön on syytä saada näitä dokumentteja riittävä määrä, jotta kirjaukset voidaan tehdä oikein. Myös sijoituksen historia ja sijoitukseen liittyvät yritysjärjestelyt, fuusiot, annit, splittaukset ja muut vastaavat toimet vaikuttavat tiedon löytämiseen.

Kun asiakas hankkii sijoituksia ja yrityksen johto tekee päätöksen siitä, mihin ryhmään ne kuuluvat, on hankintameno aina oltava selvillä. Hankintamenona kirjanpidossa pidetään kokonaisostohintaa. Hinnoittelu otetaan yleensä FIFO-periaatteella, ainakin silloin kun arvopaperit ovat samassa arvopaperisalkussa.

Mikäli osakkaita splitataan tai niitä tulee ilmaisantina osakejärjestelyjen kautta lisää, olisi kirjanpitäjän saatava tietää, mitä on tapahtunut. Myös fuusioista on tärkeää saada tietoa. Salkkuraporteissa on näistä yleensä yhteenlaskutoimitukset eli + – ja – -summat. Ikävä kyllä nämä ovat tuon vaihtokuukauden raportissa, ja jos kirjanpitäjä saa vain tilikauden päättymispäivän raportin, nämä ihmetyttävät aina.

Ongelmia salkkuraporttien osalta voi syntyä monen eri tapahtuman yhteydessä. Yrityksellä voi olla arvopaperisalkku, jossa on osakkeita. Yritys voi sitten vaihtaa säilytyksen toisen rahoittajan salkuksi. Tuolloin voi käydä niin, että osakkeen hankintahinta onkin salkunvaihtopäivän kurssi, ei siis yrityksen todellinen hankintahinta. Jossakin vaiheessa arvopaperisalkkuyhtiö on vaihtanut järjestelmää, jolloin arvopaperille on muodostunut hankintahinnaksi vaihtopäivän noteerattu kurssi. Myös muussa valuutassa kuin euroissa, esimerkiksi ruotsin kruunuissa, oleva sijoitus on raportissa kyllä hankintahinnalla, mutta hankintahinta on ruotsin kruunuja. Harhauttavaa on se, että luvut ovat samassa luettelossa ja pahimmillaan yhteenlaskuissa on usean eri valuutan määriä.

Mitä kirjanpitäjät siis toivoisivat?

Tärkein paperi olisi sellainen, jossa olisi:

Kun kirjanpitoa tehdään, on arvopaperiraportin lisäksi käytössä tiliotteet, joista arvopaperikaupat ilmenevät. Ikävä kyllä usein niiden yhtiöiden nimet, joiden osakkeilla tehdään kauppaa, ovat lyhennettynä hyvin lyhyiksi. Ne, jotka eivät itse harrasta arvopaperikauppaa, tuskin ihan heti keksivät, mitä esimerkiksi O : QCOM.0 /70 tarkoittaa.

Niissä tilanteissa, joissa tilinpäätöstä tehdään paljonkin myöhemmin (maksimissaan neljä kuukautta), on osakkeille joskus hyvä saada myös sen päivän käypä arvo. Mikäli arvo on merkittävästi laskenut, on syytä harkita tuon alennuksen ilmoittamista liitetietona.

Kirjaustavat

Kun kirjanpitäjä käsittelee sijoituksia, arvonalennukset on kirjattava yllä mainitulla tavalla. Entä sitten kun sijoituksen arvo nousee?

On erityisen tärkeää, että kirjanpidollisen korotuksen saa tehdä vain alkuperäiseen hankinta arvoon. Hankintamenoa suurempi arvo siis oli mahdollinen vain tiettyjen ryhmien arvonkorotuksissa ja kirjanpitolain 5.2a:n mukaan. Tämä on varsin suuri ongelma, mikäli hankintahinta ei enää ole selvillä.

Mitä siis tulisi tehdä?

Monen arvopapereita omistavan yhtiön osalta on tehty alusta alkaen noista arvopapereista vuosittainen omaseuranta. Se on säilytetty tase-erittelyjen liitteenä, ja siinä on aina alkuperäinen hankintahinta ja käypä arvo. Tällä taulukolla on otettu tilinpäätökseen sitten vaihto-omaisuusryhmässä pienempi arvo ja muissa ryhmissä pysyvän alentamisen säännöllä.

Oli sitten kyseessä se, mihin ryhmään sijoitukset kuuluvat, tai se, milloin arvonalentuminen on pysyvää, tulee muistaa, että päätöksentekijä on aina yritysjohto. Taloushallintohenkilöstö voi kertoa päätöksen tueksi säännökset ja antaa ohjeita, mutta päätöksentekovastuuta ei ole syytä ottaa.

Mitä dokumentteja varainhoidon järjestelmistä voidaan tuottaa kirjanpitäjälle?

Asiakkuuden aloitus

Varainhoitajien kannalta omaisuusraportointi käynnistyy uuden asiakkaan kanssa joko siitä, että lähdetään sijoittamaan uutta varallisuutta, tai siitä, että asiakas vaihtaa varainhoitajaansa, jolloin olemassa olevat sijoitukset (tai osa niistä) saatetaan siirtää uudelle varainhoitajalle hoidettavaksi. Mikäli uusi asiakkuus käynnistyy tilanteesta, jossa sijoitetaan uutta rahaa, tämä on yksinkertaisin raportoinnin kannalta.

Kun aloitetaan keskustelu asiakkuudesta, on hyvä, jos asiak­kaan sijoitustoiminnan edustajan lisäksi mukana keskusteluissa on myös kirjanpidosta vastaava henkilö. Näin voidaan varmistua kaikkien osapuolien tarpeista raportoinnin suhteen sekä yhteistyön kokonaisvaltaisesta laajuudesta.

Varainhoitajalle toimitettava informaatio siirtyvästä omaisuudesta

Jotta varainhoitaja voi varmistaa siirtyneiden omistuksien raportoinnin oikeellisuuden, tulee asiakkaan toimittaa siirron yhteydessä omistuksista ostoerien hankintahinnat ja -päivät sekä instrumenttien yksilöivät tiedot (ISIN tunnus). Instrumenttien varsinaisesta siirrosta sovitaan varainhoitajien kesken, joten tältä osin tarvitaan myös yhteystiedot luovuttavalta varainhoitajalta, jotta vastaanottava taho voi sopia siihen liittyvistä yksityiskohdista asiakkaan puolesta.

Raportointi

Lähtökohtaisesti kaikilla varainhoitajilla on kuukausittainen raportointi esimerkiksi sähköpostilla tai erillisen portaalin kautta. Siltä löytyvät myös arvopapereiden ostoon tai myyntiin liittyvät tapahtumat ja mahdolliset muutokset omistuksissa. Hämmennystä saattaa aiheuttaa se, että raportit ovat jokaisella varainhoitajalla hieman erilaisia johtuen käytössä olevista eri järjestelmistä. Raportteihin on joiltain osin mahdollista tehdä räätälöityjä muutoksia asiakkaan toiveiden mukaisesti, mutta tässä yhteydessä tulee ottaa huomioon mahdolliset viiveet muutostoimenpiteissä. Niihin voi kohdistua myös erillisiä laskutettavia kustannuksia.

Säännöllinen raportointi asiakkaalle toteutetaan sopimuksessa määritellyin ehdoin ja siinä erikseen määritellyille henkilöille. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kirjanpitäjälle voidaan toimittaa kaikki samat raportit kuin asiakkaan sijoitustoiminnasta vastaavalle henkilölle ja samanaikaisesti. Näin vältetään viiveet ja turhat erilliset raporttien lähetykset sekä sisäisesti että varainhoitajan ja asiakkaan välillä.

Perusraportointi kattaa yleensä raportointiajankohdan lopun positiot, raportointijakson tapahtumatiedot, toteutuneet myyntivoitot ja -tappiot sekä salkunhoidolliset tunnusluvut. Raportointi voidaan toteuttaa perus-pdf-raportoinnin lisäksi myös Excel-muodossa. Se tukee erityisesti kirjanpitoyksikön tarpeita. Näistä kaikista tarpeista on hyvä käydä keskustelut heti alussa, koska erillisraporttien osalta tulee yleensä aina myös mahdollisia lisäkustannuksia. Säännöllisen kuukausiraportoinnin lisäksi asiakkaalla voi olla tarve esimerkiksi tilinpäätöksen yhteydessä saada koko tilikauden osalta raportointia. Niistä voidaan aina sopia erikseen. Mahdolliset lisäkustannukset kannattaa jälleen selvittää erikseen.