Rahanpesulaki velvoittaa myös kirjanpitäjiä

Rahanpesurikokset on säädetty rangaistavaksi rikoslain 32 luvussa. Yksinkertaistettuna rahanpesulla tarkoitetaan rikoksella hankitun omaisuuden käsittelyä niin, että omaisuus saadaan näyttämään laillisesti hankitulta, tai että se muuten saadaan hyödynnettyä niin, että oikeudellisilta seuraamuksilta vältytään. Rahanpesu vaatii aina taustalle esirikoksen, jolla pestävä omaisuus on hankittu. Esirikokseksi kelpaa mikä tahansa rikos, mutta esirikoksina korostuvat erityisesti talous- ja huumausainerikokset. 

Rahanpesun kohteena olevan omaisuuden määrää on vaikea arvioida, mutta ilmiön vakavuudesta ja koosta kertoo se, että YK arvioi vuonna 2011 julkaisemassaan raportissa, että vuonna 2009 maailmanlaajuisesti rikollista rahaa pestiin 1600 miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä. Kansainvälisen valuuttarahaston arvion mukaan vuosittain pestävän rahan määrä vastaa 2–5 prosenttia koko maailman vuosittaisesta bruttokansantuotteesta.

Rahanpesulaki ja sen asettamat velvoitteet

Voimassa oleva laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä (503/2008) (jälj. rahanpesulaki) tuli voimaan 1.8.2008. Lailla pantiin täytäntöön EU:n kolmas rahanpesudirektiivi ja kansallisen lainsäädännön sisältö on monelta osin riippuvainen direktiivin sisällöstä. 

Rahanpesulain johdosta tietyillä toimialoilla on velvollisuus kiinnittää erityistä huomiota rahanpesun torjuntaan. Näillä aloilla toimivia eli lain soveltamisalaan kuuluvia kutsutaan ilmoitusvelvollisiksi. Ilmoitusvelvollisiksi on valikoitunut toimialoja, joita voidaan käyttää hyväksi rahanpesussa tai terrorismin rahoittamisessa tai joilla on hyvät mahdollisuudet havaita normaalin toimintansa puitteissa rahanpesu tai terrorismin rahoittaminen. 

Kirjanpitotehtäviä toimeksiannosta hoitavat eli kirjanpitäjät kuuluvat ilmoitusvelvollisten piiriin, sillä heillä on sekä koulutuksensa puolesta että työnsä luonteen vuoksi hyvät mahdollisuudet havaita poikkeavuuksia asiakkaittensa toiminnassa. Kirjanpitovelvollisen elinkeinonharjoittajan omassa palveluksessa olevat kirjanpitäjät eivät kuitenkaan kuulu ilmoitusvelvollisiin. 

Kirjanpitäjät ilmoitusvelvollisina

Rahanpesulain lähtökohta on se, että ilmoitusvelvollisen tulisi aina tunnistaa asiakkaansa ja tuntea näiden liiketoimintaa niin, että ilmoitusvelvollinen voi havaita asiakkaan toiminnassa mahdollisesti tapahtuvat muutokset ja poikkeukselliset liiketoimet. Termi ilmoitusvelvollinen viittaa siihen, että epäilyttävästä liiketoimesta tai terrorismin rahoittamisen epäilystä on velvollisuus tehdä ilmoitus keskusrikos­poliisin rahanpesun selvittelykeskukselle.

Kirjanpitäjien osalta rahanpesulain noudattamista valvoo Etelä-Suomen aluehallintovirasto (ESAVI). Helpottaakseen ja selkeyttääkseen lain noudattamista ESAVI on laatinut kirjanpitäjille ohjeistuksen, jossa käydään läpi rahanpesulain mukainen asiakkaan tuntemisvelvollisuus, selonotto­velvollisuus ja ilmoitusvelvollisuus. Ohjeessa on tarkasteltu lakia nimenomaan kirjanpitäjien näkökulmasta ja nostettu esille muun muassa sellaisia esimerkkejä epäilyttävistä liiketoimista, joita kirjanpitäjät saattavat työssään kohdata.

Arvioi riskejä

Laista ja ohjeistuksesta voidaan nostaa esille muutama seikka, joihin ilmoitusvelvollisten tulisi erityisesti kiinnittää huomiota. Nämä asiat ovat riskiperusteinen arviointi, ilmoitusvelvollisuus sekä koulutus- ja ohjeistusvelvoite.

Rahanpesulain noudattamisen tulisi lähteä siitä, että kirjanpitotehtäviä hoitava arvioi omaan toimintaansa liittyvät rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskit. Arviota kutsutaan riskiperusteiseksi arvioinniksi. Riskiperusteinen arviointi on tärkeä muun muassa sen vuoksi, että se toimii pohjana sille, millaisia toimenpiteitä asiakkaan tuntemiseksi on suoritettava ja miten asiakkaiden toimintaa seurataan. 

Arviota tehdessään kirjanpitotoimintaa harjoittavan on esimerkiksi mietittävä, liittyykö hänen asiakkaisiinsa ja näiden liiketoimintaan ja liiketoimiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella rahanpesuriski olisi tavallista suurempi. Riski voi olla suurempi esimerkiksi siitä syystä, että yritys toimii alalla, jolla harmaan talouden torjuntaa on riskiperusteisesti tehostettu (esimerkiksi majoitus- ja ravintola-ala, kuljetusala tai rakennusala) tai yrityksen liiketoimiin liittyy monimutkaisia, useita osapuolia sisältäviä järjestelyitä. Tällöin asiakkaan tuntemiseen ja seurantaan on syytä suunnata enemmän resursseja kuin tilanteessa, jossa riski on arvion mukaan pieni ja voidaan puolestaan noudattaa kevyempää menettelyä. 

Riskiperusteinen arvio helpottaa myös selonottovelvollisuuden noudattamista. Mitä kattavampi käsitys kirjanpitäjällä on asiakasyrityksen toiminnasta ja siihen liittyvistä riskeistä, sitä helpompi on lain edellyttämällä tavalla seurata, vastaako asiakkaan toiminta sitä kokemusta ja tietoa, joka kirjanpitäjällä asiakkaastaan ja tämän toiminnasta on.

Ilmoita, jos epäilet

Ilmoitusvelvollisen on kiinnitettävä erityistä huomiota liike­toimiin, jotka rakenteeltaan tai suuruudeltaan taikka ilmoitus­velvollisen koon tai toimipaikan osalta poikkeavat tavanomaisesta. Sama koskee liiketoimia, joilla ei ole ilmeistä taloudellista tarkoitusta tai jotka eivät sovi yhteen sen kokemuksen tai tietojen kanssa, jotka ilmoitusvelvollisella on asiakkaasta. Ilmoitusvelvollisen on hyvä pyytää asiakkaalta selvitystä liiketoimeen liittyen.

Mikäli pyydetystä selvityksestä huolimatta liiketoimi vaikuttaa epäilyttävältä, on siitä tehtävä ilmoitus rahan­pesun selvittelykeskukselle. Selvittelykeskukselle tehty ilmoitus ei ole rikosilmoitus eikä ilmoitusvelvollisella tarvitse olla tietoa­ mahdollisesta rikoksesta liiketoimeen liittyvien varojen taustalla. Tärkeää on välittää tieto epäilyttävistä liike­toimista rahanpesun selvittelykeskukselle, jonka tehtävänä on selvittää, liittyykö liiketoimeen rikosta vai ei. 

Ilmoituksen tekemistä ei pidä eikä saa paljastaa asiakkaalle, joten myös ilmoituksen tekijän henkilöllisyys pysyy salassa. Rahanpesun selvittelykeskus tutkii asian ilmoittamatta siitä selvityksen kohteelle, eikä ilmoituksen tekeminen välttämättä tarkoita asiakassuhteen päättymistä. Lisäksi on syytä muistaa, että ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti on rahanpesulaissa säädetty rangaistavaksi. Rahanpesun selvittelykeskus neuvoo ja ohjeistaa tarvittaessa ilmoituksen tekemiseen liittyvissä asioissa.

Kouluta ja ohjeista

Ohjeistus ja koulutus ovat avainasemassa, kun halutaan varmistaa, että rahanpesulain velvoitteita noudatetaan mahdolli­simman tehokkaasti. Ilmoitusvelvollisella pitää olla omaa toimintaa koskeva ohjeistus lain noudattamisesta, ja työn­tekijöille on annettava aiheeseen liittyvää koulutusta.

Koulutuksessa on hyvä painottaa sitä, miten velvoitteiden noudattaminen näkyy käytännön työssä. Hyvä keino asian varmistamiseksi on laatia kirjalliset toimintaohjeet ja käydä nämä huolella läpi kaikkien työntekijöiden kanssa.  

Ilmoituksilla rikollisen toiminnan jäljille

Kuten alussa todettiin, kirjanpitäjät ovat ilmoitusvelvollisia pääosin siitä syystä, että heillä on toimintansa puitteissa muita paremmat mahdollisuudet huomata epäilyttäviä liike­toimia. Koulutus ja yritysten sisäiset toimintaohjeet ovat ratkaisevassa asemassa sen varmistamiseksi, että alalla kaikki olisivat tietoisia asemastaan ilmoitusvelvollisena. On tärkeää, että kirjanpitoalalla toimivat arvioivat esimerkiksi asiakkaisiinsa ja näiden liiketoimintaan liittyviä riskejä huolellisesti ja kiinnittävät huomiota poikkeavuuksiin asiakkaidensa toiminnassa.

Rahanpesulain velvoitteiden noudattaminen on olennainen osa rahanpesun torjuntaa ja ilmoitusvelvollisuus on olemassa sen vuoksi, että ilmoitusten avulla voidaan päästä rikollisen toiminnan jäljille. Aluehallintovirasto korostaakin, ettei sen suorittamassa kirjanpitäjien valvonnassa ole kysymys siitä, että kirjanpitäjää epäiltäisiin rahanpesusta vaan valvonta kohdistuu siihen, kuinka hyvin kirjanpitäjä noudattaa rahanpesulain asettamia velvoitteita.