Pää­oma­sijoitus julistaa yrityksen kasvu­kauden alka­neeksi – rapor­tointi kiihtyy ja uudistuu

Pääomasijoittaja sijoittaa hallinnoimansa rahaston varoja tarkasti tutkimaansa kohteeseen, odottaa tietyn tasoista tuottoa sijoitukselleen ja olettaa saavansa ajantasaista dataa sijoituksen arvosta. Pääomasijoitukset tehdään yleensä oman ja vieraan pääoman ehtoisina sijoituksina ja ne ovat yleisesti määräaikaisia. Sijoittaja tuo yritykseen sitoutunutta, pitkäaikaista ja riskinsietokykyistä pääomaa. Pääomasijoittaja – toisin kuin vaikkapa pankkirahoittaja – on harvoin niin sanottu passiivinen omistaja; pääomasijoittaja vaikuttaa tyypillisesti yrityksen hallituksessa ja antaa yritykselle rahavarojen lisäksi elintärkeitä näkökulmia johdon päätöksentekoon. Tämän vuoksi pääomasijoittajan houkuttelu yritystoimintaan voi lähteä liikkeelle myös tarpeesta saada osakkaiden joukkoon arvokasta tietotaitoa rahatarpeen sijaan. Sijoittaminen yritykseen on parhaimmillaan myös pääomasijoittajalle hieno mahdollisuus; hän pääsee osallistumaan sijoittamansa yrityksen menestykseen uutena omistajana.

Mihin pääomasijoittaja kiinnittää huomiota ja mikä yrityksen raportoinnissa muuttuu, kun yritys kutsuu mukaan väkeä ulkopuolelta? Käymme tässä artikkelissa läpi pk-yritysten ensimmäisten, ulkopuolisten pääomasijoitusten vaikutuksia yrityksen johdon raportointiin ja kirjanpitoon.

Erilaiset pääomasijoitusten muodot ja rahoituksen edellytykset

Yrityksen kasvuun tarvitsemia varoja voidaan kerätä useilla eri tavoilla. Rahoitusmuotoa valitessa on kuitenkin tärkeää miettiä rahoituksen mukanaan tuomia mahdollisia muutoksia omistuskannassa ja toisaalta taas sijoituksesta koituvien kuluerien tasoa. Erilaiset rahoitustarpeet määrittelevät sopivia rahoitusmuotoja, mutta yleisesti käytettyjä rahoituskeinoja ovat pääomasijoitukset osakeannin avulla, pääomalainat, svop-sijoitukset ja erityisehtoiset muut lainat.

Osakeanti tuo mukanaan nykyisten osakkaiden omistusosuuden muutoksen, mutta toisaalta se on yleensä juuri houkuttelevin vaihtoehto sellaiselle pääomasijoittajalle, joka uskoo aidosti yrityksen kasvuun ja menestykseen. Sijoittajan pidempiaikainen sitoutuminen yritykseen kasvattaakin keskimäärin enemmän yrityksen liiketoimintaa kuin muut rahoitusmuodot juuri sijoittajan sitoutumisen vuoksi. Pääomasijoituksesta puhuttaessa viitataankin aina listaamattomaan yritykseen annettavaan rahoitukseen, joka vaihdetaan osakeomistukseen.

Muut rahoitusmuodot jätetään pääomasijoittamisesta puhuttaessa yleensä keskustelun ulkopuolelle, mutta toki ne voivat olla osa tehtävää pääomasijoitusta. Takaisin maksettavaa lainaa tai sijoitusta saadessaan yrityksen on suunniteltava tarkasti, ovatko lainan ehdot todella sellaiset, joita kasvun mahdollisesti viivästyessä olisi edelleen realistisesti mahdollista noudattaa. Kasvutavoitteiden hinnaksi voi nousta liiankin suuri taakka, mikäli eri skenaarioita kasvun toteutumisesta ei pohdita realistisesti.

Pääomasijoitus eroaa muista rahoitusvaihtoehdoista myös vakuudessa. Siinä missä erilaisiin vieraan pääoman ehtoisiin lainoihin yleensä vaaditaan vakuuksia, pääomasijoitus on vakuudeton. Sijoitusneuvotteluissa yrityksen todistustaakka lepää enemmän tulevaisuuden potentiaalin arvioinnissa kuin tämän hetken raportoinnissa. Toki rahoituksen hakemisen peruspilarina toimii tämänhetkinen tilanne, mutta pääomasijoittajia kiinnostaa hyvin erikokoiset yritykset. Tärkeintä sopivan sijoituskohteen valinnassa ovatkin kasvuedellytykset. Pääomasijoituksen kaltaisessa rahoituksessa pääomasijoittajalla on suunnitelmissaan sijoitus, jonka määräaika riippuu kasvun toteutumisesta. Yleensä suunnitelmia tehdään kuitenkin noin viiden – seitsemän vuoden aikajänteellä. Määräajan umpeutuessa yritys on tarkoitus myydä eteenpäin ja kotiuttaa pääomasijoittajan hallinnoiman rahaston varat tuottoineen takaisin sijoittajille, uuteen rahastoon ja uusiin kohteisiin käytettäväksi.

Pääomasijoittajan houkutteleminen vaatii laajat ennakkovalmistelut, mutta ennen konkreettisia toimia yrityksen tulisi pohtia rahoituksen edellytyksiä. Suurimmat kysymykset rahoitusta haettaessa ovat: onko yrityksen ydintoiminta rahoittamisen arvoista, eli onko siinä kasvupotentiaalia sekä toiminnan laajuuden että kannattavuuden osalta? Mitä haettavalla rahoituksella oikeasti yrityksessä rahoitetaan? Millaisiin ehtoihin yrityksen johto on valmis rahoituksen takaamiseksi? Onko johto sitoutunut aidosti yrityksen kasvuun? Nämä määrittelevät pitkälti rahoittajankin halukkuutta lähteä mukaan tavoittelemaan tuottoa sijoitukselleen.

Perusasiat kuntoon ennen rahoituksen hakemista

Ennen pääomasijoitusneuvotteluja olisi ehdottoman tärkeää pysähtyä tarkastelemaan yrityksen johdon ja taloushallinnon nykyhetkeä.

• Onko yrityksen kirjanpito oikeellista ja oikein ajoitettua? Esimerkiksi onko kaikki tuotto- ja kuluerät jaksotettu oikeille verovuosille ja valmistuuko raportointi tasaisessa rytmissä?
• Eroaako tilikauden aikainen juokseva kirjanpito tilinpäätösperiaatteista? Esimerkiksi kirjataanko kaikki oleelliset tuotto- ja kuluerät kuukausittain vai tapahtuuko tulokselle ja taseelle olennaisia muutoksia tilinpäätösvaiheessa?
• Kertovatko muodostetut talouden raportit realistista kuvaa yrityksen nykytilanteesta? Esimerkiksi löytyykö saamisista tai veloista vanhoja eriä, joiden realisoituminen on epävarmaa ja näin ollen voivat vääristää saamisien tai velkojen kokonaissaldoa?
• Onko kirjanpidossa otettu huomioon kaikki tarvittavat, olennaiset erät ja onko yrityksellä sellainen talouden henkilöstö, jonka ammattitaito on riittävää kasvavankin yrityksen tarpeisiin Esimerkiksi onko kaikilla raportoinnissa mukana olevilla tahoilla aito ymmärrys tuloksen ja taseen eristä ja niiden vaikutuksista nettovarallisuuteen?
• Ennen neuvotteluja on tärkeää varmistaa, ettei kirjanpidossa ole keskeneräisiä asioita, kuten taseella odottavia epäselviä varauksia ja sinne kuulumattomia eriä. Esimerkiksi talousjohdolla tulisi olla jatkuva tieto taseen erien sisällöstä ja kirjausten tulisi olla oikeellisia.
• Myynnin kassavirta ja maksut toimittajille olisi hyvä optimoida eli myynnistä tulevat rahavirrat kotiuttaa mahdollisimman nopeasti ja ostoveloille neuvotella edulliset maksuajat. Tämä prosessi jatkuu aktiivisesti myös sijoittajan mukaan tulemisen jälkeen. Esimerkiksi myyntisaamisille tulisi suunnitella sellainen maksuaika, jolla kassaan saadaan mahdollisimman nopeasti varoja käytettäväksi.
• Yrityksen yleiset kulut tulisi käydä läpi ja tarkkailla niitä tehokkaasti. Esimerkiksi yleiskulujen tarpeellisuus pitäisi arvioida erä kerrallaan ja tarkastella niiden toteutumista kuukausittain.
• Vaihto-omaisuuden määrään on myös syytä kiinnittää huomiota. Esimerkiksi onko varasto sopivan kokoinen vai mahdollisesti turhan suuri? Varaston koko vaikuttaa olennaisesti pääoman sitoutuvuuteen yrityksessä.

Vankka perusta neuvotteluille syntyy, kun yrityksen johto tietää kirjanpitoa tekevän tahon lisäksi tulos- ja tase-erien sisällöt ja raportointi on tuttua myös johdolle. Kirjanpitoa tekevän tahon ja johdon tiivis yhteistyö on tärkeää kaikille osapuolille myös rahoitusneuvottelujen edetessä, sillä yleensä neuvotteluissa pääomasijoittaja neuvonantajineen esittää lisäkysymyksiä ja pyytää lisäselvityksiä.

Neuvotteluiden kestäessä pidempään, on tärkeää myös reagoida ja raportoida nopeallakin aikataululla mahdollisista yrityksen vakavaraisuuteen ja kannattavuuteen vaikuttavista tapahtumista.
Ennen neuvotteluja yrityksen hallitus valmistelee liiketoimintasuunnitelman tai muun vastaavan suunnitelman, jonka avulla yrityksessä kuvataan sijoittajalle kasvu- ja kehittämistavoitteita. Tähän projektiin on taloudesta vastaavan tahon hyvä osallistua johdon ohella. Suunnitelmaan sisällytetään myös mahdolliset kasvun hidasteet ja niiden ratkaisumallit. Tämän suunnitelman on tarkoitus markkinoida yritystä sijoituskohteena. Talousjohdon näkemys erilaisista tuotto- ja kustannuseristä tukee hallituksen työtä suunnitelman laatimisessa ja on tärkeää lukujen oikeellisuuden takaamiseksi. Suunnitelmaan tulisi sisällyttää laaja numeerinen arviointi tuotoista, kuluista ja erilaisista ennusteista vähintään kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Laskelmien tekeminen yrityksen johdossa ja talousosastolla onkin yleensä alkua uuden omistajan mukanaan tuomille, muuttuville työrooleille. Pääomasijoittajan mukaan tullessa kirjanpitäjän ja talousjohdon roolit yleensä muuttuvat erilaisten raportointivaatimusten myötä haastavammiksi.

Tilintarkastajan rooli rahoitusneuvotteluissa ja näiden jälkeisessä seurannassa vaihtelee yrityksittäin. Saumaton yhteistyö tarkastustahon kanssa on kuitenkin hyödyllistä varsinkin silloin, kun liiketoiminnan kasvua suunnitellaan.

Raportoinnin muutokset pääomasijoituksen myötä

Kirjanpidossa pääomasijoitus näkyy kirjauksena, joka kirjataan osakeantipäätöksen ja merkinnän maksun perusteella lopulta oman pääoman eräksi. Sijoitus voidaan kirjata sidottuun tai vapaaseen pääomaan. Jälkimmäinen vaihtoehto on huomattavasti yleisempi vaihtoehto. Kirjauksen todentavaksi tositteeksi liitetään antiin liittyvät asiakirjat. Asiakirjoista selviää myös uuden osakkeenomistajan tiedot, ostetut osakkeet kappaleina ja niiden merkintähinta. Näitä tietoja tarvitaan myös tilinpäätöstä valmistellessa.

Talouden raportoinnissa yleisesti noudatetut toimintatavat voivat muuttua olennaisestikin pääomasijoituksen myötä. Yrityksen normaali, kevyempi kuukausiraportointi saa usein sijoittajan myötä rinnalleen piirteitä tilinpäätösraportoinnista; kannattavuuden arvioimiseksi nykyhetkessä ja lähitulevaisuudessa, yrityksessä voi olla tarpeellista huomioida kuukausiraportoinnissa aiempaa tarkemmin esimerkiksi jaksotuseriä myynneistä ja ostoista, palkkoihin liittyvissä varauksissa ja varaston arvostamisessa. Kaikki tulokseen vaikuttavat erät pyritään ottamaan huomioon entistä tarkemmalla tasolla, jotta tulostason ennustettavuus paranee.

Mikäli yrityksessä ei aiemmin ole keskitytty eri tunnuslukujen tiiviiseen seurantaan, tullee asia tutuksi viimeistään pääomasijoittajan myötä; ajallinen ja toimialakohtainen vertailu vaatii työkalukseen toimivia mittareita. Yleisiä, tutkittavia tunnuslukuja osana pääomasijoitusta ovat tavanomaisten kannattavuuden, vakavaraisuuden ja maksuvalmiuden lukujen ohella muun muassa käyttökate tai mahdollisesti aineellisten hyödykkeiden poistoilla oikaistu käyttökate (EBITDA tai EBITA). Pääomasijoittajat painottavat kuitenkin sijoituksissaan eri mittareita, joten yrityksen johdon ja kirjanpidosta vastaavan tahon tulisi itsekin ymmärtää laajasti erilaisia tunnuslukuja.

Riippuen yrityksen toimialasta, sijoittaja on kiinnostunut myös erilaisten mittausmäärekohtaisten tuloksien raportoinnista. Esimerkiksi hyödykekohtaiset tai aikamääreiset katteet, käyttöasteet ja niiden vertailu kertoo sijoittajalle kannattavuuden heilahtelusta ja tarvittavista toimenpiteistä kannattavuuden nostamiseksi. On tärkeää tutkia ja raportoida eri osa-alueiden tai tuotteiden kannattavuutta, jotta tulosta päästään hiomaan huippuunsa eri osa-alueilla. Kustannuspaikkakohtainen raportointi on yleensä perusedellytys sijoittajan vaatimuslistalla. Lisäpyyntöihin kannattaa varautua talousosastolla ja johdossa, sillä tarkkailtavaksi saattaa muodostua tarkempia tunnuslukuja taloustietoa ja operatiivista tietoa yhdistellen. Näistä esimerkkeinä voidaan mainita vaikkapa liikevaihdon seuraamista tunneittain tai henkilötyövuosittain. Kaikille aloille on olemassa omat, hyödylliset tunnuslukunsa ja niitä käytetäänkin yhdistellen aina monia eri näkökulmia.

Normaalin tulos- ja taseraportoinnin lisäksi pääomasijoituksen mukaan tuleminen laajentaa talouden raportoinnin tarvetta uusille osa-alueille. Pääomasijoittaja on kiinnostunut tuloskehityksen lisäksi tasekehityksestä ja kassavirran muutoksista. Tuloksen kehittyminen korreloi suoraan taseen kehittymiseen, mutta yhtä tärkeää on rullaava raportointi ennustamisen ja kassavirran tilanteesta. Sijoittajalle on tärkeää tietää, mihin suuntaan rahavarat ovat menossa ja uhkaako sijoitusta riski varojen epätasaisesta heittelystä. Pääomasijoittajaa myös kiinnostaa, mihin tietyn kauden rahat ovat menneet ja mistä ne ovat tulleet. Uudessa tilanteessa normaali kassavirran seuranta ei siis välttämättä ole enää riittävää, vaan raportointi laajenee syiden ja seurausten raportoinniksi. Huomattavaa raportoinnin laajentumisessa onkin kokonaisvaltainen kirjanpitoon ja yrityksen johtoon kohdistuva työmäärän lisääntyminen, joten tähän on syytä varautua jo neuvottelujen alkaessa.

Tuloksen, taseen ja kassavirran rinnalle muodostuu rahoitustilanteen muuttuessa luonnollisesti laajempi ennustamisen tarve. Jokaisen pk-yrityksen pitäisi tietysti ennustaa tulevaa kehitystään jo ennen kasvun rahoitustakin, mutta sen oikeellisuuden merkitys kasvaa pääomasijoittajan myötä entisestään. Realistinen ennustaminen luo odotuksen tulevasta ja antaa tukea toteutuneiden lukujen analysoinnille. Uudessa tilanteessa minimissään kuukausikohtainen ennustaminen on yleensä edellytys rahoitukselle muun raportoinnin rinnalla. Lyhyen aikasyklin ennustamisella päästään puuttumaan nopeasti kasvusuunnitelmasta poikkeaviin tulo- tai kulueriin ja reagoimaan poikkeamaan tilanteen vaatimalla tavalla. Liian pitkän aikavälin ennustaminen antaa mahdollisuuden isoillekin eroille toteutuneiden lukujen ja ennusteiden välillä, jolloin tilanteen oikaiseminen on aina hankalampaa.

Saamiset ja velat, tuotot ja kulut – tarkastelua suurennuslasilla

Pääomasijoittajan arvioidessa yrityksen tilannetta rahoitusneuvotteluissa, nousee esiin poikkeuksetta myös saamisten ja velkojen tilanne. Rahoituksenkin kannalta on siis erittäin tärkeää arvioida näitä; mitkä erät ovat edelleen relevantteja ja todennäköisiä? Usein esimerkiksi myyntisaamisista ollaan yrityksissä turhankin optimistisia ja uskotaan, että ainakin osa vanhemmista myyntisaamisista voisi vielä olla kotiutumassa pitkään eräpäivän jälkeen. Epäkuranttien saamisten ja velkojen määrä kuitenkin vääristää taseinformaatiota ja pahimmillaan voi ajaa sijoittajan virhearvioon, kuten olemme surullisella tavalla saaneet todistaa hiljattain erään valmistuneen areenan taustayhtiön kohdalla. Myyntisaamisia, joiden todennäköisyys kotiutua on epävarmaa, tulisi tarkastella hyvin kriittisesti ja kirjata luottotappioksi heti, kun niiden kotiutuminen vaikuttaa epätodennäköiseltä. Velkapuolella harvemmin tietysti törmätään tilanteeseen, jossa velkaa kirjattaisiin alas, mutta toki velkojenkin kriittinen tarkastelu on tarpeellista.

Tulokseen kirjattavien tulojen ja kulujen kirjausperusteena on perinteisesti suoriteperusteisuus. Yleiset, kiinteät kustannukset ja tuotot on jaettu perinteisesti eri pk-yrityksissä vaihtelevasti kustannuspaikoille. Osa yrityksistä jättää vyöryttämättä yleiset kustannuksensa eri kustannuspaikoille, muut jakavat kustannuksia oman tulkintansa mukaisesti eri yksiköille. Pääomasijoittajaa kiinnostaa mahdollisimman tarkat, yksikkökohtaiset kannattavuudet ja tuloskehitykset, joten viimeistään tässä vaiheessa yrityksen elinkaarta on tarpeellista suunnitella tarkka kustannusjako yleisillekin kustannuksille.

Yrityksen johdolla on suurin rooli jakopäätösten tekemisessä, mutta tässäkin asiassa korostuu sujuva yhteistyö kuluja kirjaavan tahon ja johdon välillä. Yleensä tässä kohtaa voidaan törmätä ongelmaan ostolaskujen joustavan kierron osalta; onko yrityksessä järjestetty ostolaskujen ja muiden kulujen kierto niin, että varmasti kaikki kulut löytävät oman kustannuspaikkansa ja niitä on mahdollisuus vyöryttää useillekin kustannuspaikoille? Joustava kirjanpitojärjestelmä tulee ajankohtaiseksi, mikäli käytössä olevan ohjelman kanssa yhteistyö vyörytyksessä ei toimi halutulla tavalla. Pääomasijoittajan mukaan tuleminen voikin olla samalla tarpeellinen sysäys toimintatapojen päivittämiseen paremmin palvelevalle mallille. Muutosten myötä sujuvan raportoinnin kustannukset voivat kasvaa ja muutosten toteuttaminen voi viedä aikaa, joten tähän on syytä varautua ajoissa.

Normaalista liiketoiminnasta poikkeavat kulut eivät aina ole ennakoitavissa, vaikka yritys olisi tarkasti muuten ennustanut toimintaansa. Yllätyksiä tulee aina niin tulo- kuin menopuolellakin. Kirjanpidossa ei nykyisin tunneta satunnaisia eriä sellaisenaan, mutta pääomasijoittajaa ne luonnollisesti kiinnostavat. Normaalista poikkeaville erille voi olla raportoinnin kannalta järkevää perustaa oma kustannuspaikkansa kirjanpidossa, jotta niitä pystytään helposti seuraamaan ja eriyttämään raportoinnissa muista kustannuspaikoista. Poikkeava erä voi tehdä merkittävän, joskin yleensä hetkellisen muutoksen yrityksen talouslukuihin, joten niiden raportointi läpinäkyvästi on sijoittajallekin tärkeä lisävaruste.

Hyvä hallinnointitapa raportoinnin ympärillä

Ajan trendit tarttuvat myös pääomasijoittajiin. Sijoittajaa kiinnostaa sijoituskohteessaan kannattavuuden ja vakavaraisuuden lisäksi sen kyky hallinnoida toimintaansa arvojansa tukevalla tavalla. Johdon ammattimaisuus, työntekijöiden työtyytyväisyys sekä osaamistaso voivat olla avaintekijöitä sijoituskohteen valinnassa. Myös eettiset arvot ja ympäristöarvot muokkaavat vuosi vuodelta enemmän pääomasijoittajien päätöksiä sijoituskohteistaan. Ulkopuolista rahoitusta hakevan yrityksen olisikin tärkeää talouden raportoinnin ja suunnitelmallisuuden lisäksi panostaa myös hyvään hallinnointitapaan ja terävöittää arvojansa.

Pääomasijoituksen ehdoksi voi muodostua hallinnon tietyt toimintatavat, jotta sijoittaja voisi sitoutua yritykseen varojensa kautta. Hyvää hallinnointitapaa voi jäsentää niin kutsutulla corporate governancella. Tällä tarkoitetaan yleensä yhtiölle luotua hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää, jossa on määritelty johdon eri roolit, velvollisuudet ja suhteet osakkeenomistajiin. Hyvä hallinnointitapa tukee ja selkeyttää yrityksen toimintaa ja lisää usein myös yrityksen kilpailukykyä. Hyvällä hallinnointitavalla johdon roolien läpinäkyvyys selkeyttää myös pääomasijoittajan luomaa mielikuvaa sijoituskohteestaan. Corporate governance on pakollinen tällä hetkellä vain suomalaisille pörssiyhtiöille, mutta mitä isommaksi yrityksen toiminta kasvaa, sitä suositeltavampaa se olisi laatia.

Lopuksi

Yrityksen oikeellisesta talousraportoinnista sijoittajille vastaa aina lopulta yhtiön hallitus. Hallituksen vastuu onkin hyvä tiedostaa tarkasti, sillä yleensä hallituksen jäsenet eivät osallistu itse raportoinnin muodostamiseen ja luottavat lukuihin, jotka saadaan talousosastolta. Kirjanpidosta vastaavan tahon roolin tärkeys korostuu, sillä kyse voi olla suurista rahamääristä. Vain tiiviillä yhteistyöllä ja tarkalla yrityksen sisäisellä valvonnalla voidaan taata mielenrauha numeroiden oikeellisuudesta kaikille tahoille. Talousosasto saa hyväksynnän kirjauksilleen yrityksen johdolta ja vastaavasti raportoi oikeanlaista dataa hallituksen tulkittavaksi. Pääomasijoittaja asettuu vielä koko joukon päällimmäiseksi, ja olettaa luonnollisesti saavansa tarkan kuvauksen yrityksen nykytilasta ja lähitulevaisuudesta.

Mikäli yrityksen taloushallinto on ulkoistettu, pätee usein mielenrauhan saavuttamisessa vanha sanonta ”hyvää ei saa halvalla”. Yleensä panostus laadukkaaseen kumppaniin takaa osaavan taloustiimin ja läpinäkyvän yhteistyön. Tällä tavalla päästään jo etukäteen varautumaan tilanteeseen, jossa suunniteltu kasvu realisoituu ja tuottamaan varmuudella sellaista dataa, mitä kasvu ja sijoittaja vaatii. Pääomasijoittajallekin voi olla merkitystä sillä, minkälaisen toimijan kanssa yhteistyössä talouden raportointia hoidetaan.

Neuvotteluihin on yleensä hyvä ottaa mukaan myös ulkopuolisia asiantuntijoita. Lakimiehet ja muut neuvonantajat auttavat prosessissa paitsi yrityksen johtoa, myös tarvittaessa kirjanpidosta vastaavaa tahoa. Heitä tarvitaan myös erilaisten sopimusten laatimisessa. Kaiken kaikkiaan pääomasijoitus tuo tullessaan yritykselle pidempiaikaisen turvan kasvuun keskittymiseksi ja enteilee osakkeen arvon reilua nousua lähitulevaisuudessa. Laaja-alainen panostus yrityksen tulevaisuuteen tuottaa vaivannäön ohella hedelmää, joten isonkin prosessin läpivienti kannattaa tulevina vuosina.