Sopimusperusteinen vahingonkorvaus

Tilitoimisto velvoitettiin sopimusperusteisena vahingonkorvauksena korvaamaan tilitoimiston työntekijän asiakasyrityksen tililtä oikeudettomasti siirtämät varat.

Vahingonkorvauksen taustana olleet teot

Tilitoimisto oli hoitanut asiakasyrityksen kirjanpitoa pilvipalveluohjelmistolla, johon tilitoimiston työntekijöillä oli ollut pääsy. Tilitoimiston kirjanpitäjä oli suorittanut oikeudettomia maksuja asiakkaan tililtä ohjelmiston tilisiirtotoiminnolla. Hän oli merkinnyt maksuihin saajiksi oikeiden toimittajien nimiä, mutta oman tilinnumeronsa. Maksut oli siis suoritettu ostoreskontran ulkopuolelta ilman ostolaskuja.

Hovioikeuden ratkaisu ja perustelut

Hovioikeus piti yksimielisellä päätöksellä voimassa käräjäoikeuden ratkaisun. Tilitoimisto velvoitettiin suorittamaan sopimusperusteisena vahingonkorvauksena tilitoimiston työntekijän asiakasyrityksen tililtä oikeudettomasti siirtämät varat 67 045,91 euroa ja varojen väärinkäytön ja kirjanpidon virheiden arvonlisäverottomat selvittelykustannukset sekä tilitoimiston virheellisesti laatiman vuoden 2018 tilinpäätöksen arvonlisäverottomat uudelleen laatimiskulut 16 184.88 euroa yhtiölle viivästyskorkoineen.

Toimeksiannon sisältö ja sopimus

Toimeksiantosopimuksessa sovellettiin KL2004 yleisiä sopimusehtoja. Kirjallisesti sovitun toimeksiannon sisältöön ei kuulunut maksuliikenteen hoito, mutta tosiasiallisesti tilitoimiston kirjanpitäjä oli kuitenkin suorittanut myös maksuja aika ajoin.

Onko tilitoimisto rikkonut sopimusta?

Sopimusperusteisen vahingonkorvauksen edellytyksenä on sopimusrikkomus. Hovioikeus kirjasi ratkaisun perustaksi seuraavia pohdintoja ja argumentteja. (Alla olevat tekstit eivät ole suoria lainauksia hovioikeuden ratkaisun pöytäkirjasta vaan tiivistelmiä)

• 38 tilisiirrolla, joilla kirjanpitäjä siirsi 67 045,91 euroa asiakkaan varoja muihin tarkoituksiin kuin sen liikemenoihin, on ollut varsin kiinteä liityntä kirjanpitäjän työtehtäviin ja tämän työnantajan lukuun täyttämiin sopimusvelvoitteisiin.
• Tilisiirrot on ensinnäkin tehty kirjanpitäjän työajalla ja sellaisessa sähköisessä järjestelmässä, jota osapuolten välisen sopimuksen perusteella on käytetty sopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämiseen. Mikäli kirjanpitäjä ei olisi ollut tilitoimiston palveluksessa eikä hänellä olisi ollut pääsyä järjestelmään, ei vahinkoa aiheuttanutta toimintaa olisi ollut mahdollista harjoittaa.
• Vaikka kirjanpitäjä on siirrot oikeudettomasti tehdessään mitä ilmeisimmin toiminut vastoin työnantajansa eli tilitoimiston tahtoa, mitä tulee maksujen suorittamiseen asiakasyrityksen puolesta, kysymys on tässä tapauksessa asiasta, joka kuuluu pikemminkin tilitoimiston vastuupiiriin työnantajana kuin asiakkaan vastuulle tilitoimiston sopimuskumppanina.

Tilitoimisto vetosi vahingonkorvausvastuulta välttyäkseen siihen, että asiakas on itse myötävaikuttanut vahingon aiheutumiseen tavalla, joka poistaa tilitoimiston korvausvelvollisuuden. Tilitoimisto ei kuitenkaan pystynyt esittämään näyttöä asiasta. Hovioikeuden mukaan vahingon aiheutumisen ei siten voida katsoa olleen seurausta siitä, että asiakas olisi laiminlyönyt järjestää ostolaskujen oikeellisuuden valvonnan ja niiden hyväksynnän toiminnassaan asianmukaisella tavalla.

Hovioikeus tiivistää sopimusrikkomusta käsittelevän osion:

“Yhteenvetona edellä lausutusta hovioikeus katsoo, että tilitoimisto on rikkonut osapuolten välistä sopimusta. Näin ollen tilitoimiston asiana on korvausvelvollisuudelta välttyäkseen osoittaa, että se on toiminut huolellisesti.”

Onko tilitoimisto toiminut huolellisesti?

Tilitoimisto olisi voinut välttyä vahingonkorvaukselta osin tai kokonaan, jos se olisi osoittanut toimineensa huolellisesti. Hovioikeus perustelee tätä koskevaa pohdintaansa seuraavasti:

• Siihen nähden, että tilitoimistolla on ollut osapuolten sopimuksen perusteella mahdollisuus maksaa asiakasyrityksen laskuja ohjelmistolla, tilitoimistolla on ollut korostunut huolellisuusvelvollisuus järjestää toimintansa niin, että sopimusvelvoitteiden täyttämisestä ei aiheudu asiakkaalle vahinkoa. Tätä velvollisuutta on ollut omiaan korostamaan se, että useammallakin tilitoimiston työntekijällä on ollut ohjelmiston maksuliiketoiminnon käyttöoikeus.
• Hovioikeus pitää sinänsä ymmärrettävänä, että tilitoimistolla on ollut hoidettavanaan lukuisia toimeksiantoja myös muilta asiakkailta. Toisaalta toimeksiantojen lukumäärää ei voida pitää sellaisena seikkana, jonka voitaisiin katsoa vähentävän tilitoimiston valvontavastuuta työntekijöistään.
• Tässä tapauksessa keskeistä tilitoimiston toiminnan huolellisuuden arvioinnissa on se, että asiassa ei ole käynyt ilmi tilitoimiston varautuneen varsinaisesti millään tavalla ehkäisemään tällaisia vahinkoja.
• Ostolaskujen maksaminen järjestelmässä olisi ollut todennäköisesti järjestettävissä niin, että kukaan työntekijöistä ei olisi kyennyt tekemään tilisiirtoja yksin. Oikeudettomat maksut oli tehty ohjelman tilisiirto-ominaisuudella ilman ostolaskuja. Koska tilisiirto-ominaisuus oli tarkoitettu lähinnä verojen maksamista varten, toiminnan järjestäminen siten, että toinen työntekijä olisi tarkastanut maksut, ei oletettavasti olisi liiaksi hankaloittanut maksujen suorittamista.
• Tilitoimisto olisi voinut pyrkiä varmistumaan, että kirjanpitäjän tekemille maksuille oli tosiasiassa ollut asiakkaan hyväksyntä. Tästä ei kuitenkaan esitetty luotettavaa selvitystä.
• Kirjanpitäjä arveli itse lausunnossaan, että hän olisi jäänyt kiinni, jos tilitoimisto olisi kuukausi- tai viikkotasolla suorittanut päivä- ja pääkirjojen valvontaa.

Hovioikeus tiivistää kysymyksen tilitoimiston huolellisesta toiminnasta seuraavasti:

“Yhteenvetona hovioikeus toteaa, että tilitoimiston ei voida katsoa menetelleen sopimusta täyttäessään huolellisesti ja olevan sen johdosta korvausvastuusta vapaa.”

Vahingon määrä – reklamaatio, väärinkäytösten selvittelykustannukset sekä kirjanpidon ja tilinpäätöksen uudelleenlaatimiskustannukset

Oikeudettomasti asiakkaan tililtä siirrettyjen varojen määrä 67 045,91 euroa oli riidaton ja sisältyi siten kokonaisuudessaan tilitoimistolle tuomittuun vahingonkorvaukseen. Hovioikeus hyväksyi myös käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätökset reklamaatiosta, väärinkäytösten selvittelykustannuksista sekä kirjanpidon ja tilinpäätöksen uudelleenlaatimiskustannuksista. Tilitoimisto tuomittiin korvaamaan kokonaisuudessaan myös nämä 16 184,88 euroa.

Käräjäoikeus oli katsonut, että tilitoimisto ei ollut kyennyt näyttämään, että se olisi tarjoutunut korjaamaan virheet omalla kustannuksellaan. Se oli päinvastoin lähettänyt laskun selvitystyöstä, jota asiakas ei ollut tilannut.

Ennen kaikkea käräjäoikeus korosti, että asiassa oli kyse perusteettomien tilisiirtojen tekemisestä ja niiden naamioimisesta oikeiden toimittajien laskuiksi. Asiakas ei ole voinut tietää, ketkä tilitoimistossa ovat syyllistyneet tähän toimintaan. Tällaisessa tilanteessa väärinkäytösten selvittämistä sekä kirjanpidon ja tilinpäätöksen korjaamista ei ole voitu antaa väärinkäytöksestä epäillyn tilitoimiston hoidettavaksi. Näin käräjäoikeus oli velvoittanut tilitoimiston korvaamaan asiakkaalle kohtuulliset väärinkäytösten selvittelykustannukset ja kirjanpidon ja tilinpäätöksen uudelleenlaatimiskustannukset. Käräjäoikeus oli myös todennut, että selvitystyö ei ollut normaalia kirjanpitotyötä, vaan perusteettomien tilisiirtojen ja väärien kirjausten etsiminen on vienyt paljon enemmän aikaa kuin kirjanpidon laatiminen alun perin.

Vastuunrajoitusehdon soveltamatta jättäminen

Hovioikeus katsoi, että tässä tapauksessa KL2004 sopimuksen vastuunrajausehtoja ei sovelleta. (KL2004 sopimuksen vastuunrajoitusehdot vastaavat sisällöltään nykyisiä TAL 2018 ehtoja.)

“Näin ollen hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätökset (s. 18-21) siitä, että YSE KL2004 -ehtojen 25 kohdan vastuunrajoitusehto on tässä tapauksessa kohtuuton ja että se on jätettävä oikeustoimilain 36 §:n nojalla huomioon ottamatta.”

Käräjäoikeus oli aiemmin katsonut, että YSE KL 2004 ehtojen kohdan vastuunrajoitusehto oli tässä tapauksessa kohtuuton ja se oli jätettävä oikeustoimilain 36 §:n nojalla soveltamatta. Käräjäoikeus painotti arviossaan, että kyse oli tilitoimiston oman työntekijän tahallisella menettelyllä aiheuttamasta suuresta vahingosta sekä sitä, että tilitoimiston suorittama työntekijän valvonta oli ollut hyvin puutteellista.

Johtopäätökset ja opit

Tämän tapauksen perusteella voidaan antaa seuraavia suosituksia. Suosituksissa ei varsinaisesti ole uutta, vaan näitä teemoja on aiemminkin nostettu esiin artikkeleissa, koulutuksissa ja ohjeissa.

Pidä sopimusdokumentaatio ajan tasalla ja määritä selkeästi, miten palveluita myydään

Oikeuden pöytäkirjoista ei käynyt yksikäsitteisesti ilmi, oliko tilitoimiston johto varmasti tietoinen, että asiakas ja kirjanpitäjä ovat sopineet käytännöstä, että kirjanpitäjä osallistuu asiakkaan maksuliikenteen suorittamiseen. Tässä tapauksessa vahingonkorvausvelvollisuus toteutui tästä huolimatta.

Tilitoimiston oman valvonnan suorittaminen on tehokkaampaa, jos tilitoimistossa on selkeät pelisäännöt, kuka ja millä ehdoin saa sopia asiakkaiden kanssa palvelukokonaisuuden laajentamisesta. Samaten asiakaskohtaisen palvelukokonaisuuden huolellinen ja ajantasainen dokumentaatio on pohjana laadunvalvonnalle sekä väärinkäytösten ehkäisemiselle.

Suosittelen lukemaan Asta Siposen kirjoituksen Hyvän sopimuksen ABC.

Huolellinen toiminta voi ehkäistä tai minimoida vahinkoja ja vaikuttaa vahingonkorvauksen määrään

Tässä tapauksessa vahingot olisi voitu ehkäistä tai minimoida esimerkiksi sillä, että toinen työntekijä olisi tarkastanut tilisiirtona suoritetut maksut. Lisäksi sovellettavissa olisi ollut muitakin valvonnan keinoja. Myös käyttöoikeuksia tilisiirtotoimintoon oli jaeltu tilitoimistossa ilmeisen liberaalisti.

Varmista vakuutusturva

Kannattaa varmistaa omasta vakuutusyhtiöstä, että vakuutus kattaa myös työntekijän tekemät kavallukset. Taloushallintoliiton jäsenetuvakuutus kattaa työntekijöiden tekemät kavallukset, mutta muidenkin vakuutusratkaisujen osalta tämä vakuutusturva on ainakin erikseen hankittavissa. Lisäksi kannattaa tarkastaa, että oikeusturvavakuutus kattaa myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut.

Vakuutusmäärä kannattaa asettaa riittävän korkeaksi huomioiden, että vastuunrajauksen määrää voidaan sovitella tai vastuunrajaus voidaan jopa sivuuttaa kokonaan, jos se tulkitaan kohtuuttomaksi.