CTA Paikka

Yrityksestä luopuminen ja sen ennakointi

Verosäännösten lisäksi erityisesti ostajan rahoitusmahdollisuudet ohjaavat yrityskaupan rakennetta.
18.10.2017

Jaakko Ossa, finanssioikeuden professori, Turun yliopisto

Omistajanvaihdosta suunniteltaessa ja toteutettaessa on ratkaistava monentyyppisiä kysymyksiä, jotka liittyvät ostettavan liiketoiminnan lisäksi erityisesti kaupan rahoitukseen sekä kaupan toteuttamistapaan. Verotus on yksi kysymyksistä.

Yrityskaupat on perinteisesti jaettu kahteen pääryhmään, liiketoiminta- eli substanssikauppoihin ja yhtiöosuuskauppoihin. Tällä jaolla on olennainen merkitys omistajanvaihdoksen veroseuraamuksiin niin myyjän kuin ostajankin kannalta. Liikkeen- ja ammatinharjoittajat eivät voi valita kauppansa muotoa, sillä se on aina substanssikauppa. Sen sijaan yhtiömuotoisessa yrityksessä on periaatteessa mahdollisuus valita kaupan muoto. Yhtiö myy joko substanssiaan tai omistaja myy yhtiön osakkeita tai osuuksia.

Yrityskauppatilanteessa myytävällä yrityksellä saattaa olla huomattavat rahavarat tai varsinaiseen yritystoimintaan kuulumattomia varallisuuseriä. Ostajan kannalta tällainen tilanne voi olla hankala, sillä hän ei välttämättä halua ostaa käyttöpääoman tarpeen ylittäviä rahavaroja tai liiketoiminnan kannalta toisarvoisia hyödykkeitä. Tällöin joudutaan pohtimaan erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja myytävän yrityksen taseen keventämiseksi (”yrityksen köyhdyttäminen”), kuten jakautumista tai omien osakkeiden hankintaa.

Henkilökunta yrityksen omistajiksi

Pitkään on puhuttu henkilökunnan palkitsemistavoista ja sitouttamiskeinoista. Monestakin näkökulmasta katsottuna henkilökunnan tai ainakin avainhenkilöiden sitouttaminen työnantajaansa siten, että he tulevat työnantajayhtiön omistajaksi, on pidetty hyvänä sitouttamiskeinona. Monilla yrityksillä on tästä hyviä kokemuksia. Voidaankin perustellusti todeta, että näihin liittyvien verosäännösten toimivuus on yhtä tärkeää kuin on sukupolvenvaihdossäännösten toimivuus käytännön tilanteissa. Useasti henkilökunnan sitouttaminen toteutetaan osakeyhtiössä siten, että henkilökunnalle tai osalle heistä suunnataan osakeanti.

Osakassopimus

Perhe- ja sukuyhtiöissä osakassopimuksessa sovittavilla asioilla on keskeinen merkitys. Monen yrityksen menestyksen esteenä on ollut osakkeenomistajien keskinäiset erimielisyydet esimerkiksi siitä, kuinka paljon yhtiön tuloksesta jaetaan osinkoa ja kuinka paljon yritys investoi menestyäkseen tulevaisuudessakin.

Ennen omistusjärjestelyjä tulee laatia osakassopimus ja sitouttaa jatkajat tähän osakassopimukseen. Avoimella keskustelulla ja hyvällä osakassopimuksella on mahdollista yhteensovittaa yrityksen johtaminen ja hyvä omistajuus. Omistajuuden merkitystä ei ole aina ymmärretty oikein – ei edes lainsäädäntötasolla.

Jakautuminen ennen omistajanvaihdosta

Jakautumisella ei voida luovuttaa yritystä uudelle omistajalle, mutta sillä voidaan jakaa kaupan kohteeksi aiottu yritys sopiviin osiin. Tämä voi olennaisesti helpottaa koko yrityksen tai sen osan luovuttamista. Verotuksellisesti ehkä mielenkiintoisinta on kuitenkin, että jakautuminen mahdollistaa yrityksen osan myynnin siten, että kauppahinta tulee suoraan yhtiön omistajalle eikä itse yhtiölle.

Jakautuminen saattaa olla perusteltua erityisesti siitä syystä, että seuraavan sukupolven mahdollisuudet liiketoimintaa harjoittavan yrityksen ostoon ovat realistisemmat, kun yhtiön arvoa on kevennetty esimerkiksi kiinteistöillä taikka sijoitusomaisuudella. Toisaalta myös lahjoittaminen saattaa tällöin nousta käyttökelpoiseksi tavaksi siirtää varallisuutta. On kuitenkin hyvä muistaa, että eriyttämällä kiinteistö tai sijoitusvarallisuus erilliseen yhtiöön kiinteistö- tai sijoitusyhtiön varallisuus siirtyy samalla perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoshuojennusten ulkopuolelle.

Omien osakkeiden hankinta ja yrityskauppa

Omien osakkeiden hankkiminen osana yrityskauppaprosessia on ollut yleisesti käytetty tapa. Osakekaupat voidaan tehdä yhdistelmänä siten, että yhtiö hankkii osan osakkeista ja jatkaja ostaa loput osakkeista. Taustalla on monia tapauskohtaisesti vaihtelevia syitä, mutta yleisimmin näin toimitaan sen vuoksi, että ostajan rahoituspaine kevenee, kun pienempi määrä kauppahintaa jää hänen suoraan maksettavakseen. Tämä on ymmärrettävä asia erityisesti sukupolvenvaihdostilanteissa.

Osakkeiden myynti lähisukulaiselle on tiettyjen edellytysten täyttyessä (TVL 48.1 § 3 kohta) verovapaa luovutus. Vaikka omien osakkeiden hankinta on osa sukupolvenvaihdosprosessia, osakkeiden luovutushinta ei ole tässä tapauksessa verovapaa luovutus, koska luovutuksensaajana on osakeyhtiö. Edellä lausutusta huolimatta omien osakkeiden hankintaa käytetään osana sukupolvenvaihdosprosessia. Syyt tähän liittyvät puhtaasti rahoituskysymyksiin. Kauppahinnan takaisinmaksu on muun muassa verotuksellisista syistä edullisempaa toteuttaa yrityksen kautta kuin henkilökohtaisesti.

Peitelty osingon riski huomioitava

Yhtiön hankkiessa omia osakkeita tulee käytännössä aina arvioitavaksi se, sovelletaanko omien osakkeiden hankkimiseen peitellyn osingon säännöksiä. Näin siis siitäkin huolimatta, että omien osakkeiden hankintaan ei liittyisi mitään osakeyhtiöoikeudellista ongelmaa. Jos yhtiö maksaa osakkeista ylihintaa, on ylihinnan osuus kauppahinnasta osakkeenomistajan eli myyjän saamaa peiteltyä osinkoa (VML 29.1 §). Keskeistä on myös huomata, että vaikka osakkeista ei makseta ylihintaa, kaupasta voi silti syntyä peiteltyä osinkoa.

Arvioitaessa sitä, tuleeko peitellyn osingonjaon säännös sovellettavaksi, merkitystä on ensinnäkin sillä, miten osakkeiden hankkiminen vaikuttaa osakkeenomistajien keskinäisiin omistussuhteisiin. Peiteltyyn osinkoon viittaa osakkeiden hankkiminen kaikilta osakkeenomistajilta samassa suhteessa, samoin kuin hankkiminen pääosakkaalta siten, että hänen määräävä asemansa säilyy.

Omia osakkeita hankittaessa peitellyn osingon sääntelyn soveltamisen ei ole katsottu olevan mahdollista, kun

  1. yritystoiminnan jatkajan omistusosuus sukupolvenvaihdoksen kohteena olevassa yhtiössä kasvaa omien osakkeiden hankkimisen myötä merkittävästi
  2. luopuva osakas menettää hankkimisen myötä enemmistöosakkuutensa, eikä jäljelle jäävää omistusosuutta ole pidettävä merkittävänä (enintään noin 20 prosenttia)
  3. käytetty lunastus- tai ostohinta on enintään osakkeiden käypä arvo ja
  4. sukupolvenvaihdoksen jälkeiset uudet osakkeenomistajat ovat kykeneviä hoitamaan yhtiötä aktiivisesti toimivina yrittäjinä ja tosiasiallisesti myös käyttävät valtaansa yhtiössä.

Omien osakkeiden hankkiminen ja alihintainen kauppahinta

Perintö- ja lahjaverolain mukaan jos maatilan, muun yrityksen tai sen osan luovutus on osittain vastikkeellinen ja vastike on enemmän kuin 50 prosenttia käyvästä arvosta, maatilaan, muuhun yritykseen tai sen osaan kohdistuva lahjavero jätetään kokonaan maksuunpanematta (PerVL 55.5 §).

Esimerkki
A omistaa Yritys Oy:n koko osakekannan. Yritys Oy:n käypä arvo on 1 000 000 euroa. Mikäli A myy yrityksensä tyttärelleen 500 001 eurolla, kaupan alihintaisuudesta huolimatta tyttärelle ei määrätä lahjaveroa maksettavaksi, koska kauppahinta on enemmän kuin puolet Yritys Oy:n käyvästä arvosta. Tällaisissa tilanteissa tulee varmistaa ennakkoratkaisulla, että perintö- ja lahjaverolain huojennussäännökset tulevat sovellettavaksi.

Haluttaessa hyötyä lahjanluonteisesta järjestelystä ja sen myötä lahjaverotuksen huojennuksista, yhtiön mukaantulon tehoa osaltaan valitettavasti vähentää se, että yhtiön hankkimistaan osakkeista maksamaa vastiketta ei pidetä jatkajaosakkaan maksamana vastikkeena, kun PerVL 55.5 §:n nojalla arvioidaan sitä, onko vastike enemmän kuin 50 prosenttia käyvästä hinnasta (KHO 2011:51).

Esimerkki
A omistaa Yritys Oy:n osakkeista 90 prosenttia ja B omistaa Yritys Oy:n osakkeista 10 prosenttia. Yritys Oy:n käypä arvo on 1 000 000 euroa. Yritys Oy:ssä toteutetaan sukupolvenvaihdos siten, että Yritys Oy hankkii vapaalla omalla pääomallaan A:lta kaikki hänen omistamansa Yritys Oy:n osakkeet, joiden käypä arvo on 900 000 euroa. Kauppahinnaksi sovitaan 500 000 euroa. Vaikka kauppahinta on enemmän kuin 50 prosenttia A:n luovuttamien osakkeiden käyvästä arvosta, B:n katsotaan saaneen A:lta 400 000 euron verotettavan lahjan. Mikäli A olisi myynyt osakkeet B:lle ei olisi syntynyt verotettavaa lahjaa.

Tapauksessa KHO 2016:76 oli kysymys siitä, miten lahjaverotuksessa on suhtauduttava siihen, että yhtiö hankkii osakkeenomistajalta hänen omistamansa osakkeet kauppahinnalla, joka vastaa 75,1 prosenttia osakkeiden käyvästä hinnasta.

Tapauksessa A ja hänen poikansa B omistivat X Oy:n osakkeet puoliksi. Suunnitellussa sukupolvenvaihdoksessa oli tarkoitus siirtää osakeomistus B:lle siten, että yhtiö lunasti A:n omistamat osakkeet kauppahinnalla, joka vastaa 75,1 prosenttia osakkeiden käyvästä arvosta. KHO katsoi A:n ja B:n välinen sukulaisuussuhde huomioon ottaen, että B sai järjestelyssä lunastuksen alihintaisuutta vastaavan edun, jota oli arvioitava perintö- ja lahjaverolain perusteella. KHO katsoi kuitenkin, että B ei saanut osakkeiden lunastamisen johdosta veronalaista lahjaa, koska yhtiön maksaman lunastushinnan määrä oli yli ¾ käyvästä hinnasta.

Osakkeiden erilajisuuden hyödyntäminen

Osakeyhtiössä voi olla erilajisia osakkeita, joilla on esimerkiksi erilainen oikeus osinkoon. Yhtiökokouksessa voidaan myös päättää, että osinkoa jaetaan vain jollekin osakesarjalle. Erilajiset osakkeet mahdollistavat esimerkiksi sen, että vaikka kaikilla osakkailla on yhtä paljon osakkeita, toiset osakkaat saavat osinkoa enemmän taikka päinvastoin, vaikka osalla osakkaista on osakkeita vähemmän, kaikki osakkaat saattavat saada osinkoa yhtä paljon.

Kun avainhenkilölle myydään yhtiön osakkeita, osakkeiden erilajisuus (osinko-oikeus tai äänivaltaero) on useasti esillä. Yksi keskeinen kysymys on ensinnäkin se, mikä on myytävien osakkeiden käypä arvo ja vaikuttaako muita osakkeita suurempi osinko-oikeus osakkeen verotuksessa hyväksyttävän käyvän arvon laskentaan ja millä tavoin. Tällä on merkitystä, kun kysymys on työsuhteeseen perustuvasta osakeannista ja TVL 66 §:n soveltamisesta. Muissa kuin työsuhteeseen perustuvissa tilanteissa tulee selvittää lahjaverotuksen välttämiseksi alin hyväksyttävä kauppahinta (PerVL 18.3 § ja 55.5 §).

Osakkeen ostajan näkökulmasta yksi kysymys on se, missä ajassa hän pystyy maksamaan osakkeista maksamansa kauppahinnan takaisin. Osinkotulojen määrällä ja niiden verokohtelulla on luonnollisesti keskeinen merkitys. Ongelma pyritäänkin ratkaisemaan muun muassa siten, että myytyjen osakkeiden osinko-oikeus saattaa olla esimerkiksi 2,5-kertainen suhteessa muihin osakkeisiin. Useasti osakkeiden erilajisuus näissä tilanteissa ei ole tarkoitettu pysyväksi järjestelyksi, vaan se on sidottu esimerkiksi siihen saakka, kunnes osakkeiden hankintaan liittyvä luotto on tullut maksetuksi. Lisäksi muiden osakkeenomistajien ei tarvitse nostaa verotuksellisesti tai liiketaloudellisesti epätarkoituksenmukaisen suuria osinkoja.

YritysjuridiikkaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki