Voitonjaon jälkikäteiset muutokset – osakkeenomistajan asema
Voiton jakamisesta (osinko) päättää yhtiökokous. Jos yhtiökokous on valtuuttanut hallituksen päättämään voitonjaosta ja määrännyt tähän limiitin, saa hallitus sen rajoissa enintään seuraavaan varsinaiseen yhtiökokoukseen asti päättää osingon jakamisesta (OYL 13:5.2). Voitonjako ei saa ylittää viimeksi vahvistetun taseen mukaisen voitonjakokelpoisen vapaan oman pääoman määrää (tilikauden voitto ja edellisten tilikausien voitto; OYL 8:1). Jos yhtiön maksukyky ei vaarannu eikä yhtiöjärjestys rajoita, yhtiö myös saa jakaa tämän määrän (OYL 13:5). Yhtiökokous ei saa päättää jakaa hallituksen ehdottamaa tai hyväksymää määrää enempää, ellei yhtiöjärjestys tähän velvoita tai vähemmistöosakkeenomistajat vaadi vähemmistöosinkoa (OYL 13:7). Jos yhtiön kaikki osakkeenomistajat tähän suostuvat, eikä yhtiöjärjestyksestä muuta johdu, voittoa saadaan samanlajisillekin osakkeille jakaa muussa kuin omistuksen mukaisessa suhteessa (OYL 13:6.4).
Osakkeenomistajalle syntyy oikeus jaettavaksi päätettyyn osinkoon ja osinkosaaminen jakopäivänä. Yhtiöllä on osingonjakovelka. Osinko on nostettavissa heti, jos jakopäätöksessä ei muuta määrätä. Päätöksessä voidaan määrätä osingolle myöhempi maksupäivä. Maksupäivä on yhtiön valittavissa, esimerkiksi sen mukaan, miten yhtiön taloudellinen tilanne sallii maksamisen vaarantamatta maksukykyä.
Laiton voitonjako
Voitonjakopäätös voi olla tehty muodollisesti väärin. Virhe voi koskea kokouskutsua tai päätökseen ehkä ovat ottaneet osaa osakkeenomistajat, joilla ei ole ollut tähän oikeutta. Päätöstä voidaan silloin moittia (OYL 21:1) yhtiötä vastaan ajettavalla kanteella. Kanteen menestyessä tuomioistuin voi julistaa päätöksen pätemättömäksi. Jos muotovirhe on olennainen, eikä yhtiökokoukseen esimerkiksi ollut toimitettu kutsua lainkaan tai osinkoa olisi ilman kaikkien osakkeenomistajien suostumusta jaettu samanlajisille osakkeille eri määrä ja näin olisi rikottu yhdenvertaisuusperiaatetta, päätös saattaa olla mitätön eli tehoton ilman moittimistakin (OYL 21:2). Ellei päätös ole mitätön, se tulee päteväksi moiteajan kuluttua umpeen (kolme kuukautta päätöksen tekemisestä).
Jos osinkoa on päätetty jakaa enemmän kuin taseessa on jakovaraa taikka yhtiö oli maksukyvytön tai jako aiheutti maksukyvyttömyyden, eikä tätä huomattu vaikka olisi pitänyt tietää, varoja myös on jaettu osakeyhtiölain vastaisesti. Tällaista päätöstä ei saisi tehdä edes kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella. Jakopäätös on tehoton määräajasta riippumatta.
Jaon vaikutuksia yhtiön maksukykyyn tulee aina arvioida jakopäätöstä tehtäessä (OYL 13:2). Hallitus ei saisi esittää eikä yhtiökokous päättää voitonjaosta, jos maksukyvyn vaarantumisesta on epäilys. Usein voitonjaosta kuitenkin päätetään ehdollisena niin, että maksukyky arvioidaan vasta osingon maksamisen yhteydessä. Menettely on osakeyhtiölain hengen vastaista. Jos näin on kuitenkin tehty, maksukykyä on arvioitava täytäntöönpanon yhteydessä. Vaikka laki ei sitä nimenomaisesti edellytäkään, hallituksen ja toimitusjohtajan on hyvä arvioida maksukykyä jakopäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä muutoinkin ja ainakin, jos jakopäätöksestä on kulunut jo aikaa tai yhtiön taloudessa on tapahtunut olennaisia muutoksia huonompaan suuntaan. Jos osinkojen maksaminen vaarantaisi maksukyvyn, ei jakopäätöstä saa laittaa täytäntöön niin kauan kuin tästä on epäilyksiä (OYL 6:2.2 ja 22:1.2). Toisaalta osingonjakovelka on yhtiön velkaa siinä missä muutkin velat.
Palautusvastuu
Jos voittoa on jaettu osakeyhtiölain vastaisesti, hallituksen tulee periä varat takaisin (OYL 1:8) ja osakkeenomistajalla on velvollisuus palauttaa saamansa varat korkoineen (OYL 13:4). Osakkeenomistaja on kuitenkin oikeutettu pitämään osingon, jos hän on toiminut vilpittömässä mielessä. Tämä tarkoittaa, että osakkeenomistaja ei tiennyt eikä hänen pitänytkään tietää (perusteltu vilpitön mieli) siitä, että voitonjako tapahtui lain tai yhtiöjärjestyksen vastaisesti. Osakkeenomistajan tietoisuus voitonjaon olosuhteista ratkeaa tapauskohtaisesti. Vilpittömän mielen suoja voi aiheuttaa sen, että osa osakkeenomistajista on velvollisia palauttamaan osingot, kun taas osa saa ne pitää.
Voitonjaon peruuttaminen ja varojen palauttaminen
Kun yhtiössä jakopäätöksen tekemisen jälkeen huomataan, ettei voitonjakoon ollut osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestyksen mukaisia edellytyksiä esimerkiksi siitä syystä, että jako ylitti taseen mukaisen jakovaran tai vaaransi yhtiön maksukyvyn, yhtiössä ensisijaisesti tulee ryhtyä toimiin voitonjakopäätöksen peruuttamiseksi. Voitonjakopäätöksen peruuttaminen uudella päätöksellä ei tosin ole muodollisesti ehtona sille, että saadut osingot tulee OYL 13:4:n nojalla palauttaa. Toisaalta voitonjakopäätöstä ei tule peruuttaa, jos jako ei ole laitonta varojenjakoa, tai ainakaan tällainen peruuttaminen ei välttämättä sido asiaa vastustavaa osakkeenomistajaa. Osingonjakovelkaa ei voi lakkauttaa yksipuolisin toimin. Jos osinko on ehditty maksaa, osakkeenomistajalla on velvollisuus palauttaa varat vain, jos siihen on OYL 13:4:n mukainen peruste. Varat saa palauttaa vapaaehtoisesti pääomansijoituksena yhtiöön.
Osakkeenomistajan kannalta asia on ongelmallinen, jos osingosta on jo verotettu. Osakeyhtiölain mukaiseen palautusvastuuseen ei sillä ole merkitystä, onko osingosta jo verotettu vai ei. Osakkeenomistajan talouteen asialla on merkitystä. Optimaalista sen vuoksi olisi, että voitonjaon peruuttaminen hoituisi niin hyvin, että verotusta ei vielä ole toimitettu eikä sitä peruuttamisen vuoksi toimitetakaan. TVL:n nojalla osingosta verotetaan sinä verovuotena, jolloin se on ollut nostettavissa (TVL 110), ja EVL:n mukaan verovuoden määrää jakopäätöksen tekeminen. Jos voitonjako peruutetaan yhtiökokouksen uudella päätöksellä, asia voi vaikuttaa osakkeenomistajan verotuksessa tai sitten ei. Tämä riippuu peruuttamisen syystä ja siitä, milloin peruuttamispäätös tehdään ja vaatimus tehdään verotukseen.
Jo maksetun osingon vapaaehtoinen palauttaminen esimerkiksi yhtiön pääomarakenteen vahvistamiseksi ei ole peruste muuttaa osingon verotusta. Ennen osingon maksua peruuttaminen voi vaikuttaa, jos saaminen on menettänyt arvonsa (ks. HelsHAO 2010 T 10/1058/3). Sen jälkeen, kun osinko on ollut nostettavissa, voitonjaon peruuttaminen voidaan verohallinnon ohjeistuksen mukaan (13.11.2014 A 207/200/2013, Osinkotulojen verotus, 2.24) hyväksyä verotuksessa vain, jos peruuttamiseen on ollut syynä osakeyhtiölain vastaisuus tai mahdollinen muu lainvastaisuus. Tämä on perusteltu linja. Jos perusteena vedotaan vain siihen, että yhtiön tulos ja maksuvalmius ovat heikentyneet voitonjakopäätöksen jälkeen ilman, että jako olisi laiton, ei peruuttaminen vaikuta osingosta verottamiseen (KHO 1995 B 510 ja B 511). Osinkoverotukseen vaikuttava peruuttaminen tulisi tehdä viimeistään ennen sen tilikauden päättymistä, jona osingon jakamisesta on päätetty (ks. Immonen, Raimo – Ossa, Jaakko – Villa, Seppo, Osakeyhtiön pääoman hallinta, Talentum 2014, s. 268 s.). Verovuoden verotukseen vaikuttavat korjausvaatimukset tulee tehdä perussäännön mukaan ennen kuin kyseessä olevan verovuoden verotus on päättynyt.
