Vähemmistöosakkeiden lunastusoikeus ja -velvollisuus osakeyhtiössä

Vähemmistöosakkeiden lunastusoikeudesta ja -velvollisuudesta säädetään osakeyhtiölain 18 luvussa. Sääntelyn tarkoituksena on antaa huomattavalle enemmistöosakkeenomistajalle mahdollisuus ottaa osakeyhtiön omistus kokonaan haltuunsa. Tällöin yhtiön hallinnointi ja varojen käyttö yleensä helpottuu, kun vähemmistöosakkeenomistajien etua ja oikeuksia ei tarvitse ottaa huomioon. Vähemmistöosakkeenomistajalle lunastaminen puolestaan tarjoaa mahdollisuuden saada osuutensa yhtiön arvosta rahana, koska yhtiö on enemmistöosakkaan määräävän aseman vuoksi muuttanut luonnettaan.

Vähemmistöosakkeiden lunastamisen ydinperiaate on yksinkertainen. Osakkeenomistajalla, jolla on enemmän kuin yhdeksän kymmenesosaa yhtiön kaikista osakkeista ja äänistä, on oikeus lunastaa muiden osakkeenomistajien osakkeet käypään hintaan. Enemmistöosakkeenomistajan lunastusoikeuden kääntöpuolena on vähemmistöosakkeenomistajan oikeus vaatia osakkeidensa lunastamista. Koska osapuolet voivat yleensä sopia osakkeiden luovutuksesta, lunastusmenettelyä tarvitaan lähtökohtaisesti vain, jos vähemmistöosakkeenomistaja ei halua vapaaehtoisesti luopua osakkeistaan tai enemmistöosakkeenomistaja ei ole halukas vapaaehtoisesti hankkimaan vähemmistön osakkeita osapuolten neuvottelemaan hintaan.

Vähemmistöosakkeiden lunastaminen tapahtuu tavallisen tuomioistuinmenettelyn sijaan välimiesmenettelyssä. Osakkeenomistajien väliset erimielisyydet liittyvät useimmiten vähemmistöosakkeista maksettavaan lunastushintaan. Viime vuosina välimiesmenettelyä on haettu vuosittain noin kymmenessä vähemmistöosakkeiden lunastusasiassa.

Asunto-osakeyhtiölaissa ei ole osakeyhtiölakia vastaavaa lunastussääntelyä. Keskinäisessä kiinteistöosakeyhtiössä, johon sovelletaan osakeyhtiölakia, voi kuitenkin syntyä vähemmistöosakkeiden lunastustilanne.

Lunastusoikeuden ja -velvollisuuden syntyminen

Perustilanteessa, jossa jokainen yhtiön osake tuottaa yhden äänen, lunastusoikeuden syntyminen enemmistöosakkeenomistajalle on yleensä selvää. Kun enemmistöosakkeenomistaja saa edellä mainitulla tavalla haltuunsa yli 90 prosenttia osakkeista, hänelle syntyy lunastusoikeus.

Jos sen sijaan yhtiössä on eri äänimääriä tuottavia erilajisia osakkeita, lunastusoikeus edellyttää yli 90 prosentin osuutta paitsi yhtiön osakkeista myös yhtiön osakkeiden tuottamasta kokonaisäänimäärästä. Lunastajan ääniä laskettaessa ei oteta huomioon lakiin tai yhtiöjärjestykseen perustuvaa äänestysrajoitusta, eikä yhtiölle itselleen tai sen tytäryhteisölle kuuluvia osakkeita.

Lunastusoikeus voi syntyä lunastajan suoran omistuksen ohella myös välillisen omistuksen perusteella. Lunastajan omistukseen lasketaan sellaisten yhteisöjen ja säätiöiden omistus, jotka ovat lunastajan määräysvallassa. Määräysvallan käsite määräytyy kirjanpitolain 1 luvun 5 §:n mukaisesti. Arviointi on siis vastaavaa kuin esimerkiksi konsernisuhteen muodostumisen tarkastelu.

Kirjanpitolain mukaan lunastajalla on määräysvalta, jos hänellä on yli puolet kohdeyhteisön äänimäärästä tai jos lunastaja voi nimittää tai erottaa yli puolet yhteisön hallituksen tai vastaavan toimielimen jäsenistä.

Selvin peruste äänten enemmistölle on omistus. Käytännössä myös oikeus nimittää tai erottaa enemmistö hallituksen jäsenistä seuraa useimmiten äänten enemmistön hallinnasta. Jos siis esimerkiksi tytäryhtiöllä on enemmistö yhtiön osakkeista ja äänistä, emoyhtiö täyttää lunastajan kriteerit, vaikka se ei itse suoraan omistaisi osakkeita yhtiössä.

Äänivalta sekä nimitys- ja erottamisoikeus voivat kuitenkin johtua myös esimerkiksi sopimuksesta. Osakassopimuksissa on yleensä määräyksiä hallituksen jäsenten nimittämisestä ja erottamisesta, jolloin tulee tarkastaa, koskeeko oikeus yli puolta jäsenistä. Esimerkiksi oikeus nimittää kaksijäsenisen hallituksen puheenjohtaja synnyttää määräysvallan, koska osakeyhtiölain mukaan hallituksen puheenjohtajan ääni ratkaisee, kun hallituksen päätöksenteossa äänet menevät tasan.

Kirjanpitolain ”perälautasäännöksen” mukaan määräysvalta voi perustua myös muuhun tosiasiallisen määräysvallan käyttämiseen, mikä estää lunastusoikeuden ja -velvollisuuden syntymisen kiertämisen keinotekoisin järjestelyin. Kirjanpitolautakunta on konsernitilinpäätösyleisohjeessaan katsonut, että kirjanpitovelvollisen voidaan katsoa käyttävän tosiasiallista määräysvaltaa, vaikka sillä olisikin vähemmän kuin 50 prosenttia äänistä kohdeyrityksessä, jos muu omistus on erittäin hajaantunut eikä yhdenkään muun tahon omistus ole merkittävä. On epäselvää, miten kirjanpitolautakunnan näkemys vaikuttaa osakeyhtiölain tulkintaan. Lunastusoikeuden ja -velvollisuuden syntymiseen kuvatussa tilanteessa voidaan suhtautua pidättyvästi.

Määräysvallan perusteella huomioitavan osakeomistuksen lisäksi katsotaan, että lunastajalle kuuluvat toisen henkilön tai yhteisön kanssa omistetut osakkeet ja niiden tuottamat äänet. Kyse on käytännössä harvinaisesta osakkeiden yhteisomistustilanteesta. Yhdessä omistetut osakkeet otetaan siis osakeyhtiölain mukaan huomioon samalla tavalla kuin lunastajan yksin kokonaisuudessaan omistamat osakkeet.

Lunastusoikeuden ja -velvollisuuden perustuminen välilliseen omistukseen voi johtaa siihen, että lunastajan kriteerit täyttäviä tahoja on useita. Jos esimerkiksi 90 prosenttia yhtiön osakkeista ja äänistä on toisella osakeyhtiöllä, joka puolestaan on kolmannen henkilön määräysvallassa, voitaisiin kummankin näistä tahoista katsoa täyttävän lunastajan kriteerit. Osakeyhtiölaissa on siksi säädetty, että lunastajana pidetään sitä, jonka osakkeiden ja äänten enemmistö yhtiössä on välittömin.

Lunastajana pidettävästä tahosta ei yleensä ole juurikaan epäselvyyttä. Välillisen omistuksen tilanteissa lähtökohtana voidaan usein pitää, että osakkeiden ja äänten enemmistö on välittömimmin sillä taholla, joka on omistusketjussa lähimpänä kohdeyhtiötä. Jos lunastusoikeus on syntynyt yhteisesti omistettujen osakkeiden perusteella, on mahdollista ajatella, että yhteisomistajilla on myös lunastusoikeus ja -velvollisuus yhteisesti.

Lunastuksen edellytykset ovat pakottavaa sääntelyä

Lunastusoikeutta ja -velvollisuutta koskevat osakeyhtiölain säännökset ovat keskeisiltä osin pakottavia normeja. Säännöksistä ei voida sitovasti poiketa vähemmistöosakkeenomistajien vahingoksi.

Käytännössä lunastusoikeutta ja -velvollisuutta koskevien normien pakottavuus tarkoittaa, etteivät osakkeenomistajat voi esimerkiksi yhtiöjärjestyksessä määrätä lunastusoikeuden tuottamaa osake- ja äänimäärää yli 90 prosenttia alemmaksi. Vastaavasti lunastusvelvollisuuden aikaansaavaa osake- ja äänimäärää ei voida korottaa osakeyhtiölaissa säädetystä.

Osakkeenomistajien välisten lunastusoikeutta- ja velvollisuutta koskevien sopimusten sitovuutta ja merkitystä on arvioitava tapauskohtaisesti.

Lunastusmenettely käytännössä

Kun lunastusoikeus- ja velvollisuus syntyy, lunastajan on viipymättä ilmoitettava siitä yhtiölle. Yhtiön on puolestaan ilmoitettava tieto kaupparekisteriin.

Varsinaista lunastusmenettelyn aloittamista voi hakea lunastukseen oikeutettu lunastaja tai lunastajan lunastusvelvollisuuden perusteella vähemmistöosakkeenomistaja. Hakemus tehdään Keskuskauppakamarin lunastuslautakunnalle, joka toimii Keskuskauppakamarin yhteydessä itsenäisesti ja riippumattomasti. Lunastuslautakunta asettaa yleensä yhden välimiehen, mutta laajemmissa ja vaikeammissa asioissa on usein kolme välimiestä. Välimiesoikeuden tehtävänä on ratkaista lunastusoikeutta ja lunastushintaa koskeva erimielisyys.

Lisäksi lunastuslautakunnan tulee lähtökohtaisesti hakea lunastusvaatimuksen vastaanottamisen jälkeen toimivaltaiselta käräjäoikeudelta niin kutsutun uskotun miehen määräämistä. Uskottu mies valvoo etenkin passiivisten vähemmistöosakkeenomistajien etua välimiesmenettelyssä. Hänellä on oikeus ja velvollisuus esittää välimiesmenettelyssä vähemmistöosakkeenomistajien asiaa tukevia seikkoja ja näyttöä. Suppeaomisteisissa yhtiöissä, joissa kaikki vähemmistöosakkaat osallistuvat menettelyyn, uskottua miestä ei välttämättä tarvita.

Lunastusmenettely kestää yleensä noin 7–12 kuukautta, jos välitystuomiosta ei valiteta.

Usein lunastaja vaatii omistusoikeutta lunastettaviin osakkeisiin jo menettelyn alkuvaiheessa. Omistusoikeus voidaan tällöin myöntää välituomiolla, jos lunastaja asettaa lunastushinnan maksamisen turvaavan vakuuden. Yleensä osakkeiden omistusoikeus siirtyykin lunastajalle jo ennen välitysoikeuden lopullista tuomiota.

Välimiesoikeuden välitystuomioon lunastusoikeudesta ja lunastushinnasta voi hakea muutosta Helsingin käräjäoikeudelta ja edelleen korkeimmalta oikeudelta, jos korkein oikeus myöntää asiassa valitusluvan.

Välimiesoikeuden ja uskotun miehen kuluista sekä muista välimiesmenettelyn kustannuksista vastaa lunastaja, jos välimiehet eivät erityisestä syystä katso kohtuulliseksi määrätä toisin. Omista oikeudenkäyntikuluistaan osakkeenomistajat vastaavat kuitenkin lähtökohtaisesti itse. Muutoksenhakuvaiheessa osapuolilla on kuluriski, kuten tavallisissa oikeudenkäynneissä.

Osakkeiden lunastamista koskevat välitystuomiot on ilmoitettava kaupparekisteriin, jossa ne ovat kaikkien saatavilla.