Uusia tulkintoja yritysten sukupolvenvaihdosten verotukseen

KHO on antanut vuoden 2011 uusia osakeyhtiön sukupolvenvaihdosten perustilaa koskevia ratkaisuja. Nämä ratkaisut muuttavat ainakin osin vakiintuneita käytänteitä.
18.10.2011

Seppo Penttilä

Kuva iStockphoto

Taustaa

Perintö- ja lahjaverolaissa on ollut 1970-luvun lopusta lähtien yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdosta koskevia huojennussäännöksiä. Nykyisin säännökset ovat PerVL 55–57 §:ssä. Niillä pyritään estämään se, että maatalouden ja muun yritystoiminnan jatkuvuus perintö- ja lahjaveron johdosta vaarantuisi, kun varallisuus siirtyy perintönä tai lahjana toimintaa jatkavalle perilliselle tai lahjansaajalle. Säännöksillä on selkeä tavoite, mutta huojennuksen toteuttamistapa on monimutkainen ja erilaisia tulkintoja herättävä.

PerVL 55 §:n 1–4 momenteissa olevat säännökset johtavat soveltuessaan käytännössä yleensä siihen, että perintö- ja lahjavero määrätään arvostamalla yritysvarallisuus 40 prosenttiin arvostamislain mukaisesta arvosta. Huojennus on merkittävä sen vuoksi, että arvostamislain mukaiset arvot voivat olla perintö- ja lahjaverotuksessa muutoin käytettäviä käypiä arvoja alempia ja lisäksi arvostamislain mukaisista arvoista otetaan huomioon vain 40 prosenttia. PerVL 55 §:n 5 momentin soveltuessa vero jätetään kokonaan maksuunpanematta. Tämä säännös soveltuu silloin, kun sukupolvenvaihdosluovutus on toteutettu osittain vastikkeellisena, ja vastike on enemmän kuin 50 prosenttia käyvästä arvosta.

Vuoden 2011 aikana KHO on antanut uusia osakeyhtiön sukupolvenvaihdosten perustilanteita koskevia, oikeustilaa selventäviä, mutta samalla vakiintuneita käytäntöjä ainakin osin muuttavia ratkaisuja. Ratkaisussa KHO 2011:1 sukupolvenvaihdoshuojennussäännöstä ei sovellettu, kun lahjansaaja oli alaikäinen. Hänen ei katsottu jatkaneen yritystoimintaa. Ratkaisussa KHO 2011:51 sukupolvenvaihdoksen toteuttamistarkoituksessa tapahtuneessa omien osakkeiden lunastuksessa osakeyhtiön maksamaa lunastushintaa ei pidetty sellaisena osakkeista maksettuna vastikkeena, jonka johdosta perintö- ja lahjavero olisi voitu jättää PerVL 55.5 §:n mukaan maksuunpanematta. Ratkaisussa KHO 2011:44 isän poikansa omistamalle osakeyhtiölle sukupolvenvaihdostarkoituksessa antama lahja katsottiin osakeyhtiölle eikä pojalle annetuksi lahjaksi. Lahjavero määrättiin II veroluokan mukaan. Kaikissa näissä ratkaisuissa päädyttiin verovelvollisen kannalta epäedulliseen lopputulokseen.

Yritystoiminnan jatkaminen ja alaikäinen

PerVL 55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennussäännösten soveltaminen edellyttää muun muassa sitä, että verovelvollinen jatkaa perintönä tai lahjana saamillaan varoilla yritystoimintaa saadussa yrityksessä. Säännöksessä ilmaistua jatkamisvaatimusta on yleisesti tulkittu siten, että luovutuksensaajan tulee henkilökohtaisesti osallistua yritystoimintaan. Tällä taas on tarkoitettu lähinnä päätösvallan käyttämistä yrityksessä. Tulkinta on osakeyhtiömuotoisen yritystoiminnan näkökulmasta ongelmallinen, koska yritystoimintaa harjoittaa osakeyhtiö eikä osakkeenomistaja. Verohallinnon ohjeessa todetaan, että jatkaminen edellyttää luovutuksensaajan henkilökohtaista osallistumista yhtiön liiketoiminnan johtamiseen yrityksessä. Tämä täyttyy ohjeen mukaan ilman eri selvitystä, jos luovutuksensaaja työskentelee luovutuksen jälkeen yhtiön hallituksen varsinaisena jäsenenä tai toimitusjohtajana. Mainitunlaiset vaatimukset ovat esimerkiksi osakeyhtiön osakkeita 10 prosenttia saaneen näkökulmasta pitkälle meneviä ja joskus jopa mahdottomia täyttää.

Oikeuskäytännössä ei ole menty näin pitkälle. Niinpä ratkaisussa KHO 1991 B 565 sovellettiin huojennussäännöstä, vaikka verovelvollista, joka omisti 25 prosenttia yhtiön osakkeista, ei ollut valittu yhtiön hallitukseen, koska osake-enemmistön omistaneet veli- ja sisarpuolet eivät sitä halunneet. Verovelvollinen oli työskennellyt yhtiössä, mutta ei kuitenkaan johtotehtävissä.

Tulkinta, että PerVL 55 §:ssä tarkoitettu yritystoiminnan jatkaminen edellyttää henkilökohtaista osallistumista yrityksen liiketoiminnan johtamiseen, on erityisen hankala, jos perinnön tai lahjan saajana on alaikäinen. OYL 6:10.1:n mukaan alaikäinen ei voi olla osakeyhtiön hallituksen jäsenenä. Alaikäinen ei voi tosiasiallisesti muullakaan tavalla toimia osakeyhtiön johtotehtävissä. Ei-yhtiömuotoisen toiminnan – esimerkiksi maatilojen – perimystapauksissa on katsottu, että jatkamisvaatimus täyttyy, jos toimintaa on jatkettu alaikäisen lukuun. Linja lienee sama myös henkilöyhtiöiden osalta. Jos toiminnan jatkaminen alaikäisen lukuun katsottaisiin riittäväksi myös osakeyhtiömuodossa harjoitetun yritystoiminnan osalta, sukupolvenvaihdoshuojennussäännöksiä voitaisiin tällöin soveltaa.

Ratkaisussa KHO 2011:1 esillä olleessa tapauksessa alaikäinen osti isältään lahjanluonteisella kaupalla 10 prosenttia yhtiön osakekannasta. Alaikäiselle oli määrätty lakimääräisten edunvalvojien sijainen oikeustoimen tekemistä varten ja maistraatti oli myöntänyt luvan ottaa velka osakehankintaa varten ja ostaa sillä kyseiset osakkeet. Yksityisoikeudellisesti asia oli hoidettu asianmukaisesti. Edunvalvojan sijainen tuli toiminaan yhtiön hallituksessa, kunnes ennakkotiedon hakuhetkellä 15-vuotias lahjansaaja tuli täysi-ikäiseksi. Tämän jälkeen hänet oli tarkoitus valita hallituksen jäseneksi. KHO katsoi, ettei kysymys ollut tilanteesta, jossa lahjansaaja tulisi jatkamaan yritystoimintaa PerVL 55 §:ssä tarkoitetulla tavalla lahjana saaduilla varoilla.

KHO:n päätös perustuu lahjansaajan alaikäisyyteen ja siihen liittyviin osakeyhtiöoikeudellisiin oikeusvaikutuksiin. KHO toteaa ensiksi, että ”alaikäinen ei voi ikänsä vuoksi osallistua yrityksen toimintaan, koska osakeyhtiölain 6 luvun 10 §:n mukaan vajaavaltainen ei voi toimia yhtiön hallituksen jäsenenä”. Sen jälkeen todetaan, että ”yhtiön hallituksen jäsen ei voi myöskään toimia erityisesti jonkun tietyn osakkaan lukuun, vaan hallituksen jäsenen tulee osakeyhtiölain 1 luvun 7 ja 8 §:n mukaisesti edistää yhtiön etua”. KHO torjuu siis ensiksi sen, että alaikäinen voisi itse jatkaa yritystoimintaa ja sen jälkeen torjutaan se, että yritystoimintaa voitaisiin jatkaa hänen lukuunsa edunvalvojaa käyttäen.

Päätöksen perusteluja voidaan kritisoida liian pitkälle meneviksi. Lopputulos perustuu oikeas­taan vain siihen, että alaikäinen ei voi toimia yhtiön hallituksessa. Yrityksen toimintaan voidaan toki osallistua muullakin tavalla kuin olemalla hallituksen jäsen, ja yritystoimintaa voidaan jatkaa olematta hallituksen jäsen. Tämähän ilmenee jo edellä mainitusta ratkaisusta KHO 1991 B 565. Huomattava on myös se, että PerVL:ssa toiminnan jatkamista ei ole sidottu hallituksen jäsenyyteen.

KHO:n päätös koskee lahjaverotusta. Perintö, testamentti ja lahja ovat sukupolvenvaihdosta koskevissa PerVL:n säännöksissä verotuksellisesti samassa asemassa. Näin asiaa on tulkittu myös Verohallinnon ohjeessa. KHO:n päätöksestä ilmenevää linjausta sovelletaan siis myös silloin, kun alaikäinen saa osakeyhtiön osakkeet perintönä. Verohallinnon uusitun ohjeen mukaan PerVL 55 §:n soveltamisen edellytyksenä on, että osakkeita perintönä, lahjana tai testamentilla saanut jatkaja on täysi-ikäinen viimeistään silloin, kun verotuspäätös hänen lahjaverotusasiassaan annetaan. Perintöta­pauksissa perintöverotuspäätöksen lykkääminen voi kuitenkin tarjota alaikäisellekin mahdollisuuden päästä sukupolvenvaihdoshuojennuksen piiriin. Tämä tulee kuitenkin kyseeseen lähinnä vain silloin, kun perinnönsaaja on 16–17-vuotias.

KHO:n päätös koskee vain osakeyhtiömuodossa harjoitettua yritystoimintaa. Jos kysymys on muun kuin osakeyhtiömuodossa harjoitetun yritystoiminnan tai maatalouden jatkamisesta, sukupolvenvaihdossäännöksiä voidaan edelleenkin soveltaa vanhan käytännön mukaisesti myös alaikäisen saantoihin. Toimintaa tulee tällöin jatkaa alaikäisen lukuun.

Omien osakkeiden hankinta sukupolvenvaihdostilanteissa

Omien osakkeiden hankintaa ja omien osakkeiden lunastamista on suhteellisen vakiintuneesti käytetty eräänä keinona sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi osakeyhtiössä. Jos vanhemmat ja lapset ovat osakkaina osakeyhtiössä, sukupolvenvaihdos voidaan toteuttaa siten, että yhtiö hankkii toiminnasta luopuvien vanhempien osakkeet. Omien osakkeiden hankintahinta ei saa olla osakkeiden käypää arvoa suurempi, koska käyvän arvon ylittävä hinta on VML 29 §:ssä tarkoitettua peiteltyä osinkoa. Peitelty osinko on osakkeiden luovuttajan verotuksessa ansiotuloa. Sukupolvenvaihdostilanteissa saattaa hyvinkin tulla harkittavaksi omien osakkeiden hankinta käypää arvoa alempaan hintaan. Tällöin toimintaa jatkavien lasten katsotaan saavan lahjan vanhemmiltaan. Heidän osakeomistuksensa arvo kasvaa sen seurauksena, että yhtiön vanhemmille osakkeista maksama hinta on käypää arvoa alempi. Oikeuskäytännössä (KHO 1991 B 563) on katsottu, että osakeyhtiö ei saa lahjaa, jos lunastushinta on käypää arvoa alempi.

Verohallinnon ohjeessa on lähdetty siitä, että osakkeiden vastikkeellista siirtoa luopuvalta osakkaalta yhtiölle käsitellään lahjaverotuksessa lähtökohtaisesti samalla tavalla kuin osakkeiden tai yritysvarallisuuden luovutusta suoraan jatkajana olevalle osakkaalle. Tämän mukaisesti järjestelyyn voidaan soveltaa myös sukupolvenvaihdoksen verotusta huojentavia säännöksiä. Ohjeessa katsotaan myös, että jos yhtiö suorittaa osakkeista vastiketta yli 50 prosenttia osakkeiden käyvästä arvosta, jätetään lahjavero kokonaan maksuunpanematta PerVL 55.5 §:n säännöksen mukaisesti. Ratkaisussa KHO 2011:51 asetuttiin kuitenkin tästä poikkeavalle kannalle.

KHO:ssa esillä olleessa tapauksessa A omisti 90 prosenttia X Oy:n osakkeista ja hänen poikansa B omisti loput 10 prosenttia. Yhtiössä oli tarkoitus toteuttaa sukupolvenvaihdos siten, että X Oy lunastaa A:lta kaikki tämän omistamat osakkeet. Tämän jälkeen osakkeet oli tarkoitus mitätöidä. A:n omistamien lunastettavien osakkeiden käypä arvo oli 341 123 euroa ja lunastushinta 207 000 euroa. Edellä mainittujen tietojen perusteella voidaan todeta, että B:n omistamien osakkeiden arvo ennen lunastusta oli 37 902 euroa. Lunastuksen jälkeen B omisti yhtiön kaikki osakkeet ja niiden arvo oli 172 025 euroa. A:n varallisuus väheni järjestelyssä 134 123 euroa ja B:n varallisuus kasvoi samalla määrällä. Tämän vuoksi B:n on katsottava saaneen lahjan A:lta.

X Oy:n maksama lunastushinta oli vähemmän kuin kolme neljännestä osakkeiden käyvästä arvosta, mutta se oli enemmän kuin 50 prosenttia käyvästä arvosta. Jos yhtiön maksama lunastushinta katsotaan PerVL 55.5 §:ssä tarkoitetuksi vastikkeeksi, B:lle ei voida määrätä lahjaveroa. Verovirasto ja hallinto-oikeus olivat tällä, myös Verohallinnon ohjeen mukaisella kannalla.

KHO:n kanta oli kuitenkin selvästi muodollisempi ja se perustui yksityisoikeudellisiin näkökohtiin sekä PerVL 55.5 §:n sanamuotouskolliseen mutta osin myös sukupolvenvaihdossäännöksen tarkoituksen huomioon ottavaan tulkintaan. KHO totesi, että yksityisoikeudellisesti lunastuksen osapuolet ovat osakkeistaan luopuva A ja osakkeet lunastava yhtiö. Osakas, jonka omistukseen yhtiö lunastuksen jälkeen kokonaisuudessaan tulee, saa järjestelyssä lunastuksen alihintaisuutta vastaavan veronalaisen lahjan. PerVL 55.5 § koskee tilannetta, jossa vastikkeen luopujalle suorittaa luovutuksensaaja, joka jatkaa yritystoimintaa. Lainkohdan soveltaminen tilanteeseen, jossa yhtiö lunastaa omia osakkeitaan eikä jatkajaosakas itse suorita vastiketta, edellyttäisi PerVL 55.5 §:n laventavaa tulkintaa, joka ei säännöksen poikkeusluonne ja tarkoituskin huomioon ottaen ollut KHO:n mukaan perusteltua.

Kuten KHO:n päätöksestäkin ilmenee, käypää arvoa alemman lunastushinnan seurauksena yhtiön muiden osakkaiden osakkeiden arvo nousee ja he saavat lahjan. KHO:n päätös ei estä sitä, että lahjansaajan verotuksessa osa lahjaverosta jätetään tällöin maksuunpanematta PerVL 55.1 §:n sukupolvenvaihdoshuojennussäännöksen mukaisesti. Tämä asia ei ollut KHO:ssa lainkaan esillä.

Sukupolvenvaihdosten verosuunnittelun näkökulmasta ratkaisu heikentää omien osakkeiden hankinnan käyttökelpoisuutta sukupolvenvaihdosten toteuttamisessa. Omien osakkeiden hankintahinnan ylittäessä 50 prosenttia osakkeiden käyvästä arvosta mutta ollessa enintään kolme neljäsosaa käyvästä arvosta ei enää vapauduta kokonaan lahjaverosta. Sitä kuitenkin lieventää sukupolvenvaihdossäännöksen soveltuminen. Perintö- ja lahjaveroseuraamusten lisäksi on huomattava se, että omien osakkeiden hankinnassa tai lunastuksessa tapahtuva osakkeiden luovutus ei ole luovuttajan tuloverotuksessa sellainen luovutus, josta saatava luovutusvoitto olisi TVL 48.1 §:n 3 kohdan mukaan verovapaa.

KHO:n päätös synnyttää uusia tulkintaongelmia muun muassa niissä tilanteissa, joissa sukupolvenvaihdos aiotaan toteuttaa osakeantia hyväksi käyttäen siten, että toiminnan jatkajat saavat merkitä yhtiön osakkeita käypää arvoa alempaan hintaan. Tällöin kysymyksessä on tavallaan käänteinen tilanne KHO:n ratkaisemaan tapaukseen verrattuna. Voidaan tietenkin kysyä myös, millaiset olisivat veroseuraamukset, jos KHO:n päätöksen mukaisissa olosuhteissa osakkeet ensiksi luovutetaan 50 prosenttia ylittävällä kauppahinnalla jatkajalle ja tämän jälkeen yhtiö lunastaa jatkajalta osakkeet samalla hinnalla. Järjestelyllä voidaan välttää KHO:n päätöksestä johtuvat veroseuraamukset, mutta uutena riskinä voi olla peitellyn osingon verotus.

Omaisuuden lahjoitus osakeyhtiölle

Yksityisoikeudellisten muotojen korostunut merkitys näkyy myös ratkaisussa KHO 2011:34. Se koskee omaisuuden lahjoittamista osakeyhtiölle. Ratkaistavana oli kysymys, määrätäänkö lahjavero osakeyhtiölle vai sen osakkaille.

KHO:n ratkaisemassa tapauksessa A omisti 27,55 prosenttia X Oy:n ja Y Oy:n osakkeista. A:n tarkoituksena oli aloittaa sukupolvenvaihdos yhtiöissä. Tämän vuoksi hän oli suunnitellut lahjoittavansa kummankin yhtiön osakekannasta 10 prosenttia poikansa B:n omistamalle osakeyhtiölle.

Kun osakeyhtiö saa vastikkeetta omaisuutta, joudutaan ottamaan kantaa siihen, onko kysymyksessä pääomansijoitus yhtiöön vai lahja. Lisäksi on ratkaistava se, kohdistetaanko mahdolliset perintö- ja lahjaveroseuraamukset osakeyhtiöön vai sen osakkaisiin. Normaalisti osakkaan vastikkeeton suoritus osakeyhtiöön on pääomansijoitusta, joka ei siten johda lahjaverotukseen. Jos osakeyhtiö saa vastikkeetta omaisuutta muulta taholta, tilanne on monivivahteisempi.

Jos osakeyhtiö saa lahjan, voidaan perustellusti katsoa, että lahjoittamistarkoitus ei kohdistu yhtiöön vaan sen osakkeenomistajiin. Näin on etenkin silloin, kun osakeyhtiön osakkaina on lahjanantajan lähisukulaisia. Tällöin osakkaille tulisi määrätä lahjavero, koska heidän osakkeidensa arvo nousee. Vastaava tilanne voi tulla esille alihintaisissa kaupoissa tai silloin, kun osakeyhtiö hankkii tai lunastaa omia osakkeitaan hinnalla, joka on pienempi kuin kolme neljäsosaa osakkeiden käyvästä arvosta. Viimeksi mainitut tilanteet tuodaan esille myös Verohallinnon 15.2.2011 antamassa ohjeessa ”Yrityksen sukupolvenvaihdos verotuksessa”. Ohjeessa käsitellään muun muassa tapausta, jossa sukupolvenvaihdos toteutetaan perustamalla apuyhtiö, joka hankkii luopujalta varsinaisen sukupolvenvaihdoksen kohteena olevan yhtiön osakkeet käypää arvoa alemmalla. Ohjeen mukaan lahja katsotaan tulleen osakkeiden luovuttajan lähipiiriin kuuluville osakkeenomistajille heidän keskinäisen osakeomistuksensa mukaisessa suhteessa. Lahjavero määrätään siis osakkaille eikä yhtiölle. Ohjeessa todetaan myös, että jos yhtiö suorittaa osakkeista vastiketta yli 50 prosenttia osakkeiden käyvästä arvosta, jätetään lahjavero kokonaan maksuun panematta (PerVL 55.5 §). Edellä käsitellyn ratkaisun KHO 2011:51 perusteella PerVL 55.5 §:n soveltumiseen on kuitenkin syytä suhtautua epäillen.

KHO:n ratkaisemassa tapauksessa ei kuitenkaan ollut kysymyksessä alihintainen kauppa, vaan isän oli tarkoitus nimenomaan lahjoittaa osakkeita pojan omistamalle osakeyhtiölle. KHO:n päätöksen mukaan lahjavero määrätään osakeyhtiölle, jolloin se määrätään II veroluokan mukaan.

KHO totesi, että PerVL 55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennussäännös ei sinänsä edellytä, että siinä tarkoitettu yritysvarallisuus siirtyy lahjoittajan sukulaiselle. Lainkohdassa ei myöskään ole säädetty, että lahjoituksen tulisi tapahtua luonnolliselle henkilölle. Siitä, että lahjoitus tapahtuu osakeyhtiölle, ei KHO:n mukaan seuraa se, että lahjansaajaksi olisi katsottava saajayhtiön osakkeet omistava luonnollinen henkilö. Edelleen KHO totesi, että isä A tulee nimenomaan lahjoittamaan varat pojan B:n omistamalle osakeyhtiölle. Siviilioikeudellisesti lahjoitusta ei siis tehdä B:lle.

Kuten edellä on todettu, Verohallinnon ohjeessa lähdetään siitä, että apuyhtiön hankkiessa luopujalta varsinaisen sukupolvenvaihdoksen kohteena olevan yhtiön osakkeet käypää arvoa alemmalla hinnalla lahjan katsotaan tulleen osakkeiden luovuttajan lähipiiriin kuuluville osakkeenomistajille heidän keskinäisen osakeomistuksensa mukaisessa suhteessa. KHO:n ratkaisu ei kuitenkaan koske Verohallinnon ohjeessa tarkoitettua lahjanluonteista kauppaa vaan nimenomaista lahjoitusta osakeyhtiölle. Taloudellisessa mielessä ero näiden välillä ei ole välttämättä suuri, mutta yksityisoikeudellisen muodon valinta voi vaikuttaa olennaisesti siihen, tuleeko verovelvolliseksi osakas vai yhtiö. Tämä on tietenkin veroluokan kannalta olennainen rajanveto. Vanhassa oikeuskäytännössä (KHO 1987 B 631) on katsottu, että sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevia säännöksiä voidaan soveltaa myös silloin, kun lahjansaajana on osakeyhtiö.

Mahdollista on myös se, että vanhemmat tekevät lasten omistamaan osakeyhtiöön pääomansijoituksen ilman, että siihen liittyy takaisinmaksuvelvollisuutta, ja ilman, että se tuottaisi osakasoikeuksia. Tällöin ei ole kysymys osakeyh­tiölle annetusta lahjasta, minkä vuoksi mahdollisia lahjaveroseuraamuksiakaan ei tulisi kohdistaa osakeyhtiöön.

”Käypää arvoa alemman lunastushinnan seurauksena yhtiön muiden osakkaiden osakkeiden arvo nousee ja he saavat lahjan.

YritysjuridiikkaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki