Tilaajavastuulain muutos: mitä uutta on tulossa?

Tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain (1233/2006, tilaajavastuulaki) tavoitteena on vähentää yrityksille harmaasta taloudesta ja epäterveestä kilpailusta aiheutuvia haittavaikutuksia. Lailla pyritään luomaan yrityksille ja julkisoikeudellisille yhteisöille edellytyksiä varmistaa, että niiden kanssa vuokratyöstä tai alihankinnoista sopimuksia tekevät yritykset täyttävät sopimuspuolina ja työnantajina lakisääteiset velvoitteensa.

Tilaajavastuusääntelyä esitetään uudistettavaksi tässä vaiheessa nykyisen tilaajan selvitysvelvollisuuden ja sitä koskevan seuraamusjärjestelmän eli laiminlyöntimaksun pohjalta. Tämä perustuu hallituksen rakennepoliittisen ohjelman täytäntöönpanosta annettuun päätökseen 29.11.2013. Hallituksen esitys (HE 161/2014) annettiin eduskunnan käsiteltäväksi 18.9.2014. Tätä kirjoitettaessa esityksen käsittely on edelleen kesken eduskunnassa ja tässä kuvataan muutokset sellaisina kuin ne ovat eduskunnalle annetussa hallituksen esityksessä.

Tilaajavastuulaki sisältää kaksi keskeistä välinettä: tilaajan velvollisuus selvittää tietyt tiedot ennen sopimuksen tekemistä (selvitysvelvollisuus) ja erilaisissa laiminlyönti tilanteissa määrättävä laiminlyöntimaksu, joka voidaan määrätä myös korotettuna.

Soveltamisalaa muutetaan

Lain soveltamisen ja sen tavoitteiden kannalta on pidetty perusteltuna, että pienehköt alihankintasopimukset ja vuokra­työtä koskevat sopimukset eivät kuulu lain soveltamis­alaan. Lakia ei sovelleta, jos vuokratyö kestää yhteensä enintään 10 työpäivää tai alihankintasopimuksen vastikkeen arvo ilman arvonlisäveroa on alle 7 500 euroa.

Lain soveltamisen euromääräistä alarajaa ehdotetaan korotettavaksi noin seitsemän vuoden indeksitarkistusta vastaavalla määrällä siten, että jatkossa lakia ei sovellettaisi, jos alihankintasopimuksen vastikkeen arvo ilman arvonlisäveroa on alle 9 000 euroa. Muutos katsottiin tarpeelliseksi sekä rahanarvon muutoksen että korkeampien seuraamusten vuoksi.

Selvitysvelvollisuutta muutetaan

Tilaajavastuulaki edellyttää, että tilaaja selvittää ennen sopimuksen tekemistä tiedot sopimuskumppanin rekisteröitymisestä ennakkoperintärekisteriin, työnantajarekisteriin, arvonlisäverovelvollisten rekisteriin ja kaupparekisteriin. Kaupparekisteriotteen sijaan voidaan selvittää kaupparekisteristä otetta vastaavat tiedot. Lisäksi tilaajan on selvitettävä tiedot verojen maksamisesta tai verovelkatodistus tai sitä koskeva maksusuunnitelma, tiedot eläkevakuutuksen ottamisesta ja eläkevakuutusmaksujen maksamisesta sekä tieto sovellettavasta työehtosopimuksesta tai keskeisistä työehdoista. Rakentamistoiminnassa selvitysvelvollisuus koskee myös tapaturmavakuutuksen ottamista.

Laki edellyttää, että tilaaja pyytää selvitysvelvollisuuden mukaiset rekisteri- ja muut tiedot sopimuskumppaniltaan, jonka on ne tilaajalle toimitettava. Tilaajalla on oikeus hyväksyä myös muualta saatu selvitys, jos sen antaa luotettavana pidettävä tietojen ylläpitäjä. Ulkomaisen yrityksen on toimitettava suomalaisia tietoja vastaavat tiedot tilaajalle sijoittautumismaastaan.

Selvitysvelvollisuutta muutettiin jo verovelkarekisteriä koskevalla hallituksen esityksellä (HE 204/2013 vp), jota koskevat muutokset tulivat voimaan 1.12.2014. Tällöin mahdollistettiin verovelkarekisterin käyttö tilaajavastuulain selvitysvelvollisuuden täyttämiseksi.

Tilaajavastuulain muuttamista koskevalla hallituksen esityksellä ehdotetaan verotietojen selvittämiseen vain pieniä muutoksia. Tavoite on jatkossa, että tilaaja ensisijaisesti selvittää sopimuskumppanin verovelkatiedot julkisesta verovelkarekisteristä. Vaihtoehtoisesti tilaaja voi halutessaan pyytää verovelkatodistuksen sopimuskumppanilta. Jos sopimuskumppani on merkitty verovelkarekisteriin, tilaajan on selvitettävä verovelkatodistuksesta verovelan määrä. Jatkossa ei edellytetä aikaisemman valvontakäytännön mukaisesti, että veroveloista on oltava myös maksusuunnitelma. Esityksellä ei ole tarkoitus rajoittaa sitä, että selvitettävät tiedot voisi hankkia yksityiseltä
palveluntarjoajalta tai suoraan sopimuskumppanilta.

Esityksessä ehdotetaan myös tilaajan selvitysvelvollisuuden laajentamista. Tilaajavastuulakiin kirjattaisiin säännös, jossa velvoitettaisiin tilaaja selvittämään sopimuskumppanilta, kuinka työntekijöiden työterveyshuolto on järjestetty.

Ulkomaisten yritysten osalta lakiin lisättäisiin vallitsevan valvontakäytännön mukainen säännös, jonka mukaan ulkomaisen sopimusosapuolen olisi lisäksi toimitettava veroja ja eläkevakuutusmaksuja koskevat selvitykset, jos ulkomaisella yrityksellä on yritys- ja yhteisötietolaissa (244/2001) tarkoitettu suomalainen yritys- ja yhteisötunnus. Tällöin ulkomaisen yrityksen olisi toimitettava sekä sijoittautumismaansa tiedot että tiedot ja todistukset Suomen rekistereistä.

Lähetettyjä työntekijöitä koskeva erityissääntely

Tilaajavastuulain selvitysvelvollisuutta ehdotetaan muutettavan myös eläkevakuuttamista koskevien selvitysten osalta. Lakiin kirjattaisiin lähetettyjen työntekijöiden osalta säännös siitä, että tilaajan on selvitettävä työntekijöiden sosiaaliturvan määräytyminen viimeistään ennen sopimuksen mukaisen työn aloittamista. Lisäksi tilaajan on sopimusta tehdessään edellytettävä, että sopimuskumppani toimittaa myös työn alettua lähetetyistä työntekijöistä sopimuksen mukaisen tiedon heidän sosiaaliturvan määräytymisestä.

Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi lähetetyistä työntekijöistä annettuun lakiin ulkomaiselle työnantajalle velvollisuus antaa tilaajalle todistus lähetettyjen työntekijöidensä sosiaaliturvan määräytymisestä. Todistus olisi annettava viimeistään ennen työntekijän työnteon aloittamista. Säännös täydentää edellä kuvattua tilaajavastuulain mukaista selvitysvelvollisuutta.

Lisäksi tilaajan tulisi antaa ulkomaiselle sopimusosapuolelleen kirjallisesti tieto lakia valvovasta ja neuvovasta viranomaisesta. Vastaavasti ulkomaisen työnantajan tulisi antaa vastaava tieto lähetettävälle työntekijälle viimeistään työnteon alkaessa.

Sanktioita korotetaan ja yhdenmukaistetaan

Tilaajavastuulain rikkomisesta voi seurata tilaajalle laiminlyöntimaksu, joka voidaan määrätä kolmessa erityyppisessä tilanteessa. Ensinnäkin laiminlyöntimaksu voidaan määrätä selvitysvelvollisuuden laiminlyönnistä. Toiseksi laimin­lyöntimaksu voidaan määrätä tilanteessa, jossa tilaaja on tehnyt sopimuksen liiketoimintakieltoon määrätyn elin­keinonharjoittajan tai yrityksen kanssa, jonka yhtiömies taikka hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja taikka muussa siihen rinnastettavassa asemassa oleva henkilö on määrätty liiketoimintakieltoon. Kolmanneksi laiminlyöntimaksu voidaan määrätä tilanteessa, jossa tilaaja on tehnyt sopimuksen, vaikka hänen on täytynyt tietää, että sopimuskumppanilla ei ole tarkoitusta täyttää lakisääteisiä velvoitteitaan.

Esityksessä ehdotetaan seuraamusjärjestelmän kiristämistä ja yhdenmukaistamista. Laiminlyöntimaksun vähimmäismäärää ehdotetaan korotettavaksi 2 000 euroon
(noin 1 700 eurosta) ja enimmäismäärää 20 000 euroon (noin 17 000 eurosta). Laiminlyöntimaksu koskisi tilaajan selvitysvelvollisuuden laiminlyöntiä ja tilannetta, jossa tilaaja on sopimusta tehdessään laiminlyönyt edellytyksen, että sopimus­kumppani toimittaa tiedon lähetetyn työntekijän sosiaali­turvan määräytymisestä. Vakavammat laiminlyönnit siirrettäisiin korotetun laiminlyöntimaksun piiriin, minkä vuoksi esitettyjen euromääräisten muutosten vaikutus olisi merkittävä.

Korotetun laiminlyöntimaksun suuruutta ehdotetaan nostettavaksi vähintään 20 000 euroon (16 000 eurosta) ja enintään 65 000 euroon (50 000 eurosta). Korotettu laiminlyöntimaksu laajennettaisiin koskemaan rakentamistoiminnan sijaan kaikkia tilaajavastuulain soveltamisalaan kuuluvia sopimuksia. Korotettu laiminlyöntimaksu määrättäisiin tilanteissa, joissa tilaaja on tehnyt sopimuksen liiketoimintakieltoon määrätyn elinkeinonharjoittajan kanssa tai yrityksen kanssa, jonka yhtiömies taikka hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja taikka muussa siihen rinnastettavassa asemassa oleva henkilö on määrätty liike­toimintakieltoon tai tilanteessa, jossa vallinneissa olosuhteissa on täytynyt tietää, että sopimuskumppani ei tule hoitamaan lakisääteisiä maksuvelvoitteitaan.

Hallituksen esityksessä ehdotettujen muutosten oli tarkoitus tulla voimaan 1.1.2015. Esityksen käsittely eduskunnassa on kuitenkin vielä kesken ja nähtäväksi jää, milloin ja missä muodossa muutokset tulevat voimaan.