Avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetun lain muutos – huomioita yhtiömiesten keskinäisistä suhteista

Henkilöyhtiöitä eli avoimia yhtiöitä ja kommandiitti­yhtiöitä sääntelee laki avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä (”AKL”). Kyse on lähes 30 vuotta vanhasta laista, eli muihin yhteisölakeihin verrattuna säännöstö on varsin ikääntynyt. Vertailun vuoksi mainittakoon, että esimerkiksi nykyinen osakeyhtiölaki tuli voimaan vuonna 2006 ja osuuskuntalaki vuonna 2013. Nyt myös AKL:a on päivitetty vastaamaan modernin yritystoiminnan tarpeita. Sanotut muutokset tulivat voimaan vuoden 2016 alussa.

Oikeudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna henkilö­yhtiöt perustuvat paljon vahvemmin sopimuksellisuudelle kuin esimerkiksi osakeyhtiöt ja osuuskunnat. Tämä tarkoittaa, että henkilöyhtiön yhtiömiehillä on laajempi vapaus sopia keskinäisistä suhteistaan ja yhtiön asioista kuin esimerkiksi osakeyhtiön osakkeenomistajilla on. Itse asiassa tietyissä oikeuskulttuureissa, kuten Kiinassa, henkilöyhtiöitä ei nähdä lainkaan yhtiöinä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan ennemminkin sopimukseen perustuvina taloudellisina yhteenliittyminä. Tämä kuvastaakin osuvasti henkilöyhtiön oikeudellista luonnetta ja yhtiömiesten asemaa suhteessa yhtiöön.

Kuten todettu, henkilöyhtiön yhtiömiehillä on laaja sopimusvapaus ja he voivat poiketa varsin vapaasti AKL:n säännöksistä. AKL on siis ymmärrettävä eräänlaiseksi malli­sopimukseksi, jota yhtiömiehet saavat muokata tarpeelliseksi katsomallaan tavalla. Sopiminen tapahtuu lähtökohtaisesti yhtiösopimuksessa, jota voidaan luonnehtia henkilöyhtiön kivijalaksi: siinä tiivistyvät yhtiömiesten keskinäiset pelisäännöt.

Rekisteröintipakko luo rajan sitovan ja sitomattoman sopimisen välille

AKL:n keskeisimmät muutokset koskevat juuri yhtiösopimusta. Aikaisemmin henkilöyhtiötä ja yhtiösopimusta ei ollut lain mukaan välttämätöntä rekisteröidä, jolloin yhtiösopimus saattoi syntyä ja muuttua jopa hiljaisesti eli ilman kirjallista sopimista. Nyttemmin rekisteröintipakko koskee kaikkia henkilöyhtiöitä, ja lain mukaan yhtiö syntyy vasta rekisteröintihetkellä. Myös yhtiösopimuksen ja siihen myöhemmin tehtävien muutosten voimaantulo on sidottu rekisteröintiin. Näin ollen esimerkiksi suullinen sopiminen yhtiön asioista ei ole enää mahdollista. Kuvattu uudistus on tärkeä, koska rekisteröintipakko luo selvän rajan sitovan ja sitomattoman sopimisen välille. Esimerkiksi oikeuskäytäntöä tarkastelemalla voidaan havaita, että yhtiösopimuksen syntyminen ja muuttaminen on aiheuttanut aikaisemmin verrattain paljon erimielisyyksiä.

Rekisteröintipakon takia AKL:iin on lisätty säännökset rekisteröimättömän yhtiön nimissä tehtyjen oikeustointen sitovuudesta ja niiden siirtymisestä rekisteröinnin jälkeen yhtiölle. Tältä osin on hyvä muistaa, ettei henkilöyhtiö voi ennen sen rekisteröimistä esimerkiksi hankkia omaisuutta nimiinsä, tehdä sopimuksia taikka olla asianosaisena tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Eri asia on se, että käytännössä yhtiömiehet tekevät usein yhtiön puolesta erilaisia valmisteluita ennen rekisteröintiä. Vastuu tällaisista toimista kuuluu niiden tekijöille, kunnes yhtiö on rekisteröity. Tältä osin henkilösääntely vastaa osakeyhtiö- ja osuuskuntasääntelyä.

Henkilöyhtiön rekisteröintipakko vaikuttaa takautuvasti kaikkiin avoimiin yhtiöihin ja kommandiittiyhtiöihin. Siirtymäajaksi on säädetty 2 vuotta eli vuoden 2018 alkuun mennessä rekisteröimättömät yhtiöt on vietävä rekisteriin tai ne katsotaan purkautuneiksi. Käytännössä tämä koskee vain noin 180 toimivaa avointa yhtiötä ja kommandiittiyhtiötä, joista varmasti suurin osa on jo rekisteröitynyt sitten AKL:n muutoksen voimaan tulon.

Rekisteröintipakon lisäksi AKL:ssa on säädetty nyky­­­­isin yhtiösopimuksen vähimmäissisällöstä. Lain mukaan yhtiösopimuksessa on aina mainittava yhtiön toiminimi, kotipaikkana oleva Suomen kunta, toimiala ja yhtiömiehet. AKL vastaa tältäkin osin esimerkiksi osakeyhtiölaissa ja osuuskuntalaissa säädettyä. Yhtiösopimuksen sisältöön palataan tarkemmin jäljempänä.

Yhtiösopimuksen irtisanomisesta ja sisällöstä

Kolmas yhtiösopimusta koskeva tärkeä muutos liittyy sen irtisanomiseen. AKL:ssa on alkujaan lähdetty siitä, että eliniäksi tai yli kymmenen vuoden määräajaksi tehty yhtiösopimus on aina irtisanottavissa, kun yhtiökauden alkamisesta on kulunut kymmenen vuotta. Sanottu sääntö on pysytetty voimassa luonnollisten henkilöiden eli ihmisten osalta, mutta yhteisö voi vuoden 2016 lakimuutoksen jälkeen sitoutua siihen, ettei irtisanomisoikeutta ole, jos yhtiömiehet sopivat enintään kymmenen vuoden yhtiökauden jatkamisesta uudeksi enintään kymmenen vuoden yhtiökaudeksi. Kyseinen muutos perustuu siihen, että pitkäaikaisia investointeja edellyttävän sijoitus- ja teollisuustoiminnan kannalta olisi epätarkoituksenmukaista, jos yhtiösopimus muuttuisi poikkeuksetta irtisanomiskelpoiseksi kymmenen vuoden määräajan jälkeen.

Yhtiömiesten sopimusvapautta suhteessa AKL:n säännöksiin on laajennettu myös sallimalla yhtiön purkamis­menettelystä sopiminen yhtiötä perustettaessa tai sen toiminnan aikana. Tämä tuo tarvittavaa joustavuutta ja ennakoitavuutta yhtiösuhteen päättämisprosessiin, joka aiheuttaa helposti erilaisia erimielisyyksiä.  Myös yhtiömiehen yhtiöosuuden lunastamiseen liittyvää sopimusvapautta on laajennettu siten, että nyttemmin lunastamisen edellytyksistä voidaan lain asettamissa rajoissa sopia yhtiösopimuksessa. Ja edelleen AKL:n muutoksesta seuraa, että henkilö­yhtiön sulautuminen tulee voimaan rekisteröinnillä. Tältäkin osin henkilöyhtiösääntelyssä on lähennytty osakeyhtiö- ja osuuskuntasääntelyä.

Yhtiösopimuksen lisäksi yhtiömiehet sopivat toisinaan keskinäisitä asioistaan osakassopimukseksi kutsutussa sopimuksessa. Osakassopimus on tavanomainen instrumentti osakeyhtiöpuolella, koska yhtiöjärjestyksessä – toisin kuin henkilöyhtiön yhtiösopimuksessa – ei voida sopia vapaasti esimerkiksi osakkeenomistajia henkilökohtaisesti koskevista asioista, kuten työntekovelvoitteista ja kilpailukielloista. Tätä taustaa vasten osakassopimuksen tarvetta henkilöyhtiössä voidaan lähtökohtaisesti pitää vähäisenä. 

Sanotusta huolimatta yhtiösopimuksen rekisteröintipakko saattanee lisätä osakassopimusten käyttöä henkilöyhtiöissä. Yksi varteenotettava toimintatapa on, että yhtiösopimuksessa sovitaan vain niistä asioista, joista siinä on lain mukaan sovittava. Tämän jälkeen muu sopiminen jätetään osakassopimukseen, jota ei rekisteröidä ja joka ei näin ollen ole julkinen asiakirja. Osakassopimusten käyttöön liittyy kuitenkin yksi merkittävä sudenkuoppa: Kun AKL:ssa säännellyn yhtiösopimuksen sitovuusvaikutus on luonteeltaan yhtiöoikeudellista, osakassopimuksella ei ole muuta kuin siihen liittyneitä yhtiömiehiä velvoittavaa vaikutusta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että osakassopimuksen oikeusvaikutukset ovat rajatummat kuin yhtiösopimuksen. Seikka on tärkeä varsinkin, jos yhtiömiehet alkavat riitelemään tekemiensä sopimusten sitovuudesta.

Kuten todettu, yhtiösopimuksen vähimmäissisällöstä on säädetty nykyään AKL:ssa. Lisäksi yhtiösopimuksessa sovitaan yleensä muun muassa yhtiömiehen oikeudesta palkkioon, voiton ja tappion jakamisesta, yhtiöpanoksista, yhtiön päätöksenteosta ja edustamisesta, kilpailevan toiminnan harjoittamisesta ja yrittäjäeroista. Se, miten ja mistä asioista yhtiömiesten kannattaa sopia, riippuu aina tapauskohtaisista seikoista. On joka tapauksessa selvää, että sopimuksen pitää olla sisällöltään selvä ja ristiriidaton. Tästä syystä yhtiösopimuksen ja mahdollisen osakassopimuksen laadinnassa olisi aina syytä käyttää asiantuntija-apua.

Varsinkin yhtiömiesten taloudellisia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien sopimusehtojen on oltava paitsi kohtuullisia myös tarvittavissa määrin joustavia. Sopimusta laadittaessa onkin hyvä miettiä, miten sopimusta tarkistetaan, jos sen taustalla vaikuttavissa olosuhteissa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Koska AKL lähtee siitä, että yhtiösopimuksen muuttaminen edellyttää yhtiömiesten yksimielisyyttä, yhtiösopimuksessa saattaa olla perusteltua sopia umpikujatilanteissa noudatettavista menettelytavoista. Muussa tapauksessa sopimuksen muuttaminen saattaa yksimielisyysvaatimuksen takia olla käytännössä mahdotonta.

Edelleen on korostettava, että sovittaessa yhtiösopimuksessa voiton jakamisesta, sovitaan nimenomaan ”kirjanpidollisen” voiton jakamisesta, joka muodostuu tulojen ja kulujen erotuksesta. Kuluiksi tässä lasketaan muun muassa yhtiömiehelle maksettu kohtuullinen korvaus yhtiön hyväksi tekemästä työstä, kuten myös yhtiömiehelle työsuhteen perusteella maksettu palkka tai muu korvaus. Näin ollen yhtiösopimusta laadittaessa on olennaista pitää mielessä, että yhtiöosuudelle jaetaan voittoa vasta sen jälkeen, kun yhtiömiesten yhtiöön sijoittamasta työ ja omaisuuspanoksesta on maksettu kohtuullinen korvaus. Nämä asiat sekoittuvat helposti keskenään.

Yksimielisyys kannattaa

Yhtiön hallinnoinnin osalta törmää hyvin erilaisiin yhtiö­sopimusmääräyksiin. Periaatteessa yhtiösopimuksessa yhtiön päätöksentekorakenne voidaan tehdä varsin monimutkaiseksi (esimerkiksi muistuttamaan osakeyhtiön päätöksentekorakennetta), mitä ei voida pitää yleensä suositeltavana. Kun yhtiömiehet ovat henkilökohtaisessa vastuussa yhtiön sitoumuksista, hyvänä lähtökohtana voidaan pitää sitä, että yhtiön kannalta tärkeät päätökset tehdään yksimielisesti. Sen sijaan vähämerkityksellisemmissä asioissa toimivaltaa voidaan delegoida esimerkiksi toimitusjohtajalle. Käytännössä yhtiön päätöksenteosta sopiminen – siis AKL:n olettamasäännösten tarkentaminen yhtiösopimuksessa – on sitä tärkeämpää, mitä enemmän yhtiömiehiä on.

Vaikka yhtiösopimusta laadittaessa yhtiösuhteen päättymistä ja erimielisyyksien ratkaisemista koskevista asioista sopiminen saattaa tuntua etäiseltä ja jopa kiusalliselta, paras aika miettiä näitä kysymyksiä on juuri silloin, kun yhteistyökumppanit toimivat sovussa ja yhteisymmärryksessä. AKL:ssa on sinänsä hyvin toimivat säännöt yhtiön purkamista ja erimielisyyksien ratkaisemista varten, mutta monessa tilanteessa näiden sääntöjen tarkentaminen on paikallaan. Joka tapauksessa suositeltavaa on, että AKL:n säännökset käydään yhtiösopimusta laadittaessa huolellisesti läpi, jotta kaikille on selvää, mitkä ovat laista johtuvat pelisäännöt, jos asioista ei ole sovittu nimenomaisesti yhtiösopimuksessa. Riidan­ratkaisun osalta yhtiösopimukseen on järkevää ottaa välityslauseke.