CTA Paikka

Vuosilomalaki muutoksen tiellä

Uusi vuosilomalaki (162/2005) on tullut voimaan 1.4.2005. Uusi laki perustuu monessa kohdin aikaisempaan lakiin. Kuitenkin lakiin sisältyy eräitä merkittäviäkin muutoksia.
19.5.2005

Kauko Rautiainen Liittojohtaja, Erityispalveluiden Työnantajaliitto Ry

Lain voimaantulosäännöksen mukaan vuosiloman pituus ja vuosilomapalkan suuruus määräytyvät 31.3.2005 päättyvän lomanmääräytymisvuoden osalta vanhan lain perusteella. Tämä tarkoittaa niitä lomia, jotka pääsäännön mukaan pidetään tulevana kesänä ja sen jälkeisenä syksynä ja talvena. Lomien antamisajankohtaan liittyvät säännökset koskevat kuitenkin jo näitä lomia. Uusi laki tuli siis kokonaisuudessaan voimaan 1.4.2005 jälkeen ansaittavien lomien osalta. Tästäkin on vielä poikkeuksena se, että jos työehtosopimuksella on sovittu esimerkiksi vuosilomien pituudesta, vuosilomapalkasta tai lomien antamisajankohdista, noudatetaan työehtosopimuksen määräyk-siä työehtosopimuksen päättymiseen saakka.

Uutta lakia ei sovelleta työhön, joka on työnantajan toiminnan luonteen johdosta vuosittain keskeytyneenä vähintään vuosiloman pituisen ajan (2 § 1). Rajauksella on tarkoitus jättää erityisesti opettajien loma-oikeuksien määräytyminen vuosilomalain ulkopuolelle. Kotityöntekijät ovat vuosilomalain 8 §:n vapaasäännöksen piirissä. Sama koskee työnantajan perheenjäseniä silloin, kun työnantajan palveluksessa ei ole perheenjäsenten lisäksi muita työntekijöitä (2 § 2).

Vuosiloman ansainta

Vuosilomaa kertyy joko 2 tai 2,5 päivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta kuten vanhassa laissa (5 §). Täysiä lomanmääräytymiskuukausia määriteltäessä työntekijät jaetaan 14 päivän säännön piirissä oleviin ja 35 tunnin säännön piirissä oleviin kuten oli myös vanhassa laissa (6 §).

Sellaiset työntekijät, joiden työsopimuksen mukainen työaika on niin vähäinen, että heille ei kerry täysiä lomanmääräytymiskuukausia lainkaan, kuuluvat vuosilomalain 8 §:n vapaa säännöksen piiriin. Tämä on uusi järjestely, jota vanhassa laissa ei ollut.

Lomaa kerryttää paitsi työssäolo myös työssäolon veroinen aika. Työssäolon veroista aikaa voivat olla sekä poissaolopäivät että poissaolotunnit. Poissaolotunnit on tarkoitettu sovellettavaksi 35 tunnin säännön piirissä olevien poissaoloihin. Työstä poissaoloja koskeva luettelo(7 §) on muuten asiallisesti lähes sama kuin aikaisemmassa laissa. Uusina työssäolon veroisina poissaoloina luettelossa ovat työsopimuslain 6 §:n tilapäinen hoitovapaa ja 7 §:n poissaolo pakottavista perhesyistä. Reservin kertausharjoituksiin on rinnastettu siviilipalveluslain mukainen täydennyspalvelus.

Uuden vuosilomalain työssäolon veroista aikaa koskeva luettelo koskee siis kokonaisuudessaan myös 35 tunnin säännön piiriin kuuluvia työntekijöitä. Poissaoloja seurataan tunteina. Tämä on merkittävä muutos aikaisempaan tilanteeseen.

Työssäolon veroinen aika lasketaan 35 tunnin säännön piirissä olevien osalta kalenteriaikana silloin, kun työssäolon veroiselle ajalle on laissa enimmäiskesto. Sairauspoissaolon ja kuntoutuksen 75 työpäivän enimmäiskestoa vastaa 105 kalenteripäivän jakso ja opintovapaan ja lomauttamisen 30 työpäivän jaksoa 42 kalenteripäivän jakso.

Työssäolon veroisiksi tunneiksi katsotaan ne tunnit, jotka työntekijä sopimuksen mukaan ilman poissaoloa olisi ollut työssä (7 § 3). Jos poissaoloajalle on tehty työvuoroluettelo, tuntien määrittely ei yleensä tuota ongelmaa. Jos työvuoroluetteloa ei ole, joudutaan kiinnittämään huomiota siihen, mitä työajasta on sovittu tai mikä on ollut työntekijän keskimääräinen työaika.

Työntekijän oikeus vapaaseen

Uusi vuosilomalaki lähtee siitä ajatuksesta, että jokaisella työntekijällä pitää olla vuosittain mahdollisuus vähintään neljän viikon vapaaseen. Tämän vuoksi kokonaan vuosiloman ansainnan ulkopuolelle jääville on luotu oma järjestelmä, oikeus ”vapaaseen” (8 §). Ansainnan ulkopuolella olevalla on oikeus halutessaan saada kaksi arkipäivää vapaata kutakin työsuhteen kalenterikuukautta kohti. Tältä ajalta maksetaan lomakorvaus, jonka laskemisen perusteena olisi tehdyn työajan palkka lisättynä perhevapaiden ajalta menetetyllä palkalla.

Oikeus vapaaseen koskee myös työntekijöitä, jotka työskentelevät samalle työnantajalle työsopimuslain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitetuissa peräkkäisissä työsuhteissa. Oikeus vapaaseen koskee siis myös peräkkäisiä määräaikaisia työsuhteita, joiden välillä on korkein lyhytaikainen keskeytys.

Vuosilomapalkka

Laissa on yleissäännös vuosilomapalkasta (9 §). Säännöksen mukaan työntekijällä on oikeus saada vuosilomansa ajalta vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa siten kuin vuosilomalaissa säädetään. Yleissäännöstä voidaan käyttää tulkintaohjeena lain yksityiskohtaisempia palkanlaskentasäännöksiä sovellettaessa sekä palkan laskemisen perusteena silloin, kun mikään nimenomainen laskentasäännös ei sovellu.

Laissa on kolme palkanlaskentasäännöstä:
1) viikko- tai kuukausipalkkaan perustuva vuosilomapalkka
2) keskipäiväpalkkaan perustuva vuosilomapalkka
3) prosenttiperusteinen vuosilomapalkka.

Palkanlaskentatavat ovat samat kuin aikaisemmassa laissa, mutta uudessa laissa niihin on tehty eräitä muutoksia ja ne on jaettu omiin pykäliinsä.

1) Viikko- ja kuukausipalkkaisen työntekijän vuosilomapalkka määräytyy yleensä sovitun palkan perusteella, kuten aiemminkin (10 §). Lakiin on lisätty laskentasäännös, jonka perusteella määritellään palkanlisien osuus vuosilomapalkkaan. Laskenta tapahtuu saman kerroinjärjestelmän avulla kuin tuntipalkkaisen lomapalkan laskenta. Työajan ja palkan muuttuessa työnantaja ja työntekijä voivat sopia siitä, että vuosilomapalkka lasketaan lomanmääräytymisvuoden keskimääräisen palkan mukaan.

Vanhan lain mukaan loman osan palkka saatiin jakamalla viikkopalkka luvulla 6 ja kuukausipalkka luvulla 25. Tästä vakiojakajien käytöstä on uudessa laissa luovuttu. Vuosilomalain 10 §:n 2 momentin mukaan vuosiloman osan palkka lasketaan ns. osa-ajan palkanlaskentaa käyttäen, eli palkanmaksukauteen sisältyvien työpäivien mukaisesti ja niiden suhteessa. Laskutapa johtaa kerralla oikean suuruiseen vuosilomapalkkaan. Vuosilomalain perustelujen mukaan ei tosin ole estettä käyttää myös vanhoja vakiojakajia, mutta niitä käytettäessä palkkaa on loman jälkeen korjattava. Nyt päättyneeltä lomanmääräytymisvuodelta ansaitun loman palkka lasketaan entisiä jakajia käyttäen kuten lain voimaantulosäännös edellyttää.

Eräissä tapauksissa viikko- ja kuukausipalkkaisten työntekijöiden vuosilomapalkka lasketaan prosenttiperusteella. Prosenttiperusteista laskentaa käytetään silloin, kun työntekijän sovittu työaika on niin vähäinen, että hänelle jää vajaita lomanmääräytymiskuukausia (10 § 4). Tämä laskenta vastaa aikaisemman lain niitä säännöksiä, jotka koskivat lomakorvauksen maksamista työsuhteen kestäessä.

2) Keskipäiväpalkkaa koskeva säännös (11 §) vastaa vanhan vuosilomalain säännöksiä. Keskipäiväpalkkaa koskevaan pykälään on kuitenkin lisätty säännös ns. tiivistetystä ja lavennetusta työviikosta. Jos viikoittaisten työpäivien lukumäärä on suurempi tai pienempi kuin viisi, keskipäiväpalkka kerrotaan viikoittaisten työpäivien lukumäärällä ja jaetaan viidellä. Tällä tavalla estetään ylisuurten tai liian alhaisten keskipäiväpalkkojen muodostumista.

3) Prosenttiperusteisessa laskennassa (12 §) prosentit ovat nousseet 9:ään ja 11,5:een. Prosenttiperusteista vuosilomapalkan laskentaa sovelletaan yleensä sellaisiin tunti- ja suorituspalkkaisiin työntekijöihin, jotka ovat ns. 35 tunnin ansaintasäännön piirissä.

Edellä on todettu, että uuden lain mukaan työstä poissaolo on näillä työntekijöillä työssäolon veroista aikaa samalla tavalla kuin muillakin työntekijöillä. Koska poissaolot ovat työssäolon veroista aikaa, myös palkkapohjaa on korjattava, jotta vuosilomapalkka vastaisi vuosiloman pituutta. Palkkapohjaan lisättävät erät luetellaan vuosilomalain 12 §:n 2 momentissa. Lain kohtaan sisältyy säännös myös siitä, miten poissaoloajan palkka lasketaan.

Lomapalkan laskenta työajan ja palkkaustavan muuttuessa. Jos palkkaustapa on muuttunut lomanmääräytymisvuoden kuluessa, työntekijään sovelletaan sitä palkkaustapaa, joka oli voimassa lomanmääräytymisvuoden päättyessä (14 §). Aikaisemman lain vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan palkka on määräytynyt loman tai sen ensimmäisen osan alkamishetken palkan mukaan.

Jos työntekijä siis on kuukausipalkalla lomanmääräytymisvuoden päättyessä, myös vuosilomapalkka määräytyy kuukausipalkan perusteella, vaikka hän olisi siirtynyt tuntipalkkaiseen työhön ennen loman alkamista. Sama koskee vastaavasti työntekijää, joka on siirtynyt tuntipalkkaisesta työstä kuukausipalkkaiseen työhön. Työnantaja ja työntekijä voivat kuitenkin sopia siitä, että kuukausipalkkaiseen työhön siirtyneen työntekijän vuosilomapalkka määräytyy kuukausipalkan perusteella. Tällainen sopimus on tehtävä kirjallisesti.

Vuosilomapalkan maksaminen

Vuosilomapalkka on pääsääntöisesti maksettava ennen loman alkamista kuten aiemminkin. Enintään kuuden päivän pituiselta lomajaksolta lomapalkka saadaan kuitenkin maksaa työsuhteessa tavanmukaisesti noudatettavina palkanmaksupäivinä (15 §).

Lomakorvaus

Lomakorvausta koskevat säännökset on erotettu lakiteknisesti vuosilomapalkkaa koskevista säännöksistä ja koottu omaan lukuunsa.

Työsuhteen aikana maksettavaa lomakorvausta koskevat säännökset tarkoittavat lain 8 §:n henkilöitä eli niitä, joilla on loman sijasta oikeus vapaaseen. Palkkapohjaan lisätään tällaisessa tilanteessa saamatta jäänyt palkka perhevapaiden ajalta, mutta ei muita laskennallisia eriä (16 §).

Jos työnantaja ja työntekijä ovat ennen työsuhteen päättymistä sopineet uudesta työsuhteesta, he voivat sopia myös siitä, että ennen työsuhteen päättymistä kertyneet vuosilomaetuudet siirretään annettavaksi uuden työsuhteen aikana (18 §). Asevelvollisten osalta lakiin on tullut säännös, jonka mukaan lomakorvaus maksetaan aina palvelukseen astuttaessa.

Vuosiloman antaminen

Vuosiloman antamisajankohtaa koskevat säännösehdotukset vastaavat nykylakia, mutta sopimismahdollisuutta loman antamisessa on lisätty. Kesäloma annetaan pääsääntöisesti lomakaudella ja talviloma viimeistään seuraavan lomakauden alkuun mennessä (20 §).

Uuden lain mukaan työnantaja ja työntekijä saavat sopia loman 12 arkipäivää ylittävän osan pitämisestä viimeistään vuoden kuluessa lomakauden päättymisestä (21 § 2). Käytännössä tämä merkitsee sitä, että työnantaja ja työntekijä voisivat sopia siitä, että lomaa pidetään tiettynä vuonna vain kaksi viikkoa ja loput kolme viikkoa esimerkiksi seuraavan vuoden kesäloman yhteydessä. Takarajana on syyskuun loppu.

Lakiin on tullut nimenomainen säännös siitä, että loman antamisajankohtaa koskevista säännöksistä huolimatta loman voisi aina sopia pidettäväksi työsuhteen kestäessä, jos työsuhde päättyy ennen kuin loma pitäisi pääsäännön mukaan antaa (21 § 3).

Työnantaja ja työntekijä saavat työntekijän aloitteesta sopia viidennen lomaviikon pitämisestä lyhennettynä työaikana. Sopimus on tehtävä kirjallisesti. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yhden lomaviikon sijasta pidetään kaksi viikkoa lomaa puolikkaina päivinä.

Työntekijän kuuleminen

Uuteen vuosilomalakiin on otettu määräys, jonka mukaan työnantajan on selvitettävä työntekijöille tai heidän edustajilleen vuosiloman antamisessa työpaikalla noudatettava yleiset periaatteet (22 §). Työntekijälle pitää ennen loman ajankohdan määräämistä varata tilaisuus esittää mielipiteensä loman ajankohdasta. Uuden lain mukaan ei ole enää mahdollista se, että kuultaisiin vain työntekijöiden edustajaa. Laissa todetaan myös, että työnantajan on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon työntekijöiden esitykset loman ajankohdasta päättäessään.

Vuosiloman sijoittaminen työntekijän perhevapaalle

Vuosilomaa ei saa uuden lain mukaan enää määrätä ilman työntekijän suostumusta äitiys- eikä isyysvapaan ajaksi (24 §). Loman voi sen sijaan nykyiseen tapaan määrätä päällekkäin vanhempainvapaan kanssa. Jos lomaa ei voi äitiys- tai isyysvapaan vuoksi antaa pääsäännön mukaisina aikoina, se voidaan antaa vielä kuuden kuukauden kuluessa vapaan päättymisestä.

Työkyvyttömyys ja vuosiloma

Uuden lain säännökset työkyvyttömyyden vaikutuksesta vuosilomaan vastaavat vanhan lainsäännöksiä. Jos työntekijä on sairas loman alkaessa, hänellä on oikeus saada loma siirretyksi myöhempään ajankohtaan. Jos taas sairaus alkaa vuosiloman aikana, työntekijällä on oikeus saada siirretyksi vasta seitsemän päivää ylittävä loman osa. Tältä osin laki on hieman muuttunut, mutta muutoksella ei ole suurta käytännön merkitystä. Vuosiloman aikaista sairastumista koskeva seitsemän päivän karenssi voi nimittäin uuden lain mukaan tulla sovellettavaksi vain kerran yhtä vuosilomajaksoa kohden (25 § 2).

Vuosilomalain 26 §:ssä on säännökset siitä, milloin työkyvyttömyyden vuoksi siirretty loma on annettava. Lainkohdan mukaan kesäloma on annettava lomakaudella ja talviloma ennen seuraavan lomakauden alkua. Jos loman antaminen tällä tavalla ei ole mahdollista, siirretty kesäloma voidaan antaa lomakauden jälkeen saman kalenterivuoden aikana ja talviloma seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä. Jos tämäkään ei ole sairauden jatkumisen vuoksi mahdollista, loman sijasta saadaan maksaa lomakorvaus.

Vuosiloman säästäminen

Vuosiloman säästämismahdollisuus on lisääntynyt uudessa laissa. Aikaisemman lain mukaan työntekijällä oli (tietyin rajoituksin) subjektiivinen oikeus säästää yksi viikko lomastaan. Tämä oikeus on edelleen olemassa, mutta tämän ohella työnantaja ja työntekijä voivat sopia myös toisen lomaviikon säästämisestä (27 § 1). Lomaa voi näin ollen säästää vuosittain yhteensä enintään kaksi viikkoa.

Sovitun säästövapaaviikon antamiseen sovelletaan samoja säännöksiä kuin säästövapaseen on sovellettu tähänkin asti. Työntekijä siis päättää säästövapaan pitämisen ajankohdasta, ellei siitä päästä sopimukseen työnantajan ja työntekijän kesken.

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki
Uusimmat Artikkelit