CTA Paikka

Voitonjaon ja pääomanpalautusten verosäännökset

Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin (OYL 1:1§). Voiton tuottamista voidaan tavoitella sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Yhtiön elinkaaren alkuvaiheissa voitontuottokyky on usein epävarmaa ja siten myös mahdollisuudet siirtää varoja yhtiöstä osakkeenomistajille ovat hyvin rajalliset.
26.1.2010

Risto Walden Veroasiantuntija, Walden Tax Oy

Osakkeenomistajilla on usein tarve siirtää varoja vuosittain yhtiöstä itselleen tavalla tai toisella, joista esimerkiksi palkanmaksu tai osakaslaina osakkeenomistajille eivät ole taloudelliselta luonteeltaan voitonjakamista. Keskeinen käsite voitontavoittelussa on osakkeenomistajille verojen jälkeen jäävä nettotulo, jonka määrä on olennaisesti sidonnainen eri voitonjakotapojen verosäännöksiin. Yhtiöoikeudellisen voitontavoittelun taloudellinen lopputulos realisoituu siten vasta, kun voitto kotiutetaan osakkeenomistajalle ja siirtoon on kohdistettu voimassaolevat verosäännökset. Näiden verosäännösten oletetaan muuttuvan kokonaisvaltaisesti viimeistään verovuonna 2013 ja mahdollisesti osittain jo vuodesta 2011 lukien.

Varojen jakamisen tavoista ja määristä

Yhtiöön kertyneitä voittovaroja voidaan jakaa osakkeenomistajille vain osakeyhtiölain sallimissa rajoissa ja sen ehdoilla. Osakeyhtiölain 13:1§ määrittelee varojenjakotavat neljään eri muotoon:

  • 1) voitonjako (osinko) ja vapaan oman pääoman rahastosta jakaminen;
  • 2) osakepääoman alentaminen;
  • 3) omien osakkeiden hankkiminen ja lunastaminen sekä
  • 4) yhtiön purkaminen ja rekisteristä poistaminen.

Tässä artikkelissa keskitytään tarkastelemaan kohtien 1–3 verotuskysymyksiä, käsittelemättä kuitenkaan osinkotulon verotuksen perusasetelmaa.

Varojenjaon enimmäismäärä on lähtökohtaisesti rajoitettu yhtiön viimeisen vahvistetun taseen mukaiseen, jaettavissa olevaan vapaaseen omaan pääomaan. Tätä enimmäismäärää tulee vähentää OYL 13:2 §:n tarkoittamalla yhtiön maksukykyisyyden säilyttämisvelvoitteen tai yhtiöjärjestyksen edellyttämällä määrällä. Vahvistetun taseen mukainen vapaa oma pääoma määritetään osakeyhtiön oman taseen perusteella riippumatta mahdollisesta konserniyhtiö-asemasta (konsernitilinpäätöksen osoittamasta taseesta laskentakohteena on luovuttu osakeyhtiölain muutoksen 624/2006 yhteydessä). Vanhan osakeyhtiölain (734/1978) säännöksissä varojenjakoa rajoitettiin lisäksi osakaslainojen ja osakkaiden puolesta annettujen vakuuksien määrällä, ja vastaavasti lähipiirilainojen ja -vakuuksien tuli pysyä voitonjakokelpoisten varojen puitteissa. Varojen jaon enimmäismäärää sovelletaan kaikkiin edellä esitettyjen neljän eri varojenjakomallin tilanteisiin eikä siten pelkästään perinteiseen osingonjakoon.

Vapaan oman pääoman määrittämä, viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen ei osakeyhtiölain perusteella tule olla laadittu koko tilikaudelta, ja varojenjaon määrä voidaan perustella myös osatilikaudelta laaditun välitilinpäätöksen vapaisiin omiin pääomiin. Kirjanpitolaki ei sellaisenaan tunnista välitilinpäätöksen käsitettä, mutta Kirjanpitolautakunta on lausunnossaan (KiLa 2008/1815) esittänyt OYL 13:3 §:n tarkoittaman välitilinpäätöksen kirjanpidolliset edellytykset. Verotuksessa on väliosinko rinnastettu tavanomaiseen osinkotuloon päätöksessä KHO 2008/2670 (77), missä yhteisön tulo, jonka se oli saanut tytäryhtiön voittovaroista kesken tilikautta laaditun, tilintarkastetun ja ylimääräisen yhtiökokouksen vahvistaman välitilinpäätöksen perusteella, oli tietyin edellytyksin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a §:n 1 momentissa tarkoitettua osinkoa. Välitilinpäätöksellä ei kuitenkaan ole vaikutuksia yhtiölle vahvistettavaan nettovarallisuuteen ja osakkeen matemaattiseen arvoon.

Väliosinkomenettelyin voidaan siten jakaa varoja osakkeenomistajille myös kuluvan tai yhtiön ensimmäisen tilikauden aikana syntyneistä voittovaroista tai kombinaatiosulautumisessa syntyneestä yhtiöstä. Väliosingolla voi olla oleellinen merkitys, kun varojenjaon verovuoden jaksotusta tai konserniyhtiöiden voittovarojen kertymistä suunnitellaan. Verovuoden jaksottamisessa tuloverolain perusteella verotettavan osakkeenomistajan (esimerkiksi luonnollinen henkilö) tuloa on kalenterivuoden kuluessa maksettu tai nostettavissa oleva varojen jako (maksuperuste). Elinkeinoverolain jaksotus perustuu suoriteperusteeseen eli lähtökohtaisesti varojenjakopäätöksen hetkeen. Konsernissa väliosingolla on mahdollista nostaa tytäryhtiöiden kuluvan tilikauden voittovaroja emoyhtiön voittovaroihin osaksi jo kuluvan tilikauden tilinpäätöstä. Väliosingon jaksottamisella saattaa olla poikkeuksellisen suurta merkitystä, kun varojen jaon lainsäädäntöä muutetaan tulevina verovuosina. Väliosingonkin verosäännöksiä saatetaan muuttaa lähivuosina siten, että väliosinkona jaetun määrän ylittäessä varsinaisen tilinpäätöksen voittovarojen määrän, verotettaisiin ylimenevä osuus erityisen raskaasti. Siten vastuu väliosingon määrän arvioinnista kasvaisi myös verojen määrän kasvun muodossa.

Voitonjako ja vapaan oman pääoman rahastosta jakaminen

Osinko ja varojen jakaminen vapaan oman pääoman rahastosta perustuu yhtiökokouksen päätökseen, jossa tulee erikseen mainita voittovarojen jakamisen lähde eli käytännössä tase-erä. Osinko jaetaan kertyneistä voittovaroista, ja vapaan oman pääoman rahastoista jakaminen tapahtuu sijoitetun tai muiden vapaan oman pääoman rahastoista. Osinkoa ei siten voi jakaa näistä vapaan oman pääoman rahastoista. Kertyneitä voittovaroja voidaan siirtää vapaan oman pääoman rahastoihin, mutta näiden erien jakaminen edelleen osakkeenomistajille on yhtiöoikeudellisesti pääomien palautusta. Taseen oman pääoman ryhmässä tulee nämä muodostumistaustoiltaan toisistaan eroavat vapaan oman pääoman erät esittää erillisinä. Niin ikään jako vapaiden omien pääomien rahastoista ei edellytä erillistä hallinnollista velkojiensuojamenettelyä vaan velkojien suoja toteutetaan maksukykyisyysvaatimuksen muodossa.

Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta varojen jakaminen osakkeenomistajille käsitellään verotuksessa pääoman palautuksena eli veronalaisena tulona ja luovutusvoittoverotuksen säännöksin, jos kyseiset varat ovat alun perin kertyneet pääomasijoituksista. Jos palautettavalle pääomalle on osoitettavissa pääomasijoitus eli hankintahinta, ei palautuksessa käytännössä realisoidu veronalaista tuloa. Vähennyskelpoinen hankintameno pienenee ja kasvattaa siten tulevaisuudessa syntyvää osakkeiden luovutusvoittoa. Jos näyttö tästä pääomasijoituksen korvamerkinnästä ei ole riittävää, käsitellään varojen jako osinkotulona kokonaan tai siinä suhteessa, kuin pääomasijoituksia ja voittovaroja voidaan rahastosta tunnistaa. Osakkeen myynnin yhteydessä säilyy vaihdettavaan osakkeeseen liittyvä pääomasijoituksen luonne uudenkin omistajan hallussa. Yhtiöllä on selvitysvelvollisuus jaettavien varojen luonteesta.

Sijoitetun vapaan oman palauttamisen verosäännöksiä on tarkoitus muuttaa lähivuosina siten, että oletusarvona verotuksessa ei olisi enää pääomanpalautusluonne vaan osinkotulo. Paine sijoitetun vapaan oman pääoman verotuksen muuttamiseen perustuu sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston yhtiöoikeudelliseen joustavuuteen eli erään kertyvien varojen taustojen jäljittäminen on hallinnollisesti haastavaa ja erityisesti erän vaikutukset yhtiön nettovarallisuuteen tarjoavat ei-toivottuja verosuunnittelumahdollisuuksia.

Erilajiset osakkeet

Osakkeiden yhdenvertaisuudesta (OYL 3:1.1) voidaan poiketa yhtiöjärjestyksen määräyksin eli osakkeenomistajien omaan tahdonvaltaan perustuvana ratkaisuna. Osakkeiden erilajisuuden peruste tulee ilmetä yhtiöjärjestyksestä ja se voi perustua esimerkiksi osinko-oikeuteen, äänimäärään tai oikeuteen yhtiön varoihin. Osakekohtaiseen matemaattiseen arvoon ei erilajisuudella voi vaikuttaa, ja osinkojen määräytymisperusteisiin liittyy verotuksellisia tulkinta-alueita.

Jos osingon määrä on yhtiöoikeudellisesti riippuvainen luovutettujen työsuoritusten määrästä (niin sanottu työperäinen osinko), verotetaan osinko työpanoksen luovuttaneen henkilön ansiotulona ja osakkeen omistava ja välissä mahdollisesti oleva yhtiö sivuutetaan. Työpanoksen perusteella maksettava osinko on kokonaan ansiotuloa (TVL 33b §) ja osingon maksavalle yhtiölle kuitenkin kokonaan vähennyskelpoinen meno (EVL 8 §). Työperäinen osinko on työkorvausta, ellei sitä ole muutoin pidettävä palkkana eli osinkoon kohdistuu lisäksi tavanomaiset työnantajavelvoitteet (EPL 13a §). Työperäisen osingon säännökset sovelletaan 1.1.2010 jälkeen nostettavissa olevien osinkojen verottamiseen. On tärkeää huomata, että työperäisen osingon säännöksiä ei sovelleta yhtiöihin, joiden osingonjako tapahtuu omistusosuuksien suhteessa vaikka itse yhtiön tulo kertyisikin omistajien luovuttamista työpanoksista.

Osinkoon yhtiöjärjestyksen perusteella oikeutettu osakas voi luopua osinko-oikeudestaan vapaaehtoisesti toisten osakkeenomistajien hyväksi yhtiökokouksen päätöksellä (suosiva osingonjako). Suosiva osingonjako verotettaneen kuitenkin lain tai yhtiöjärjestyksen perusteella osinkoon oikeutetun osakkaan tulona ja lisäksi luopuneen katsotaan antaneen lahjan osinkotulon saajalle. Keskusverolautakunta päätöksessään 2008/68 katsoi, että yhtiöjärjestyksen vastaisesti suoritettavaa kompensaatiota verotetaan ansiotulona, vaikka se perustuisi pääosakkaalle suoritettavan konserniavustuksen kompensoimiseksi vähemmistöosakkaana olevalle toimitusjohtajalle. Osakkeiden erilajisuus ja suosiva osingonjako on siten herkkä erityiselle verokohtelulle tai veronkiertotulkinnoille.

Osakepääoman alentaminen

Jos yhtiö hankkii, lunastaa ja mitätöi omia osakkeitaan ja sen osakkeilla on määritelty nimellisarvo, osakepääomaa ei edellytetä alennettavan osakkeiden nimellisarvosta. Siten osakkeiden mitätöimiseen riittää hallituksen päätös, eikä yhtiökokouksen tarvitse asiaa käsitellä.

Osakepääoman alentamisen yhtiöoikeudellisena perustana voi OYL 14:1 §:n nojalla olla:

  • 1. sellaisen vahvistetun taseen mukaisen tappion välitön kattaminen, johon vapaa oma pääoma ei riitä,
  • 2. varojen jakaminen osakkeenomistajille,
  • 3. varojen siirtäminen vapaan oman pääoman rahastoon.

Osakepääoman alentaminen siten, että varat palautetaan osakkeenomistajille, verotetaan lähtökohtaisesti pääomanpalautuksena eli kuten edellä esitetty sijoitetun vapaan oman pääoman palautus. Siten verotuksellisesti palautuksesta ei pääsääntöisesti aiheudu veroseuraamuksia. Osakepääoman palauttaminen edellyttää kuitenkin aina OYL 14:2 ja 14:7 §:n mukaista velkojiensuojamenettelyä. Lisäksi osakepääoman alentamisen rekisteröintihetkestä lukien kolmen vuoden aikana yhtiö ei voi jakaa varoja osakkeenomistajille ilman velkojiensuojamenettelyä (OYL 14:2.2, niin sanottu määräaikainen varojenjakokielto).

Omien osakkeiden hankkiminen ja lunastaminen

Yhtiö voi vapaiden omien pääomien ja maksukykyisyyden puitteissa hankkia tai lunastaa omia osakkeitaan itselleen. Näin saadut osakkeet voidaan joko pitää itsellä, mitätöidä tai luovuttaa tulevaisuudessa eteenpäin. Yksityisen osakeyhtiön mahdollisuutta omien osakkeidensa ostamiseen on rajoitettu määrällisesti ainoastaan niin, ettei yhtiö saa hankkia kaikkia omia osakkeitaan. Julkinen osakeyhtiö saa omistaa enintään kymmenen prosenttia yhtiön omista osakkeista (OYL 15:11). Tavalliselle osakeyhtiölle ei ole asetettu määräaikaa luovuttaa tai mitätöidä hallussaan olevia osakkeitaan. Julkinen osakeyhtiö vastaavasti saa pitää yhdessä tytäryhtiöidensä kanssa omia osakkeitaan hallussaan ilman määräaikaa enintään yhden kymmenesosan osakkeittensa kokonaismäärästä.

Verotuksessa omien osakkeiden vastikkeellinen hankkiminen tai lunastaminen aiheuttaa osakkeiden myyjälle yleensä luovutusvoittoveroseuraamuksen. Omien osakkeiden hankintahinta alentaa yhtiön jakokelpoisia voittovaroja sekä nettovarallisuutta. Omista osakkeista maksettua hankintamenoa ei lueta nettovarallisuutta lisääviin varoihin eikä yhtiön hallussa olevia omia osakkeita huomioida, kun yhtiön osakkeen matemaattista arvoa selvitetään.

Omien osakkeiden hankinnasta ja edelleen myynnistä syntyvä myyntitulo on verovapaata tuloa ja hankintahinta vähennyskelvotonta menoa 1.1.2009 lukien (EVL 6.1§). Pääomasijoitustulkintaa sovelletaan sekä elinkeinotoiminnan että henkilökohtaisessa tulolähteessä verotettaviin osakeyhtiöihin eikä osakkeiden hankintatavalla ole asiassa merkitystä. Verovuodelta 2008 toimitettavaan verotukseen asti omista osakkeista saatu luovutusvoitto katsottiin veronalaiseksi tuloksi ja luovutustappio vähennyskelpoiseksi menoksi. Omien osakkeiden myyntivoitosta tuli kirjanpidossa vähentää voittoon kohdistuva tulovero (KILA 2000/1613).

Työsuhteen perusteella saaduilla optioilla merkittyjen ja julkisessa kaupankäynnissä ostettujen osakkeiden hankintameno on kuitenkin vähennyskelpoista 1.1.2009 lukien, enintään käyvän arvon ja merkintähinnan väliseltä määrältä (EVL 27f §). Hankituista omista osakkeista on maksettava varainsiirtovero ja niin ikään edelleen myytäessä, elleivät kaupat toteudu arvopaperipörssissä.

Koska osakkeiden myyjänä on osakkeiden omistaja, tulee selvittää, onko varojen siirtämisessä yhtiöltä osakkeenomistajalle osakekaupan muodossa kysymys peitellystä osingonjaosta (VML 29 §). Peitellyn osingonjaon kannalta tutkitaan yleensä kahta seikkaa. Omien osakkeiden hankkimiselle tulee olla riittävät, verotuksesta riippumattomat liiketaloudellisesti painavat perusteet. Ellei perusteita ole, osakkeista maksettu hinta saatetaan kokonaisuudessaan katsoa peitellyksi osingonjaoksi. Vaikka toimenpidettä pidettäisiinkin hyväksyttävänä, tulee selvittää, vastaako osakkeista suoritettu hinta osakkeiden käypää arvoa eli hintaa, joka niistä maksettaisiin riippumattomien tahojen välisessä kaupassa. Mahdollinen ylihinta voidaan niin ikään katsoa peitellyksi osingonjaoksi.

Yhden osakkaan kaikkien osakkeiden hankkiminen on tavallisesti sellainen liiketaloudellinen syy, jonka perusteella omien osakkeiden hankkiminen voidaan yleensä tehdä ilman peitellyn osingonjaon riskiä. Vastaavasti on mahdollisesti hyväksyttävää, jos osakkaan enemmistöosakkuus menetetään ja jäljelle jäävä omistus on vähäinen (esimerkiksi 1–19 prosenttia). Niin ikään on hyväksyttävää, jos lunastuksen ja muiden osakekauppojen yhdistelmä toteuttavat kokonaisuutena edellä esitetyt lopputilanteet. Yrityksen sukupolvenvaihdos on usein riittävä liiketaloudellinen peruste; oikeuskäytännössä ei ole katsottu, että taloudellisen aitouden esteenä olisi esimerkiksi se, että väistyvä omistaja jatkaa määräajan hallituksen puheenjohtajana, kun osakkeista valtaosa oli siirretty jatkajalle (KHO 2003/2055).

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki