CTA Paikka

Vieraanvaraisuutta vai lahjontaa?

Yrityksen toimintaan kuuluu kilpailukykyä ylläpitäviä ja parantavia markkinointi-
ponnisteluja. Näihin lukeutuvat myös yrityksen ulkopuolelle suuntautuva vieraanvaraisuus ja huomaavaisuus.
20.10.2005

Asta Siponen Asianajaja, Veikko Palotie & Co Oy

Edustamisella liikkeenharjoittaja pyrkii uusien liikesuhteiden luomiseen, entisten säilyttämiseen tai parantamiseen tai muutoin toimintansa edistämiseen. Tavanomaisia edustamisen muotoja ovat tarjoilut yrityksen toimintaa esiteltäessä, ateriat ravintoloissa, edustuslahjojen antaminen ja edustusmatkojen järjestäminen. Tavanomaisuuden ylittäessään ja kohdistuessaan vastaanottajaan, jonka toimintaan tarjoomuksilla voi olla oikeudetonta vaikutusta tai sellaisen vaikutelma voi syntyä, kyse voikin olla rikokseksi katsottavasta lahjonnasta. Missä on sallitun ja kielletyn raja?

Säädösperusta

Lahjonnan säädösperusta on rikoslain 16 luvun 13–14a§:ssä (lahjoman antaminen), 30 luvun 7–8 §:ssä (lahjonta elinkeinotoiminnassa) ja 40 luvun 1–4 §:ssä (lahjoma virkarikoksena).

Virkamiehen lahjonnasta on kysymys silloin, kun:
1) kyseessä on lahja tai muu etu,
2) saajana on virkamies (tai esimerkiksi tämän läheinen) ja
3) lahja luvataan, tarjotaan tai annetaan
4) vaikuttaen tai pyrkien vaikuttamaan taikka lahja on omiaan vaikuttamaan virkamiehen toimintaan
5) virkamiehen palvelussuhteessa.Lahjonnasta voidaan määrätä rangaistus tekijän lisäksi myös lahjan antaneelle yritykselle yhteisösakkona.

Teko on törkeä, jos pyritään siihen, että virkamies toimisi velvollisuuksiensa vastaisesti, jos edun arvo on huomattava tai jollekulle aiheutuu siitä huomattavaa vahinkoa.

Lahjoman hyväksyminen

Lahjoman antamisen osittaisena peilikuvana ovat säännökset rangaistavasta lahjoman vastaanottamisesta. Jos virkamies itselleen tai toiselle 1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi taikka (aktiivinen lahjoma) tai 2) ottaa vastaan tai hyväksyy lahjan tai muun edun taikka hyväksyy sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen (passiivinen lahjoma) siten, että edulla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan tai se on omiaan vaikuttamaan viranomaisen toimintaan tehtävässään, virkamies on tuomittava rangaistukseen. Hänet voidaan tietyin muin edellytyksin panna viralta ja saatu etu voidaan määrätä valtiolle menetetyksi.
Teko on törkeä, jos edun saaminen asetetaan toiminnan ehdoksi, saajan tarkoituksena on toimia virkavelvollisuuksiensa vastaisesti jota kuta hyödyttäen tai vahingoittaen taikka edun arvo on huomattava ja teko kokonaisuutena katsoen on vakava.

Teko on rangaistava myös rikkomuksena, jos menettely on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen.

Säännökset on huomioitu virkamiesten eettisissä ohjeissa (Arvot arjessa – virkamiehen etiikka, Valtionhallinnon käsikirja 2. painos; Helsinki 2005), joiden mukaan virkamies ei vaadi, hyväksy tai ota vastaan talou-dellisia etuja, jos se voi heikentää luottamusta virkamieheen tai siihen viranomaiseen, jossa hän työskentelee. Virkamiehen todetaan palvelevan yhteistä etua, joten hän pidättäytyy oman edun ajamisesta yhteisen edun kustannuksella.

Jotta rikoksesta olisi kyse, tarjouksen on oltava etu. Sen rahamääräisellä arvolla antajan kannalta ei tarvitse olla lainkaan merkitystä. Lahjomana voidaan pitää etua, joka ei vähennä antajan varallisuutta. Etuuden arvoa katsotaan saajan kannalta, esimerkiksi säästyvinä kustannuksina. Käytännössä lahjomina on pidetty merkkipäivälahjaksi annettuja arvokkaita koruja ja muita esineitä, suuria alennuksia, virkistysluonteisia matkoja ja runsaita virkatoimen hoidon kannalta tarpeettomia kestityksiä.

Vaikuttaminen palvelussuhteessa

Jotta kyseessä olisi lahjoma, edulla pitää olla yhteys lahjan saajan virkatehtäviin. Lahjomaksi voidaan silti katsoa myös saajan vapaa-aikana annettu etu. Oikeuskäytännössä lahjomaksi on katsottu huvi- ja virkistysmatkat virkamiehille, joilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa asian valmistelussa tai päätöksenteossa tarjoajaa koskeviin tukipäätöksiin, tältä tehtäviin hankintoihin taikka veroratkaisuihin.

Annetulla etuudella ei tosiasiallisesti tarvitse olla vaikutusta virkamiehen toimintaan. Rangaistavaa virkamiehen rikkomuksena voi olla jo se, että teko on ulkopuolisten silmin katsottuna omiaan heikentämään luottamusta virkamiestoiminnan tasapuolisuuteen. Tällainen vaikutelma saattaisi herkästi syntyä yhden asianosaisen vieraanvaraisuudesta, jos virkamiehen meneillään olevana tehtävänä on ratkaista varainjakoa, korvausvelvollisuuksia tai muita usean asianosaisen etuihin vaikuttavaa kysymystä. Tästä kyse tapauksessa KKO 2002:40. Mahdollisesti korvausvelvolliseksi tulevan yhtiön antaman, sinänsä ei kovin kalliin, tarjoilun vastaanottamista tilaisuudessa, jonka tarkoituksena oli kuulla korvausvaatimuksen tehneitä tahoja, pidettiin kiellettynä.

Tapauksessa KKO 2002:51 lahjusrikkomukseksi katsottiin tuen vastaanottaminen virkamiehen harrastustoimintaan harrastusyhdistyksen kautta, vaikka tuen maksaja oli saanut mainostilana tavanomaisen vastineen, ja vaikka virkamiehen ei katsottu vaikuttaneen hankintoihin, joita oli tuen antajalta tehty. Tuen hankkimisen vakituisessa liikesuhteessa asianomaisen työnantajaan olevalta yritykseltä katsottiin voivan heikentää ulkopuolisten luottamusta virkamiehen toiminnan tasapuolisuuteen. Tämän edunsaajan tehtäviin kuuluneen virkatoiminnan yleisön palvelijana katsottiin olevan erityisen altis luottamuksen heikentymiselle. Siksi puolueettomuuden ja tasapuolisuuden vaatimus oli tavallista korkeampi.

Lahjonta elinkeinotoiminnassa

Lahjontaan voi syyllistyä, vaikka saaja ei ole virkamies. Suosimisen tavoittelun tarkoituksessa annettu tai luvattu etu liikekumppanin edustajalle voi olla lahjoma. Joka lupaa, tarjoaa tai antaa elinkeinonharjoittajan työntekijälle, hallintoelimeen kuuluvalle, toimitusjohtajalle, tilintarkastajalle tai selvitysmiehelle taikka elinkeinonharjoittajan puolesta tehtävää suorittavalle (esimerkiksi rakennussuunnittelijalle) lahjottavalle itselleen taikka toiselle osoitetun oikeudettoman edun (lahjuksen) tarkoituksin saattaa lahjottava toimessaan tai tehtävässään suosimaan lahjuksen antajaa tai jotakuta muuta taikka palkita lahjottava sellaisesta suosimisesta, on tuomittava lahjomisesta elinkeinotoiminnassa.

Lahjonnasta elinkeinotoiminnassa on oikeuskäytäntöä vähän. Henkilökohtaisten etujen antaminen yrityksen hankinnoista päättävälle henkilölle niin, että tämä toimii lähinnä oman etunsa tai lahjoittajan edun mukaan, työnantajansa edut sivuuttaen, ei ole hyväksyttävää miltään kannalta.

Hyväksyttävä vieraanvaraisuus

Yritykset voivat suhdetoiminnassaan antaa virkamiehille etuja, joiden tarkoituksena on vain tarjota mahdollisuus henkilökohtaiseen tutustumiseen ja tietojenvaihtoon viranomaisten ja yrityksen edustajien välillä, mutta joilla ei yritetä vaikuttaa virkamiesten toimintaan virassaan. Osa tällaisesta toiminnasta on asiaan kuuluvaa ja hyväksyttävää yrityksen tarjonnan tunnetuksi tekemistä. Varovaisuuteen on silti syytä, jos virkamies voi joutua tekemään tarjoajalle merkityksellisiä ratkaisuja palvelustehtävissään.

Hyväksyttävänä vieraanvaraisuutena on oikeuskäytännössä pidetty tilaisuuden isännän läsnäolijoille tarjoamaa tavanomaista tarjoilua kuten tavanomainen kahvi- ja lounastarjoilu yrityksen toimintaa esiteltäessä, kun tarkoituksena ei ole vaikuttaa tarjoilun vastaanottajien toimintaan heidän virkatehtävissään. Tapauksessa KKO 2000:40 osa syytteistä hylättiin, koska “oli luonnollista, että tutustumismatkan järjestämiseen osallistunut yhtiö on kustantanut nautitut lounaan ja oluet perimättä niistä maksua”. “Kyse oli vieraanvaraisuudesta, joka ei voinut heikentää kenenkään luottamusta” virkamiehiin.

Edustuskulujen käsittely verotuksessa

Elinkeinotuloverolain mukaan vähennyskelpoisia ovat tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneet menot (2 luvun 7 §) täysimääräisesti, poikkeuksena edustusmenot, joista vähennyskelpoista on 50 prosenttia (2 luvun 8 §). Edustus- ja muiden tulonhankkimiskulujen käsittely yrityksen verotuksessa ei näyttäisi välittömästi linkittyvän lahjan mahdolliseen rikosoikeudelliseen arviointiin. Yllä kuvattiin KKO:n ratkaisua harrastustoiminnan kautta saadusta tuesta; maksajan verotuksessa tuki lienee ollut kokonaan vähennyskelpoista mainoskulua, kun tavanomainen vastike mainostilana oli saatu. Vastaanottajan kannalta kyse oli silti lahjusrikkomuksesta. Rikkomusarvioinnissa ei katsottu, miten kulua oli tuen antajan kirjanpidossa käsitelty.

Edustusmenojen vähennyskelpoisuuteen ei vaikuta se, ovatko menot tuottaneet tulon lisäystä yritykselle. Yksityisluonteiset yrittäjän menot eivät ole vähennyskelpoisia. Ne saattaisivat olla yksityisottoja tai peiteltyä osingonjakoa. Jos virkamiehen kanssa tehty edustusmatka katsottaisiinkin yrityksen edustajan yksityisluontoiseksi huvimatkaksi, kulut eivät ole vähennyskelpoisia.

Edustusmenot ovat lähellä markkinointi-, mainos-, PR- ja neuvottelumenoja. (Erottelusta ks. Verohallinnon tiedote 4/1993). Mainostilaisuus on luonteeltaan kaikille avoin kuten messuilla. Edustustilaisuus taas on tarkoitettu kutsuvieraille ja sisältää vapaamuotoista seurustelua, vaikka osa ohjelmasta olisi yrityksen tuotteiden esittelyä. Edustuslahja on valittu kyseistä vastaanottajaa ajatellen, kun taas mainoslahja on usein ns. massalahja. Avoimissa mainostilaisuuksissa annettu vähäinen tarjoilu tai massalahja voinevat tuskin koskaan olla lahjontaa.

Arviointi on tapauskohtaista

Tarkkaa rajanvetoa sallitun vieraanvaraisuuden ja kielletyn lahjan välillä ei ole. Asiaa arvioidaan yksittäistapauksittain. Vaikeimpina oikeuskäytännössä on pidetty tapauksia, joissa liikeyrityksen suhdetoiminnassa tavanomaisesti käytettäviä etuja tarjotaan virkamiehelle lähinnä tarjoajalle myönteisen ilmapiirin aikaansaamiseksi. Tilanne arvioidaan kokonaisuutena huomioon ottaen vireillä tai näköpiirissä olevien virkamiehen tehtävien merkitys tarjoajan kannalta, annetun edun arvo, toistuvuus ja tavanomaisuus toiminnan olosuhteissa ja edun hyväksyttävyys tehtävien asiallisen ja tasapuolisen hoitamisen kannalta.

Kukaan ei halunne selvittää vasta oikeudessa, oliko suhdetoiminta tai vieraanvaraisuus sallittua vai ei. Jos tarjoaja miettii rajanvetoa, tarjotako vai ei, turvallisinta on olla saattamatta vastaanottajaa kiusalliseen pohdintaan tarjouksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Normaalista isännän kohteliaisuudesta ei tarvitse luopua.

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki