CTA Paikka

Verotuksellisesti emme ole erityisen houkutteleva maa

Veroasiantuntija Hannele Ranta-Lassila on jälleen lainassa yliopistolla. Verotus muuttuu jatkuvasti ja alalla pärjäävät saavat olla jatkuvasti antennit pystyssä.
17.10.2006

Pertti Suvanto

Helsingin yliopiston Porthanian kuuluisat pyöröovet ovat tyylikkään remontin jälkeen edelleen paikallaan. 1970-luvulla ne toimivat yliopiston pääsykokeena: jos selvisi sisälle ovista, oli opiskelupaikka taattu.

Samoista ovista saa Keskuskauppakamarin verotusasioista vastaava apulaisjohtaja Hannele Ranta-Lassila selvitä vuoden verran. Hän hoitaa edesmenneen Kari S. Tikan finanssioikeuden professuuria Helsingin yliopistossa. Tikka ohjasi 2000-luvun alussa hänen väitöstyötään. Ranta-Lassila toimi aikoinaan myös Tikan assistenttina.

Ranta-Lassila on työskennellyt Keskuskauppakamarissa jo vuodesta 1988, mutta tehnyt silloin tällöin virkavapaalla piipahduksia muuallekin – Helsingin yliopiston lisäksi muun muassa valtiovarainministeriöön ja Turun kauppakorkeakouluun.

– On mielenkiintoista katsella asioita hieman eri näkökulmista. Kun työkseen pohtii yritysten verotusta, on ollut hyödyllistä oppia tuntemaan myös muualta ihmisiä, jotka ovat veroasioitten syvällisiä ammattilaisia.

Ranta-Lassila väitteli vuonna 2002 kotimaisten konsernien tuloverotuksesta. Erityisesti hän selvitti, onko tuloverotus ankarampaa tai lievempää harjoitettaessa yritystoimintaa yhtenä yhtiönä verrattuna siihen, että yritysrakenteeksi valitaan konserni.

Suomessa konsernien verotus perustuu konserniyhtiöiden erillisverotukseen, jossa konserniavustus kuitenkin edustaa merkittävää myönnytystä konsernin yhteisverotuksen suuntaan. Konserniavustus mahdollistaa konsernin sisäisen tuloksentasauksen, sillä sen avulla voidaan yhdistää voitollisten ja tappiollisten konserniyhtiöiden tulokset. Sillä on myös uudempi käyttöalue: voitonsiirto emoyhtiöön sen osingonjaon nopeuttamiseksi ja malttamattomien osakkeenomistajien tyydyttämiseksi.

Konserniavustus täyttää tuloksentasaustehtävänsä varsin hyvin, sillä se on säädetty jo 1980-luvulla ja yritykset ovat oppineet sen kanssa elämään. Alun tulkintavaikeudet ovat hälvenneet, sillä avuksi on saatu oikeustapauksia.

– Konserniavustus ei tuo etuja, mutta se poistaa hyvin haittoja, joita konsernin rakenteessa on, Ranta-Lassila tiivistää.

Puutteet poistuvat hitaasti

Aikoinaan pankki- ja vakuutustoimialat suljettiin lakia säädettäessä konserniavustusjärjestelmän ulkopuolelle. Syyt, joihin rajaus mahdollisesti perustui, eivät ole enää Ranta-Lassilan mielestä kestäviä. Siksi toimialarajoitus tulisi poistaa.

– Jos pelätään, että rahoitussektoriyhtiö konserniavustusta käyttäessään pystyisi siirtämään varoja jonnekin muualle, tehtäköön se vain valvovan viranomaisen luvalla mahdolliseksi. Näin on tehty Ruotsissa. Kyllä siihen keinoja löytyy, jos niin vain haluttaisiin.

– Suomessa on oltu aina hitaita korjaamaan tämän kaltaisia puutteita. Meillä on sellainen kulttuuri, että on vaikeaa saada lainvalmistelu käyntiin jopa pienten vajavuuksien poistamiseksi. Erityisesti silloin, kun puutteet haittaavat yrityksiä, kiirettä ei ole. Mutta kun verotusta halutaan kiristää, valmistelu lähtee ripeästi käyntiin.

Niin sanottu Arvelan työryhmä, joka jätti mietintönsä keväällä, esitti konserniverotuksen uudistusta ja luopumista konserniavustuksesta ja sen korvaamisesta jollain muulla käytännöllä.

– Valmistelu siitä ei ole vielä alkanut, mutta jos se jossain vaiheessa käynnistyy, asia on poikkeuksellisen mielenkiintoinen ja iso.

Konserniverojärjestelmä puhuttaa asiantuntijoita jatkuvasti muuallakin Euroopassa. Sitä on käsitelty myös Euroopan yhteisön tuomioistuimessa, jossa äskettäin ratkaistiin tärkeä tapaus. Ratkaisua odotettiin malttamattomina Suomessakin. Pelkona oli, että konserniavustusjärjestelmämme pitäisi syrjivänä romuttaa, koska se toimii vain maan rajojen sisällä, ei niiden yli. Näin ei käynyt.

Imagohyödyt irti

Ranta-Lassilan mielestä on oikein, että kilpailun edistämiseksi rajat ylittäviä veroesteitä Euroopan sisältä pyritään poistamaan. EU:ssa on meneillään CCCTB-hanke (Common Consolidated Corporate Tax Base). Siinä hahmotellaan ylikansallista eurooppalaista lainsäädäntöä EU-maissa oleville konserneille. Se toisi tuloksentasauksen eri EU-maissa olevien yksiköiden kesken.

Hanke ei ole Ranta-Lassilan mukaan mikään helppo harjoitus, sillä eri valtioilla on omat intressinsä.

– Tämä saattaisi muuttaa aika paljon sitä jakaumaa, millä yritysten verotulot nykyään ohjautuvat eri valtioihin. Kaikki pitävät tietysti kynsin hampain kiinni omista tuloistaan. Hanke on jo alkuperäisestä aikataulustaan myöhässä. Mahdollisia lainsäädäntötoimia on odotettu jo vuodeksi 2008, mutta en usko, että siihen ylletään. Niin kivulias koko prosessi on.

Euroopan valtiot kilpailevat toistensa kanssa veroillaan ja jotkut ovat myös uusineet konserniverojärjestelmäänsä. Ranta-Lassila kertoo, että esimerkiksi Itävalta on näiden asioiden kytkeytymisen toisiinsa reilusti myös myöntänyt. Verotuksella houkutellaan konsernien emoyhtiöitä ja muita yrityksiä Itävaltaan.

– Suomi totta kai yrittää seurata, mitä verokilpailun alalla muualla tapahtuu. Kun Itävallassa muutoksista viestitään riemuiten ja otetaan asiasta imagohyöty, Suomessa toimitaan päinvastoin. Vaikka meillä kevennettäisiin verotusta, viestin sävy on hieman anteeksipyytävä – joudumme laskemaan verotusta, kun muutkin tekevät niin. Imagohyötyjen irtiotto ei ole kuulunut suomalaiseen kulttuuriin.

– Verotuksellisesti emme ole kauhean houkutteleva maa. Toisaalta sen pitäisi juuri sellainen olla, sillä meillä on muita esteitä – olemme kaukana, kieli on omituinen ja sää ankara. Täällä voisi olla edes suotuisa veroilmasto, Ranta-Lassila naurahtaa.

Maalisvaalit ja verotus

Ranta-Lassilan mielestä on mielenkiintoista nähdä, minkälaisin verolinjauksin puolueet lähtevät kilvoittelemaan eduskuntapaikoista. Tärkein asia kuitenkin on, mitä uusi hallitus aikoo ohjelmassaan verotuksen suhteen tehdä.

Yhdelle asialle Ranta-Lassila haluaa hallituksen ainakin nostavan selkeän stop-kyltin – poistouudistukselle, jota keväinen Arvelan työryhmä esitti. Se kirvoitti tuoreeltaan yrityksissä suuren porun. Poistojärjestelmän kiristämisen katsottiin nostavan investointien tuottovaatimusta ja leikkaavan erityisesti pitkävaikutteisia investointeja. Poisto on ollut ainoa joustokohta, jolla osakeyhtiöt ovat voineet sopeutua tulosten vaihteluihin.

– Elinkeinoelämä on vastustanut esitystä yhteisessä ja tiiviissä rintamassa. Verohallinnosta en ole kuullut esitykselle minkäänlaista tukea. Yritykset ovat ihmeissään, kun verotusta kiristetään ja investointeja silti kaivattaisiin kipeästi maahan. Myötätuntoa sille näyttää löytyvän vain valtiovarainministeriön vero-osastolta, joka on jo kolmannen kerran sitä esittämässä.

– Varmasti vaalien alla keskustellaan ansiotuloveron kevennyksestä ja miten sitä pitää jatkaa. Nyt verotusta on kevennetty pieni- ja keskituloisilta. Veronmaksajain Keskusliiton tuoreen tutkimuksen mukaan pienituloisten verotus ei ole Suomessa mitenkään kireätä verrattuna muihin maihin.

– Äskettäin puhuttiin paljon myös siitä, pitäisikö ansiotulojen verotusoikeutta siirtää kunnille, mutta se keskustelu on jotenkin lässähtänyt. Kuntaverotuksen kuitenkin luulisi jollain tavalla työntyvän esille uudestaan.

Perintöveroa kevennettävä

Perintöverotuksesta on käyty entistä kiihkeämpää julkista keskustelua. Paineiden uskotaan kasvavan sitä ponnekkaimmiksi, mitä enemmän suuret ikäluokat alkavat perintöjään saada. Vero on haluttu kokonaan lakkauttaa, toiset kannattavat veron keventämistä ja valtio on puolestaan viestinyt halunsa säilyttää vero muuttumattomana. 500 miljoonan perintö- ja lahjaveron vuosituotto on paljon rahaa.

Ranta-Lassila uskoo, että vaalien alla tämä keskustelu vain kiihtyy. Itse hän ei perintöveroa poistaisi kokonaan. Korjauksen tarpeessa se kuitenkin on.

– 3 400 euron alarajan voisi moninkertaistaa. Määrä on tavattoman matala, eikä sitä ole korjattu vuosiin. Hallinnollisestikin olisi varmasti parempi, jos pieniä lahjoja ja perintöjä ei tarvitsisi verottaa. Avopuolisot kuuluvat kireimpään kolmosluokkaan. Näin ei pitäisi olla. Suurin veroprosentti haukkaa perinnöstä melkein puolet. Kolme veroluokkaa pitäisi supistaa kahteen, sekin auttaisi jo vähän.

– Perintövero kiristyy oikeastaan sitäkin kautta, että varallisuutta on enemmän ja esimerkiksi asuntojen arvot ovat tyystin erilaiset kuin pari vuosikymmentä sitten. Velat on usein maksettu pois. Toisaalta myös lapsia on vähemmän. Kun jakajia ei ole monta, progressiivinen vero haukkaa samasta kokonaisuudesta enemmän kuin jos perintö olisi mennyt useampaan palaan.

– Yksin ei voi olla kysymys siitä, mitä lahja- ja perintövero valtiolle tuottaa ja mitä se kevennyksistä menettäisi. Toisaalta muut verotulot ovat kehittyneet hirveän hyvin. Ehkä tässä on samanlaista ajattelumallia kuin varallisuusveron takana aikanaan. Kun jollain jotain on tai jotain saa, siinä kohdassa on sitten sopiva verottaa.

Verot kiinnostavat kaikkia

Verotus muuttuu jatkuvasti ja alan ammattilaiset saavat olla jatkuvasti antennit pystyssä. Ranta-Lassila sanoo, että juuri se tekee alueesta niin mielenkiintoisen ja innostavan. Verotus on siinäkin mielessä mukava alue, että siitä on helppo ihmisten kanssa puhua.

– Kaikilla on mielipide verotuksesta. Kaikkia se kiinnostaa, sillä siinä kurottaudutaan ihmisen lompakolle. Suomen konkurssilainsäädännön sopivuudesta ei jokaisella ole aivan samalla tavalla mielipide valmiina.

Toisaalta veroasiat eivät ole aina helppoja alan ammattilaisille tai päättäjillekään. EU:n direktiivit ja niiden toteuttaminen kansallisessa lainsäädännössä on tuonut paljon ongelmia.

– Direktiiveistä tulee usein minimit siihen, minkälainen lainsäädännön pitäisi olla. Mutta saahan Suomi säätää paremmat, jos haluaa. Sitäkin toivoisi ajateltavan, että ei annettaisi juuri vain sitä, mikä on pakko.

– Direktiivi on ohje. Sitä ei ole tarkoitettu käännettäväksi sanasta sanaan laiksi. Meillä näin on yritetty tehdä ja siitä ei tule selkeää lainsäädäntöä. Suomessa on käsitteitä ja asioita, jotka ovat täällä vakiintuneet. Ei ole mitään mieltä lähteä orjallisesti niitä muuttamaan.

– Lainsäädäntö on muuttunut entistä koukeroisemmaksi ja vaikeaselkoisemmaksi. Tuore esimerkki on siirtohinnoitteludokumentointi, joka on eduskunnan käsittelyssä. Se on todella hankalaa lainsäädäntöä ja itsekin joutuu todella pohtimaan sanoja, että mitähän tämäkin oikein tarkoittaa, Ranta-Lassila huokaa.

Helsingin yliopistossa Ranta-Lassilan päätyönä on opetuksen lisäksi käynnistää projekti, jonka alla loppuvaiheessa olevat opiskelijat tekevät gradujaan. Hankkeen otsikkona on Yritysverotuksen ajankohtaiset soveltamisongelmat ja kehittämishankkeet. Se on professorin leipälaji.

– Tärkeintä on, että opiskelijat oppisivat suhtautumaan kriittisesti lainsäädäntöön. Ongelmat tulisi nähdä ja käsitellä selkeästi. Hienoa olisi, jos niihin löytyisi myös ratkaisuehdotuksia, hän sanoo.

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki