Verorikkomus ja veropetos
Verorikkomus
RL 29:4 §:ssä säädetään rangaistus ja vahingonkorvausvelvollisuus verorikkomuksesta. Tämä lainkohta jää usein nuorilta yrittäjiltä – ja vanhemmiltakin – huomiotta. Kukaan ei ole heille siitä tiedottanut, eivät lehdet eikä verottaja. Oikeus- ja kauppatieteilijätkin sivuuttavat määräyksen mielenkiinnottomana. Onhan rangaistus tavallisimmin sakkoa ja enimmillään kuusi kuukautta vankeutta. Vahingonkorvauksen merkitys jää pohtimatta.
Suuri hämmästys ja tuska tulee yrittäjälle siinä vaiheessa, kun hän ymmärtää olevansa henkilökohtaisessa vastuussa lähes kaikista maksamattomista veroista. Vastuussa saattavat olla myös yrittäjän yrittäjäkumppani, puoliso, lapset, ystävät, isät ja äidit, eli suuri joukko ihmisiä, joilla ei ole mitään tai vain vähän tekemistä yrityksen kanssa ja sen kanssa, että yritys on talousvaikeuksiensa vuoksi jättänyt veroja ja maksuja maksamatta. Näitä syyttömäksi itsensä tuntevia verojen vahingonkorvausvelvollisia maassamme on kymmeniä- tai satojatuhansia. Turha puolustus on vienyt syyttömäksi itsensä tuntevan varoista huomattavan määrän. Tästä seuraa: ei koskaan yrittäjäksi.
Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä jättää muun syyn kuin maksukyvyttömyyden tai tuomioistuimen määräämän maksukiellon takia määräajassa suorittamatta
1) ennakonpidätyksen, lähdeveron tai tilitettävän varainsiirtoveron
2) kalenterikuukaudelta lasketun liikevaihtoveron tai vastaavan eräistä vakuutusmaksuista suoritettavan veron
3) tilitettävän arvonlisäveron tai
4) työnantajan sosiaaliturvamaksun
on tuomittava, jollei teko ole rangaistava veropetoksena, verorikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Verorikkomuksena ei kuitenkaan pidetä vähäistä laiminlyöntiä, joka on viivyttelemättä korjattu. Verorikkomuksesta voidaan jättää ilmoitus tekemättä, syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos veron korotus harkitaan riittäväksi seuraamukseksi.
Vastuu verovelvoitteista
Verovelat ovat yhtiön ja yhteisöjen velkaa, ja verorikkomussäännöksen avulla vastuu ulotetaan rikosperusteella hallituksen jäseniin ja toimitusjohtajaan, jotka eivät lähtökohtaisesti muutoin ole vastuussa edustamiensa yhteisöjen velvoitteista.
Verorikkomus on rikkomuksena vähäpätöinen, mutta tästä rikkomuksesta voi seurata jopa satojentuhansien eurojen henkilökohtainen korvausvastuu, mikäli tuomioistuin katsoo rikkomuksen tapahtuneen. Korvauksia ei kohtuullisteta. Vastuu kohdistuu yhtä lailla omistajatoimitusjohtajaan kuin sellaiseen hallituksen jäseneen, jolla ei ole mitään henkilökohtaista taloudellista intressiä yhtiössä.
Maksukyvyttömyys
Oma-aloitteisten verovelvoitteiden laiminlyönti ei ole verorikkomus, mikäli laiminlyönti on johtunut maksukyvyttömyydestä. Oikeuskäytännössä alle kolme kuukautta ennen konkurssin alkamista on yleisesti katsottu maksukyvyttömyysajaksi, jonka kuluessa maksamattomuutta ei pidettäisi verorikkomuksena. Onpa joissakin tapauksissa hyväksytty myös kuuden kuukauden maksukyvyttömyysaika rangaistusesteeksi.
Nykyistä rikoslakia käsiteltäessä eduskunnan vastaukseen liitetyssä ponnessa ilmoitettiin, että lainkohdassa tarkoitettuna maksukyvyttömyytenä pidetään esimerkiksi sellaista tilapäistä maksuvalmiuden häiriötä, jonka vallitessa verovelvollinen ei myymättä yritystoiminnan jatkuvuuden kannalta välttämätöntä omaisuuttaan tai laiminlyömättä palkanmaksuvelvoitettaan voi suoriutua veron maksamisesta.
Korkein oikeus on linjaratkaisuissaan 1994:67, 1995:137 ja 1996:35 katsonut laiminlyöntien johtuneen muista syistä kuin maksukyvyttömyydestä, koska velvoitteet olivat olleet maksamatta pitkähkön ajan. Puheena olevissa tapauksissa tämä aika oli lähes vuosi. Maksukyvyttömyyttä arvioidessaan korkein oikeus oli viitannut esitettyihin selvityksiin tilisaatavista, liikevaihdosta ja omaisuudesta.
Korkein oikeus on katsonut, että rikoslain 29 luvun 4 §:ssä (verorikkomus) tarkoitettu maksukyvyttömyys tarkoittaa jotain muuta kuin muualla samassa laissa, tai muissa laissa, mainittu maksukyvyttömyys. Tässä on maksukyvyttömyys käsitteen tulkinta erilainen. Tämä erilainen tulkinta hämmentää sekä talousalan ammattilaisia että yrittäjiä ja lakimiehiä.
Korkeimman oikeuden kannanoton perusteella yhtiö ei voi olla maksukyvytön, jos sen toiminta jatkuu siitä huolimatta, ettei se ole pystynyt selviytymään kaikista erääntyvistä oma-aloitteisista verovelvoitteistaan.
Korkein oikeus on perustellut vahingonkorvaustuomiotaan muun muassa sillä, että omistajat ovat nostaneet yhtiöstä itselleen palkkaa ja laiminlyönnit olivat jatkuneet pitkähkön ajan. Yhtiö oli samanaikaisesti jatkanut liiketoimintaansa maksaen työntekijöiden palkat ja osan tavarantoimittajien saatavista. Merkitystä ei ole annettu sille, oliko verottajan kanssa maksusopimusta vai ei.
Vuonna 2008 korkein oikeus antoi alla olevan ratkaisun, jossa verorikkomussyyte vahingonkorvauksineen hylättiin.
KKO 2008:13
Yhtiön hallituksen jäsenet olivat 10.12.2002–15.8.2003 jättäneet suorittamatta valtiolle yhtiön erääntyneitä ennakonpidätyksiä, sosiaaliturvamaksuja ja arvonlisäveroja. Yhtiön katsottiin olleen maksukyvytön 4.6.2003 alkaen, minkä vuoksi syyte verorikkomuksesta hylättiin sen jälkeiseltä ajalta. Sitä edeltäneeltä ajalta syyte hylättiin vanhentuneena.
Kun otettiin huomioon yhtiön taloudellisten vaikeuksien syyt ja verrattiin yhtiön ennen 4.6.2003 omasta aloitteestaan ja verottajan kanssa tehdyn maksusuunnitelman mukaisesti maksamien verojen ja maksujen määrää niihin määriin, jotka oli maksettu muille velkojille, sekä verottajalle ja muille velkojille maksamatta jääneisiin määriin, verojen ja maksujen laiminlyöntien ei katsottu johtuneen tarkoituksesta hankkia hyötyä verottajan kustannuksella. Vahingonkorvausvaatimus 4.6.2003 edeltäneeltä ajalta hylättiin.
Päätöksen perusteluissa korkein oikeus on koonnut maksukyvyttömyyden käsitettä sekä muita tuomioon vaikuttavia tekijöitä. Päätös löytyy kokonaisuudessaan esimerkiksi www.finlex.fi. Oikeuskäytäntö KKO ennakkopäätökset. KKO 2008 13.
Rangaistus
Verorikkomuksesta rangaistus on sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Normaalirangaistus on 20–70 päiväsakkoa.
Vankeus on poikkeuksellinen ja tulee kyseeseen, jos tilittämättä jääneet määrät ovat poikkeuksellisen suuria. Vahingonkorvaukset määrätään täysimääräisinä yhteisvastuullisesti kullekin hallituksen jäsenelle ja toimitusjohtajalle hänen hallintokaudeltaan.
Veropetos
Rikoslain 29 luku käsittelee rikoksia julkista taloutta vastaan.
1 § Veropetos
1) annetaan viranomaiselle verotusta varten väärä tieto veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta
2) salataan verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttava seikka
3) veron välttämistarkoituksessa laiminlyödään verotusta varten säädetty velvollisuus, jolla on merkitystä veron määräämiselle, tai
4) on muuten petollinen.
2 § Törkeä veropetos
1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai
2) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
3 § Lievä veropetos
Jos veropetos, huomioon ottaen tavoitellun taloudellisen hyödyn määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä veropetoksesta sakkoon.
Lievästä veropetoksesta voidaan jättää ilmoitus tekemättä, syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos veron korotus harkitaan riittäväksi seuraamukseksi.
Veropetossäännöksillä suojataan veronsaajan fiskaalisia intressejä säätämällä rangaistavaksi teot, jotka vaikuttavat siihen, että verot ja maksut tulevat määrätyiksi liian alhaisina, jäävät määräämättä kokonaan tai verovelvolliselle palautetaan veroa aiheettomasti. Veronsaajalla on verolainsäädäntöön nojaten oikeus saada määrätyksi saatavansa oikeanlajisina ja oikean suuruisina.
Veropetoksen suojeluobjekti on suojata veronsaajan oikeutta saada verovelvolliselta oikeat ja riittävät tiedot verotuksen toimittamista varten, minkä perusteella verot ja maksut voidaan määrätä oikean lajisina ja oikean suuruisena tai voidaan katsoa verovelvollisen suorittaneen verot ja maksut oikean määräisinä tai olevan oikeutettu veronpalautukseen. Veron maksamatta jättäminen ei ole veropetossäännösten mukaan kuitenkaan kriminalisoitu veropetoksena.
Verorikoksessa veronsaaja on rikoksen uhri ja mahdollinen rikoksentekijä on verovelvollinen. Veronsaaja käyttää lainsäädäntövaltaa verovelvolliseen ja määrää yksipuolisestikin verovelvollisuuden perusteista. Verovelvolliselle on asetettu ankara selonottovelvollisuus siitä, millainen verolainsäädäntö soveltuu verovelvollisen tapaukseen.
Törkeän veropetoksen tunnusmerkit
Teko-objektit
Oikeuskirjallisuudessa veropetossäännöstä (RL 29:1) nimitetään yleissäännökseksi sillä perusteella, että se koskee kaikkia veroja ja julkisia maksuja, joita veronsaaja perii fiskaalisissa tarkoituksissa. Tämän mukaan teko-objekteina ovat kaikki verot ja julkiset maksut.
Tekijätunnusmerkit
Veropetoksen rikoksentekijätunnusmerkistö on ilmaistu RL 29 luvun 1§:ssä ilmaisulla ”joka”. Termi ”joka” on hyvin epäselvä. Verorikoksen tekijäpiiriä ei ole rajattu, joten tekijänä voi olla verovelvollinen tai jokainen verovelvollisen puolesta toiminut.
Tekijätunnusmerkit voidaan tekijäpiirin rikosoikeudellisen vastuuaseman perusteella jakaa 1) veropetoksen tekijäksi, 2) tekijäkumppaniksi ja 3) osalliseksi veropetokseen.
Osallisuus veropetokseen voidaan jakaa a) avunantoon ja b) yllytykseen. Oikeuskäytännössä on katsottu tekijöiksi ja rikoskumppaneiksi ne luonnolliset henkilöt, jotka ovat vero- ja yhtiöoikeudellisesti velvoitettujen asemassa.
Verolainsäädännössä säädetään verotusta koskevista velvollisuuksista, joten vastuuaseman määrittely perustuu verolainsäädäntöön. Esimerkiksi passiivisen veropetoksen osalta rikoksentekijöiden piiri muodostuu vastuuaseman perusteella, ja tämä vastuuasema edellyttää asemassa olevilta erityistä oikeudellista velvollisuutta toimia. Velvollisuudet saattavat poiketa merkittävällä tavalla toisistaan. Kuitenkaan tekijäkategoria ei määräydy ainoastaan verovelvollisuuden nojalla, vaan asianomaisessa verolaissa säädettyjen velvollisuuksien perusteella.
Verovelvollisen edustajat, toimitusjohtaja ja hallituksen jäsenet ovat ensisijaisesti vastuussa veroista ja niiden toimittamisesta. Sivulliset ja avustajat tuomitaan avunannosta vero-
petokseen. Osallisten osuus toimintaan arvioidaan yleisten osallisuusoppien mukaan.
Oikeushenkilön puolesta toimineet henkilöt ovat tekijävastuussa, eli ne, jotka ovat päättäneet tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa puitteissa antaa väärän tiedon. Teko voidaan jakaa teosta päättämiseen sekä veroilmoituksen tai muun veronsaajalle annettavan ilmoituksen allekirjoittamiseen. Tekijävastuuseen asetetaan sekä päätöksentekijä että veroilmoituksen tai muun veronsaajalle annettavan ilmoituksen allekirjoittaneet.
Väärän tiedon antamisessa henkilön muodollinen asema ei ole merkityksellinen, vaan keskeistä on henkilön tosiasial-linen toiminta. Verorikoksesta henkilö voi joutua tekijävastuuseen välillisenä tekijänä huolimatta siitä, ettei hänellä ole muodollista asemaa. Tekijäasema edellyttää, että henkilöllä tai henkilöillä on ollut mahdollisuus vaikuttaa veroviranomaiselle annettaviin tietoihin sekä tosiasiallista vaikuttamista niihin.
Tekotapatunnusmerkit
Veropetokseen voi syyllistyä tekotapatunnusmerkkien mukaan neljällä eri tavalla. Veropetoksen tekotapamuotoja ovat
• väärän tiedon antaminen,
• tiedon salaaminen,
• verotusta varten säädetyn velvollisuuden laiminlyönti eli passiivinen veropetos,
• muuten petollisesti.
Vuoden 2005 aikana tehdyssä seurannassa tekotapojen yleisin muoto oli ilmoitus- ja maksuvelvollisuuden laiminlyönti, joita oli 36 prosenttia tapauksista. Muut yleisimmät tekotavat olivat ohimyynti (25 %), pimeän työvoiman käyttö (19 %), kuittikauppa (14 %), varojen tai tulojen salaaminen (8 %) ja väärien tietojen antaminen (7 %). Lisäksi ilmeni ulkomaankaupan verorikollisuutta ja peiteltyä osingonjakoa.
Rangastuskäytäntö
Lievästä veropetoksesta tuomitaan yleensä 10–15 päiväsakkoa ja vahingonkorvaus. Veropetoksesta rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Normaalirangaistus on sakkoa 40–100 päiväsakkoa tai vankeutta 30 päivästä viiteen kuukauteen ja vahingonkorvaus.
Kun vältetyn veron määrä noin 2 000 euroa, rikos muuttuu lievästä veropetoksesta veropetokseksi. Arvioinnissa on keskeinen merkitys tekotavalla vältetyn veron määrän lisäksi.
Törkeän veropetoksen rangaistusasteikko on vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta. Tekoa pidetään pääsääntöisesti törkeänä veropetoksena, jos vältetyn veron määrä ylittää 20 000 euroa.
Normaalirangaistus Lappi–Seppälän (Lappi–Seppälä, Rikosten seuraamukset, s. 568) mukaan vuonna 1999 keskirangaistus törkeästä veropetoksesta silloin, kun on tuomittu ehdollista, on ollut yksittäisrikoksesta 8,6 kuukautta ja kun on tuomittu ehdotonta, 20,3 kuukautta ja, kun tuomiossa yksi tai useampi rikos, vastaavat luvut ovat 9,5 kuukautta ja 25,6 kuukautta.
Kun vältetyn veron määrä on noin 200 000 euroa, määrätään eräissä tuomioistuimissa säännönmukaisesti ehdotonta vankeutta.
Lopuksi
Verorikokset ja niistä saadut tuomiot ovat ymmärrettäviä, koska ne edellyttävät tahallista toimintaa oman edun tavoittelemiseksi.
Verorikkomus on rikos, jota kansa ja yrittäjät eivät miellä rikokseksi, koska siihen useimmiten syyllistyy tahattomasti henkilö, joka uskoo vilpittömästi tulevaan eikä omaa minkäänlaista rikostaustaa. Vahingonkorvaukset verottajalle ovat täysin kohtuuttomia. Verottajalla on erinomaiset keinot ja välineet saataviensa perimiseksi.