CTA Paikka

Verojen viivästymisen ja laiminlyöntien seuraukset

Artikkeli päivittää keskeiset verotuksen laiminlyönteihin liittyvät muutokset.


15.5.2007

Ilse Alander KTM, KHT, KLT, Tiliaktiiva Oy – Helsinki, Tilkon Oy

Verovelvollisten yhteisöjen (mm. osakeyhtiöt ja osuuskunnat) tulee oma-aloitteisesti laskea itse tuloveronsa määrä, ja maksaa se viimeistään neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymiskuukauden lopusta lukien. Jos veroa maksetaan myöhemmin, tulee maksettavaksi yhteisökorko. Korko lasketaan veroilmoituksen viimeistä säännönmukaista antamispäivää seuraavasta päivästä jäännösveron ensimmäiseen eräpäivään. Yhteisökorkoa laskettaessa otetaan huomioon viimeistään kuukautta ennen verovuoden verotuksen päättymistä maksetut ennakkoverojen erät ja täydennysmaksut. Maksettavan yhteisökoron suuruus on korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekoko lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä. Yhteisökorko ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen meno.

Sivulla 40 olevaan taulukkoon on koottu verojen maksun viivästymisen seuraamukset sekä niiden käsittely tuloverotuksessa ja kirjanpidossa.

Mikäli yhteisölle määrätty vero on pienempi kuin veron suoritukseksi luettavat ennakot, lasketaan palautettavalle erotukselle yhteisökorko. Se lasketaan veroilmoituksen jättöpäivää seuraavasta päivästä ennakonpalautuksen palautuskuukautta edeltävän kuukauden loppuun. Palautettavan yhteisökoron suuruus on viitekoko vähennettynä kahdella prosenttiyksiköllä. Palautettava yhteisökorko ei ole veronalainen tulo.

Jäännösveron korko ja palautuskorko

Muun verovelvollisen kuin yhteisön tai yhteisetuuden jäännösverolle lasketaan jäännösveron korko. Se on määrältään viitekorko (2007 3 %) vähennettynä kahdella prosenttiyksiköllä. Siltä osin kuin jäännösvero ylittää 10 000 euroa, jäännösveron korko on viitekorko lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä.

Jäännösveron korolta voi välttyä maksamalla viimeistään verovuotta seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä ennakon täydennysmaksuna puuttuva veron määrän. Jäännösveron korko lasketaan verovuotta seuraavan vuoden helmikuun 1. päivästä jäännösveron ensimmäisen erän eräpäivään. Jos ennakkoa on suoritettu verovuotta seuraavan vuoden tammikuun 31. päivän jälkeen 1.10. mennessä, korko lasketaan ennakon suorittamispäivää seuraavasta päivästä lukien ensimmäisen erän eräpäivään siten, että suoritettu ennakko otetaan huomioon. Lasketusta jäännösveron korosta vähennetään 20 euroa, kuitenkin enintään koron määrä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos koron määrä on 20 euroa, sitä ei peritä lainkaan. Jäännösveron korko ei ole vähennyskelpoinen meno.

Palautuskorko on myös määrältään viitekorko vähennettynä kahdella prosenttiyksiköllä. Palautuskorko lasketaan verovuotta seuraavan vuoden helmikuun 1. päivästä palautuskuukautta edeltävän kuukauden loppuun. Jos ennakkoa on suoritettu verovuotta seuraavan vuoden tammikuun 31. päivän jälkeen, korko lasketaan ennakon suorittamispäivää seuraavasta päivästä lukien palautuskuukautta edeltävän kuukauden loppuun. Palautuskorko ei ole veronalainen tulo.

Veronlisäys

Oma-aloitteisesti suoritettavan veron maksamatta jättämisen tai maksun viivästymisen vuoksi sekä jälkiverotuksen toimittamisen yhteydessä lasketaan verolle veronlisäys. Oma-aloitteisia veroja ovat mm. työnantajasuoritukset, arvonlisävero, korkotulon lähdevero ja varainsiirtovero. Veronlisäys on viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä, yhteensä kuitenkin vähintään kolme euroa.

Veronlisäys lasketaan laissa säädettyä veron viimeistä maksupäivää seuraavasta päivästä eräpäivään. Jos maksamatta jätetty vero pannaan maksuun, veronlisäys lasketaan verolle määrättävään eräpäivään. Muiden kuin oma-aloitteisesti suoritettavien verojen jälkiverotuksen toimittamisen yhteydessä veronlisäys lasketaan verotuksen päättymiskuukautta seuraavan kolmannen kuukauden alusta jälkiverolle määrättävään eräpäivään.

Verovelvollisen tulee laskea veronlisäyksen määrä itse maksaessaan oma-aloitteisen veron myöhässä. Jos veronlisäystä ei ole maksettu oma-aloitteisesti, verovirasto panee sen maksuun. Veronlisäykseen ei tällöin lisätä viivästysseuraamuksia sen vuoksi, ettei sitä ole maksettu säännösten mukaisesti veron maksun yhteydessä. Verohallituksen viivekorkolaskurilla (www.vero.fi) verovelvollinen voi laskea veronlisäyksen määrän. Veronlisäys ei ole tuloverotuksessa vähennyskelpoinen meno riippumatta siitä, mihin veroon tai veronluonteiseen maksuun se liittyy.

Viivekorko

Maksuunpannulle ja maksettavaksi erääntyneelle maksamattomalle verolle ja mahdolliselle veronkorotukselle lasketaan viivekorko, joka on lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä, yhteensä kuitenkin vähintään kolme euroa. Maksunpannulla verolla tarkoitetaan veroa, jonka veroviranomainen määrää verovelvollisen maksettavaksi, näitä veroja ovat mm. tuloverot, kiinteistövero sekä perintö- ja lahjavero. Myös kaikki oma-aloitteiset verot muuttuvat viranomaisen suorittaman mahdollisen maksunpanon jälkeen maksuunpannuiksi veroiksi.

Viivekorko lasketaan verolle määrättyä eräpäivää seuraavasta päivästä maksupäivään. Verovirasto kohdistaa maksun ensin viivästyskoroille ja maksuunpannulle veronlisäykselle ja loput verolle. Jos maksu ei riitä koko velan suoritukseksi, jää velalliselta siten maksamatta veron pääomaa ja sille laskettavaa viivekorkoa. Viivekorko ei ole tuloverotuksessa vähennyskelpoinen meno riippumatta siitä, mihin veroon tai veronluonteiseen maksuun se liittyy.

Lykkäysajalta maksettava korko

Veron maksuun on mahdollista hakea lykkäystä sairauden tai työttömyyden johdosta aiheutuneen maksukyvyn tilapäisen alentumisen taikka muun erityisen syyn perusteella. Verolle tai maksulle, jonka suorittamiselle on myönnetty lykkäystä, peritään lykkäysajalta korkoa, joka on määrältään viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä. Erityisen painavista kohtuussyistä lykkäys voidaan kuitenkin myöntää ilman korkoa.

Maksuunpannulle verolle saadulta lykkäysajalta maksettava korko on vähennyskelpoista tuloverotuksessa korkojen vähentämisrajoitusten puitteissa, mikä käytännössä tarkoittanee sitä, että se voi olla vähennyskelpoinen elinkeinotulolähteen tulosta tai tulonhankkimisvelan korkona. Jos veroa ei makseta lykkäysajan kuluessa, lasketaan ylimenevälle ajalle viivekorko.

Veronkorotus

Veronkorotus on rangaistuksen luonteinen seuraamus ilmoittamisvelvollisuuden puutteellisuudesta tai virheellisestä täyttämisestä. Korotusseuraamus voi liittyä mm. tuloveroon, arvonlisäveroon, ennakonpidätykseen ja työnantajan sosiaaliturvamaksuun. Veronkorotus määrätään tapauskohtaisesti ottaen huomioon yksilölliset olosuhteet. Jälkiverotuksessa käytetään samansuuruisia veronkorotuksia kuin säännönmukaisessa verotuksessa. Kaavamaisia veronkorotuksia käytetään niissä tilanteissa, joissa ei ole erityisiä veronkorotusta alentavia tai korottavia seikkoja. Veronkorotus suhteutetaan aina rikkeen tai laiminlyönnin moitittavuuteen. Huomattavan korkeaksi muodostuvaa veronkorotusta voidaan kohtuullistaa. Veronkorotuksen määrääminen edellyttää aina verovelvollisen kuulemista.

Veronkorotusten määristä henkilö- ja elinkeinoverotuksessa on selkeät ohjeet verohallituksen yhtenäistämisohjeissa vuodelta 2006 (www.vero.fi). Veronkorotus ei ole tuloverotuksessa vähennyskelpoinen meno riippumatta siitä, mihin veroon tai veronluonteiseen maksuun se liittyy.

Perimiskulut

Jos veroa ei ole maksettu eräpäivään mennessä, verovirasto lähettää veronmaksajalle maksumuistutuksen. Maksumuistutus sisältää uuden eräpäivän ja viivekoron, joka on laskettu uuteen eräpäivään.

Jos veroa ei ole muistutuksesta huolimatta maksettu maksumuistutuksen eräpäivään mennessä, verovirasto lähettää sen ulosottoviranomaisen perittäväksi. Viivekoron lisäksi ulosottomies perii ulosottomaksun, joka on riippuvainen maksun määrästä. Jos on todennäköistä, että verovelkaa ei saada perityksi ulosottotoimin eikä maksujärjestelyilläkään ole voitu varmistaa verojen kertymistä, verovirasto voi hakea velallisen konkurssiin. Vähennyskelvottomien verojen perimiskulut eivät ole tuloverotuksessa vähennyskelpoisia menoja.

Sakkorangaistukset

Verolakien rikkomisista tuomitut sakot tai muut rikosperusteiset korvausvaatimukset eivät ole tuloverotuksessa vähennyskelpoisia menoja. Yritys voinee kuitenkin vähentää työntekijänsä henkilökohtaisesta teosta suorittamansa sakon tai vahingonkorvauksen elinkeinoverotuksessaan, jos maksettu korvaus on lisätty työntekijälle palkan luonteiseksi eduksi.

Seuraamusten kirjaaminen

Tuloverojen kirjanpitokäsittelystä ja niiden esittämisestä tilinpäätöksessä on säädetty kirjanpitoasetuksen tuloslaskemakaavoissa.

Kirjanpitolautakunnan antamaan yleisohjeeseen arvonlisäveron kirjaamisesta (3.4.2000) sisältyy ohjeistus arvonlisäveron ja siihen liittyvien veronlisäysten, veronkorotusten ja viivekorkojen kirjaamisesta.

Ohjeen mukaan arvonlisäverotuksen ilmoittamis- ja maksumenettelyn virheisiin ja laiminlyönteihin perustuvat veronlisäykset ja -korotukset kirjataan kirjanpitoon suoriteperusteisesti viimeistään tilinpäätöksessä. Merkitykseltään vähäiset erät saadaan kuitenkin jättää jaksottamatta. Veronlisäys, joka on koron luonteinen, aikaan sidottu erä, kirjataan korkomenoksi. Veronkorotus kirjataan liiketoiminnan muuksi kuluksi, tai jos se on olennainen, satunnaiseksi kuluksi.

Edellä mainittuja lukuun ottamatta muiden verojen ja veronluonteisten maksujen ohjeistukselle ei ole ollut tarvetta, vaan niiden kohdalla kirjanpitokäytäntö on vakiintunut luontevasti erän taloudellisen luonteen ja voimassa olevan kirjanpitolainsäädännön perusteella.

Veron myöhässä maksamiseen liittyvät viivästysseuraamukset käsitellään kirjanpidossa rahoituskuluina. Saatavaa palautuskorkoa tai yhteisökorkoa käsitellään analogisesti rahoitustuottona. Veronkorotukset ovat luonteeltaan satunnaisia kuluja. Jos korotukset eivät ole määrältään olennaisia, niitä on mahdollista käsitellä liiketoiminnan muina kuluina. Ulosotosta tai muusta vastaavasta perintämenettelystä aiheutuneet kulut merkitään luonteensa mukaisesti liiketoiminnan muihin kuluihin tai rahoituskuluihin. Pääkirjanpidossa on käytännöllistä ja tarpeen seurata erikseen omilla tileillään vähennyskelvottomia eriä verotuksen ilmoitusvelvollisuuden täyttämiseksi ja tarkastettavuuden turvaamiseksi.

Verojen maksun viivästymisen seurauksista ja niiden kirjaamisesta ovat aiemmin Tilisanomiin kirjoittaneet KHT-tilintarkastajat Jouko Karttunen vuonna 2004 ja Marjut Kotila vuonna 1997.

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki