CTA Paikka

Verojen maksun viivästymisen seuraukset osa 1

Verojen periminen tasaisesti koko verovuoden ajan on sekä verovelvollisen että veronsaajan edun mukaista. Tässä kaksiosaisessa artikkelisarjassa tarkastellaan verojen ja veroluontoisten maksujen viivästymisen seuraamuksia. Sarjan toinen osa julkaistaan Tilisanomien seuraavassa numerossa.
20.1.2004

Jouko Karttunen KLT, KHT, Tiliaktiiva Oy

Verotuksen ensisijainen tarkoitus on rahoittaa julkisen sektorin toimintaa. Tämä on ns. fiskaalinen tavoite. Joidenkin verojen, kuten nykyisen kaltaisen arvonlisäveron, alkuperäinen tarkoitus oli olla väliaikainen, mutta valtion rahantarpeen jatkuvasti kasvaessa näin ei tapahtunut. Arvonlisävero onkin muodostunut valtion yhdeksi tärkeimmistä yksittäiseksi tulolähteistä, joka on vuosittain noin 9,8 miljardia euroa.Verovelvolliselle ennakkoperintä ja arvonlisäveron kuukausittaiset maksut merkitsevät verorasituksen ja verontilitysten tasaisempaa ajoittumista tulon saamisajankohtaan. Veronsaajan kannalta verojen kuukausiperintä on tärkeää, koska se varhentaa ja varmentaa verotulojen kertymistä.

Veronmaksajan edellytetään suorittavan osan veroista oma-aloitteisesti. Muut maksettavat verot ja niiden määrän veroviranomainen panee maksuun ja ilmoittaa verovelvolliselle verolipulla.

Yritysten kannalta merkittävimpien verojen maksuajankohdat ovat työnantajasuoritusten tilitykset viimeistään kuun 10. päivänä, arvonlisäveron maksu kuun 15. päivänä ja ennakkoverot viimeistään 23. päivänä.

KHT-tilintarkastaja Marjut Kotila kirjoitti Tilisanomien numerossa 5/1997 otsikolla Veroihin ja veroluonteisiin maksuihin liittyvät liitännäisseuraamukset. Tässä artikkelissa päivitetään Marjut Kotilan esittämät tiedot.

Tarkastelun kohteena ovat edelleen yritysten tuloverotukseen, ennakkoperintään ja arvonlisäveroihin liittyvät maksujen ja tilitysten viivästymisten tai laiminlyöntien seuraamukset sekä se, miten niiden määrät lasketaan. Lisäksi selvitetään, ovatko maksettavat seuraamukset tuloverotuksessa vähennyskelpoisia vai vähennyskelvottomia, milloin verovelvollisella on oikeus saada korkoa liika maksetuille määrille ja mikä on näiden saatujen korkotulojen verotuksellinen status.

Viimeiseksi käydään lävitse miten kirjanpitovelvollisten tulisi käsitellä näitä eriä kirjanpidossaan lainsäädännön, annettujen viranomaisohjeiden ja vakiintuneen käytännön perusteella.

Arvonlisäverotus

Eri verolajien maksujen ja tilitysten myöhästymisestä tai laiminlyönnistä säädetään erikseen ao. laissa. Viivästysseuraamuksen laskemisen ja maksun osalta sisältyy lakiin viittaus lakiin veronlisäyksestä ja viivekorosta.

• Veronkorotus

Jos verovelvollinen on jättänyt verokaudelta suoritettavan veron säädetyssä ajassa kokonaan maksamatta tai on maksanut sitä ilmeisesti liian vähän, veroa tai sen osaa voidaan korottaa enintään 30 %:lla (AVL 182 §). Veroa ei yleensä tällöin voida erikseen korottaa veroilmoituksen myöhästymisen perusteella (KHO 1991/4372).Tapauksissa, joissa veroa ei tule suoritettavaksi eikä korotusta siten voida määrätä prosentuaalisesti, ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnistä voidaan määrätä euromääräinen korotus, enintään 15 000 euroa (AVL 182.4 §).

• Veronlisäys

Jos verovelvollinen maksaa verokaudelta tilitettävän veron ilman maksuunpanoa veron maksamiselle säädetyn määräajan jälkeen, hänen on samalla maksettava oma-aloitteisesti myös veronlisäystä (AVL 183.1 §). Veronlisäys lasketaan sentin tarkkuudella.

Jos verokaudelta tilitettävää veroa ei ole maksettu määräaikana, maksamatta jääneelle verolle määrätään veronlisäystä. Sitä määrätään myös määräajan jälkeen maksetulle verolle, jolle verovelvollinen ei ole oma-aloitteisesti maksanut veronlisäystä (183.2 §).

Veronlisäys lasketaan siten kuin laissa veronlisäyksestä ja viivekorosta (1556/95) säädetään (AVL 183.3 §). Kyseisen lain mukaan veronlisäys lasketaan vuotuisena korkona todellisen viivästymisen mukaan.

Arvonlisäverorikkomus

Jos verovelvollinen rikkoo ilmoittamis- ja tiedonantovelvollisuutta sekä kirjanpitoa koskevia AVL:n säännöksiä, hänelle määrätään yleensä sakkorangaistus (AVL 218.3 §). Tällaisena arvonlisäverorikkomuksena ei kuitenkaan pidetä arvonlisäveron kuukausimaksun suorittamatta jättämistä, joka voi kuitenkin tulla rangaistavaksi verorikkomuksena.

• Verorikkomus

Verorikkomuksesta rangaistaan yrittäjää, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä jättää muun syyn kuin maksukyvyttömyyden vuoksi määräajassa suorittamatta esim. kalenterikuukaudelta lasketun arvonlisäveron (RL 29:4 §).

Maksukyvyttömyytenä pidetään esim. tilapäistä maksuvalmiuden häiriötä, jonka aikana verovelvollinen ei voi suorittaa verojaan myymättä yritystoiminnan jatkuvuuden kannalta välttämätöntä omaisuutta tai laiminlyömättä palkkojen maksua.

• Maksu verolipulla

Jos verovelvollinen ei ole oma-aloitteisesti maksanut veroa tai jos hänelle on määrätty veroa enemmän kuin hän on maksanut, veroviraston on määrättävä hänet suorittamaan vero ja annettava hänelle sitä varten verolippu (AVL 184.1 §).

Verolippu lähetetään verovelvolliselle maksuunpanopäätöksen mukana. Päätöksessä selvitetään syy, miksi veroa on maksettava.

• Viivekorko

Veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain (1556/95) mukaan verolle peritään viivekorkoa, jos viranomaisen maksuunpaneman veron maksu myöhästyy. Viivekorko lasketaan vuotuisena korkona todellisen myöhästymisen mukaan. Korko on Suomen Pankin kutakin kalenterivuotta edeltävälle puolivuotiskaudelle vahvistama viivästyskoron viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä.

Viivekorko lasketaan veron eräpäivää seuraavasta päivästä veron maksupäivään, maksupäivä mukaan lukien. Viivekorkoa ei voi vähentää tuloverotuksessa.

Ennakkoperintä

EPL:ssa on asetettu työnantajalle tai muulle ennakonpidätyksen alaisen suorituksen maksajalle useita tehtäviä, joista keskeisin on ennakonpidätyksen toimittaminen oikeasta tulosta, oikealta henkilöltä, oikeaan aikaan ja oikean suuruisena. Ennakonpidätyksen toimittaja on vastuussa myös siitä, että ennakot, jotka hän tai hänen palveluksessaan oleva on palkoista pidättänyt, maksetaan verovirastolle oikean määräisinä ja oikeaan aikaan. Palkaksi katsottavien suoritusten osalta maksajan on lisäksi maksettava sotumaksu ajallaan ja oikean suuruisena.

Näiden velvollisuuksien virheellisestä hoitamisesta tai laiminlyönnistä voi aiheutua seuraamuksia, jotka ovat yleensä taloudellisia ja määrältään joskus huomattaviakin. Jos esim. palkasta on ennakonpidätys kokonaan tai osittain toimittamatta tai maksamatta verovirastolle, verovirasto määrää maksuunpanon ja perii palkan maksajalta laiminlyödyn määrän maksulipulla, ja seuraamuksena on veronlisäys ja usein myös veronkorotus.

Ennakonkanto

Maksuun pannulle ennakkoverolle, joka jätetään määräaikana maksamatta, peritään viivekorkoa siitäkin huolimatta, että ennakko kokonaan tai osa maksamattomasta määrästä todettaisiin aiheettomaksi.

Jos ennakko on jätetty maksamatta ja verovelvolliselta peritään lopullisessa verotuksessa sen vuoksi jäännösveroa, viivekorko lasketaan tälle määrälle jäännösveron ensimmäiseen eräpäivään saakka, eräpäivä mukaan lukien.

Samalle jäännösveron määrälle, jolle peritään viivekorkoa, ei peritä jäännösveron korkoa. Viivekorko ei ole vähennyskelpoinen verovelvollisen verotuksessa (laki veronlisäyksestä ja viivekorosta).

Koron suuruus

Viivästysseuraamuksina perittävä vähimmäiskorko on aina 3 euroa, pienin perittävä määrä on 10 euroa ja pienin palautettava määrä 5 euroa. Veroa ei peritä, jos se on alle 17 euroa ja sen perimiseksi pitäisi erikseen tehdä maksuunpanopäätös.

Suomen Pankin vahvistama korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko:

1.7.–31.12.2003 2,5 %
1.1.–30.6.2003 3,0 %
1.7.–31.12.2002 3,5 %
1.1.–30.6.2002 4,0 %
1.1.–31.12.2001 4,0 %
1.1.–31.12.2000 3,0 %

Seuraavassa käydään läpi yllä olevassa taulukossa esitetyt viivästysseuraamukset.

Maksettava yhteisökorko

Maksettava yhteisökorko (VML 40–42, 46–48 §) liittyy säännönmukaisessa verotuksessa määrättäviin tuloveroihin. Kun yhteisölle (TVL 3 § mm. osakeyhtiö ja osuuskunta) tai yhteisetuudelle (TVL 5 §) määrätty vero on suurempi kuin veron suoritukseksi luettavat ennakot, lasketaan maksettavalle erotukselle yhteisökorko. Se lasketaan veroilmoituksen viimeistä säännönmukaista antamispäivää seuraavasta päivästä jäännösveron ensimmäiseen eräpäivään. Jäännösveron eräpäivä on verotuksen päättymistä seuraavan kuukauden 25. päivä.

Veroilmoituksen antamiselle saatu lisäaika ei vaikuta yhteisökoron laskemiseen. Maksettavan yhteisökoron suuruus on Suomen Pankin vahvistama korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekoko lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä.

Verovelvollisen tulee laskea itse tuloveronsa määrä ja maksaa viimeistään neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymiskuukauden lopusta lukien ennakon täydennysmaksuna puuttuva veron määrä, jos haluaa välttyä yhteisökorolta. Jos ennakkoveroa tai ennakon täydennysmaksua on maksettu veroilmoituksen viimeisen antopäivän jälkeen, yhteisökorko lasketaan maksetulla ennakolla tai täydennysmaksulla vähennetylle erotukselle suorituspäivää seuraavasta päivästä eräpäivään. Tätä edeltäneeltä ajalta lasketaan yhteisökorko veroilmoituksen jättöpäivää seuraavasta päivästä suorituspäivään.

Jos samana kalenterivuonna päättyy useita tilikausia, yhteisökorko lasketaan kultakin tilikaudelta erikseen niin kuin jokaiselle tilikaudelle olisi määrätty vero.

Yhteisökorkoa ei lasketa veronkorotukselle eikä maksamattoman ennakon johdosta perittävälle viivekorolle. Jos veroa on määrätty maksamatta jätetyn ennakon johdosta, verolle ei tältä osin lasketa yhteisökorkoa. Yhteisökorolle ei lasketa veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa lailla tarkoitettuja viivästysseuraamuksia.

Yhteisökorko ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen meno.

Palautettava yhteisökorko

Palautettava yhteisökorko (VML 40–42, 46–48 §) liittyy säännönmukaisessa verotuksessa määrättäviin tuloveroihin. Kun yhteisölle tai yhteisetuudelle määrätty vero on pienempi kuin veron suoritukseksi luettavat ennakot, lasketaan palautettavalle erotukselle yhteisökorko. Se lasketaan veroilmoituksen viimeistä säännönmukaista antamispäivää seuraavasta päivästä ennakonpalautuksen palautuskuukautta edeltävän kuukauden loppuun. Veroilmoituksen antamiselle saatu lisäaika ei vaikuta yhteisökoron laskemiseen. Palautettavan yhteisökoron suuruus on Suomen Pankin vahvistama korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko vähennettynä kahdella prosenttiyksiköllä.

Verovelvollisen tulee laskea itse tuloveronsa määrä tilinpäätöstä laadittaessa suoriteperustetta vastaavalla tavalla (KILA 1986/830). Mikäli näin laskettu vero on pienempi kuin hyväksiluettavat ennakot, yhteisö voi hakea ennakon alentamista veroilmoituksen jättöajankohtaan asti eli neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Ennakoiden poistamista voidaan hakea viimeistään kaksi kuukautta ennen verotuksen päättymistä. Jos ennakkoveroa tai ennakon täydennysmaksua on maksettu veroilmoituksen viimeisen antopäivän jälkeen, yhteisökorko lasketaan maksettu ennakko tai täydennysmaksu huomioiden suorituspäivää seuraavasta päivästä ennakonpalautuksen palautuskuukautta edeltävän kuukauden loppuun. Tätä edeltäneeltä ajalta lasketaan yhteisökorko veroilmoituksen jättöpäivää seuraavasta päivästä suorituspäivään. Ennakonpalautuksen maksupäivä on verotuksen päättymiskuukautta toiseksi seuraavan kuukauden 7. päivä.

Jos samana kalenterivuonna päättyy useita tilikausia, yhteisökorko lasketaan kultakin tilikaudelta erikseen niin kuin jokaiselle tilikaudelle olisi määrätty vero.

Yhteisökorko ei ole verotuksessa veronalainen tulo.

Jäännösveron korko

Muun verovelvollisen kuin yhteisön tai yhteisetuuden jäännösverolle lasketaan jäännösveron korko (VML 43–48 §). Se on määrältään Suomen Pankin vahvistama korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko vähennettynä kahdella prosenttiyksiköllä. Siltä osin kuin jäännösvero ylittää 10 000 euroa, jäännösveron korko on viitekorko lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä. Verovelvollisen tulee laskea itse tuloveronsa määrä ja maksaa viimeistään verovuotta seuraavan vuoden maaliskuun aikana ennakon täydennysmaksuna puuttuva veron määrä, jos haluaa välttyä jäännösveron korolta. Jäännösveron korko lasketaan verovuotta seuraavan vuoden huhtikuun 1. päivästä jäännösveron ensimmäisen erän eräpäivään. Jos ennakkoa on suoritettu verovuotta seuraavan vuoden maaliskuun 31. päivän jälkeen, korko lasketaan ennakon suorittamispäivää seuraavasta päivästä lukien ensimmäisen erän eräpäivään siten, että suoritettu ennakko otetaan huomioon.

Lasketusta jäännösveron korosta vähennetään 20 euroa, kuitenkin enintään koron määrä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos koron määrä on 20 euroa, sitä ei peritä lainkaan. Nykyisellä 1,5 prosentin korolla laskien jäännösveron korko tulee maksettavaksi vasta, kun jäännösveron määrä on noin 1960 euroa.

Korkoa ei lasketa veronkorotukselle eikä maksamattoman ennakon johdosta perittävälle viivekorolle. Jos veroa on määrätty maksamatta jätetyn ennakon johdosta, verolle ei tältä osin lasketa jäännösveron korkoa.

Jäännösveron korolle ei lasketa veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa tarkoitettuja viivästysseuraamuksia.

Jäännösveron korko ei ole vähennyskelpoinen meno.

Palautuskorko

Muun verovelvollisen kuin yhteisön tai yhteisetuuden ennakonpalautukselle lasketaan palautuskorko (VML 43–48 §). Se on määrältään Suomen Pankin vahvistama korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko vähennettynä kahdella prosenttiyksiköllä. Palautuskorko lasketaan verovuotta seuraavan vuoden huhtikuun 1. päivästä palautuskuukautta edeltävän kuukauden loppuun. Jos ennakkoa on suoritettu verovuotta seuraavan vuoden maaliskuun 31. päivän jälkeen, korko lasketaan ennakon suorittamispäivää seuraavasta päivästä lukien palautuskuukautta edeltävän kuukauden loppuun. Ennakon alentamista on haettava ennen verovuoden päättymistä.

Korkoa ei lasketa veronkorotukselle eikä maksamattoman ennakon johdosta perittävälle viivekorolle.

Palautuskorko ei ole veronalainen tulo.

Veronlisäys

Oma-aloitteisesti suoritettavan veron maksamatta jättämisen tai maksun viivästymisen vuoksi sekä jälkiverotuksen toimittamisen yhteydessä lasketaan verolle veronlisäys (Laki veronlisäyksestä ja viivekorosta). Oma-aloitteisia veroja ovat kaikki ne verot, jotka verovelvollinen tai verosta vastuussa oleva itse laskee ja tilittää lailla säädettyinä maksupäivinä verovirastolle tai muulle veroa kantavalle viranomaiselle. Tällaisia veroja ovat mm. työnantajan palkoista pidättämät ennakonpidätykset, työnantajan sosiaaliturvamaksu, arvonlisävero, korkotulon lähdevero, arpajaisvero, vakuutusmaksuvero ja varainsiirtovero.

Veronlisäys on koko kalenterivuoden suuruudeltaan kutakin kalenterivuotta edeltävän puolivuotiskauden Suomen Pankin vahvistaman viivästyskoron viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä, yhteensä kuitenkin vähintään kolme euroa.

Veronlisäys lasketaan laissa säädettyä veron viimeistä maksupäivää seuraavasta päivästä eräpäivään, viimeksi mainittu päivä mukaan lukien. Jos maksamatta jätetty vero pannaan maksuun, veronlisäys lasketaan verolle määrättävään eräpäivään, tämä päivä mukaan lukien. Muiden kuin oma-aloitteisesti suoritettavien verojen jälkiverotuksen toimittamisen yhteydessä veronlisäys lasketaan verotuksen päättymiskuukautta seuraavan kolmannen kuukauden alusta jälkiverolle määrättävään eräpäivään. Jos säännöksen mukainen maksupäivä olisi lauantai, aloitetaan koron laskeminen tiistaista, koska veron on saanut maksaa viivästysseuraamuksitta seuraavana arkipäivänä eli maanantaina (vrt. KHO 2002/77). Verovelvollisen on maksettava maksuunpantu määrä kokonaisuudessaan, myös veronlisäyksen osalta, vaikka hän maksaisi sen ennen eräpäivää.

Verovelvollisen tulee laskea veronlisäyksen määrä itse, jos hän maksaa oma-aloitteisen veron myöhässä. Oma-aloitteisten verojen tilisiirroissa ei ole erikseen kohtaa veronlisäykselle, vaan laskettu määrä lisätään veroon ja näiden yhteismäärä maksetaan sentteineen. Verovirasto kohdistaa maksun ensin ilmoitetuille maksuille ja loput veronlisäykseksi. Jos veronlisäystä ei ole maksettu oma-aloitteisesti, verovirasto panee sen maksuun. Veronlisäykseen ei tällöin lisätä viivästysseuraamuksia sen vuoksi, ettei sitä ole maksettu säännösten mukaisesti veron maksun yhteydessä. Jos tällaisia rikkeitä on useita, voidaan maksetulle verolle panna maksuun veronkorotus.

Korkopäiviä laskettaessa jokaisessa kuukaudessa katsotaan oleva 30 päivää ja vuodessa 360 päivää. Veronlisäys maksetaan sentteineen.

Veronlisäys ei ole tuloverotuksessa vähennyskelpoinen meno eikä veronalainen tulo riippumatta siitä, mihin veroon tai veronluonteiseen maksuun se liittyy,

• Veronlisäyksen laskukaava:

Korkoprosentti x korkopäivät x vero
100 x 360

Esimerkki:
Työnantajan helmikuun 2004 palkoista pidättämä määrä on 20 000 euroa, joka on maksettava viimeistään maaliskuun 10. päivänä 2004. Työnantaja maksaa pidätetyn määrän 14.4.2004. Suomen Pankin vahvistama korkolain mukainen viitekoko ajalle 1.7.–31.12.2003 on 2,5 % eli veronlisäyksen korko vuonna 2004 on 9,5 %.

Veronlisäys 20 000 eurolle ajalla 11.3.–14.4.2004

9,5 x 34 x 20 000 eur = 179,44 eur
100 x 360

Veronlisäystä on maksettava 179,44 euroa.

Viivekorko

Maksuunpannulle ja maksettavaksi erääntyneelle maksamattomalle verolle ja mahdolliselle veronkorotukselle lasketaan viivekorko (Laki veronlisäyksestä ja viivekorosta). Viivekorko on koko kalenterivuoden suuruudeltaan kutakin kalenterivuotta edeltävän puolivuotiskauden korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä, yhteensä kuitenkin vähintään kolme euroa. Maksunpannulla verolla tarkoitetaan veroa, jonka veroviranomainen määrää verovelvollisen maksettavaksi. Näitä veroja ovat mm. tuloverot, kiinteistövero sekä perintö- ja lahjavero. Myös kaikki oma-aloitteiset verot muuttuvat viranomaisen suorittaman mahdollisen maksunpanon jälkeen maksuunpannuiksi veroiksi.

Viivekorko lasketaan verolle määrättyä eräpäivää seuraavasta päivästä maksupäivään, viimeksi mainittu päivä mukaan lukien. Korkopäiviä laskettaessa jokaisessa kuukaudessa katsotaan oleva 30 päivää ja vuodessa 360 päivää. Verovirasto kohdistaa maksun ensin viivästyskoroille ja maksuunpannulle veronlisäykselle ja loput verolle. Jos maksu ei riitä koko velan suoritukseksi, jää velalliselta siten maksamatta veron pääomaa ja sille laskettavaa viivekorkoa.
Viivekorko ei ole tuloverotuksessa vähennyskelpoinen meno eikä veronalainen tulo riippumatta siitä, mihin veroon tai veronluonteiseen maksuun se liittyy.

Viivekoron laskukaava:

Korkoprosentti x korkopäivät x vero (+veronkorotus)
100 x 360

Esimerkki:
Maksuunpantu jäännösveron I erä 540 euroa, jonka eräpäivä oli 2.12.2003. Vero on maksettu myöhässä 27.1.2004. Viivekorko ajalla 3.12.2003–27.1.2004 on

10,5 x 28 x 540,00 eur = 4,41 eur
100 x 360
9,5 x 27 x 540,00 eur = 3,85 eur
100 x 360

Viivekorkoa on maksettava yhteensä 8,26 euroa.

Lykkäysajalta maksettava korko

Veron maksuun on mahdollista hakea lykkäystä sairauden tai työttömyyden johdosta aiheutuneen maksukyvyn tilapäisen alentumisen taikka muun erityisen syyn perusteella. Verolle, maksulle tai vastaavalle määrälle, jonka suorittamiselle on myönnetty lykkäystä, peritään lykkäysajalta korkoa, joka on määrältään Suomen Pankin vuosittain vahvistama viivästyskoron viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä. Erityisen painavista kohtuussyistä lykkäys voidaan kuitenkin myöntää ilman korkoa.

Maksuunpannulle verolle saadulta lykkäysajalta maksettava korko on vähennyskelpoista tuloverotuksessa korkojen vähentämisrajoitusten puitteissa, mikä käytännössä tarkoittanee sitä, että se voi olla vähennyskelpoinen elinkeinotulolähteen tulosta tai tulonhankkimisvelan korkona. Jos veroa ei makseta lykkäysajan kuluessa, lasketaan ylimenevälle ajalle viivekorko.

Korko virheellisen verotuspäätöksen tapauksessa

Verotuksen oikaisuvaatimuksen tai valituksen johdosta tehdyn palautuspäätöksen perusteella palautettavalle verolle maksetaan korkoa 9 prosenttia, jos muuta korkoa ei ole säädetty (Veronkantoasetus 11 §). Korko lasketaan yleensä veron maksupäivästä takaisinmaksupäivään. Tähän veronkantoasetuksen 11 §:n korkosäännökseen on viittaus mm. ennakkoperintälaissa, kiinteistöverolaissa, arvonlisäverolaissa ja varainsiirtoverolaissa, mutta esimerkiksi tulo- ja varallisuusverotuksen mukaisille ennakonpalautuksille ja verotuksen muutoksesta johtuville palautuksille samoin kuin yhteisöjen ennakonpalautuksille on omat korkosäännöksensä. Oma-aloitteisesti maksetun veron palautukselle, esimerkiksi tilanteissa, kun veroa on maksettu erehdyksessä liikaa, ei makseta korkoa.

Korko on saajalleen veronalaista tuloa.

Veronkorotus

Veronkorotus on rangaistuksen luonteinen seuraamus ilmoittamisvelvollisuuden puutteellisuudesta tai virheellisestä täyttämisestä. Korotusseuraamus voi liittyä tulo- ja varallisuusveroon, arvonlisäveroon, valmisteveroihin, varainsiirtoveroon, ennakonpidätykseen ja työnantajan sotumaksuun. Veronkorotusta koskeva yleissäännös on verotusmenettelylain 32 §:ssä. Veronkorotus määrätään tapauskohtaisesti ottaen huomioon yksilölliset olosuhteet. Jälkiverotuksessa käytetään samansuuruisia veronkorotuksia kuin säännönmukaisessa verotuksessa. Veronkorotus määrätään samojen periaatteiden mukaan ansio- ja pääomatulolle. Kaavamaisia veronkorotuksia käytetään niissä tilanteissa, joissa ei ole erityisiä veronkorotusta alentavia tai korottavia seikkoja. Veronkorotus suhteutetaan aina rikkeen tai laiminlyönnin moitittavuuteen. Huomattavan korkeaksi muodostuvaa veronkorotusta voidaan kohtuullistaa.

Jos verovelvollisen laiminlyönti tai virhe on olosuhteisiin nähden ymmärrettävä, veronkorotusta voidaan alentaa tai jättää se määräämättä. Jos samanaikaisesti on useampia puutteita, korotus määrätään vain kerran, mutta yleensä sen seikan mukaan, josta seuraa ankarin veronkorotus. Jos saman verovelvollisen veroilmoituksessa on laiminlyöntejä tai virheitä toistuvasti verovuodesta toiseen, voidaan veronkorotus määrätä ohjeen mukaista suurempana ottaen kuitenkin huomioon verotusmenettelylain 32 §:ssä säädettyjä enimmäismääriä.

Veronkorotusta määrättäessä pidetään kohtuullistavana tekijänä sitä, että on kyse ns. uudesta yrittäjästä. Jos on kyse yrittäjän kolmesta ensimmäisestä tilikaudesta ja hän kehotuksesta korjaa veroilmoituksessa ilmenneen vaillinaisuuden tai virheen, veronkorotusta ei määrätä.

Veronkorotuksen määrääminen edellyttää aina verovelvollisen kuulemista, eli verovelvolliselle varataan tilaisuus asiakirjoissa olevan puutteen korjaamiseen. Verovelvollinen voi myös selvittää myöhästymisen tai puutteen syytä tai muita asiaan vaikuttavia seikkoja.

Jos itse vero on vähennyskelpoinen, veroon liittyvä veronkorotuskin on vähennyskelpoinen.

Veronkorotuksen määräämisestä

Vähäinen puutteellisuus tai veroilmoituksen, veroehdotuksen, tiedon tai asiakirjan myöhästyminen voi johtaa veronkorotukseen. Vähäisenä puutteellisuutena pidetään esimerkiksi sitä, että veroilmoitusta tai palautettua veroehdotusta ei ole allekirjoitettu. Vähäisenä puutteena voidaan pitää myös määrältään vähäisen tulon ilmoittamatta jättämistä. Jos tieto tulosta on saatu suorituksen maksajalta, korotusta ei yleensä määrätä. Vähäisen puutteellisuuden tai virheen ja asiakirjan toimittamisen myöhässä ilman pätevää syytä voidaan enimmillään määrätä 150 euron suuruinen veronkorotus (VML 32 § 1 mom.).

Jos verovelvollinen on antanut veroilmoituksen tai palauttanut veroehdotuksen tai muun asiakirjan olennaisesti vaillinaisena tai virheellisenä tai on antanut ne vasta todistettavasti lähetetyn kehotuksen jälkeen, voidaan veronkorotusta määrätä enintään 800 euron suuruisena (VML 32 § 2 mom.).

Jos verovelvollinen on tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen tai muun säädetyn tiedon tai asiakirjan, salannut tuloja tai varallisuutta huomattavan määrän tai perustanut vähennysvaatimuksen väärään tai väärennettyyn asiakirjaan, voidaan veronkorotusta määrätä 5 – 30 prosenttia lisätystä tulosta ja lisätyn varallisuuden osalta 0,5-1 prosenttia lisätyistä varoista, kuitenkin vähintään 800 euroa (VML 32 § 3 mom.). Lisättynä tulona pidetään myös määrää, jolla verotusta on muutettu verotettavaa tuloa myöhempänä verovuonna lisäävällä tavalla. Veronkorotus määrätään tämän momentin mukaan myös silloin, kun verovelvollinen on ilmoittanut tieten tai törkeästä huolimattomuudesta tulon vääränä tulolajina.

Veronkorotusten määristä eri tilanteissa on selkeät ohjeet verohallituksen yhtenäistämisohjeissa vuodelta 2003 (www.vero.fi):
• Jos verovelvollinen toimittaa veroilmoituksen päälomakkeen myöhässä ilman pätevää syytä, määräytyy veronkorotus seuraavien perusteiden mukaan:

Peruste Määrä
Verovelvollinen
palauttaa
veroilmoituksen
myöhästyneenä ja
ilman kehotusta.
100 eur

Verovelvollinen palauttaa
veroilmoituksen
kehottamisen jälkeen ja
asetetussa määräajassa

150 eur
Verovelvollinen palauttaa
veroilmoituksen ennen
verotuksen päättymistä
kehottamiskirjeessä
asetetun määräajanjälkeen.
300 eur

Mikäli verovelvollinen ei toimita veroilmoitusta ennen verotuksen päättymistä, veronkorotusta ei määrätä myöhästymisen perusteella erikseen, vaan veronkorotus määräytyy mahdollisesti toimitettavan arvioverotuksen perusteella.

Jos myöhästymiseen on ollut pätevä syy tai este, korotusta ei määrätä, mikäli verovelvollinen on syyn tai esteen lakattua heti antanut veroilmoituksen.

• Jos yrityksen pääverolomakkeelta puuttuu allekirjoitus tai jokin muu vähäinen veron määrään vaikuttamaton tieto, on verovelvollisella mahdollisuus korjata veroilmoituksen puutteellisuus ilman veronkorotusseuraamusta joko oma-aloitteisesti tai kehotuksessa asetetussa määräajassa.

Mikäli verovelvollinen korjaa puutteen asetetun määräajan jälkeen, määrätään veronkorotusta 100 euroa. Vastaavasti, jos edellä mainittua puutetta ei korjata ennen verotuksen päättymistä, mutta verotus on kuitenkin mahdollista toimittaa veroilmoituksen puutteellisuudesta huolimatta, määrätään 100 euron veronkorotus.

• Jos yrityksen pääverolomake on veron määrään vaikuttavan tiedon osalta olennaisesti vaillinainen tai verovelvollinen ei ole jättänyt pääverolomakkeen toimittamisen yhteydessä muuta tarpeellista verolomaketta tai se on jätetty veron määräämisen kannalta olennaiselta osin täyttämättä, määräytyy veronkorotus seuraavien perusteiden mukaan:

Peruste Määrä
Verovelvollinen korjaa
puutteen kehottamisen
jälkeen ja asetetussa
määräajassa.
150 eur
Verovelvollinen korjaa
puutteen kehottamis-
kirjeessä asetetun
määräajan jälkeen.
300 eur

Mikäli edellä mainittua puutetta ei korjata ennen verotuksen päättymistä, mutta verotus on kuitenkin mahdollista toimittaa veroilmoituksen puutteellisuudesta huolimatta, määrätään 300 euron veronkorotus.

Jos verovelvollinen ei ole jättänyt pääverolomaketta, ei veronkorotusta määrätä erikseen puuttuvien liitelomakkeiden osalta. Mikäli osakeyhtiö ei jaa voittoa, sovelletaan tilintarkastuskertomukseen edellä mainittuja veronkorotuksen määräytymisperusteita (vrt. seuraava kohta).

• Verovuodelta osinkoa jakavan osakeyhtiön on annettava verovirastoon voitonjakoa koskevasta päätöksestä yhtiökokouksen pöytäkirjanote. Pöytäkirjanote sekä tilintarkastuskertomus on toimitettava kuukauden kuluessa yhtiökokouksesta. Vastaavasti, kun osuuskunta päättää jakaa osuuspääoman tai sijoitusosuuden korkoa tai palauttaa ylijäämää on osuuskunnan kokouksen pöytäkirja toimitettava verotoimistoon. Näiden asiakirjojen toimittamiseen liittyvistä puutteista määräytyy veronkorotus seuraavasti:

Peruste Määrä
Verovelvollinen korjaa
puutteen kehottamisen
jälkeen ja asetetussa
määräajassa.
150 eur
Verovelvollinen korjaa
puutteen kehottamis-
kirjeessä asetetun
määräajan jälkeen.
300 eur

• Jos verovelvollista kehotetaan täydentämään veroilmoitustaan muilta osin, mutta verovelvollinen toimittaa pyydetyn tiedon täydennyspyynnössä asetetun määräajan jälkeen, tulee tällöin määrätä 150 euron veronkorotus. Jos pyydettyä tietoa ei toimiteta ennen verotuksen päättymistä lainkaan, mutta verotus on kuitenkin mahdollista toimittaa veroilmoituksen puutteellisuudesta huolimatta, määrätään verovelvolliselle veronkorotusta 150 euroa.

• Jos verovelvollinen on tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen tai muun säädetyn tiedon tai asiakirjan, salannut tuloja tai varallisuutta huomattavan määrän tai perustanut vähennysvaatimuksen väärään tai väärennettyyn asiankirjaan, veronkorotus on 5–20 % lisätystä tulosta, kuitenkin vähintään 800 euroa.

Erityisestä syystä korotus voi alittaa 800 euroa. Tällaisena erityisenä syynä voidaan pitää esim. salatun tulon tai varallisuuden vähäisyyttä. Näissä tapauksissa korotukseksi yleensä on määrättävä vähintään 300 euroa. Poikkeuksellisen törkeissä tapauksissa korotus voi nousta 30 %:iin lisätystä tulosta.

Jos verovelvollinen on ryhtynyt erityiseen järjestelyyn muuttaakseen ansiotulojaan pääomatuloksi, käytetään tämän kohdan mukaista veronkorotusta. Myös muun veronkiertojärjestelyn (VML 28 §) purkamisen yhteydessä käytetään pääsääntöisesti tämän kohdan mukaisia veronkorotuksia.

Tulon jaksottamisesta tai lain tulkinnasta aiheutuneita virheitä ei yleensä pidetä tahallisena tai törkeänä huolimattomuutena.

Salatun tulon tai varallisuusmäärän osalta voidaan käyttää yleensä seuraavaa kaavaa:

Salatun verotettavan tulon määrä Veronkorotus
-20 000 eur 800 eur
20 001–
40 000 eur
5-15 % salatusta tulosta
yli 40 000 eur 5-20 % salatusta tulosta

Jatkuu ensi numerossa.

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki