CTA Paikka

Venäjän veroriskit uhkaavat hankkeiden toteutusta

21.10.2008

Timo Matilainen Venäjän liiketoiminnan asiantuntija
KPMG Oy Ab

Venäjä on Suomen suurin kauppakumppani. Superkasvua Venäjältä. Harashoo, hyvin menee.

Venäjän markkinat kiinnostavat suomalaisia yrityksä. Tätä todistavat jo edellä kerrotut otsikot. Niiden innostamana yhä useammat suuret ja pk-sektorin yritykset suuntaavat katseensa uusille markkinoille, ja siksi yhä useamman suomalaisen yhtiön taloushenkilöstö joutuu tutustumaan heille tuntemattoman liiketoiminta­ympäristön toimintatapojen kanssa. Idän erikoiset käytännöt kummastuttavat suomalaisen yrityksen kirjanpitäjää, mutta valitettavasti tietämättömyys voi aiheuttaa yrityksille merkittäviä tappioita.

Ensimmäisenä Venäjän liiketoiminnan rintamalla ovat yleensä yrityksen kauppamiehet. Neuvoteltaessa venäläisen asiakkaan kanssa tavaratoimituksista tai palvelun suorittamisesta neuvottelupöydässä ei istu Suomen tai Venäjän vero­lainsäädännön tuntijoita. Tämän vuoksi sopimuksia laadittaessa painopiste on yleensä hinta- ja toimitusehdoissa eikä hankkeelle olennaisten veroriskien välttämisessä. Sopimusten mukana syntyvät veroriskit voivat muuttaa muuten järkevät sopimukset tappiollisiksi joko toimittajalle tai asiakkaalle.

Tässä artikkelissa käsitellään niitä ongelmia, jotka syntyvät silloin, kun kauppaa tehdään Suomesta käsin. Seuraava vaihe, eli oman venäläisen yrityksen perustaminen ratkaisee monia ensimmäisen vaiheen ongelmia, mutta silloin yleensä syntyy aivan uusia kysymyksiä.

Venäjän arvonlisävero maksetaan lähes aina

Mikäli suomalainen yritys vie tavaraa Venäjälle osana projektia tai kokonaisena projektina, huomataan pian, että suomalainen organisaatio ei voi itse tullata tavaraa Venäjän alueel­le. Tullaajana täytyy olla venäläinen organisaatio, jolla on tähän tarvittavat rekisteröinnit (OKPO–koodi). Tämän vuoksi toimitusehto täytyy järjestää niin, että asiakas hoitaa kuljetusketjun Venäjän alueella. Toinen vaihtoehto on käyttää venäläistä palveluorganisaatiota, niin sanottua tullibrokeria, jolla on oikeus tullata tavarat Venäjän sisälle.

Yleensä kaikki suomalaisen yrityksen venäläiselle asiak­kaalle tarjoamat palvelusuoritteet ovat Venäjällä arvonlisäverollista liiketoimintaa. Venäjällä arvonlisäverotettavaa toimintaa ovat esimerkiksi kaikki konsultointi-, insinöörilaskenta- ja tuotekehityspalvelut, jos ostajana on venäläinen asiakas. Samoin kaikki rakennuksiin tai laitteisiin liittyvät palvelusuoritteet ovat verollisia, jos kohteet sijaitsevat Venäjän alueella.

Venäjän lainsäädännön perusteella suomalaisen yrityksen on kirjauduttava verorekisteriin, jos toiminta Venäjällä kestää yli 30 päivää. Rekisteröiminen tarkoittaa sitä, että yritys hoitaa sen jälkeen itse omat vero- ja kirjanpitovelvollisuutensa. Rekisteröitymisen vaikutuksesta ulkomainen yritys saa verotunnuksen (niin sanotun INN-tunnuksen), jonka perusteella se voi täyttää veroilmoitukset ja maksaa verot. Verojen maksuun liittyy myös kirjanpitovelvollisuus.

Rekisteröityminen tarkoittaa käytännössä oman kirjanpitäjän hankkimista, joten varsinkin yhden projektin tapauksessa velvollisuus on kohtalaisen raskas. Nämä velvollisuudet hoidetaan hakeutumalla maassa toimivan tilitoimiston asiakkaaksi, jolloin sen kirjanpitäjä hoitaa projekteihin liittyvän paperisodan.

Siinä tapauksessa, että suomalainen yritys harjoittaa liike­toimintaa Venäjän ulkopuolella, sillä ei ole rekisteröitymisvelvoitetta ja venäläinen asiakas on velvollinen hoitamaan kaikki liiketoimesta syntyvät veronmaksuvelvoitteet. Samoin, jos ulkomainen yritys ei ole verorekisteröitynyt tai toiminta on lyhytaikaista, venäläinen asiakas voi hoitaa asian­ käänteisellä verotusmenettelyllä, eli asiakas suorittaa veron myyjän puolesta. Tältä osin verotusmenettely on sama kuin Suomen verotuslaissa oleva käänteisen verotuksen toimintatapa, jossa asiakas perii arvonlisäveron myyjän puolesta. Tällaisia veronmaksajia kutsutaan lainsäädännössä vero­agenteiksi.

Verorekisteröinti ja Venäjän verojen omaehtoinen hoitaminen tarkoittavat kuitenkin sitä, että suomalainen yritys voi vähentää omassa arvonlisäverotuksessaan venäläisten ostojen verot. Tämä mahdollisuus on merkittävä ainakin siinä tapauksessa, että yrityksellä on suuria alihankkijoita Venäjällä.

Projektikate pienenee

Varsinkin alemman asteiset veroviranomaiset ovat kyseenalaistaneet maksetun arvonlisäveron vähennysoikeuden sen vuoksi, että yritys on maksanut arvonlisäverosumman omista varoistaan eikä ole suorittanut lähdeveron pidätystä. Pidätysvelvollisuuden hoito on siis voitava esittää tositteellisesti. Korkeimmalta veroviranomaiselta eli Venäjän valtionvarainministeriöltä on tästä aiheesta ilmestynyt vähän aikaa sitten kirje, jossa sanotaan, että ostojen arvon­lisävero voidaan vähentää, jos veroagentti on maksanut näistä tapahtumista arvonlisäveron ja kyseessä olevat palvelut tai tavarat on kirjattu vastaanotetuiksi asiakkaan kirjanpitoon. Vähennysoikeus tarkoittaa sitä, että asiakkaalle ei arvonlisäveron maksamisesta synny kuluja, vaan aikaisemmin maksettu summa voidaan käyttää hyväksi.

Monessa tapauksessa arvonlisävero on peritty suomalaiselle yritykselle lähetetystä sopimussummasta eli kyseinen summa on vähentänyt suoraan suomalaisen yrityksen projektikatetta. Käytännössä 18 prosentin veron pidättäminen on usein tarkoittanut koko projektin katteen maksamista Venäjän valtiolle. Tämän vuoksi maksun ja verovelvollisuuksien hoitamisesta kannattaa sopia asiakkaan kanssa, jotta tällaisia yllätyksiä ei satu. Asiakkaan kanssa täytyy sopia, millaisia veroja täytyy maksaa ja millä tavalla maksusuoritukset on tarkoitus toteuttaa.

Näiden ongelmien vuoksi kannattaa Suomesta lähetettävässä laskussa esittää Suomen arvonlisäveron, joka on yleensä EU:n ulkopuolisessa kaupassa 0 prosenttia, lisäksi myös Venäjän arvonlisävero. Tämän vuoksi kauppasumma kannattaa ilmoittaa aluksi sen suuruisena kuin asiakkaan kanssa se on sovittu (esimerkiksi sata yksikköä) ja sen rinnalle voi merkitä Suomen arvonlisäveron ohjeiden mukaisesti ilmoittaen ALV 0 prosentin peruste. Tämän jälkeen kannattaa ilmoittaa Venäjän 18 prosentin arvonlisävero (esimerkissä 18 yksikköä), jonka maksajaksi määritellään venäläinen asiakas eli veroagentti. Tällaisilla merkinnöillä osoitetaan Venäjän arvonlisäveron liittyvän kyseiseen liiketoimeen.

Näiden merkintöjen jälkeen Venäjälle kuuluvaa arvonlisäveroa ei toivottavasti myöskään tilitetä Suomeen, koska sen maksaminen täältä on ongelmallista.

Lähdevero on usein yllätys

Arvonlisäveron lisäksi ulkomaisen yrityksen voi yllättää Venäjän lähdevero. Lähdeveron tarkoitus on korvata tulo­vero, ja myös se pitää maksaa käänteisellä menettelyllä siinä tapauksessa, että verovelvollinen ei ole rekisteröitynyt verovelvolliseksi Venäjälle. Mikäli rekisteröinti on tehty ja verovelvollisella on verotunnus, hän hoitaa itse myös tuloveron maksun normaalilla menettelyllä. Mikäli verovelvollisuus hoidetaan lähdeverotuksena, voi kustannus olla 20 prosenttia liiketulon määrästä, eli kustannus on merkittävä verrattuna koko hankkeen laajuuteen.

Suomen ja Venäjän välinen verosopimus sanoo lähde­verosta, että se on pidätettävä silloin, kun suomalaisella yhtiöllä on Venäjällä kiinteä toimipaikka eli kun sen liike­toiminta Venäjän alueella on pitkäaikaista ja jatkuvaa. Ongelmana on vain käsitteen kiinteä toimipaikka määrittely, koska käytäntö on tältä osin ollut melko kirjavaa. Joskus kiinteä toimipaikka on syntynyt jo silloin, kun työsken­tely on aloitettu Venäjällä. Joskus taas sen on katsottu edellyttävän konttorin kaltaisen kiinteän toimipisteen perustamista Venäjälle. Tämän vuoksi lähdeveron maksuvelvollisuus on yleensä tullut liiketoiminnan harjoittajalle odottamatta ja yllätyksenä, useimmiten verotarkastuksen lopputuloksena.

Vaikka Suomen ja Venäjän välinen verosopimus lähtee siitä, että samasta tulosta maksetaan tulovero ainoastaan kerran, voi erityisesti jälkikäteen tulevaa Venäjän veroa olla vaikea hyvittää Suomessa. Käänteisesti maksettu lähdevero ei myöskään ole asiakas-maksajalle vähennyskelpoista, vaan ajallaan maksettuna se on ainakin periaatteessa hyvitettävä tulovero suomalaiselle yritykselle sen omassa tulo­verotuksessa. Näin myös siinä tapauksessa, että veron maksaja ei ole itse verovelvollinen. Sama koskee luonnollisesti myös suomalaisen yrityksen itse suorittamaa Venäjän tuloveroa.

Yrityksen perustaminen ehtona

Mikäli lähdeverotus tai arvonlisäveron maksuvelvollisuus on yritykselle ongelma, verorekisteröityminen kannattaa tehdä jo pelkästään taloudellisista syistä. Pitkällä tähtäimellä kannattaa Venäjälle perustaa yritys, jos siellä harjoitetaan säännöllisesti liiketoimintaa. Tällöin voidaan edellä kuvatut vero-ongelmat pääosin sivuuttaa.

Kokonaisuudessaan kyseiset velvollisuudet ovat venäläisen asiakkaan kannalta raskaita, koska parhaimmillaan niiden seurauksena asiakkaalle muodostuu likviditeetti-ongelma muun muassa arvonlisäveron maksun vuoksi. Pahimmillaan asiakkaan puolesta maksettuja ostojen arvonlisäveroa ja lähdeveroa ei päästä vähentämään, vaan ne jäävät liiketoiminnan lopullisiksi kustannuksiksi. Tämän vuoksi venäläisillä asiakkailla on halu toteuttaa liiketoimintaa ainoastaan Venäjälle rekisteröityneen yrityksen kanssa, joka pystyy hoitamaan omat lakisääteiset velvoitteensa ilman, että niistä koituu asiakkaalle ylimääräisiä kuluja.

Tavaroiden ja palvelun suorittajan näkökulmasta riskittömin liiketoiminta voidaan toteuttaa niin, että toimitus tehdään Venäjällä, mutta maksaja on turvallisesti suomalainen yritys. Tältä osin toimittajan ongelmat on pitkälti ratkaistu, mutta asiakkaalle syntyy ongelma siitä, kuinka se voi omassa verotuksessaan vähentää toisen yrityksen liiketoimintaa varten tehdyn suorituksen. Mikäli maksu laskutetaan edelleen Venäjältä, seurauksena on samanlaisia veroriskejä kuin siinä tilanteessa, että laskuttaja on alkuperäinen toimittaja. Lisäksi mietittävänä on vielä kysymys hinnoittelun oikeellisuudesta silloin, kun kysymyksessä on kahden konserniyrityksen välinen tapahtuma sekä kysymys siitä, kuinka aivan toisenlaisia asioita tekevä yritys voi laskuttaa juuri tuosta palvelusuorituksesta. Tämän vuoksi asiakkaan kannalta tällainen järjestely ei ole erityisen hyvä.

Liikematkustamisen ongelmia

Paitsi verotuksen puolelta Venäjältä kertyy taloushallinnon ongelmia jo yksinomaan liikematkustamisesta. Kun Suomesta lähetetään Venäjälle kauppamiehiä, törmätään sellaiseen ongelmaan, ettei kaikista liiketoiminnan tapahtumista saa tositetta. Kaikki, jotka ovat Venäjällä käyttäneet taksia, tietävät, että taksikuski ei useinkaan anna kyydistä kuittia. Venäjän kävijän on kuitenkin saatava omansa pois, etenkin nykyisillä taksihinnoilla. Tällainen ongelma lienee tuttu myös Suomen veroviranomaisille ja heidän pitäisi ymmärtää, jos tositteena on tällaisessa tilanteessa paperilappuja selityksineen.

Periaatteessa kuitenkin ennakonpidätysasetus (17 §:n 2 momentti) antaa mahdollisuuden liittää matkalaskuun tositteiden lisäksi myös muita selvityksiä, joiden perusteella työnantaja voi maksaa korvauksia palkansaajalle. Tältä osin selvitysten antaminen on Venäjän matkojen jälkeen myös käytännön pakko.

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki