Työnantajan sosiaaliturvamaksu – suorittamisvelvollisuu-
desta ja maksuluokasta

Työnantaja maksaa työantajan sosiaaliturvamaksun työntekijöille maksettavien palkkojen perusteella. Maksu muodostuu työnantajan sairausvakuutus- ja kansaneläkemaksusta. Maksun suuruus määrätään aina vuosittain seuraavaa kalenterivuotta varten.

Työnantajan sosiaaliturvamaksulakia (366/1963) on muutettu viime vuosina eri syistä. Yhtenä merkittävimmistä muutostekijöistä on ollut vuoden 2006 alusta toteutunut sairausvakuutuksen rahoituksen uudistus. Uudistuksessa tiivistettiin muun muassa maksujen ja etuuksien välistä yhteyttä ja vahvistettiin vakuutusperiaatetta.

Työnantajan sosiaaliturvamaksun maksuvapautuksesta eräissä kunnissa on annettu omat lakinsa. Tätä vuosille 2003–2009 tarkoitettua huojennuskokeilua ei käsitellä tässä yhteydessä.

Ennakonpidätyksen alaiset palkat maksuperusteeksi

Maksun perusteena oleva palkka määritellään työnantajan sosiaaliturvamaksulain 4 §:ssä, jossa on viittauksia useaan eri lakiin. Vuoden 2008 alusta säännöstä muutettiin (L 1365/2007) siten, että ennakkoperintälain mukaisella palkalla tarkoitetaan nyt ennakonpidätyksen alaista palkkaa. Vuosina 2006–2007 maksun perusteena oli ollut veronalainen palkka.

Useimmille työntekijäryhmille veronalainen palkka ja ennakonpidätyksen alainen palkka ovat täsmälleen samansuuruiset. Ero syntyy käytännössä silloin, kun työnantaja ei korvaa työntekijälle työstä aiheutuneita välittömiä kustannuksia. Näissä tilanteissa kustannusosuus on vähennettävissä palkasta ennen ennakonpidätyksen toimittamista ennakkoperintälain 15 §:n mukaisesti. Veronalaisesta palkasta voidaan siis vähentää kustannusosuus, jolloin saadaan ennakonpidätyksenalainen palkka, josta toimitetaan ennakonpidätys ja maksetaan työnantajan sosiaaliturvamaksu.

Paluuta ennen vuotta 2006 noudatettuun menettelyyn on perusteltu (HE 76/2007) sillä, että työnantajat olivat ilmeisesti vuoden 2006 lakimuutoksesta huolimatta vähentäneet työntekijälle työstä aiheutuneet välittömät kustannukset sosiaaliturvamaksun perusteena olevasta palkasta eli käyttäneet samaa palkkaa kuin veron ennakonpidätyksessä.

On hyvä huomata, että työnsuhteessa saaduista palvelurahoista maksetaan työnantajan sosiaaliturvamaksu, vaikka palveluraha on saatu suoraan asiakkaalta ja niistä ei toimiteta ennakonpidätystä.

Sosiaaliturvamaksu poistui kokous- ja eräistä muista palkkioista

Työnantajan sosiaaliturvamaksun suorittamisvelvollisuus kaventui vuoden 2008 alusta (L 1364 ja 1365/2007). Työnantajan sosiaaliturvamaksua ei enää makseta työ- tai virkasuhteeseen perustumattomista:
luentopalkkioista esitelmäpalkkiosta kokouspalkkioista ja hallintoelinten jäsenyydestä saaduista palkkioista, jos palkkion perusteella ei tarvitse maksaa työntekijän eläkemaksua.

Hallituksen esityksen (HE 76/2006) mukaan näitä palkkioita ei yleensä pidetä työeläkettä kerryttävänä työtulona ja niistä ei siten makseta työeläkemaksua. Mahdolliset poikkeukset löytynevät lähinnä julkisen alan työeläkejärjestelmistä.

Jo vuoden 2006 alusta oli ollut voimassa sääntö, jonka mukaan työnantajan sosiaaliturvamaksua ei suoritettu yksittäisistä työ- tai virkasuhteen ulkopuolisista koulutustilaisuuksista saaduista luento- ja esitelmäpalkkioista. Nyt kuluvan vuoden alusta voimaan tulleella lakimuutoksella työnantajan sosiaaliturvamaksuvelvollisuus kaventui tästä siis vielä lisää.

Sekä Suomessa asuvalle että ulkomailta tulevalle urheilijalle maksetut palkkiot ovat työnantajan sosiaaliturvamaksulain 4 §:n mukaista palkkaa. Niistä ei kuitenkaan suoriteta työnantajan sosiaaliturvamaksua, sillä yhä edelleen on voimassa vuonna 1995 annettu laki (375/1995), jonka mukaan näistä palkkioista ei suoriteta työnantajan sosiaaliturvamaksua.

Omistajayrittäjien sosiaaliturvamaksuun ei muutoksia

Hallituksen esityksessä 76/2007 ehdotettiin, että niin sanottujen omistajayrittäjien (YEL/MYEL-vakuutetut) omistamassaan yrityksessä nostamasta palkasta tai palkkiosta ei maksettaisi vuoden 2008 alusta enää työnantajan sosiaaliturvamaksua. Eduskunnan valiokuntakäsittelyn aikana tästä muutoksesta kuitenkin luovuttiin. Näin näistä palkoista ja palkoista tulee maksaa sosiaaliturvamaksu kuten aiemmin.

Ulkomaantyö ja sosiaaliturvamaksu

Työnantaja maksaa työnantajan sosiaaliturvamaksun, mikäli työntekijä kuuluu Suomen sosiaaliturvan piiriin ulkomaan työkomennuksen ajan. Tämä on ratkaiseva kriteeri työnantajan sosiaaliturvamaksun kannalta. Näin sosiaaliturvamaksu voi tulla maksettavaksi, vaikka työkomennuksen ajalta saatu palkka olisi työntekijälle verovapaata tuloa niin sanotun kuuden kuukauden säännön perusteella.

Pääperiaatteena on, että työntekijä kuuluu Suomen sosiaaliturvan piirin, kun kyse on lyhyestä työkomennuksesta ulkomaille niin sanottuna lähetettynä työntekijänä. Se, kuinka pitkän ajan työntekijää voidaan pitää lähetettynä työntekijänä, riippuu siitä, onko työkomennuksen kohteena: EU/ETA-maa tai Sveitsi, sosiaaliturvasopimusmaa (Pohjoismaat, USA, Kanada, Chile, Israel, Quebec, Australia) tai jokin muu maa.

Maasta riippuen työntekijä voi olla Suomen sosiaaliturvan piirissä yhdestä viiteen vuoteen. Eräitä työntekijäryhmiä, kuten kuljetusyritysten matkustavaa henkilökuntaa, useassa maassa samanaikaisesti työtä tekeviä ja merimiehiä varten on olemassa vakuuttamista koskevia erityissääntöjä.

Työkomennukselle lähetetty työntekijä tarvitsee todistuksen (E 101), jossa kerrotaan hänen kuuluvan Suomen sosiaaliturvan piiriin. Todistusta ei anneta kohdemaan viranomaiselle, vaan esitetään tarvittaessa. Ratkaisun EU/ETA-maihin, Sveitsiin tai sosiaaliturvasopimusmaihin lähetettyjen työntekijöiden sosiaaliturvasta tekee Eläketurvakeskus. KELA ratkaisee asian silloin, kun kyse on sopimuksettomaan maahan lähetetystä työntekijästä.

Mikäli työntekijä kuuluu Suomen sosiaaliturvan piiriin, työnantaja maksaa ulkomaantyön ajalta työnantajan sosiaaliturvamaksun pääsäätöisesti niin sanotun vakuutuspalkan perusteella.

Vakuutuspalkalla tarkoitetaan palkkaa, jonka työantaja ja -tekijä määrittävät ulkomaantyötä ja työeläkettä varten, ja jonka työantaja ilmoittaa eläkelaitokselle. Eläkemaksu määräytyy ja työntekijän eläke kertyy vakuutuspalkan perusteella. Vakuutuspalkkaa ei voida sopia vapaasti, vaan sen perusteiden tulee olla työntekijän eläkelain mukaiset. Sääntelyn tavoitteena on, että kotimaantyöstä poikkeavat palkkaustavat ja -järjestelyt, ulkomaan komennuksesta aiheutuneet olosuhdelisät ja lähinnä kustannusten korvauksiksi katsottavat suoritukset tai verotuksen taso eivät vaikuttaisi eläkkeen perusteena oleviin ansioihin.

Työnantajan sosiaaliturvamaksulaissa työnantajana pidetään myös sellaista suomalaista työnantajaa, joka lähettää työntekijän ulkomaille samaan konserniin kuuluvan yrityksen palvelukseen taikka sellaisen ulkomaisen yrityksen palvelukseen, jossa suomalaisella työnantajalla on määräysvalta. Näissä tilanteissa työnantajan sosiaaliturvamaksun suorittamisvelvollisuus jää siis suomalaiselle yritykselle, joka laskuttanee maksun ulkomaiselta yritykseltä.

Ulkomainen työntekijä

Kun ulkomainen työntekijä tulee työskentelemään Suomeen vähintään neljän kuukauden ajaksi, työntekijä on sairausvakuutuslain mukaan Suomessa vakuutettu. Laki muuttui tältä osin vuoden 2005 alusta. Tätä aiemmin sosiaaliturva oli ollut asumiseen perustuvaa, mutta lakimuutoksella rinnalle tuli myös työperusteinen sosiaaliturva.

Mikäli työtekijä edellä mainitulla tavalla kuuluu Suomen sosiaaliturvan piiriin, työnantajan on suoritettava työntekijälle maksettavista palkoista myös työnantajan sosiaaliturvamaksu. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa työntekijällä on kotimaastaan todistus kuulumisesta kyseisen maan sosiaaliturvan piiriin.

Vaikka työntekijä ei tule Suomeen, saattaa suomalainen yritys kuitenkin olla velvollinen maksamaan työnantajan sosiaaliturvamaksun. Näitä tilanteita ovat työskentely suomalaisessa aluksessa merimieslain mukaisessa palvelusuhteessa ja työskentely kansainvälisessä liikenteessä matkustavana henkilökuntana (kts. tarkemmin esim. Verohallituksen tiedote 1.6.2007 ”Ulkomailta Suomeen tulevan verotus”).

Ulkomainen työnantaja

Myös ulkomainen työnantaja saattaa olla velvollinen maksamaan työantajan sosiaaliturvamaksun. Verohallitus on kytkenyt velvoitteen ohjeistuksessaan niihin tilanteisiin, joissa ulkomaiselle yritykselle muodostuu Suomeen niin sanottu kiinteä toimipaikka (VH:n julkaisu 1.1.2008 ”Ulkomaisen yrityksen työnantajavelvollisuudet”). Näissä tilanteissa yritys maksaa työnantajan sosiaaliturvamaksun, jos laissa säädetyt maksuvelvollisuuden edellytykset ovat olemassa. Niin suomalaisen yrityksen kuin ulkomaisen yrityksen kiinteän toimipaikan maksuvelvollisuus ratkeaa sen perusteella, kuuluuko työntekijä Suomen sosiaaliturvan piiriin vai ei.

Sosiaaliturvamaksun suuruus – kolme maksuluokkaa

Työnantajan sosiaaliturvamaksun suuruus määräytyy veroilmoituksessa ilmoitettujen kuluvan käyttöomaisuuden säännönmukaisten poistojen ja samana verovuonna sosiaaliturvamaksun perusteena olleiden palkkojen perusteella.

Maksuluokkia on kolme. Toiseen ja kolmanteen maksuluokkaan kuuluu, jos harjoittaa liiketoimintaa ja poistojen ja palkkojen suhteen perusteella sijoittuu jompaankumpaan näistä ylimmistä maksuluokista. Jos poistojen määrä on yli 50 500 euroa ja samalla 10–30 prosenttia maksetuista palkoista, sosiaaliturvamaksu on maksettava toisen maksuluokan mukaan. Kun poistot ylittävät mainitun euromäärän ja ovat samalla yli 30 prosenttia maksetuista palkoista, sosiaaliturvamaksu maksetaan kolmannen luokan mukaan.

Maksuluokka määräytyy työnantajan viimeksi toimitetun verotuksen tietojen ja saman verovuoden ajalta maksettujen sosiaaliturvamaksun alaisten palkkojen määrän perusteella, esimerkiksi vuoden 2008 maksuluokka perustuu verovuoden 2006 lukuihin.

Uusi yritys maksaa sosiaaliturvamaksun alimman luokan mukaisesti käytännössä parin ensimmäisen vuoden ajan, kunnes maksuluokka voidaan laskea viimeksi toimitetun verotuksen poistotietojen ja samana verovuonna sosiaaliturvamaksu perusteena olleiden palkkojen perusteella.

Työnantajan tulee harjoittaa liiketoimintaa ja olla velvollinen suorittamaan valtiolle tuloveroa ennen kuin korotetut maksuluokat tulevat kyseeseen. Myös yleishyödyllinen yhteisö voi joutua maksamaan sosiaaliturvamaksua ylimpien maksuluokkien mukaan, jos sen katsotaan joltain osin harjoittavan liiketoimintaa, ja jos tähän toimintaan kohdistuvat poistot ja palkat näin osoittavat. Yhteisö joutuu tällöin maksamaan korotettua maksua maksamistaan palkoista ja riippumatta siitä, kohdistuvatko palkat harjoitettuun elinkeinotoimintaan vai eivät (kts. KHO 1987 t 5087).

Verohallituksen näkemyksen (VH:n ohje 7.7.2006 dnro 1013/31/2006) mukaan sovellettava maksuluokka laskettaisiin vain yleishyödyllisen yhteisön liiketoimintaan kohdistuvien palkkojen ja säännönmukaisten poistojen perusteella. Tässä yhteydessä tulisi siis tehdä jako liiketoimintaan ja muuhun toimintaan kohdistuvien poistojen ja palkkojen suhteen. Maksuluokka määräytyisi Verohallituksen käsityksen mukaan vain liiketoimintaan kohdistuvien poistojen ja palkkojen perusteella.

Verohallinto laskee ja ilmoittaa maksuluokan työnantajalle, mutta lopullinen vastuu maksun oikeellisuudesta on työnantajalla. Verohallinto laskee maksuluokan veroilmoitukseen liitetyn poistolomakkeen (62-lomake) ja verohallinnon maksuvalvontaan samalta ajalta kertyneiden palkkatietojen perusteella. Työnantaja erittelee sosiaaliturvamaksun alaiset ja sen ulkopuoliset suoritukset kuukausittaisessa valvontailmoituksessaan.

Maksuluokan määräytyminen – sosiaaliturvamaksun perusteena olleet palkat

Työnantajan sosiaaliturvamaksusta annettua asetusta muutettiin vuoden 2006 alusta (1239/2005) siten, että maksuluokkaa laskettaessa huomioon otetaan ne palkat, joista on maksettu työnantajan sosiaaliturvamaksu. Ensimmäisen kerran tätä laskentasääntöä sovellettiin maksuluokan määrittämiseksi vuodelle 2008.

Ennen muutosta asetuksessa ei ollut määritelty, mitä maksetuilla palkoilla tarkoitetaan. Asetuksessa oli vain ollut yleisluonteinen toteamus siitä, että maksuluokka lasketaan ”samana verovuonna maksettujen palkkojen perusteella”.

KHO ehti ottamaan asiaan kantaa vuodelle 2004 annetusta ennakkoratkaisusta tehdystä valituksesta. KHO katsoi ratkaisussaan 2006:48, että maksuluokkaa määritettäessä huomioon otettavina palkkoina ei voida pitää palkkoja, joista ei ole suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksua. Annettu ratkaisu oli sisällöltään siten nykyisen asetuksen mukainen.

Tällä hetkellä siis palkkoina otetaan huomioon ne palkat, joista on maksettu työnantajan sosiaaliturvamaksu. Näin maksuluokkaa ei voida laskea esimerkiksi tuloslaskelmalle merkityistä palkkaluvuista. Suoriteperusteisten kirjausten vuoksi tuloslaskelman palkkaluvut eivät soveltuisi muutoinkaan laskentaa varten. Verohallinto laskee maksuluokan edellä jo esitetyllä tavalla.

Maksuluokan määräytyminen – kuluva käyttöomaisuus

Työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun asetuksen 1 § 2 momentin mukaan maksuluokan määräytymisperusteena ovat veroilmoituksessa ilmoitetut kuluvan käyttöomaisuuden säännönmukaiset poistot. Asetuksessa ei ole määritelty, mitä siinä tarkoitetaan kuluvalla käyttöomaisuudella. Verohallitus on lähtenyt ohjeistuksessaan siitä, että kuluvan käyttöomaisuuden määritelmä tulee hakea elinkeinoverolaista.

Elinkeinoverolain 12 §:n mukaan kuluvaa käyttöomaisuutta ovat rakennukset, koneet, kalustot ja muut esineet, patentit ja muut erikseen luovutettavissa olevat aineettomat oikeudet sekä soran- ja hiekanottopaikat, kaivokset, kivilouhokset, turvesuot ja muut sellaiset hyödykkeet. Maa-alue, arvopaperit ja muut sellaiset hyödykkeet ovat kulumatonta käyttöomaisuutta.

Elinkeinoverolain 24 §:ssä on säännös niin sanotuista pitkävaikutteisista menoista. Ne eivät kerrytä omaisuutta eikä niitä lueta elinkeinoverotuksessa kuluvaan käyttöomaisuuteen. Näin niiden vuotuisilla poistoilla ei ole merkitystä työnantajan sosiaaliturvamaksun kannalta.

Pitkävaikutteisia menoja ovat esimerkiksi toisen maalle rakennetun tien rakentamisesta aiheutuneet menot. Liiketoimintakaupassa muille omaisuuserille kohdentumaton ja tulonodotuksia sisältävä kauppahinnan osa, niin sanottu goodwill, eli liikearvo poistetaan verotuksessa pitkävaikutteisena menona.

Ehkä hankalimmat tulkintatilanteet elinkeinoverolain 24 §:n soveltamisen kannalta syntyvät sen ja 37 §:n välisessä rajanvedossa. Lain 37 §:ssä säännellään muun muassa erikseen luovutettavissa olevien aineettomien oikeuksien hankintamenon poistamisesta.

Lainvoimaisessa KVL:n ratkaisussa 35/2003 yritykselle räätälöityä toiminnanohjausjärjestelmää pidettiin 37 §:n mukaisena erikseen luovutettavissa olevana aineettomana oikeutena, vaikka ohjelmistoa ei siitä laaditun sopimuksen mukaan voinut tosiasiallisesti luovuttaa konsernin ulkopuolelle. Sopimusperusteinen luovutuskielto ei siis rajannut ohjelmiston hankintamenoa elinkeinoverolain 37 §:n piiristä lain 24 §:n mukaiseksi pitkävaikutteiseksi menoksi.

KHO:n ratkaisussa 2003:45 vesivoiman pysyvä käyttöoikeus katsottiin kulumattomaksi käyttöomaisuudeksi – ei siis elinkeinoverolain 24 §:n mukaiseksi pitkävaikutteiseksi menoksi tai 37 §:n mukaiseksi aineettomaksi oikeudeksi.

Maksuluokan määräytyminen – säännönmukaiset poistot

Työantajan sosiaaliturvamaksusta annetun asetuksen 1 §:n 2 momentin mukaan maksuluokan laskennassa otetaan huomioon veroilmoituksessa ilmoitetut kuluvan käyttöomaisuuden säännönmukaiset poistot.

KHO:n ratkaisun 2004:32 mukaan säännöstä tulkitaan sanamuodon mukaisesti, eli poistot otetaan huomioon veroilmoituksessa ilmoitetun määräisinä. Tapauksessa oikaisulautakunta oli hyväksynyt tuloverotuksessa yhtiön niin sanotun poistojen hyllyttämisen, kun se oli jäänyt tekemättä veroilmoitusta täytettäessä, vaikka asiasta oli sovittu muun muassa tilintarkastajien kanssa. Sen sijaan verovirasto ei hyväksynyt yhtiön myöhempää hakemusta, eikä oikaisulautakunta oikaisuvaatimusta sosiaaliturvamaksun palauttamisesta. Myöskään KHO ei hyväksynyt yhtiön vaatimusta. Asiassa ei ollut KHO:n mukaan osoitettu, että poistot olisivat olleet kirjoitus- tai laskuvirheen vuoksi ilmoitettu virheellisesti. Työnantajan sosiaaliturvamaksuluokan määräytymisen kannalta ei ollut merkitystä sillä, että tuloverotuksessa yhtiön vaatimus poistojen hyllyttämisestä oli hyväksytty verotuksen päättymisen jälkeen.

Ratkaisu osoittaa, että verotuspoistot pitää miettiä tarkkaan ja merkitä huolellisesti veroilmoitukseen. Tuloverotuksessakin verotuksen päättymisen jälkeen tehtyihin tahdonvaltaisiin vaatimuksiin, kuten verotuspoistojen muutoksiin, suhtaudutaan yleensä pidättyvästi. KHO:n ratkaisu viestinee, että joko sosiaaliturvamaksun myöhempiin muutoksiin on tilaa vielä vähemmän tai sitten oikaisuvaatimusta ei olisi tullut hyväksyä myöskään tuloverotuksessa.

Säännönmukaisia poistoja ovat käytännössä elinkeinoverolain 3 luvun säännöksissä annetuissa rajoissa tehdyt menojäännös- ja tasapoistot kuluvasta käyttöomaisuudesta. Lain 32 §, 40 § ja 41 § säädettyjä niin sanottuja lisäpoistoja tai vuosikuluna 33 § 1 momentin mukaisesti vähennettyjä (kts. KHO 1987 B 616) hankintamenoja ei ole pidetty säännönmukaisina poistoina.

KHO:n ratkaisun 2006 t 3237 mukaan yritys ei voi itse vapaasti määrätä, miten poisto jakautuu säännönmukaisen poiston ja lisäpoiston välillä. Ratkaisun mukaan säännönmukainen poisto on ensisijainen, tehdään siis ensin ja mikäli käyttöomaisuuden käypä arvo tämän jälkeen alittaa menojäännöksen, tarvittava poisto tehdään lisäpoistona.

Edellä jo mainituista hyllypoistoista on kyse, kun verotuksessa vähennetään yrityksen tuloslaskelmalle merkittyjä poistoja pienemmät poistot. Hyllytettävät poistot lisätään verotettavaan tuloon veroilmoitusta laadittaessa. On muistettava, että niin sanottuun poistolomakkeeseen (62-lomake) tulee merkitä nimenomaan verotuksessa vähennetyt poistot. Vasta tällöin sosiaaliturvamaksuluokan laskenta tapahtuu oikein.

Yritysjärjestelyt ja työnantajan sosiaaliturvamaksu

Yritysjärjestelyjen yhteydessä on syytä selvittää muiden asioiden rinnalla myös se, kuinka suuren työnantajan sosiaaliturvamaksun yritys joutuu vastaisuudessa maksamaan.

Tuloverotuksessa niin sanotun yritysmuodon muutoksien (esim. toiminimestä osakeyhtiöksi) verotuksellinen moitteettomuus edellyttää yrityksen identtisyyden säilymistä ja tasejatkuvuutta. Jos yrityksen omistus pysyy samana ja toimintaa jatketaan uudessa yritysmuodossa samoista tasearvoista, yritystä pidetään muodonmuutoksesta huolimatta samana yrityksenä kuin mikä se oli aiemmassa yritysmuodossa. Muutoksesta ei tällöin aiheudu välittömiä tuloveroseuraamuksia. Näissä tilanteissa ei myöskään työnantajan sosiaaliturvamaksun kannalta ole kyse uudesta yrityksestä (KHO 1977 II 614). Sosiaaliturvamaksuluokka määräytyy siten viimeksi toimitetun verotuksen tietojen ja samalta ajalta maksettujen sosiaaliturvamaksun alaisten palkkojen perusteella riippumatta siitä, että aiempi yritysmuoto on ollut eri kuin nykyinen.

Sulautumisessa on kyse niin sanotusta yleisseuraannosta eli sulautuvan yhtiön kaikki oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät sellaisenaan vastaanottavalle yhtiölle. Sulautumisessa vastaanottavan yhtiön sosiaaliturvamaksuluokka määräytyy vastaanottavan ja sulautuneiden yhtiöiden yhteenlaskettujen palkkojen ja poistojen perusteella. Sosiaaliturvamaksuluokka määritellään yhteisten tietojen perusteella, kun sulautuminen on tullut voimaan eli kun sulautumisen täytäntöönpano rekisteröidään (kts. KHO 1987 B 618 ja 1987 B 619 ). Mainitusta ajankohdasta lähtien vastaanottava yhtiö maksaa työnantajan sosiaaliturvamaksua sen maksuluokan mukaan, joka määräytyy sulautumiseen osallistuneiden yhtiöiden yhteisten palkka- ja poistotietojen perusteella.

Jakautuminen on sulautumisen peilikuva eli jakautuva yhtiö purkautuu selvitysmenettelyttä siten, että kaikki sen varat ja velat siirtyvät kahdelle tai useammalle yhtiölle (kokonaisjakautuminen). Yhtiöoikeudessa ja nykyään myös tuloverotuksessa sallitaan myös osakeyhtiöiden osittaisjakautuminen, eli vain osa jakautuvan yhtiön varoista ja veloista siirtyy yhdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle. Jakautumisessa syntyneitä yhtiöitä käsitellään uusina yrityksinä sosiaaliturvamaksuluokkaa määritettäessä (kts. KHO 1994 B 553)

Samoin elinkeinoverolain 52d §:ssä tarkoitetulla liiketoimintasiirrolla perustettu yhtiö maksaa työnantajan sosiaaliturvamaksua parin ensimmäisen vuoden ajan alimman maksuluokan mukaan uuden yhtiön tavoin. Liiketoimintasiirrossa on kyse osakemerkinnästä niin sanottua nettoapporttia, eli käytännössä liiketoimintakokonaisuuden käsittäviä varoja ja velkoja vastaan. Tuloverotuksessa tämänkaltainen yritysjärjestely ei aiheuta välittömiä veroseuraamuksia, jos se tehdään elinkeinoverolain säännöksiä noudattaen.

Mikäli yritys ostaa toisen yrityksen harjoittaman liiketoiminnan tai osan siitä niin sanotulla liiketoimintakaupalla, hankittuun toimintaa kohdistuvat palkat ja poistot vaikuttavat työnantajan sosiaaliturvamaksuluokkaan viiveellä. Esimerkiksi vuonna 2008 ostettuun liiketoimintaan kohdistuvat palkat ja poistot vaikuttavat vasta vuoden 2010 sosiaaliturvamaksuluokkaan.

Eräissä tilanteissa, muun muassa omistuspohjassa tapahtuneiden merkittävien muutosten myötä, liiketoimintakaupan tehnyttä yritystä saatetaan pitää uutena yrityksenä (kts. KHO 1994 B 554). Tällöin yritys maksaa työnantajan sosiaaliturvamaksun ensiksi alimman maksuluokan mukaan. Myöhemmin maksuluokka määräytyy viimeksi toimitetun verotuksen poistojen ja samalta ajalta maksettujen, sosiaaliturvamaksun perusteena olleiden palkkojen perusteella samalla tavoin kuin muilla uusilla yrityksillä.