Tilintarkastusjärjestelmä jatkaa uudistumista

Yli kolmekymmentä vuotta Helsingin yliopiston julkisoikeuden professorina työskennellyt Edward Andersson on erikoistunut vero-oikeuteen. Hän jäi eläkkeelle kyseisestä virasta vuonna 1998, mutta on toiminut sen jälkeen muun muassa Veronmaksajien Keskusliiton puheenjohtajana sekä Kauniaisten kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana. Kunnallispolitiikan parissa ehti kulua yhteensä neljäkymmentä vuotta. Innostus kyseiseen toimintaan löytyi paikallisen vaikuttamisen mahdollisuuksista.

– Kauniaisissa kunnallispolitiikka ei häirinnyt muita toimia. Suuressa kaupungissa vastaavat tehtävät olisivat varmasti käyneet puolipäivätyöstä, Andersson pohtii.

Hänen kohdallaan vero-oikeuteen liittyvä asiantuntemus on johtanut merkittäviin yrityskontakteihin. Niiden myötä Andersson pääsi ennen vuotta 1995 perehtymään tilintarkastukseen käytännön tasolla. Nykyaikaan verrattuna hän pitää omaa toimintaansa maallikkotilintarkastajana varsin erilaisena.

– Työ ei ole enää yhtä numeropainotteista. Nykyisin tilintarkastajat tekevät entistä enemmän analyysejä. Lisäksi omassa konttorissa tehtävän työn määrä on lisääntynyt. Siellä tilintarkastajat perehtyvät alan yleisiin kysymyksiin, jotka liittyvät muun muassa EU:n ohjeisiin.

Tilintarkastus on entistä harvemmin yhden henkilön hommaa. Erityisesti suurien yhtiöiden kohdalla puhutaan niin sanotuista tilintarkastustiimeistä, joihin kuuluu tilintarkastajan ohella ainakin IT- ja vero-osaaja.

– Suuryrityksissä tilintarkastuksen vaativuustaso kasvaa koko ajan, Andersson vahvistaa.

Selvitystyö loppusuoralla

Kaiken muun ohella Andersson ehti toimia Keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunnan (TILA) puheenjohtajana seitsemän vuoden ajan. Työ- ja elinkeinoministeriön esittämä kutsu tilintarkastusuudistuksen selvitysmieheksi toukokuussa 2009 tuli hänelle kiinnostavana haasteena.

– Ministeriö katsoi minulla olevan riittävä tausta kyseiseen tehtävään. Samalla olin kuitenkin tarpeeksi irrallaan alan keskeisistä tahoista, Andersson arvioi mahdollisia valintaperusteita.

Selvityksen määräaika umpeutui vuoden 2009 lopussa. Siihen mennessä Anderssonin oli jätettävä arvionsa nykyisen tilintarkastajajärjestelmän uudistamisesta sekä tilintarkastuksen valvontajärjestelmän kehittämisestä. Vaikka selvitys näyttää haastatteluhetkellä joulukuun alussa valmistuvan hieman aikataulustaan edellä, myöntää selvitysmies urakan vieneen aikaa odotettua enemmän.

Yleisesti tilintarkastus on jo kokenut merkittäviä muutoksia vuonna 2007 voimaantulleen tilintarkastuslain sekä muun siihen liittyvän lainsäädännön yhteydessä. Lainsäädännön uudistus perustui vuosina 2002–2007 tehtyyn valmisteluun sekä ajantasaisiin EU-normeihin. Ensimmäinen tilintarkastuslaki näki Suomessa päivänvalonsa 1994. Muita aikaisempia virstanpylväitä ovat olleet vuonna 1982 säädetty laki tilintarkastajajärjestelmän valvonnasta sekä 1.4.2008 voimaantullut TEM:n asetus, joka uudisti KHT- ja HTM-tilintarkastajien hyväksymisvaatimuksia. Nykyistä selvitystyötä ajatellen tilintarkastajien perustutkintoa koskevat kehitystarpeet tulevat tuskin edellyttämään mainittavia sisällöllisiä muutoksia juuri uudistetussa ja toimivassa kokonaisjärjestelmässä. Toisaalta sen on kuitenkin vastattava TEM:n julkaiseman arviomuistion esittämiin havaintoihin tilintarkastajien toimintaympäristön muutoksesta.

Yritystoiminta on yhä kansainvälisempää samalla, kun riippuvuus muiden maiden tapahtumista ja olosuhteista on lisääntynyt. Myös liiketoiminnan kehittyminen entistä monimutkaisemmaksi sekä tietojärjestelmien merkityksen korostuminen ovat muokkaamassa toiminnan viitekehystä. Yrityssektorilla tavoitteiden täyttymistä seurataan lyhyellä aikajänteellä, mikä puolestaan korostaa taloudellisen raportoinnin merkitystä. Samalla julkisen kaupankäynnin kohteena olevien yhteisöjen raportoinnin on oltava avointa. Sen on myös tuotettava runsaasti informaatiota. Viimeksi mainittujen painopisteiden seurauksena EU ja eräät muut maat ovat ryhtyneet käyttämään IFRS-standardeja.

Tähtäimessä yhteinen perustutkinto

Kolmen tilintarkastajakategorian syntyminen on ollut pitkälti seurausta historiallisesta kehityksestä. Meneillään olevan talouskriisin myötä markkinoilla muodostuneet käytännöt ja pelisäännöt ovat kuitenkin joutuneet kyseenalaistamisen kohteiksi. Yritysten yhteiskunnallisten velvollisuuksien kiristymisen vuoksi tilintarkastus ja siihen liittyvä lainsäädäntö on tullut liberalisointia suosineen tiensä päähän. Ei siis ihme, että yhteiskunnan taholta on painetta markkinavoimien muodostamien rakenteiden kehittämiseen. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna tilintarkastajakategorioiden vähentäminen näyttää perustellulta. Tekemänsä selvitystyön perusteella Andersson korostaa muutostarpeen organisatorista luonnetta.

– Nykyisessä tilanteessa on kyse tilintarkastuksen yliorganisoinnista. Olisi tarkoituksenmukaista, että tilintarkastajan pätevyys perustuisi yhteen perustutkintoon. Sen päälle voitaisiin suorittaa lisämoduuleita, joiden suorittaminen valmistaisi julkishallinnon ja -talouden sekä yksityisen sektorin vaativampiin tilintarkastustehtäviin, hän toteaa.

Yksittäisistä kysymyksistä suurimpana Andersson pitää tilintarkastuksen perustutkinnon tason määrittämistä. EU:n tilintarkastusdirektiivin edellyttämää osaamistasoa on pidetty turhan korkeana suomalaisia pk-yrityksiä ajatellen. Toisaalta matalamman kansallisen vaatimustason käyttöönotto aiheuttaisi varmasti EU:ssa hämmästystä.

– Itse olen EU-tason kannalla, sillä tietomääräisesti kyse on hyvin pienestä erosta, Andersson sanoo.

Suomalaisten pörssiyritysten kasvanut ulkomaalaisomistus sekä EU:n sisämarkkinoiden tiivistymisen myötä seuraava lainsäädännön yhdenmukaistaminen ovat päällimmäisiä tilintarkastajien laajempaa osaamisprofiilia puoltavia tekijöitä. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin poliittisten päättäjien valittavasta kehityspolusta.

Julkishallinto lähentyy yrityssektorin kanssa

Yritystoiminnan ohessa toimintaympäristön muutokset näkyvät myös julkishallinnon puolella. Kunnallisen päätöksenteon lisäksi tilintarkastusta tullaan jatkossa tarvitsemaan vuonna 2010 toimintansa starttaavissa uusissa yliopistoissa. Jo nyt on nähtävissä, että julkisyhteisöjen toiminta on lähentynyt yksityissektorin kanssa. Omaksutut mallit poikkeavat jossain määrin yritysmaailman käytännöistä, mutta siitä huolimatta julkishallinnon tarkastuksissa tarvittava osaaminen on kasvavassa määrin toimialaosaamisen kaltaista asiantuntemusta.

Tuloillaan on myös useita julkishallinnon uudistuksia, jotka vaikuttavat JHTT-tilintarkastajien toimenkuvaan. Valtio ja kunnat operoivat jatkossa entistä enemmän konsernityyppisesti. Samalla palveluita siirtyy yksityisille toimijoille, mutta se ei välttämättä poista valtiovallan intressejä valvonnan suhteen. Joka tapauksessa JHTT-tilintarkastajilta edellytettävä osaaminen lähestyy koko ajan HTM- ja KHT-tilintarkastajien pätevyysvaatimuksia. Eri tilintarkastajakategorioiden lähentyminen onkin painava peruste yhtenäiselle perustutkinnolle.

Selvitysmiehenä Andersson on paneutunut myös tilintarkastajien valvontajärjestelmän kehittämiseen. Tilinpäätösskandaalien vaikutuksesta trendi on selvästi kääntymässä itsesääntelystä kohti entistä tiukempaa viranomaissäätelyä. Tässä asetelmassa Yhdysvalloissa tapahtuvilla muutoksilla on ollut heijastusvaikutuksia EU-lainsäädäntöön.

– Tilintarkastuksen perustana on luottamus, mikä on kaikkien osapuolien kannalta erittäin tärkeää. Kysymys on siitä, millä toimilla voimme tämän luottamuksen saavuttaa. Suomi on pieni maa, joten mittavaa valvontajärjestelmää ei ole mielekästä rakentaa muutaman alalla toimivan suuryrityksen valvonnan takia, Andersson sanoo.

Valvonta kaipaa keskittämistä

Nykyisessä kolmen tilitarkastajakategorian järjestelmässä valvonta tapahtuu pitkälti luottamushenkilöpohjaisten lautakuntien toimesta. Tilintarkastukseen kohdistuvien velvoitteiden muuttuminen sekä pätevyysvaatimusten mahdollinen virtaviivaistaminen herättävät kysymyksiä käytössä olevan järjestelmän yhtenäisyydestä ja tehokkuudesta.

Valvonnan hajanaisuus on kallista ja se tuottaa helposti vaihtelevia tulkintoja.

– JHTT-tilintarkastajia valvoo JHTT-lautakunta. Sille on tuskin enää tarvetta, jos kaavailtu yhdistäminen tapahtuu. HTM-tilintarkastajien valvonnasta vastaavat maakunnallisten kauppakamarien tilintarkastuslautakunnat, joiden toiminta on tältä osin epäyhtenäistä. Jäljelle jää Keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunta, joka vastaa tällä hetkellä KHT-tilintarkastajien valvonnasta. Kaikki tilintarkastajat tulisi saattaa yhden valvontaorganisaation alle, jolloin esimerkiksi valituskäytännöt yhtenäistyisivät, Andersson esittää.

TILA:n asemaa tilintarkastuksen valvojana on kritisoitu lähinnä sen elinkeinoelämään liittyvien kytkentöjen vuoksi. Viranomaisvalvontaa ajavat tahot ovat ehdottaneet tilalle sekä Finanssivalvontaa että työ- ja elinkeinoministeriötä. Anderssonin mielestä TILA:n muodostamalle pohjalle voitaisiin rakentaa nykyistä riippumattomampi valvontaelin.

– Ensiksi TILA:n ja Keskuskauppakamarin yhteyttä olisi kevennettävä. Tällä hetkellä TEM nimeää TILA:n puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan sekä kolme jäsentä. Uudistuksessa on syytä harkita, pitäisikö TEM:n nimeämisvaltuuksia laajentaa kattamaan vähintään puolet TILA:n jäsenistä tai ehkä kaikki sen jäsenet. Keskuskauppakamarille tulisi kuitenkin jättää mahdollisuus esittää niitä jäseniä, jotka edustavat tilintarkastusalaa sekä yksityissektoria.

Lähteet:
HTM-tilintarkastajat ry:n lausunto tilintarkastajajärjestelmän kokonaisuudistuksesta
TEM:n arviomuistio tilintarkastajajärjestelmän uudistamisesta