Tilinpäätöksen lukeminen:
Tulkitse signaalit oikein

Toiseksi toimintakertomusta koskeviin säännöksiin on lisätty määräyksiä, joiden mukaan yrityksen itsensä on tulkittava talouttaan ja tilinpäätöstään hyväksikäyttäjille niin, että siitä saa oikean ja realistisen kuvan yrityksestä. Toimintakertomuksessa on muun muassa arvioitava riskejä sekä esittävä arvioita ja tunnuslukuja yrityksen liiketoiminnan kehittymisestä ja taloudellisesta asemasta. Näin varmistetaan sitä, ettei tilinpäätöksen lukija tee vääriä johtopäätöksiä näkemiensä numeroiden perusteella. Uudet vaatimukset kasvattavat tilinpäättäjän vastuuta lukijan tulkinnoista: toimintakertomuksessa tilinpäättäjä ohjaa tulkintaa paljon aiempaa enemmän.

Tilinpäätöstä voidaan vain lukea tai sen perusteella tehtävien johtopäätösten tueksi voidaan laskea tunnuslukuja. Yleiskuvan saamiseksi yrityksestä riittää usein lukeminen. Kehityskaarien löytäminen sekä vertailu yrityksen omaan historiaan ja muihin yrityksiin vaatii tuekseen usein tunnuslukuja.

Mihin tilinpäätöstä lukiessa kannattaa kiinnittää huomiota?

Tilinpäätöksen osat, tase, tuloslaskelma, rahoituslaskelma ja liitetiedot, muodostavat kokonaisuuden, jota kannattaa tarkastella yhdessä. Pienimmät yritykset eivät tosin laadi rahoituslaskelmaa; toisaalta ne ovat usein kiintoisimmat analysoinnin kohteet. Rahoituslaskelma ja muutkin IFRS-tilinpäätöksen tiedot saa kaikilta pörssiyhtiöiltä, mutta ne eivät tämän artikkelin näkökulmasta ole kiinnostavimpia analysointikohteita. Pörssiyhtiöiden tilinpäätökset sisältävät paljon valmiiksi analysoitua tietoa; asiantuntijoiden tekemiä analyysejä julkistetaan tiedotusvälineissä. Sen sijaan pienten yritysten analysointi jää yleensä tilinpäätöksen lukijan tehtäväksi.

Liitetiedoista saa selityksiä taseen, tuloslaskelman ja rahoituslaskelman numeroille. Liitetiedoissa selitetään usein harkinnanvaraisia, tilinpäättäjälle päänvaivaa tuottaneita ratkaisuja. Näin ollen ensin kannattaa lukea koko “teos” läpi. Selittelyt ovat huomionarvoisia: niiden avulla voi löytää sen hengen, jolla tilinpäätös on laadittu. Onko hyvää menestymistä pyritty kätkemään vai onko menestys ollut niin huonoa, että menestymättömyyttä on pyritty peittelemään tai vähättelemään – vai onko tilinpäätös vain laadittu ja katsottu, minkälaiset numerot syntyvät?

Perusvastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin saa siitä, miten tilinpäättäjä on suhtautunut harkinnanvaraisiin tilinpäätösratkaisuihin: aineettomien menojen aktivoimiseen, kiinteiden menojen sisällyttämiseen hankintamenoon, arvonkorotuksiin yms.

Pk-yrityksen on aktivoitava aineettomista hyödykkeistä ainoastaan ulkopuolelta hankittujen oikeuksien (kuten atk-ohjelmalisenssien) hankintamenot. Muut aktivoinnit ovat vapaaehtoisia ja niihin turvautuminen kertoo yleensä tulojen puutteesta. Kun kirjanpidossa vähentäminen on yleensä EVL 54 §:stä johtuen verovähennyksen edellytyksenä, menestyvä pk-yritys ei yleensä aktivoi vapaaehtoisesti. Aineettomien hyödykkeiden aktivointi edellyttää myös sellaista näyttöä tulonodotuksista (realistiset ja budjetit ja muut suunnittelulaskelmat), että menestyvä yritys yleensä vähentää mieluummin vuosikulun kuin ryhtyy tällaisia kirjanpitoa varten laatimaan. Eri asia on, että pörssiyhtiöiden IFRS-tilinpäätöksissä esimerkiksi kehitysmenoja on joskus aktivoitava; pörssiyritykset eivät kuitenkaan kuulu tämän artikkelin fokukseen.

Myös hankinnan ja valmistuksen kiinteiden menojen sisällyttäminen hankintamenoon on pienen yrityksen kohdalla huomiota herättävää. Se edellyttää hyvää sisäisen laskennan järjestelmää. Aktivoiminen estää näiden menojen vähentämisen vuosikuluina verotuksessa. Ilman hyvää selitystä kiinteiden menojen sisällyttäminen hankintamenoon pk-yrityksessä synnyttää epäilyn enemmänkin yritysjohdon tyytymättömyydestä saavutettuun tulokseen kuin siirtymisestä kansainvälisen tilinpäätöskäytännön soveltajaksi.

Pysyvien vastaavien arvonkorotukset ovat poikkeuksellisia; niitä ei ole pakko tehdä ja niille on säädetty tiukat edellytykset sekä vaivaa vaativa seurantajärjestelmä (ks. KPL 5:17 §). Ellei muuta selitystä saada, pysyviin vastaaviin tehdyn arvonkorotuksen voi yleensä tulkita tarkoittavan sitä, että yrityksellä on – tai on ainakin ollut – ongelmia riittävän oman pääoman säilyttämisessä. Selvitystilaan liittyvien toimenpiteiden tarve on saattanut vilahtaa arvonkorotuksia tehneen yrityksen näköpiirissä.

Taseen vastattavaa-puolella esiintyy omana pääryhmänään pakolliset varaukset. Se edustaa luonteeltaan vierasta pääomaa: velan määrä ja toteutumisajankohta vain on jouduttu arvioimaan. Toisaalta pakollisia varauksia niiden nimen kertomasta pakollisuudesta huolimatta tehdään käytännössä melko harvoin. Pakollisen varauksen esiintyminen tilinpäätöksessä voi kertoa kurinalaisista tilinpäätöksen laatimisperusteista ja yritysjohdosta, joka huolehtii siitä, ettei tulosta ainakaan liioitella, vaan lasketaan varovaisuuden periaatteella oikein. Toisaalta tällainen varovaisuus ainakin ensimmäisen kerran käyttöön otettuna voi kertoa siitäkin, että yritysjohto on huolissaan yrityksen tulevaisuudesta ja toiminnan jatkuvuudesta. Jos edessä arvioidaan olevan sellaisia taloudellisia ongelmia, jotka voivat johtaa toiminnan päättymiseen ja jälkiselvittelyihin, on luultavaa, että tilinpäättäjä terästyy tekemään kirjanpitoratkaisut mahdollisimman oikein ja jälkiselvittelyn kestävällä tavalla. Olivatpa pakollisen varauksen taustat mitkä hyvänsä, ne kannattaa nähdä signaaliksi siitä, että tilinpäätökseen on syytä paneutua tarkemmin.

Kiintoisa tuloslaskelman erä on poistot: poistojen oikea ja turvallinen mitoittaminen on ulkopuolisen tarkastelijan kannalta vaikeasti pääteltävissä. Yksi helposti havaittava signaalinomainen tieto on kuitenkin helposti saatavissa. Poistojen määrää kannattaa verrata investointien määrään (näkee yleensä suoraan rahoituslaskelmasta tai liitetiedoista taikka on ainakin laskettavissa taseen ja tuloslaskelman avulla). Jos investoinnit kroonisesti ylittävät poistot useidenkin vuosien tarkastelussa, syntyy epäily, ettei yritykseen ehkä jätetä riittävästi tulorahoitusta investointien uusimisen ja kasvun rahoittamiseksi. Ainakin jatkotarkasteluun on aihetta: eihän esimerkiksi liiallinen velkaantuminen ole päässyt tai pääsemässä vauhtiin?

Vaikkei toimintakertomus enää olekaan osa tilinpäätöstä, myös se saattaa sisältää tilinpäätöksen lukemisen kannalta kiintoisia selityksiä. KPL 3:1.4 §:ssä säädetään, että toimintakertomuksessa on esitettävä tarvittaessa täydentäviä tietoja ja lisäselvityksiä tilinpäätöksessä ilmoitetuista luvuista. Myös tällä perusteella merkityistä tiedoista saatetaan löytää lisätietoja tai selittelyä, joka auttaa ymmärtämään tilinpäätöstä laadittaessa vallinneita periaatteita ja ajattelutapaa, ehkä löytyy uusia faktojakin. Liitetiedoista tai toimintakertomuksesta saatetaan saada viitteitä esimerkiksi yrityksen tytäryhtiöosakkeiden, omistusyhtiöosakkeiden, kiinteistöjen yms. varallisuuden arvostusperusteista. Myös investoinneista, divestoinneista, uusista toimialoista, lopetetuista toimialoista jne. saadut tiedot auttavat päättelemään tulevan toiminnan mahdollisuuksia ja riskejä sekä tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen esittämistapa laskentatoimen ja ehkä vähän koko toiminnankin systemaattisuutta.

Tunnusluvut

Yrityksen taloudellisia toimintaedellytyksiä, kannattavuutta ja rahoitusta, arvioidaan ja vertaillaan usein tunnuslukujen avulla. Tunnettuja kannattavuuden tunnuslukuja ovat sijoitetun pääoman tuottoprosentti, oman pääoman tuottoprosentti sekä voittoprosentti (voiton ja liikevaihdon välinen suhde). Pääoman tuottoprosentit soveltuvat sekä yrityksen kehityksen että eri yritysten välisiin vertailuihin, voittoprosentit parhaiten yrityksen oman kehityksen seurantaan.

Rahoitusta kuvataan pitkän aikavälin rahoituksellisena tasapainona eli vakavaraisuutena (soliditeettina) sekä rahojen juoksevana riittävyytenä eli maksuvalmiutena (likviditeettinä). Tavanomaisimmat vakavaraisuuden tunnusluvut ovat velkaantumisaste (joka lasketaan vieraan pääoman ja koko pääoman välisenä suhteena tai vieraan pääoman ja oman pääoman välisenä suhteena) sekä gearing, joka on velkaantumisasteen (vieraan pääoman ja oman pääoman välisen suhteen) kaltainen, mutta siinä vieraasta pääomasta (korollisista veloista) vähennetään yrityksen rahavarat, tunnusluvun osoittaja on siis eräänlainen nettovelka.

Tunnusluvuissa yrityksen varat tulisi arvostaa mahdollisuuksien mukaan käyvän arvonsa mukaisesti. Näin sekä tuoton ansaitsemiseksi käytössä olleesta pääoman määrästä että todellisesta velkaantumisasteesta saataisiin mahdollisimman realistinen kuva. Yleensä tällaisia korjauksia ei tilinpäätöksiin ole mahdollista tehdä kovin laajasti. Pörssiyhtiöiden IFRS-tilinpäätöksissä käypää arvoa käytetään tai voidaan käyttää melko laajasti. Pörssin ulkopuolisista yrityksistä yleensä ainoastaan rahavarojen, esimerkiksi sijoitusluonteisten arvopapereiden osalta käyvät arvot ovat selvitettävissä joko suoraan taseesta (KPL 5:2a §) tai ainakin liitetiedoista. Siinä määrin kuin tiedot antavat myöden käypää arvoa kannattaa laskennallisesti tavoitella ennen tunnuslukujen laskemista.

Tunnuslukuja voidaan tarkastella monin eri tavoin. Tunnusluvuista on usein eniten hyötyä, kun niiden avulla suoritetaan vertailuja. Kun tunnuslukujen avulla tarkastelee yrityksen kehittymistä tilikaudesta toiseen, saa näkyviin muutossuuntia sekä hälytyssignaaleita. Merkittävä tunnusluvan muuttuminen vaatii lähtökohtaisesti aina selityksen. Onko kysymys kannattavuuden tai rahoitusaseman parantumisesta tai huonontumisesta ja mikä on muutoksen takana? Onko laskentaperiaatteita muutettu? Onko yrityksessä tapahtunut sellaisia muutoksia, että sen riskitaso on lisääntynyt tai vähentynyt? Selityksissä sekä yleisestä talouden tuntemisesta ja tietämisestä että tarkasta tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen lukemisesta on hyötyä.

Vertailua kannattaa yleensä suorittaa myös muihin yrityksiin nähden. Paitsi tunnuslukutaulukot, joissa tunnusluvuista annetaan arvosanoja (heikko–erinomainen) myös vertailu esimerkiksi saman alan muihin yrityksiin antaa kuvan siitä, onko kiinnostuksen kohteena oleva yritys hyvä, keskinkertainen vai huono tutkitussa ominaisuudessa, kuten kannattavuudessa tai rahoituksen tasapainossa. Tällaiset vertailut antavat myös signaaleja mahdollisista riskeistä. Yleensä kaikille rahoittajille ovat mieleen vahvat, kannattavat ja rahoitukseltaan tasapainossa olevat yritykset. Silloin, kun nämä edellytykset eivät täyty, esimerkiksi ostovelkoja saattaa aiheellisesti pelätä, että johtaako pitkämielisyys siihen, että ongelmatilanteessa musta-pekka on jäämässä ymmärtäjän käteen. Silloin tällöin on hyvä tarkistaa paitsi merkittävimpien asiakkaidensa myös oma asema yrityskentässä: tähänkin tunnusluvut antavat mahdollisuuden.

Kun tunnusluvuilla mitataan edellä kuvatulla tavalla yrityksen hyvyyttä, on selvää, että tunnusluvuista tulee myös tavoitteita, joita käytetään määrätietoisesti yrityksen johtamisessa. Esimerkiksi palkitsemisjärjestelmät, tuloskortit, ja onnistumisen seuranta yleensäkin nojautuvat usein tunnuslukuina ilmoitettuihin tavoitteisiin. Tällöin on tärkeää tarkastella kriittisesti, että tunnusluvut toimivat yrityksen tavoitteiden suuntaisesti ja ovat riittävän monipuolisia: sellaiset asiat, jotka parantavat tunnuslukua ovat yritykselle myönteisiä ja sellaiset, jotka sitä huonontavat, ovat kielteisiä. Jos tunnusluvut toimivat kuvatulla tavalla, niistä saadaan hyviä johtamisen välineitä; elleivät, ne voivat syödä varsin tehokkaasti menestymisen mahdollisuutta. Tilinpäätöksen lukeminen on yleensä vaaratonta ja ymmärrystä lisäävää; tunnuslukuja käytettäessä ymmärrystä on hyvä olla jo etukäteen varastossa, jotta niistä saataisiin irti vain käyttäjän kannalta myönteistä – ja sitä mahdollisimman runsaasti.