Tietoa pörssiyhtiöistä: Kasvanut, mutta…

Pörssiyhtiöistä saa paljon tietoa. Yhtiöt itse julkistavat tiedotteitaan: tilinpäätöstiedotteita, tilinpäätöksiä ja osavuosikatsauksia. Tiedotusvälineet uutisoivat pörssiyhtiöiden tapahtumia. Sekä tiedotteita että uutisia tulee kuitenkin opetella lukemaan: kaikesta tiedottamisen ja uutisoinnin opiskelusta, ohjeistuksesta ja niin edelleen huolimatta talousjutusta usein haistaa tekijänsä.

Menestymisen pakko on johtanut siihen, että yritykset helposti liioittelevat menestystään ja vähättelevät ongelmia. Tiedotusvälineillä taas yleisesti ottaen uutinen on paremminkin epäonnistuminen kuin onnistuminen. Moni pieni pörssiyhtiö on havainnut, ettei myönteistä tiedotetta tahdo saada läpi, sen sijaan ongelmasta kertomalla pääsee otsikkoihin.

Kasvanut, mutta… Alentunut, mutta…

Ongelmista kertominen on monelle yritykselle ylivoimaisen vaikeaa. Tästä on syntynyt ilmaisu ”kasvanut, mutta”. Kun löytää jotain hyvää sanottavaa, mutta-lauseen jälkeen voi antaa vaikkapa tulosvaroituksen. Vastaavasti huonon asian voi pyrkiä eliminoimaan kertomalla jotain myönteistä

– kuuluipa tämä asiaan tai ei: ”alentunut, mutta”.

’Jälkimmäisestä lähestymistavasta mieleeni on jäänyt yritysjohtaja, jolta oli unohtunut toteuttaa verosuunnittelun kannalta tärkeä toimenpide ja joka puolustautui: ”Iloitkaamme kuitenkin hyvästä tuloksesta…”. Yritysten yleensä ja pörssiyhtiöiden aivan erityisesti on opittava systemaattiseksi: on syytä käsitellä asia kerrallaan. Yhdessä kohdassa voidaan iloita menestyksestä, toisessa kohdassa miettiä, miten täsmällistä asioiden hoitamista kyetään edistämään

– tämä voi parantaa myöhemmin tulostakin.

Luotettava tiedottaja kertoo asian ja muutoksen selkeästi, isot asiat otsikoissa. Yleistarinat tulevat sitten tekstissä myöhemmin: kiertelijän tuntee päinvastaisesta menettelystä.

Klassiseksi esimerkiksi on muodostunut Leo Longlifen vuonna 2001 kätkemä tulosvaroitus. Se oli osana pörssi-ilmoitusta, jonka otsikko oli ”Kirje osakkeenomistajille”. Siinä kerrottiin monista positiivisista asioista, tulosvaroitus oli lähestulkoon sivulauseessa: ”Mutta sekä tuotekehitys- että markkinointipanostukset ovat luonteeltaan pitkävaikutteisia ja lyhyellä tähtäimellä ne kustannusten lisääntymisen takia vaikuttavat tulosta alentavasti. Näin jo vuosina 2001 ja 2002.”

Laadintatekniikka lukijan apuna

Tilintarkastuskertomukset olivat aikaisemmin vapaamuotoisia. Niitä luettiin tutkimalla muuttuneita sanamuotoja. Nyttemmin sillä puolella lukija on vapautettu salapoliisityöstä: tilintarkastuskertomus on vakiomuotoinen, näin poikkeavan sanamuodon havaitsee helposti. Tilinpäätöksissä ja muissa tiedotteissa lukijan asemaksi on yhä jätetty salapoliisina toimiminen.

Aina tuloslaskelman ja taseen erien euromääräinen mitoitus ei ole yksiselitteinen: joudutaan tekemään arvioita. Mitä epävarmemmasta arviosta on kysymys ja mitä enemmän arviointi on toteutettu yksipuolisesti tulosta parannellen, sitä todennäköisemmin viite asiasta ja selityksiä löytyy liitetiedoista. Jos yrityksen johto ei ymmärrä tällaisen tärkeyttä, viimeistään tilintarkastaja sen yleensä opettaa.

Tilintarkastajat ovat oppineet pelkäämään vastuuta, kaikki yritysjohtajat eivät. Tästä syystä tilinpäätöksen lukijan kannattaa seurata tilinpäätöksiä ja muitakin tiedotteita niin, että luettavana on kaksi samanaikaisesti, tuorein ja edellinen. Muuttuneet sanamuodot ovat paljastavia.

Usein liitetiedot laaditaan niin, että vastaava tieto kopioidaan edellisvuodesta ja siihen tehdään muutoksia: ainakin luvut muutetaan. Usein tärkeä viesti saadaan lisättynä tai poistettuna adjektiivina tai korostuksena. Kannattavuus on saattanut muuttua hyvin kannattavasta kannattavaksi. Erityisen tärkeitä adjektiivit ja korostussanat ovat tulevaisuuden odotuksia luettaessa. Tekstinkäsittely on osoittautunut tilinpäätöksen tulkitsijan hyväksi apulaiseksi.

Hyvä uutinen saattaa olla tekemällä tehty

Joskus hyvästä kertominen edellyttää omien tunnuslukujen nikkarointia. Vanhojen tunnuslukujen käyttäminen ei ehkä tyydytä vertailukelpoisuutensa vuoksi. Tällainen tuli mieleen lukiessa Salcompin kevään 2007 tilinpäätöstiedotetta, jossa kerrottiin, että yhtiön osakekohtainen tulos ”ilman laskennallista veroerää nousi 0,28 euroon…”. Esimerkiksi Arvopaperi-lehden nettiuutiset kertoivat osakekohtaisen tuloksen parantuneen 0,28 euroon.

Yhtiö houkutteli väärin lukemiseen: osakekohtainen tulos on tunnusluku, joka kaikkien pörssiyhtiöiden on julkistettava. Julkisti Salcomp senkin, mutta otsikon jälkeiseen ingressiin pääsi vain omatekoinen tunnusluku. Osakekohtainen tulos oli 0,20 euroa.
Jos tarvitsee korkeita tunnuslukuja, vielä ylemmäs olisi päässyt, jos olisi laskenut voiton ilman veroja ja palkkoja. Rehdimpää kuin jatkaa tätä linjaa on tyytyä ilmoittamaan vain liikevaihto eli tulos ilman kuluja: se on yleensä tuloslaskelman suurin luku, nimeltäänkin niin tuttu, ettei johda ketään harhaan.

Joskus huonon tuloksen ongelmasta yritetään selviytyä kertomalla vain tunnuslukuja. Jos yhtiö kertoo, että ”suhteellinen kannattavuus on parantunut edellisvuodesta” ja ilmoittaa tässä kohtaa ainoastaan voitto/liikevaihto-tunnusluvun, on syytä epäillä: olisiko niin, että tulos on polkenut paikallaan tai suorastaan huonontunut. Suhteellinen kannattavuus nimittäin paranee jo silloin, kun tulos säilyy ennallaan tai myynnissä on onnistuttu edellisvuotta huonommin, alhainen myynti pienentää suhteellisen kannattavuuden eli voittoprosentin jakajaa.

Talousuutinen

Talousuutiset kannattaa lukea aina kokonaisuudessaan. Koska tiedotusvälineelle lähtökohtaisesti kunnon uutinen on mieluummin tappio kuin voitto. Otsikoihin ongelmat voivat päästä silloinkin, kun niitä ei ole.

Vuoden alussa internetlehdeksi muuttunut Taloussanomat kertoi otsikossa Componentan tilinpäätöstiedotteen ilmestyttyä: ”Tappiollinen valuvalmistaja tiristi osinkoja”. Kun jutun luki läpi, havaitsi, ettei kysymys ollutkaan tappiollisesta valuvalmistajasta, vaan Componentan poikkeuksellisen hyvästä vuodesta.

Kun uutisen tekemiseksi tarvittiin tappiota, se löydettiin Componentan neljännen kvartaalin tuloksesta, joka oli lievästi tappiollinen liikearvosta tehdyn ylimääräisen poiston takia. Koko vuosi – ja viimeinenkin neljännes toiminnallisesti – oli voitollinen. Tilikauden tulos lähes kolminkertaistui ja tämän seurauksena osinkoa osaketta kohden jaettiin kaksinkertainen määrä edellisvuoteen nähden. Myös tulosodotustensa yhtiö kertoi olevan aikaisempaa paremmat. Korotetusta osingosta huolimatta osakekohtainen oma pääoma kasvoi yli 30 prosenttia: se tappiollisen yrityksen tiristyksistä.

Osingonjakopolitiikka

Osakkeita omistetaan vaurastumiseksi: tavoitteena on osinko ja arvonnousu. Suurin osa pörssiyhtiöistä on ryhtynyt ilmoittamaan osingonjakopolitiikkansa. Tämä on yksi peruste, jonka nojalla sijoittaja päättää, soveltuuko osake hänen salkkuunsa.

Käytännössä osingonjakopolitiikka ei aina tarkoita, että sen verran todellisuudessa on tavoitteena jakaa, vaan usein yrityspuolella se ymmärretään käytännössä vähimmäisvelvoitteeksi. Varmuuden vuoksi sanotaan vähän epämääräisesti, mutta huonoa uutista, tavoitteen alittamista, varotaan.

Esimerkiksi Amer ilmoittaa osingonjakopolitiikakseen ”…aktiivisen tulosta myötäilevän osinkopolitiikan tavoitteena on jakaa osinko, joka on vähintään kolmannes vuosittaisesta nettotuloksesta.” Viimeisen viiden vuoden ajan osinko on ollut tuloksesta 42 %, 43 %, 48 %, 51 % ja 202 %. Ainakaan poikkeuksellisen huono vuosi ei yleensä alenna osinkoja osinkopolitiikan mukaisiksi. Amerin tulos vuonna 2007 osaketta kohden oli noin 0,25 euroa ja jaettu osinko osaketta kohden 0,50 euroa.

On niin vaikeaa

Yrityspuolella tiedottaminen on tullut vaativaksi. Niin lainsäädäntö kuin julkisuuskin edellyttävät korkeaa osaamisen tasoa. Ongelmia on myös tilinpäätöksen laatimisessa, IFRS on vaativa ja mutkikaskin järjestelmä. Mitä sitten, jos ei kerta kaikkiaan osaa?

Kirjanpitolautakunta sai ottaa kantaa tällaiseen, kun siltä pyydettiin poikkeuslupaa jättää konsernitilinpäätös laatimatta (KILA 2007/1807). Konsernitilinpäätöksen laatimatta jättämistä hakija perusteli muun muassa seuraavasti: ”…On otettava huomioon, että lähes kaikissa alakonserniyhtiöissä on tapahtunut runsaasti henkilövaihdoksia/toimenkuvan muutoksia, eikä pääkonsernin intressissä ole harkita suomalaisen alakonserniraportoinnin järjestämistä edes väliaikaisesti… Ainoastaan Norjan tytäryhtiössä on yhä toimihenkilö, jolla on kokemusta raportoinnista suomalaista konsernitilinpäätöstä varten.”

Kirjanpitolautakunta tyrmäsi esitetyt vastaväitteet ja tarkasteli julkistamisvelvollisuutta ensisijaisesti tilinpäätöksen ja konsernitilinpäätöksen hyväksikäyttäjien näkökulmasta. Kannanotto on selväpiirteinen: ”Kirjanpitovelvollisen tulee huolehtia siitä, että sillä on tarvittavat edellytykset kirjanpitolaissa säädettyjen velvoitteiden täyttämiseksi. Tilinpäätöksen tai konsernitilinpäätöksen laatimatta jättämisen hyväksyttävänä perusteena ei voida pitää kirjanpitovelvollisen puutteellisia taloudellisia tai henkilöresursseja”.
Säännösten mukaista korkeatasoista raportointia on oikeus odottaa kaikilta pörssiyhtiöiltä. Pörssiin menosta ja siellä olosta aiheutuu kustannuksia, jotka on syytä ottaa huomioon punninnassa, onko pörssinoteerausta syytä hakea.

Kun on pörssissä, ainoa hyväksyttävä vaihtoehto on osata. Silti: kyllä tilinpäätösten ja tiedotteiden hyväksikäyttäjänkin pitää osata lukea, rivien välistäkin. Muutoin on odotettavissa pettymyksiä.