CTA Paikka

Taloudellisten ongelmien havaitseminen

Taloudellisten ongelmien aikaisella tunnistamisella on saavutettavissa merkittäviä hyötyjä itse yrityksen ja sen eri sidosryhmien kannalta. Kysymysten varhainen ja avoin käsittely nopeuttaa lääkityksen aloittamista ja saattaa siten ehkäistä rajuimmilta komplikaatioilta. Taudinkuvan havainnointiin liittyy kuitenkin kaikki tulevaisuuden ennustamiseen liittyvät hankaluudet.
10.3.2009

Risto Walden Veroasiantuntija, Walden Tax Oy

Vastaavasti taloushallinnon perinteinen haaste, tuottaa reaaliaikaista informaatiota tulevaisuuteen suunnatun päätöksenteon tueksi, nousee tarkastelun kohteeksi. Laskenta-ammattikunnan perisynti pidättäytyä lakiperusteisen informaation tuottamisen rauhaisassa satamassa ei välttämättä tuota mitään lisäarvoa itse yritykselle, joka seilaa myrskyisillä merillä. Liiketoiminnasta sikiävien taloudellisten ongelmien kirjo on laaja, mutta joitakin orastavan kriisin piirteitä voidaan etukäteen olettaa tunnistettavan myös taloushallinnon keinoin ja taidoin.

Tilinpäätöksen tarkoituksena on yhtiön taloudellisen aseman ja tuloksen muodostumisen kuvaaminen. Sen sijaan tilinpäätöksen tehtävänä ei ole tase-arvojen tai tuloksen riittävyyden arviointi. ”Tuloksen arvostelu on erotettava sen laskemisesta” (M. Saario, 1945). Tunnistetun nykytilan hyvyyttä pyritään arvioimaan vertaillen yritystä toisiin vastaavissa olosuhteissa toimiviin tai saman yrityksen aikaisempiin ajanjaksoihin. Jotta tämä vertailu olisi edes suurin piirtein mahdollista, on välttämätöntä harmonisoida vertailtavien tilinpäätösten laskentaperiaatteiden oleelliset eroavuudet ja muut taloudellisen informaation tuottamisen vaihtoehtoiset ratkaisut.

Taloudellisilla analyyseilla pyritään ensisijaisesti tunnistamaan yrityksen nykytila ja sen suunta. Samassa yhteydessä tulee arvioida yrityksen resurssit toteuttaa mahdollisia muutoksia toiminnassaan. Toimintatapojen muutos on luonteeltaan investointi, joka usein aiheuttaa kuluja tai tuottojen vähentymistä etupainotteisesti ja tuottojen kertymistä vasta takapainotteisesti. Käytettävissä olevien resurssien määrä, kuten esimerkiksi kassavirran määrä, maksuvalmius tai vakavaraisuus vastaavasti rajoittavat näiden mahdollisten muutosvaihtoehtojen toteuttamista. Taloudelliset analyysit nostavat siten esiin kysymyksiä nykytilan ominaispiirteistä, mutta eivät sellaisenaan tarjoa ratkaisua reaaliprosessin toimenpiteiksi. Päätöksentekijälle voidaan laskennan keinoin vain tuoda näkyviin ja kvantitatiiviseksi konkretisoituna

aiemmin toteutettujen liiketaloudellisten päätösten seuraukset, muutosresurssien määrä sekä valistuneita arvauksia nyt toteutettavien toimenpiteiden seurauksista. Varsinaisten liiketaloudellisen päätöksentekojen valinta, kuten esimerkiksi tarjottavien palveluiden laatu, määrä, kohderyhmä ja hinta, jäävät yrityksen oman liiketoimintasuunnitelmakokonaisuuden ja osaamisen piiriin.

Nykytilan tunnistaminen

Omistajan ja johdon silmien edessä on lähtökohtaisesti kaikki mahdollinen tieto yrityksen toiminnasta. Ulkopuolisten sidosryhmien ensisijainen tietolähde on tilinpäätösinformaatio sellaisenaan. Tilinpäätösinformaation täydellisyys onkin edellytys ulkoisten sidosryhmien luottamukselle ja kommunikoinnille. Tämän luottamuksen voi rikkoa vähäpätöisetkin epäselvyydet kirjanpidossa tai julkistetuissa tiedoissa, jolloin luottamuksen tilalle tulee epäluulo myös muiden tietojen luotettavuudesta.

Tilinpäätösanalyysin lähtökohta-aineistona on yrityksen tuloslaskelma ja tase sekä liitetiedot ja toimintakertomus. Tuloslaskelma ja tase pyritään standardoimaan siten, että yrityksistä on saatavissa vertailukelpoista tietoa toisaalta eri yritysten ja toisaalta eri vuosien välillä. Muokkauksen mahdollisuus ja laajuus riippuvat analysoijan mahdollisuudesta saada muokkauksessa tarpeellista lisätietoa yrityksen talou­desta ja tilinpäätöksen laatimisperusteista. Jotta ulkoisella sidosryhmällä olisi perusteltu odotus saada tilinpäätösinformaatiota täydentävää tai luotettavuutta mittaavaa tietoa haltuunsa, tulisi tämän odotuksen perustua johonkin erityiseen neuvotteluvoimaan. Siten yksittäinen, yrityksen ulkoinen sidosryhmä, kuten esimerkiksi rahoituslaitos, saattaa saada myös sellaista tietoa yrityksestä, jota ei muille ulkoisille sidosryhmille tarjota. Mitä vähemmän standardoimisen perustaksi tietoa on saatavissa, sitä huonommin tilinpäätös­analyysi soveltuu analysointimenetelmäksi.

Tuloslaskelman muokkaamisen keskeisinä kohteina voidaan esittää

• liikevaihdon vertailukelpoisuus

• henkilöstökulut/ulkopuoliset palvelut

• omistajan työpanos

• poistojen standardointi

• satunnaiset kulut.

Liikevaihdon vertailukelpoisuus edellyttää satunnaisten, liikevaihtoon kirjattujen tapahtumien eliminointia. Tällaisia saattavat olla esimerkiksi läpilaskutetut erät tai poikkeukselliset myyntitapahtumat. Oman henkilökunnan voimin toimiva yritys tuottaa suuret henkilöstökulut, kun taas vastaavan tuotannontekijän alihankkijoilta ostava yritys aiheuttaa suuret ulkopuoliset palvelut. Näiden vaihtoehtoisten toimintatapojen harmonisointi on tärkeää esimerkiksi henkilöstön tehokkuutta mitattaessa. Vastaavasti henkilöstö­kulujen jakaantuminen varsinaiseen tuotantotoimintaan ja kiinteisiin hallintokuluihin on merkityksellistä tiedostaa. Pk-yrityksissä omistajan työpanoksesta maksettava korvaus on pääsääntöisesti verosuunnitteluun liittyvä valinta. Yritystutkimusneuvottelu­kunta suosittelee oikaisemaan yrittäjän työpanoksen palkkakuluksi, tarkemman tiedon puuttuessa 20 000 euroa (kun liikevaihto 70 000–400 000 euroa) tai 30 000 euroa (kun liikevaihto yli 400 000 euroa). Poistomenetelmien ja -aikojen valinnassa, erityisesti aineettomien hyödykkeiden osalta on yrityksellä itsellään oleellisia valinnanmahdollisuuksia. Mikäli poistokohteet ovat luonteeltaan riittävän samankaltaisia, tulee valinnat ja niiden seuraukset luonnollisesti harmonisoida. Satunnaisten kulujen ja tuottojen vaikutus eliminoidaan vastaavasti.

Taseen harmonisointi keskittyy käypien arvojen tarkasteluun. Alkuperäisten hankintahintojen oletusarvo ja varovaisuuden periaate asettavat pitkä- ja lyhytaikaisesti omistettujen erien arvostamisen tilinpäätöksessä eriarvoiseen asemaan, mikä tulee pyrkiä harmonisoimaan. Vastaavasti tase esittää yrityksen varat ja velat vain tilinpäätöspäivän hetkellä, ja siten näiden arvojen tyypillisyys tulee punnita. Esimerkiksi myyntisaamisten, ostovelkojen ja rahavarojen määrä kesken sesongin voi poiketa huomattavasti yrityksen tyypillisestä tilanteesta.

Kriisiyrityksellä on taipumusta ajautua niin sanotun yksipuolisen luotonoton seurauksena maksujen viivästymiseen ja niistä aiheutuviin viivästysseuraamuksiin. Näin erityisesti oma-aloitteisten verojen osalta. Piilevät verovelat tarkoittavat toistaiseksi maksuunpanemattomia veroja, jotka voivat perustua esimerkiksi säännönmukaisessa verotuksessa vaadittujen menojen vähennyskelvottomuuksiin tai muihin säännönmukaisessa verotuksessa tai oikaisuasteissa riitautettaviin seikkoihin. Viivästysseuraamukset jo kertyneiden mutta maksamattomien veronkorotusten ja viivekorkojen osalta on haastavaa huomioida suoriteperusteisesti taseen veloissa. Samoja ongelmia saattaa liittyä ulosottoon tai maksusuunnitelmana suoritettujen velkojen eriyttämisessä lyhennyksiin ja rahoituskuluihin.

Hyvyyden arviointia

Erilaisten tunnuslukujen tulkinta voi perustua ohjearvoihin (esimerkiksi: hyvä/tyydyttävä/heikko), raja-arvoihin (esimerkiksi: < 0 / <1 / >1) tai yrityskohtaiseen taikka toimialakohtaiseen vertailuun. Tunnusluvut suhteuttavat tilinpäätöksen yksittäisten erien merkitystä ja nostavat esiin kysymyksiä. Esimerkiksi pitkäaikaisesta keskiarvosta poikkeamisen syyt ovat eräs mielenkiinnon kohde, mutta tunnuslukujen arviointi tulisi tehdä ensisijaisesti toimialoittain. Yksittäinen tunnusluku ei sellaisenaan saisi ratkaista päätöstä, mutta voi vaikuttaa osana kokonaisvaltaista tilinpäätösanalyysiä.

Rahavirta-analyysilla pyritään saamaan kassa- ja/tai suoriteperusteista informaatiota yrityksen rahojen käytöstä ja hankinnasta. Rahavirta-analyysilla voidaan kuvata yrityksen tulorahoitus taloudellisessa etuoikeusjärjestyksessä (ensin pakolliset ja lopussa harkinnanvaraiset erät). Rahavirtalaskelman ja niiden välitulosten sekä jäämien hyödyntäminen perustuu vastaaviin näkökulmiin kuin tilinpäätöksenkin perusteella lasketuissa tunnusluvuissa. Tilinpäätöksen harkinnanvaraisuudet eivät kuitenkaan aiheuta samanlaisia ongelmia kuin perinteisessä tunnuslukuanalyysissä. Rahavirtalaskelmien vertailtavuus, yksiselitteisyys ja realismi on siten parempi ja yrityksen elinkelpoisuutta voidaan arvioida lyhyenkin ajanjakson tiedoilla.

Kriisiyhtiön tunnistaminen

Kriisiyritysten tunnistaminen tilinpäätöslukujen perusteella on pitkään ollut laskentatoimen tutkijoiden mielenkiinnon kohteena (Beaver 1966, Altman 1968, Prihti 1975 ja Laitinen 1990). Tämän tarkastelun heikkoutena on rajoittuminen vain taloudellisiin, jo toteutuneisiin seurauksiin. Siten aikaviive tilinpäätös- ja päätöksentekohetken välillä sekä varsinaisten liiketaloudellisten syiden tunnistaminen rajaavat näiden ennustemallien hyödyntämistä. Ennustemalleista voidaan kuitenkin havaita hyödyllisiä ja yleistettävissä olevia kysymyksenasetteluja ja lähestymistapoja tarkemman yritysanalyysin perustaksi.

Tunnuslukuihin perustuvat ennustemallit pyrkivät tunnuslukujen kokonaisvaltaisen tarkastelun keinoin erottelemaan kriisiyritykset muista yrityksistä. Suomalaisella aineistolla toteutetut ennustemallit (Prihti 1975 ja Laitinen 1990) tunnistavat konkurssiprosessista kolme eri vaihetta: tulo­rahoituksen loppuminen (kassavirran heikkous), rahoitusmarkkinoilta lainattavissa olevien varojen loppuminen (maksuvalmiuden ja omavaraisuuden heikkous) ja yksipuolisten lisäluottojen loppuminen (laskujen maksamisen lykkääminen). Tätä kehityskulkua voidaan kunkin etapin kohdalla mitata useilla vaihtoehtoisilla tunnusluvuilla ja mahdollisesti täydentää yritysanalyysin keinoin. Kehityskulusta on tunnistettu kolme kriisiyhtiötyyppiä (Laitinen 1990):

1. Krooninen (33 prosenttia): Havainnot useita vuosia etukäteen.
2. Tulorahoitus (28 prosenttia): Kaksi vuotta etukäteen nopea kannattavuuden ja tulorahoituksen romahdus, ei maksuvalmius tai vakavaraisuus havaintoja.
3. Akuutti (40 prosentti): Yksi vuosi etukäteen kaikki tunnusluvut romahtavat.

Varsinaisiin konkurssin syihin perustuva ennustemalli (Argenti 1983) pyrkii tarkastelemaan yrityksen ominaisuuksia jo ennen tilinpäätöslukujen realisoitumista. Tarkastelutapa on pääosin laadullinen ja siten myös tulkinnoiltaan vaativa. Huolimatta näille laadullisille mittareille annettavista pisteistä tai muista suureista, voidaan itse mittaria/tekijää käyttää yleisenä kysymyksenä kohdeyrityksen nykytilasta ja siten riskin määrittelijänä tai muutostoimenpiteiden kohdentamisessa. Argentin esittämä A-malli jakaa syihin perustuvan ennustemallinsa puutteisiin, virheisiin ja oireisiin seuraavasti:

Tekijä pistemäärä
I Puutteet
Yritysjohto:
1. Itsevaltias toimitusjohtaja 8
2. Toimitusjohtaja on hallituksen pj. 4
3. Passiiviset hallituksen jäsenet 2
4. Johdon tietojen ja taitojen kapea-alaisuus 2
5. Heikkotahtoinen talousjohtaja 2
6. Keskijohdon vähäisyys 1
Laskentajärjestelmä:
7. Heikko budjettivalvonta 3
8. Heikko kassavirtojen ennustejärjestelmä 3
9. Heikko kustannuslaskentajärjestelmä 3
Suhtautuminen muutoksiin:
10. Heikko reagointi ympäristön muutoksiin 155
I Pistemäärä puutteille yhteensä 43
I Kriittinen pistemäärä puutteille 10
II Virheet
11. Korkea velkaisuus 15
12. Hallitsematon kasvu 15
13. Liian suuri projekti 15
II Pistemäärä virheille yhteensä 45
II Kriittinen pistemäärä virheille 15
III Oireet
14. Heikot tunnusluvut 4
15. Taloudellisen tilanteen naamiointi 4
16. Ei-taloudelliset oireet 3
17. Kaikkien oireiden vakavoituminen lopussa 1
III Pistemäärä oireille yhteensä 12
Korkein mahdollinen pistemäärä yhteensä 100
Kriittinen pistemäärä yhteensä 25

Lopuksi

PK-sektorilla yleisin toimialakohtaisten suhdanteiden ulkopuolinen kriisin syy on jokin yksittäinen ja äkillinen tapahtuma. Tällainen voi olla esimerkiksi yrittäjän/avainhenkilön sairastuminen tai irtisanoutuminen, luottotappio, suurasiakkaan menettäminen tai yksittäinen virheinvestointi. Tästä näkökulmasta tilinpäätös ei ole riittävän nopea tiedotusväline kertomaan kriisistä ja tunnusluvut eivät hälytä ajoissa. Kriisin syiden liiketaloudellinen arviointi edellyttääkin erityisesti pk-sektorilla yritystutkimusta eli myös reaaliprosessin analysointia. Tämä tarkastelu johtaa yrityksen liiketoimintasuunnitelman uudelleenarviointiin, missä omistajastrategia (sisältää erityisesti yrittäjän kyvykkyyden arvioinnin), ansaintalogiikka, taloudelliset ennusteet ja rahoitussuunnitelmat tulee punnita yhtenä kokonaisuutena. Pidättäytyminen vain turvallisessa lakisääteisen tilinpäätösinformaation tuottamisessa ja sen tulkitsemisessa yksin työpöydän äärellä ei siten tuota sitä lisäarvoa, mikä erityisesti pk-sektorin kriisiyritykselle olisi merkityksellisintä.

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki