Superministeriöllä on superhaasteet

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) aloitti toimintansa tammikuun alussa. Ministeriö syntyi, kun kauppa- ja teollisuusministeriö, työministeriö ja osa sisäministeriöstä liitettiin yhteen. Kaikki keinot, joilla Suomessa voidaan vaikuttaa työllistymiseen ja elinkeinoelämään, täytyy saada saman katon alle, kuului yksinkertainen perustelu.

Työllisyys- ja yrittäjyysosaston tehtäviin kuuluvat yritystoiminnan ja yrittäjyyden edistäminen, julkiset yritystuet ja -palvelut, työllisyyden edistäminen, julkiset työvoimapalvelut sekä välityömarkkinoihin liittyvät tehtävät. Osastopäällikkö Tuija Oivo nostaa omalta sektoriltaan kaksi keskeistä kysymystä, joihin tullaan lujalla otteella tarttumaan. Ensimmäinen on niin sanottu kohtaanto-ongelma, eli suomeksi: miten ihmiset hakeutuisivat töihin sinne, missä töitä on tarjolla.

– Yritysten kehittyminen on mahdollista, jos osaavaa työvoimaa on saatavilla. Nyt ennustettavissa olevat tulevaisuuden ongelmat muodostavat uhan yritysten kasvulle. Miten vastaamme maapalloistumisen ja ikärakenteen mukanaan tuomiin työvoimakysymyksiin? Olemme Euroopan nopeimmin ikääntyviä maita.

Oivo sanoo, että työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa tehostetaan ja nopeutetaan yhteistyössä muiden hallinnonalojen kanssa. Olemassa olevat työreservit ovat edelleen yksi keskeinen alue. Hän muistuttaa, että työvoiman ulkopuolella on paljon ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä töitä. Selvitysten mukaan esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeeltä noin 40 000 tahtoisi palata työelämään.

– Toinen kysymys on, miten saamme ihmiset pysymään kauemmin työelämässä ja miten uusinnamme osaamista. Joudumme pohtimaan, mitkä ovat tehokkaimmat keinot yritysten ja työelämän kehittämisessä. Yritystoiminnan kehittämisen palvelut ja kasvuyritysten tuki yhdistyvät työnhakijan työllistymistä ja osaamisen kehittämistä tukeviin palveluihin.

– Esimerkiksi työvoimakoulutuksen on siirryttävä uudelle vuosituhannelle. TEMillä on oltava ketterä osaamisen kehittämisen väline. Lähdemme kulkemaan entistä proaktiivisempaan suuntaan. TE-keskusten ja työvoimatoimistojen kautta pääsemme kokonaisvaltaisempaan kehittämisotteeseen. Kehitämme samanaikaisesti yrityksiä, niiden osaamista ja tätä kautta kasvuyrittäjyyttä. Resursseja kohdistetaan työllisyyden kannalta vaikuttavimpiin toimenpiteisiin.

Oivo muistuttaa, että työvoimatarpeen täyttämisessä keskeisellä sijalla on myös aktiivinen maahanmuuttopolitiikka. Kun TEM perustettiin, maahanmuutto- ja kotoutumisasiat siirrettiin työministeriöstä sisäministeriöön.

– Näissä asioissa toimeenpaneva hallinto on kuitenkin TE-keskuksissa ja työvoimatoimistoissa. Tämä on vaativa yhteensovitus- ja yhteistyökysymys. Tässä meidän on luotava yhteistä tahtoa, Oivo tähdentää.

Hyödynnetty, osaamislähtöinen kilpailuetu

Innovaatio-osaston tehtäviin kuuluu laaja-alainen innovaatiopolitiikka, innovaatioympäristön kehittäminen, yritysten kansainvälistyminen ja mineraalipolitiikka. Osastopäällikkö Petri Peltosen mukaan uuden osaston keskeisenä tavoitteena on varmistaa, että Suomi ja suomalainen elinkeinoelämä menestyvät globaalissa taloudessa. Suomeen on luotava ympäristö, joka on aidosti vetovoimainen ja riittävän kilpailukykyinen, jotta yritykset haluavat kasvaa ja kehittyä Suomessa.

– Terminä innovaatio on sellainen, että siitä puhutaan perin iloisesti ja perusmyönteisesti. Innovaatio on kuin hyvinvointi. Kaikki sitä haluavat ja koskaan sitä ei ole riittävästi. Olemme määritelleet innovaation nasevasti: se on hyödynnetty osaamislähtöinen kilpailuetu. Kyse ei ole ainoastaan yritysten kilpailukyvystä, vaan myös julkisen sektorin kyvystä toimia laadukkaasti, tehokkaasti ja tuottavasti, Peltonen sanoo.

– Tätä osaamislähtöisyyttä on Suomessa perinteisesti tehty teknologiapolitiikan voimin. Uusi avaus on, että se merkitsee paljon muutakin kuin insinööri- ja tiedeosaamista. Kun mukaan tuodaan liiketoimintaosaaminen ja -mallit, brandit tai vaikka työelämään liittyvät uudistukset, jotka aiemmin olivat työministeriön vastuualueella, ne ovat nyt kaikki osana laaja-alaista innovaatiokehittämistä.

Peltonen sanoo, että avoimessa globaalissa taloudessa on monia asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Emme voi sijoittaa Suomea maantieteellisesti lähemmäksi suurempia markkinoita tai päättää pyrkiä alempaan pakkatasoon kuin Virossa. Osaamiseen perustava kilpailukyky kiilaa näin etusijalle.

– Teknologiavahvuuksien rinnalle nousee ei-teknologinen osaaminen samanlaiseksi kehittämisen kohteeksi kuin tiede ja teknologia ovat olleet tähän mennessä. Jos teknologia otetaan vain käyttöön, kilpailukykyä ja tuottavuushyötyä ei saada, ellei toimintatapoja uudisteta radikaalisti. Se on hieman sama asia kuin jos tietokonetta käytettäisiin vain kirjoituskoneena.

– Tämä kaikki viedään myös julkisen sektorin tueksi. On muistettava, että se on lähes puolet kansantaloudestamme. Ei riitä, että yrityksemme ovat maailman kilpailukykyisimpiä. Julkisen sektorin toiminnan laadun kehittämisellä ja tuottavuuden parantamisella vastataan juuri väestön ikääntymisen ja pienenevien työikäisten määrän haasteeseen ja samalla varmistetaan, että erityisesti elinkeinoelämälle riittää Suomessa osaavaa työvoimaa.

Pienten yritysten hallinnollinen taakka

Työelämä- ja markkinaosaston tehtäviin kuuluu työympäristöpolitiikka, kilpailu- ja kuluttajapolitiikka, sisämarkkinakysymykset, yritysten säädösympäristöön liittyvät kysymykset sekä taloudellinen huoltovarmuus. Osastopäällikkö Raimo Luoma sanoo, että osastoa työllistää muun muassa palveludirektiivin voimaan saattaminen. Työhön on aikaa ensi vuoden loppuun. Noin vuosi sitten EU:ssa hyväksyttiin palveludirektiivi, jolla järjestetään uudelleen palveluelinkeinojen kaupan säännöt Euroopassa.
– Joudumme muuttamaan sektorilainsäädäntöä, kenties kirjoittamaan puitelain ja ottamaan käyttöön uudenlaisia informointitoimia. Se on hallinnollisesti meille aika iso juttu.

Eivätkä työt tähän rajoitu. Luoma poimii muutaman esimerkin.

– Olemme tekemässä kilpailurajoituslain kokonaisuudistusta. Meneillään on Kilpailulaki 2010 -hanke. Käsittelemme parhaillaan myös julkisen ja yksityisen sektorin välistä kilpailuneutraliteettia. Kun julkinen sektori harjoittaa elinkeinotoimintaa, se ei tarpeettomasti saa vääristää kilpailutilannetta yksityisen sektorin kanssa. Tekeillä on myös kuluttajapoliittinen ohjelma. Valtioneuvoston periaatepäätös on tarkoitus antaa vielä tänä keväänä. Siinä hahmotetaan loppuvaalikaudeksi monia uusia hankkeita kuluttajapolitiikan ja -hallinnon kehittämiseksi.

Kirjanpitolautakunta toimii työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä. Tilintarkastuslainsäädäntö uudistettiin viime vuonna ja uudet lait tulivat voimaan heinäkuun alusta. Suuria lainsäädännön uudistamisprojekteja ei nyt ole käynnissä. Tällä hetkellä tosin keskustellaan, pitäisikö ryhtyä selvittämään esimerkiksi tilintarkastus- ja kirjanpitolainsäädännön aiheuttamaa hallinnollista taakkaa pienille yrityksille – tulisiko sitä ehkä keventää. Tämä on kuitenkin Luoman mukaan vasta alustavaa pohdintaa.

– Keskustelua käydään myös tilintarkastajien aseman kehittämisestä, mutta siitäkään ei ole juuri nyt konkreettista uutta kerrottavaa, hän sanoo

Uusi rakenne parempi kuin vanha

Tuija Oivo sanoo yllättyneensä jo ministeriön lyhyellä alkutaipaleella luontevasta verkostomaisesta yhteistyöstä, joka uudessa ympäristössä on mahdollista. Asioita voidaan katsoa samanaikaisesti paljon laajemmasta perspektiivistä. Yhdeksi esimerkiksi hän nostaa aluekehityksen. Alueet, yritykset ja työntekijät haastetaan jatkuvasti muuttuvaan tuottavuuskilpailuun. Alueiden kilpailukykyä voidaan kehittää perustuen niiden omiin vahvuuksiin ja verkostoitumalla.

– Ensimmäistä kertaa virkamiesurallani alueellisten määrärahojen jako oli pöydällä yhtä aikaa. Asianomaiset päätöksentekijät olivat yhdessä päättämässä. Katsoimme, miltä asiat näyttävät ja minkälaisilla työkaluilla tuemme rakennemuutosalueita. Tämä on yksi esimerkki integraatio- ja synergiahyödyistä. Niissä on valtavat mahdollisuudet.

Myös Luoma myöntää tämän.

– Suurimmat synergiahyödyt tulevat aluepolitiikasta ja alueellisen elinkeinohallinnon johtamisesta. Sisäminimisteriön aluekehitysosastolta siirrettiin iso osa väkeä uuteen ministeriöön. Vanhassa KTM:ssä oli aluepoliittisia asioita samoin kuin työministeriössä. Nyt ne on saatu kaikki saman katon alle ja samaan johtoon,

Petri Peltonen sanoo, että uusi ministeriörakenne kokoaa paljon elementtejä, joita tarvitaan yhtenäisen talouspolitiikan valmisteluun ja toteuttamiseen. Mutta vaikka superministeriö onkin, yksin se ei pysty ottamaan koko haastetta vastaan.

– Uusi rakenne on kuitenkin merkittävästi parempi kuin vanha, jossa asiat olivat hallinnollisesti pirstoutuneet ja niitä tehtiin heikoilla resursseilla sekä epäsynkronoidusti. Nyt kaikki on valjastettu yhteen strategiakokonaisuuteen. On myös muistettava, että ministeriön alaiseen hallintoon kuuluu noin 10 000 elinkeino-, työvoima- ja innovaatiopolitiikkaa toteuttavaa asiantuntijaa. Tämä valtava joukko saadaan nyt paremmin palvelemaan asiakasta.

Luoma korostaa, että kun asiat uudessa ministeriössä on organisoitu uudella tavalla, se muuttaa aina jonkin verran toimintaa. Aiemmin hän oli KTM:n markkinaosaston päällikkö.

– Minulle erityinen haaste on, että puolet osastoni ihmistä tulevat työministeriöstä. Työkulttuurien ja työtapojen yhteen hitsaaminen on parhaillaan käynnissä. Lainvalmistelutraditiot ovat kolmikantalainsäädännössä erilaiset kuin muualla. Tietysti niissäkin sidosryhmiä konsultoidaan ja pidetään mukana työryhmissä, mutta se ei ole samanlaista kolmikantavalmistelua kuin vaikkapa työsopimus-, työehtosopimus- tai vuosilomalainsäädännön uudistamisessa.

Oivon mielestä heidän kaikkien osastoja yhdistää sateenvarjon lailla kysymys: miten kaikkiin haasteisiin saadaan rakennetuksi politiikka, joka luo samanaikaisesti sekä joustoa että turvaa niin yrityksille kuin yksilöillekin. Uuden työ- ja elinkeinopolitiikan ratkaisuissa työmarkkinoiden joustavuus ja työntekijöiden turva tuleekin yhdistää tasapainoisella tavalla.

– Saammeko uusia yhteiskuntasopimuksia aikaan tällä ulottuvuudella, jos tupojen aika on ohi? hän kysyy.

Etusijalla ihminen

Hyvinvointi edellyttää perinteisen talousteorian mukaan talouskasvua ja siihen liittyy Peltosen mukaan kaksi olennaista tekijää – työvoiman määrä ja työn tuottavuus. Kun työvoiman määrä kasvaa negatiivisesti, jäljelle jää tuottavuus, jonka on kohennuttava.

– Meille on keskeistä kestävä tuottavuuskehitys. Parannuksia haetaan ihmisten ehdoilla. Se ei tarkoita, että tehdään vanhoja asioita entistä nopeammin, vaan aivan uudella tavalla.

Myös Oivo myöntää, että tuottavuuskeskustelussa ihmisen huomioiminen on olennainen asia. Työelämää tulee kehittää niin, että ihmiset jaksaisivat pidempään ja heillä olisi hyvä olla. Näin tuottavuuskin paranee. Aineettomien investointien tulisi myös olla esillä.

– Milloin tilinpäätöksistä nähdään, mitä investointi henkiseen pääomaan on tuottanut? Se tulisi saada konkreettiseksi. Nyt toimintakertomuksissa on vain maininta koulutuspäivien määrästä – entäs sitten!

Aineettoman pääoman taloudellinen ja kirjanpidollinen arviointi on pohdituttanut Peltostakin. Henkistä osaamista ei osata arvottaa ja ottaa sitä kautta talouden piiriin.

– Kirjanpito-, tase- ja tilinpitomenettelyt ovat vielä hieman kapea-alaisia. Useimmissa yrityksissä tärkein pääoma ovat ihmiset ja organisaatiossa oleva osaaminen. Jos sitä ei kyetä hahmottamaan, suljetaan pois aika olennainen osa yrityksen kehittämisen ja arvonmuodostuksen kokonaisuudesta, hän sanoo.