CTA Paikka

Sukupolvenvaihdoksiin jää veroa

Hallitus ei ole vielä tätä kirjoitettaessa antanut esitystä perintö- ja lahjaverolain muutoksiksi koskien sukupolvenvaihdosten verohelpotusta.
20.5.2008

Vesa Korpela lakiasiain johtaja, Veronmaksajain Keskusliitto ry

Perintöverohuojennuksen sijasta metsänomistajille on suunnattu muita veronkevennyksiä. Seuraavassa kirjoituksessa pyrin valottamaan niitä juridisia ongelmia, joita vielä voimassa olevaan perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdossäännöksiin sisältyy, sillä ne voivat olla ongelmia jatkossakin.

Helmikuussa lausunnolla olleen luonnoksen perusteella vaikuttaa siltä, että perintö- ja lahjaverolain sukupolvenhuojennusta parannetaan siten, että lahjana tai perintönä siirtyvän omaisuuden arvostus puolitetaan. Nyt voimassa olevan lain mukaan lahjaan tai jäämistöosuuteen kuuluva maatila, muu yritys tai sellaisen osa arvostetaan verotusta toimitettaessa 40 prosenttiin varojen arvostamisesta annetussa laissa määritellystä arvosta. Arvostustaso tultaneen alentamaan 20 prosenttiin vastaavasta arvosta.

Samalla tullaan kiristämään myyntivoiton verotusta, kun huojennuksen kohteena ollutta omaisuutta luovutetaan edelleen.

Laki on tarkoitus saada voimaan mahdollisimman pian. On varsin todennäköistä, että sitä voidaan verovelvollisen vaatimuksesta soveltaa jo ennen voimaantuloa tapahtuneisiin sukupolvenvaihdoksiin. Sitä, kuinka pitkälle taannehtivuus ulottuu, ei voi vielä arvioida.

Hallitusohjelmassa luvattiin enemmän

Nykyisen hallituksen ohjelmassa on sovittu perintö- ja lahjavero poistettavaksi maa- ja metsätilojen sekä muiden yritysten sukupolvenvaihdoksilta. Pian annettavassa hallituksen esityksessä ehdotetaan todennäköisesti täydellisen verovapauden sijasta aikaisempaa huojennusta parannettavaksi. Pelkän metsätilan perijät jäävät jatkossakin ilman huojennusta.

Perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoshuojennuksen saamisen edellytykset säilyvät pääosin entisellään. Saajan on jatkettava maatalouden tai yritystoiminnan harjoittamista viiden vuoden ajan ja hänen on saatava yhdellä saannolla vähintään 10 prosenttia yhtiön osakkeista tai osuuksista. Aliarvostuksen lisäksi jatkaja saa entiseen tapaan viiden vuoden korottoman maksuajan maksettavaksi jäävälle verolle.

Jos huojennuksen saanut luopuu vapaaehtoisesti pääosasta yritystä tai maatilaan viiden vuoden kuluessa, pannaan huojennus 20 prosentilla korotettuna hänen maksettavakseen.

Nykyinen järjestelmä säilyy

Sukupolvenvaihdoksen verohelpotuksen laskemista koskevat periaatteet säilyvät perintö- ja lahjaverolaissa entisellään.

Huojennusta on edelleenkin erikseen vaadittava ennen verotuksen päättymistä eli verotuspäätöksen tekemistä. Tätä päätöstä vaikeuttaa entisestään se, että jatkossa huojennuksen kohteena olleen omaisuuden hankintamenoksi otetaan huojennettu arvo nykyisen käyvän arvon sijasta. Huojennuksen vaatiminen ei ole tähänkään saakka ollut järkevää, jos perillisen tai lahjansaajan tarkoitus on ollut myydä yritys tai pääosa siitä edelleen viiden vuoden kuluessa. Jatkossa huojennuksen saaminen voi kiristää kokonaisverotusta vähemmistöosuudenkin myynnissä.

Itse huojennuksen määrä selvitetään varsin vaikeaselkoisella tavalla. Lahja- tai perintöveron määrä lasketaan ensin niin, että perintöön tai lahjaan sisältyvä yritys arvostetaan käypään arvoon ja sitten niin, että yritys on arvostettu huojennettuun arvoon. Näiden veromäärien erotus jätetään maksuunpanematta, ellei pienempi veron määrä ole alle 850 euroa.

Käytännössä huojennus merkitsee sitä, että yritysvarallisuus arvostetaan käyvän arvon sijasta arvoon, joka vastaa 20 prosenttia varojen arvostamisesta annetun lain mukaisten perusteiden mukaan lasketusta arvosta. Muutoin perintö- ja lahjaverotuksessa omaisuus arvostetaan käypään arvoon. On arvioitu, että säännös merkitsee käytännössä yritysvarallisuuden arvostamista kymmenenteen osaan siitä, miten se muutoin arvostettaisiin.

Yritysvarallisuuden arvostaminen

Varallisuusveron kumoamisen jälkeen varojen arvostamisesta verotuksessa säädettiin erillinen laki (1142/2005). Uuteen lakiin otettiin varallisuusverolain arvostussäännökset sellaisinaan.

Kun huojennusta sovelletaan, arvostetaan osakeyhtiön osakkeet ns. vertailuarvoon. Vertailuarvo on käytännössä edellisen tilinpäätöksen mukaan laskettu osakkeen matemaattinen arvo vähennettynä siitä tilinpäätöksestä jaetulla osingolla.

Toiminimien ja henkilöyhtiöiden yritystoimintaan liittyvät varat arvostettaisiin jatkossakin samojen periaatteiden mukaisesti kuin ne arvostetaan määrättäessä toiminimen tai henkilöyhtiön elinkeinotoiminnan nettovarallisuutta.

Nykyisen lain soveltamisessa ongelmalliseksi on osoittautunut yritystoiminnan määrittäminen ja huojennuksen kohdistaminen osakeyhtiön varallisuuteen.

Milloin OY on yritys?

Aikaisemmassa verotus- ja oikeuskäytännössä huojennus on kohdistettu sellaisten yhtiöiden osakkeisiin, jotka on tuloverotuksessa katsottu kuuluvan elinkeinoverolain (EVL) soveltamisen piiriin esimerkiksi konsernin elinkeinoyhtiöiden hallinnointiin osallistuvana holdingyhtiönä tai toisten yhtiöiden elinkeinotoimintaa tukevana kiinteistöyhtiönä.

KHO:1987 B 633

Perintöön kuului tuotannollista toimintaa harjoittavan kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen yhtiöosuus ja pääosa kiinteistöjen vuokrausta harjoittavan osakeyhtiön osakkeista. Osakeyhtiö vuokrasi omistamansa tilat kommandiittiyhtiön tuotannolliseen toimintaan. Perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdosta koskevia huojennussäännöksiä voitiin soveltaa myös tuon osakeyhtiön osakkeisiin.

Oikeuskäytännössä huojennuksen piiriin on hyväksytty tuloverotuksessa EVL:n mukaisesti verotettu arvopaperikauppayhtiö (KHO 2002/1488). Tuloverotuksen ratkaisua tulolähteestä ei ole kuitenkaan pidetty aina takeena huojennuksen soveltamisesta. Perusteena on käytetty mm. ratkaisua KHO 2003:54, jossa eräänä kysymyksenä oli huojennuksen soveltaminen arvopaperikauppaa käyvään yhtiöön, jonka ostojen ja myyntien määrä oli vuosittain 10 ja 20 kappaleen väliltä. Hallinto-oikeus ei ollut hyväksynyt huojennuksen soveltamista arvopaperikauppayhtiöön. KHO ei antanut siltä osin valituslupaa. Tästä on päätelty, että tuloverokohtelu ei aina ja välttämättä ratkaise sitä, pidetäänkö yhtiötä PerVL 55 §:n huojennukseen oikeuttavana yrityksenä. Perintöverolain huojennusta käsitellessään eduskunnan valtiovarainvaliokunta totesi saman asian (VaVM 5/2004 vp). Yritystoiminnan ala ratkaistaan perintöverotuksessa pääsääntöisesti samoin periaattein kuin tuloverotuksessa, mutta perintöverotuksen huojennusta ei sidota tuloveroratkaisuun.

Osakeyhtiön tasetta ei avata

Hallituksen esityksen poikkeaminen hallitusohjelmasta perustuu niihin käytännön ongelmiin, joihin hallitusohjelman sanamuodon mukainen soveltaminen todennäköisesti johtaisi. Hallitusohjelman lupaaman verottomuuden hintana olisi ollut huojennuksen kohdistaminen vain varsinaisen yritystoiminnan varoihin:

”Huojennus kohdistuu vain aitoon yritys- ja maataloustoiminnan tuotannolliseen toimintaan liittyvään omaisuuteen, muuttamatta maatalouden jatkajan huojennuksen osalta soveltamiskohteita.”

Huojennuksen rajaaminen vain tuotantoyrityksiin on tuskin ollut hallitusohjelman kirjoittajien tarkoitus. He tuskin ovat halunneet sulkea huojennuksen piiristä kauppaa ja liikennettä. Heti hallitusohjelman julkistamisen jälkeen lauseen onkin selitetty tarkoittavan huojennuksen kohdistamista vain liiketoiminnan välittömässä käytössä olevaan omaisuuteen. Erilaiset sijoitusluontoiset varat oli tarkoitus jättää normaalin verotuksen piiriin.

Kun hallitusohjelmaa on ryhdytty kirjoittamaan pykäliksi, on lakia kirjoittavilla ollut kaksi vaihtoehtoista etenemissuuntaa. Hallitusohjelman sanamuodon mukainen vaihtoehto oli, että yritysten taseet avataan ja huojennus kohdistetaan vain varsinaiselle yritysvarallisuudelle. Toinen vaihtoehto oli, että taseita ei avata, vaan kohtuullinen osa yritysvarallisuudesta jätetään verotuksen piiriin. Valtiovarainministeriön virkamiesten ponnisteluista huolimatta pykäliin ei löydetty sellaista yritysvarallisuuden määrittelyä, joka olisi toteuttanut hyvälle verolainsäädännölle asetettavat ennustettavuuden ja tasavertaisuuden vaatimukset.

Yritysten kanssa tekemisissä olevat tietävät hyvin, että toimivan yrityksen käyttöomaisuudesta ja rahoitusvaroista on ulkopuolisen mahdotonta täsmällisesti sanoa, mikä omaisuusesine on riittävän läheisesti mukana yrityksen liiketoiminnan tulonmuodostuksessa, jotta se voitaisiin ottaa huojennuksen piiriin.

Vaikka hallitus nyt ilmoittaa päätyneensä ratkaisuun, että elinkeinotoimintaa harjoittavien osakeyhtiöiden taseita ei avata, varakkaan yhtiön omistaja ei voine vieläkään nukkua yötään täysin rauhassa.

Lain sanamuotoon jäänee aikaisemmin vaikeuksiin johtanut maininta huojennuksen kohdistumisesta yritysvarallisuuteen. Useiden lausunnonantajien vaatima ilmaisu huojennuksen kohdistamisesta osakeyhtiön osakkeeseen ei ole saanut valtiovarainministeriön virkamiesten kannatusta.

Lainsäätäjä ei ole muuttanut huojennuksen kohdetta

Perinteisesti huojennus on kohdistettu perityn tai lahjoitetun osakeyhtiön osakkeisiin. Jos yhtiöllä on ollut myös TVL tulolähteeseen kuuluvaa toimintaa, on oikeus huojennukseen arvioitu lähinnä yhtiön pääasiallisen toiminnan mukaan (Immonen, Lindgren; Onnistunut sukupolvenvaihdos, 2004, sivu 111).

Raimo Sailaksen johtaman työllisyystyöryhmän loppuraportissa (Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2003) esitettiin sukupolvenvaihdoshuojennuksen parantamista ja sen kohdentamista yksinomaisesti varsinaiseen yhtiövarallisuuteen. Tämä, muuhun kuin verotukseen keskittyneen työryhmän kannanotto on alkanut elää aivan omaa elämää, joka on näkynyt perintö- ja lahjaverolain 55 §:ää muutettaessa, Verohallituksen ohjeistuksessa ja verovirastojen käytännön ratkaisuissa. Huojennus on haluttu kohdistaa myös osakeyhtiöissä vain varsinaiseen elinkeinotoimintaan kuuluvaan omaisuuteen. Toisin sanoen on haluttu avata osakeyhtiön tase ja arvostaa osakeyhtiön varat osakeyhtiön osakkeiden sijasta.
Vuoteen 2004 saakka voimassa olleessa laissa asia määriteltiin seuraavasti:

”muuhun yritykseen kuin maatilaan kuuluvat varat arvostettaisiin…”

Näin muotoillutta määritelmää tulkittiin vakiintuneesti niin, että huojennuksen kohteena on osakeyhtiön osake, ja ratkaisevaa on, harjoittaako kyseinen yhtiö yritystoimintaa.

Lailla 576/2004 säännös muutettiin muotoon:

”muuhun yritykseen kuin maatilaan kuuluva yritysvarallisuus arvostettaisiin…”

Muutosta käsitellessään eduskunnan valtiovarainvaliokunta totesi asiasta (VavM 5/2004 vp.):

”Hallituksen esitys koskee yksinomaan arvostustasoa huojennuksen laskennassa. Huojennus säilyisi siten muutoin ennallaan, mutta sen laskennan perusteena olevat varat ja velat arvostettaisiin nykyisen täyden arvon sijasta 40 prosenttiin varallisuusverotuksen verotusarvosta.”

Useissa asiantuntijalausunnoissa varoitettiin, että verohallinnossa on selvää pyrkimystä rajoittaa huojennuksen piiriä niin, että osakeyhtiön osakkeiden perintöverotusarvoa huojennettaisiin vain sillä suhteellisella osuudella, joka vastaisi yhtiön varsinaisen elinkeinotoiminnan varoja kaikista varoista.

Valtiovarainvaliokunta pyöritteli asiaa mutta kirjasi lausuntoonsa toukokuussa 2004 selkeän kannanoton siitä, että huojennuksen kohteena ovat edelleen elinkeinotoimintaa harjoittavan osakeyhtiön osakkeet eikä yhtiön yksittäiset varallisuusesineet:

”Valiokunnan kannanotto merkitsee myös sitä, että huojennuksen määräämisen perusteena on yleensä osakeyhtiön osakkeen verotusarvo sellaisenaan. Jos yrityksen omaisuusmassassa on tapahtunut olennaisia muutoksia edellisen verotusarvon laskennan ja perimyksen tai lahjoituksen välisenä aikana, se voidaan ottaa huomioon, niin kuin esimerkiksi ratkaisussa KHO 2002:17 on tehty. Lisäksi, jos jossakin yksittäistapauksessa on ryhdytty erityisiin toimiin pelkästään veroedun saamiseksi, asiaan voidaan puuttua perintö- ja lahjaverolain veronkiertosäännöksin.”

Vuoden 2004 perintöverolain muutoksen jälkeen Verohallitus antoi 24.6.2004 ohjekirjeen Yrityksen sukupolvenvaihdos verotuksessa (Dnro 535/345/2004). Ohjekirjeessään Verohallitus antoi PerVL 55 §:lle aivan uuden merkityksen. Siinä yrityksellä ei tarkoitettukaan yhtiötä vaan yhtiön sisällä tapahtuvaa elinkeinotoimintaa. Verohallituksen kehittämän yritysmääritelmän mukaisesti osakkeiden luovutus olisi yrityksen välillinen luovutus, yhtiö ei itsessään olisi laissa tarkoitettu yritys (s. 19): ”Huojennussäännöksessä yrityksen luovuttamisella tarkoitetaan sekä yrityksen että sen omistamiseen oikeuttavien osakkeiden luovuttamista (PerVL 57 §). Veroa voidaan siten huojentaa vain jos luovutuksen kohteena on osakkeita yhtiöstä, joka omistaa yritykseen kuuluvaa omaisuutta. Omistuksella tarkoitetaan myös välillistä omistusta. Omistukseen luetaan mukaan siten myös yhtiön omistamat osakkeet tai osuudet toisessa yhtiössä, jotka oikeuttavat yrityksen omistamiseen.”

Verohallituksen ohjeessa huojennus ohjattiin laskemaan vain osakeyhtiön yritystoiminnassa olevalle varallisuudelle (mainittu ohje s. 20) :

”Huojennettavan osan laskemista varten osakeyhtiössä lahjan saantohetkellä oleva yritysvarallisuus ja siihen kohdistuvat velat arvostetaan varallisuusverolain mukaan.”

Seuraavan kerran eduskunta käsitteli PerVL 55 §:n sanamuotoa vuonna 2005 kumotessaan varallisuusverolain. Jälleen lainsäätäjä halusi muuttaa vain pykälän sanoja muutta-matta asian sisältöä. PerVL 55 §:ään lisättiin virke:

”Osakeyhtiön yritysvarallisuus arvostetaan määrään, joka vastaa 40 prosenttia mainitun lain 4 ja 5 §:n mukaisten perusteiden mukaan lasketusta määrästä.”

Hallituksen esityksen 144/2005 mukaan tarkoituksena ei ollut muuttaa sitä, mikä varallisuus kuuluu huojennuksen piiriin. Valtiovarainvaliokunnan kuulemat asiantuntijat kertoivat verovirastojen tulkintojen muuttuneen selkeästi edellisestä kerrasta ja viittasivat Verohallituksen ohjekirjeeseen 24.6.2004. Valiokunta korosti muistiossaan (VavM 44/2005 vp), että tälläkään kerralla lain aineellista sisältöä ei ollut tarkoitus muuttaa. Samalla valiokunta näpäytti Verohallitusta toteamalla mietinnössään:

”Termi ”yritysvarallisuus” omaksuttiin lainsäädäntöön pääoma- ja yritysverouudistuksen yhteydessä (HE 84/2004 vp ). Valiokunta täsmensi tuolloin käsitteen sisältöä tulkinnallisen epäselvyyden välttämiseksi. Valiokunta totesi mm., että huojennuksen määräämisen perusteena on yleensä osakeyhtiön osakkeen verotusarvo sellaisenaan. Jos yrityksen omaisuusmassassa on tapahtunut olennaisia muutoksia edellisen verotusarvon laskennan ja perimyksen tai lahjoituksen välisenä aikana, se voidaan ottaa huomioon, niin kuin esimerkiksi ratkaisussa KHO 2002:17 on tehty. Lisäksi, jos jossakin yksittäistapauksessa on ryhdytty erityisiin toimiin pelkästään veroedun saamiseksi, asiaan voidaan puuttua perintö- ja lahjaverolain veronkiertosäännöksin.”

Valiokunta kiinnittää huojennuskäytäntöön huomiota myös tässä. Asian käsittelyn yhteydessä on käynyt ilmi, että verotuskäytäntö vaihtelee tältä osin eri puolilla maata. Edellä oleva siteeraus kuvaa kuitenkin lainsäätäjän nimenomaista tahtoa siitä, miten huojennus määräytyy yleensä ja missä tapauksessa pääsäännöstä voidaan poiketa. Valiokunta pitää suotavana sitä, että Verohallitus tarkistaa asiaa koskevaa ohjeistustaan, koska se on saattanut osaltaan vaikuttaa verotuskäytännön hajoamiseen tavalla, jota nimenomaisesti ei ole tarkoitettu.

Vaikka hallituksen esitykseen on kirjattu selkeästi, että tarkoituksena on pitää osakeyhtiöiden taseet kiinni, oli hallituksen esityksen helmikuun luonnoksen perusteluihin jätetty sanavalintoja, joita voidaan joissakin kammareissa tulkita kehotukseksi rajata sijoitusluonteisia eriä pois huojennuksen piiristä. Todennäköisesti eduskunnan valtiovarainvaliokunta jälleen alleviivaa mietinnössään huojennuksen kohdistumista osakkeeseen eikä osakeyhtiön varoihin.

Kirjoittajalle käsittämättömäksi on jäänyt syy, miksi lakiin ei voida ottaa sanojen ”osakeyhtiön osake” sen sijaan että siinä sitkeästi käytetään sanoja ”osakeyhtiön yritysvarallisuus”, jos sillä kerran kuitenkin tarkoitetaan osakeyhtiön osaketta.

Oikeuskäytäntöä

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjapäätöksessä KHO 2006:100 päätynyt Verohallituksen ohjeen vastaiseen, mutta eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kannonoton mukaiseen ratkaisuun. Myös kolmessa julkaisemattomassa ratkaisussa (KHO 27.12.2006 T 3565, T 3566 ja T 3568) on johdonmukaisesti sovellettu huojennusta yhtiön osakkeeseen ja arvioitu yhtiön yritysluonne samoin kuin tuloverotuksessa. Tapauksissa oli kyse yhtiöistä, jotka harjoittivat varsinaisen elinkeinotoiminnan lisäksi elinkeinotoimintana pidettävää laajaa arvopaperikauppaa (80 prosenttia liikevaihdosta) tai vähäistä arvopaperikauppaa (alle prosentti liikevaihdosta) tai TVL:n mukaan verotettavaa yhtiön kokoon nähden vähäistä sijoitus- ja vuokraustoimintaa.

Metsätilat jäävät edelleen huojennuksen ulkopuolelle

Kokonaan uutena ryhmänä huojennuksen piiriin ehdotettiin metsätilan perijöitä. Voimassa olevan lain mukaan huojennus voi kohdistua metsätilaan vain silloin, kun se peritään tai saadaan lahjana yhdessä maatilan kanssa. Helmikuussa lausunnolla ollut luonnos perintö- ja lahjaverolain muuttamiseksi sisälsi myös metsätilan huojennuksen. Silloisen luonnoksen mukaan metsätilan saajan huojennus sidottaisiin hänen velvollisuuteensa hakea maatalousyrittäjän eläkevakuutuslain (MYEL) mukainen vakuutus. Vakuuttamisvelvollisuus koskee Etelä-Suomessa noin 60 hehtaarin, Keski-Suomessa 75 hehtaarin ja Lapissa 100 hehtaarin metsäomistusta. Esitys sai osakseen kovaa kritiikkiä, koska verohuojennuksen sitomista eläkevakuutuslakiin pidettiin huonona ratkaisuna. Huojennuksen saaminen olisi edellyt-tänyt niin suuren metsäomaisuuden siirtymistä kerralla, että huojennus olisi koskenut vain hyvin harvoja tilanteita.

Hyvityksenä metsätilojen jättämiselle huojennuksen ulkopuolelle hallitus on päättänyt säätää ensiharvennushakkuiden tuoton verovapaaksi ja parantaa metsävähennystä. Määräaikaisella ensiharvennuksen verovapaudella yritetään parantaa teollisuuden puunsaantia. Jos Suomi saa järjestelylle EU-komission luvan, on se taannehtivasti voimassa 1.4.2008 alkaen.

Metsävähennyksen ehtojen parantaminen merkitsee käytännössä verotukea metsäomistuksen keskittämiseen. Hallituksen tiedotteen mukaan metsävähennys voisi olla enintään 60 prosenttia puunmyyntitulosta nykyisen 40 prosentin sijasta ja metsävähennyksenä voisi vähentää yhteensä 60 prosenttia metsätilan ostohinnasta, kun nykyisin vähennyskelpoista on enintään 50 prosenttia. Vähennysoikeuden käyttökelpoisuutta edistää metsävähennyksen muuttaminen tilakohtaisesta verovelvolliskohtaiseksi.

Verotus siirtyy myyntitapahtumaan

Perintö- ja lahjaverolain muutoksen yhteydessä muutetaan myös tuloverotusta niin, että huojennuksen kohteena olleen maatilan tai yhtiön myyntiä verotetaan aikaisempaa anka-rammin. Voimassa olevan lain mukaan perityn tai lahjaksi saadun omaisuuden myyntihinnasta vähennetään perintö- ja lahjaverotuksessa käytetty omaisuuden arvo. Säännös tar-koittaa, että yritykselle perintöverotuksen toimittamisen yhteydessä määritelty käypä arvo vähennetään myyntihinnasta vaikka vero on maksettu huomattavasti alhaisemmasta ar-vosta. Tuloverolakia muutetaan niin, että hankintamenona käytetäänkin yrityksen huojennettua arvoa. Käytännössä se tarkoittaa lähes aina hankintameno-olettaman käyttämistä luovutusvoittoa laskettaessa.

Säännöksellä on merkitystä paitsi koko yrityksen myynnissä 5 vuoden karenssiajan jälkeen, niin myös tilanteessa, jossa yrityksen perinyt joutuu myymään siitä vähemmistön esimerkiksi kyvykkään yhtiökumppanin saadakseen tai toimivan johdon sitouttamiseksi.

Esitys on kompromissi

Hallituksen linjavalinta merkitsee sitä, että erityisesti vuosia menestyksellisesti toimineiden yhtiöiden omistajat voivat siirtää yrityksensä mukana yhtiöön jätetyt voittovarat kevennetyin perintöveroseuraamuksin jälkeläisilleen. Velkaisen, vain välttämättömän kaluston omistavan yrityksen perilliselle taseen avaaminen ei olisi ollut ongelma. Toiminimillä ja huojennus on tähänkin asti kohdistunut vain elinkeinoverotuksen piirissä olevaan varsinaiseen yritysvarallisuuteen. Maatilojen osalta huojennuksen kohteena olevat omaisuuslajit on yksilöity perintö- ja lahjaverolaissa eikä siihen ole tulossa muutosta.

Toiminimiyrittäjät ja maatalousyrittäjät ovat ymmärrettävästi pettyneitä hallituksen esitykseen, koska he eivät hyödy mitään siitä, että taseita ei avata.

Yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdoksiin on kohdistettu vuosikymmeniä verohelpotuksia. Nyt käsillä oleva uudistus ei siten muuta rakenteita, se vain suurentaa huojennuksen määrää. Siitä huolimatta hanke on saanut kritiikkiä, ei vain politiikoilta vaan myös eräiltä veroasiantuntijoilta.

Lainsäätäjällä on käsissään hankala poliittinen ja tekninen ongelma. Poliittista hankaluutta lievennettäessä lisätään teknisiä ongelmia ja päinvastoin. Tärkeintä tässä vaiheessa on löytää siedettävä ratkaisu, epävarmuuden jatkuminen on kaikista pahin vaihtoehto.

 

Esimerkki 1

Elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön käypä arvo ja arvostuslain mukainen arvo (osakkeiden vertailuarvo) on 200 000 euroa. Yhtiö siirtyy ainoalle perilliselle perintönä. Perillinen päättää jatkaa yritystoimintaa ja hakee huojennusta. Muuta perittävää omaisuutta on yli 60 000 euroa. Perillinen maksaa yrityksen osalta veron 40 000 eurosta (20 % * 200 000), yhteensä 6 400 euroa. Ilman huojennusta veron määrä olisi 32 000 euroa.

Esimerkki 2

Elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön käypä arvo on 200 000 euroa ja osakkeiden arvostuslain mukainen arvo 100 000 euroa. Perillinen päättää jatkaa yritystoimintaa ja hakee huojennusta. Muu peritty omaisuus on arvoltaan yli 60 000 euroa. Yrityksen osalta perintövero määrätään 20 000 eurosta (20 % * 100 000) 3 200 euroa. Ilman huojennusta vero olisi 32 000 euroa.

Esimerkki 3

Esimerkin 2 mukaisessa tilanteessa perillinen myy yrityksen kuuden vuoden kuluttua 300 000 eurolla. Jos hän on aikanaan saanut huojennuksen, hänen luovutusvoittonsa lasketaan hankintameno-olettamaa käyttäen 300 000 – (0,2 * 300 000) = 240 000, josta veron määrä on 67 200 euroa. Jos hän ei olisi pyytänyt huojennusta, olisi hän maksanut luovutusvoiton veron 100 000 eurosta (300 000 – 200 000) 28 000 euroa. Perintö- ja luovutusvoiton verot olisivat ilman huojennusta yhteensä 60 000 euroa.

Huojennuksen vaatiminen merkitsee, että verot ovat yhteensä 70 400 euroa.

 

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki