Riskienhallinta yrityksen liiketoiminnassa

Liiketoimintaan liittyy aina enemmän tai vähemmän epävarmuutta menestyksestä. Tämä epävarmuus syntyy useista tekijöistä, jotka liittyvät muun muassa yrityksen tuottamien hyödykkeiden kysyntään ja hintatasoon tulevaisuudessa. Usein kuuleekin todettavan esimerkiksi, että ”tällä alalla kysyntää ei näe puolta vuotta kauemmaksi”. Tämä kertoo tilanteesta, jossa tulevaisuuden ennustaminen on äärimmäisen vaikeaa ja nykyhetkessä tehtävät päätökset perustuvat erittäin epävarman tulevaisuudenkuvan varaan.

Riskienhallinnan tehtävänä on tunnistaa, mitata ja tarvittaessa tarjota suojautumismahdollisuus yrityksen liiketoimintaan sekä sen rahoitukseen liittyvään epävarmuuteen. Teoriatermein sanottuna epävarmuus muutetaan riskiksi, jolta tarvittaessa suojaudutaan. Epävarmuus muutetaan riskiksi siten, että tunnistetaan epävarmuuden lähde ja mitataan, kuinka suurelle riskille yritys altistuu esimerkiksi, jos jonkin tietyn raaka-aineen hinta nousee kymmenen prosenttia. Lisäksi analysoidaan, kuinka todennäköistä kymmenen prosentin hintamuutos kyseisessä raaka-aineessa on.

Seuraavassa vaiheessa riskienhallintotoiminto selvittää, voidaanko kyseiseltä riskiltä suojautua ja millaisin kustannuksin. Näin ollen riskienhallintaprosessi päättyy tilanteeseen, jossa tiedetään, kuinka merkittävälle riskille yritys altistuu, ja toisaalta tiedetään riskiltä suojautumisen mahdollisuudet sekä kustannukset. Näin ollen suojautumispäätös tehdään usein varsin varman tiedon pohjalta, vaikka alussa kyseinen riski on saattanut näyttää hyvinkin epämääräiseltä.

Yleisimmät riskien lähteet

Liiketoimintaan ja sen rahoittamiseen liittyvät riskit voidaan jakaa strategisiin, operatiivisiin ja rahoituksellisiin riskeihin. Strategisilla riskeillä tarkoitetaan yrityksen liiketoimintaympäristöön liittyvää epävarmuutta. Nämä riskit muodostuvat pitkän aikavälin muutoksista esimerkiksi toimialan kilpailutilanteessa, teknologiassa ja kuluttajien käyttäytymisessä, jotka heijastuvat yrityksen tuottamien hyödykkeiden kysyntään.

Esimerkkinä voi mainita langattoman viestinnän kehittymisen, joka on muuttanut ansaintalogiikkaa esimerkiksi perinteisten puhelinyhtiöiden osalta. Samalla tavalla strateginen riski voi liittyä yritykselle äärimmäisen tärkeän raaka-aineen saatavuuteen ja hintaan. Esimerkiksi suomalaiset metsäteollisuusyritykset ovat huolissaan puun saatavuudesta tulevaisuudessa. Yleisesti voisi todeta, että ilmastonmuutos sekä siihen liittyvät ympäristösäännökset ja poliittiset päätökset voivat olla usealle yritykselle merkittävä epävarmuuden lähde. Tämä voi muuttaa liiketoimintaympäristöä varsin dramaattisesti.

Operatiiviset riskit liittyvät yrityksen liiketoiminnnan epävarmuuteen keskipitkällä tai lyhyellä aikavälillä. Tyypillisimmät operatiiviset riskit aiheutuvat yrityksen tuottamien hyödykkeiden hintojen ja toimitusmäärien ennustamisen vaikeudesta. Samoin merkittävien tuotanto­panosten, kuten esimerkiksi energian, hintoihin liittyvä epävarmuus voi olla merkittävä liiketoiminnan kannattavuuden näkökulmasta. Tässä yhteydessä on muistettava myös, että valuuttakurssien muutoksilla voi olla merkittävä vaikutus hyödykkeiden ja tuotantopanosten hintakehitykseen. Operatiivisiin riskeihin kuuluu myös niin sanottu vahinkoriski, jolla tarkoitetaan esimerkiksi tuotantolaitoksen tulipalosta seurannutta taloudellista menetystä. Vahinkoriskien määrää arvioidessa on muistettava, että suurin taloudellinen menetys ei välttämättä tule tuhoutuneesta omaisuudesta, vaan tuotannon keskeytymisestä.

Rahoitukselliset riskit liittyvät yrityksen käyttämään pääomaan. Tyypillisimpiä rahoituksellisia riskejä ovat korkoriski ja luottoriski. Lisäksi valuuttakurssimuutokset saattavat aiheuttaa muutoksia esimerkiksi korkomenojen ja lyhennyksien euromäärissä, jos lainoja on otettu muussa kuin eurovaluutassa. Korkoriski aiheutuu yrityksen ottaman velan korkomaksujen mahdollisista muutoksista yleisen korkotason muuttuessa. Luottoriski aiheutuu myyntisaamisiin liittyvistä mahdollisista tappioista, jotka aiheutuvat asiakkaan maksukyvyttömyydestä.

Riskien määrän analysointi

Kun mahdolliset riskien lähteet on tunnistettu, niiden määrä tulee arvioida. Riskin määritelmän mukaan se tarkoittaa todennäköisyyttä, jolla jokin tietty maailmankuva, esimerkiksi valuutan arvo, toteutuu jonakin aikana. Näin ollen jos yrityksellä on vaikkapa dollarimääräinen myyntisaaminen, niin tulisi arvioida, kuinka merkittäviä muutoksia dollarin kurssissa voi tapahtua ennen myyntisaamisen erääntymistä. Tämän lisäksi riskin merkittävyys muodostuu siitä, kuinka suurista riskiasemista on kysymys. Edellisessä esimerkissä tämä tarkoittaisi myyntisaamisen suuruutta suhteessa yrityksen toimintaan.

Tyypillisin perusmenetelmä riskien määrän analysoinnissa on herkkyysanalyysi. Monimutkaisimmissa tilanteissa voidaan käyttää myös niin sanottua skenaarioanalyysiä tai erilaisia simulointimalleja. Herkkyysanalyysissä lähtökohtana on tieto siitä, kuinka suuria muutoksia esimerkiksi valuuttakurssissa voi ilmetä tietyn ajankohdan aikana. Esimerkkinä voitaisiin arvioida, että dollarin kurssi voi maksimissaan muuttua suuntaansa kymmenen prosenttia seuraavan puolen vuoden aikana. Jos yrityksellä olisi erääntymässä dollarimääräinen myyntisaaminen puolen vuoden kuluttua, niin laskettaisiin, kuinka ison euromääräisen muutoksen kymmenen prosentin muutos valuuttakurssissa aiheuttaa. Tämän jälkeen arvioidaan, onko mahdollinen muutos niin suuri, että suojautumista kannattaisi harkita.

Skenaarioanalyysiä tai simulointimalleja tarvitaan, kun riskienhallintatilanteeseen merkittävästi vaikuttavia tekijöitä on enemmän kuin yksi. Jos yritys on esimerkiksi ottanut valuuttamääräisen vaihtuvakorkoisen lainan, niin euromääräisten maksujen suuruuteen vaikuttavat sekä valuuttakurssimuutokset että korkomuutokset. Yksinkertaisimmillaan skenaarioanalyysi on herkkyysanalyysin laajennus siten, että analysoidaan, kuinka yrityksen kassavirrat muuttuvat esimerkiksi kahden tekijän yhtä aikaa muuttuessa. Skenaarioanalyysin rajoitteena on se, että usein muuttujien välillä vallitsee korrelaatioita, joiden mallintaminen on hankalaa. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää simulointimalleja.

Riskienhallinnan välineet

Yrityksen rahoituksellisia ja operatiivisia riskejä hallitaan tyypillisesti rahoitusinstrumenteilla, kuten optioilla ja termiineillä. Erityyppiset vakuutukset kuuluvat myös välinevalikoimaan. Vastaavasti riskejä voidaan hallita sopimusteknisin keinoin, jotka liittyvät esimerkiksi asiakassuhteisiin tai tavarantoimittajiin.

Edellä mainittujen lisäksi riskienhallintaa voidaan toteuttaa ottamalla huomioon riskejä liiketoiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Jälkimmäinen korostuu erityisesti strategisten riskien hallinnassa, sillä usein niitä ei voi hallita tai hallintaa rahoitusinstrumenteilla kuin joksikin ajaksi eteenpäin, vaikka kyseinen riski onkin pysyvä olotila.

Esimerkkinä voisivat olla jälleen suomalaiset paperiyhtiöt, joiden Suomessa sijaitsevien tehtaiden kustannukset ovat euromääräisiä, mutta joiden asiakkaina (ja kilpailijoina) on yhdysvaltalaisia yrityksiä. Näin ollen myyntitulot riippuvat dollarin kurssista. Kyseessä on selvästi strateginen riski. Tätä vastaan voidaan suojautua rahoitusinstrumenteilla joksikin aikaa eteenpäin, mutta riskiä ei voi poistaa niillä pysyvästi. Eräs keino poistaa kyseistä riskiä on sijoittaa tuotantoa maihin, joiden kustannustaso on riippuvainen dollarin kurssitasosta pitkällä aikavälillä. Tämä esimerkki havainnollistaa tyypillistä tilannetta, jossa liiketoiminnan suunnittelulla voidaan vaikuttaa yrityksen riskeihin pitkällä aikavälillä, mutta toisaalta rahoitusinstrumenteilla hallitaan lyhyen ja keskipitkän aikavälin riskejä.

Valuuttakurssien vaihtelut aiheuttavat sekä operatiivisia että rahoituksellisia riskejä. Valuuttakurssiriskeiltä suojautumiseen käytetään useimmiten termiinejä ja optioita. Lisäksi yritys voi pyrkiä siihen, että samoissa valuutoissa tapahtuvat rahavirrat netottavat toisensa. Valuuttatermiini on johdannaissopimus, jossa sovitaan jonkin tietyn valuuttamäärän vaihtamisesta toiseksi valuutaksi tiettynä päivänä tiettyyn kurssiin. Termiinisopimus on siis periaatteessa normaali valuutanvaihtosopimus, mutta valuuttojen vaihto ei tapahdu nyt, vaan tulevaisuudessa. Termiiniä käyttämällä voidaan ”lukita” valuuttakurssi esimerkiksi jonkin yksittäisen valuuttamääräisen kassavirran osalta. Vastaavasti yritys, jolla on jatkuvasti valuuttamääräisiä myyntituloja, voi lukita rahavirrat euromääräisiksi esimerkiksi seuraavan puolen vuoden ajalle. Termiinin kustannus muodostuu termiinisopimuksen teon kustannuksista, jotka pankki tai muu osapuoli perii.

Toinen valuuttakurssiriskiltä suojautumisen väline on optio. Optiota voi verrata vakuutuksen ottamiseen, sillä siinä option ostaja (vakuutuksen ottaja) saa oikeuden ostaa tai myydä tiettyä valuuttaa tietyn määrän ennalta sovittuna aikana. Option ostaja voi siis toteuttaa option halutessaan, eli silloin, kun valuuttakurssi on muuttunut epäedulliseen suuntaan. Erona termiiniin on se, että termiinisopimus on sitova. Tämän vuoksi option hankkimisesta joutuu maksamaan maksun (preemio), jonka option myyjä saa. Lisäksi pankki tai muu taho perii palkkion option välittämisestä.

Yleisen korkotason muutokset aiheuttavat vaihtuvakorkoisien lainojen korkomaksuihin muutoksia, mistä aiheutuu niin sanottu korkoriski. Tältä riskiltä voidaan suojautua esimerkiksi koronvaihtosopimuksella (swap), jossa vaihtuvakorkoisen lainan korkomaksut muutetaan kiinteäksi. Lisäksi korkojen nousua vastaan voi suojautua korko-optioilla. Korko-optioiden eräs muoto ovat pankkien markkinoimat niin sanotut korkokattosopimukset, joissa asiakas voi ostaa vakuutuksen koronnousua vastaan.

Operatiivisista riskeistä merkittävimpiä ovat raaka-aineiden tai hyödykkeiden hinnat. Hyödykkeiden hintamuutoksia vastaan voi suojautua raaka-ainejohdannaisilla samalla tavoin kuin valuuttakurssiriskeiltä. Näin yritys voi esimerkiksi lukita käyttämänsä öljyn hinnan vaikka seuraavan vuoden ajaksi. Tosin usein raaka-aineita ja energiaa myyvillä yrityksillä on sopimusvalikoimissaan tuotteita, joilla saman suojaustoimenpiteen voi tehdä helposti.

Tutuimpia riskienhallinnan välineitä ovat erilaiset vakuutukset, joita käytetään vahinkoriskeiltä suojautumiseen. Vaikka nämä tuotteet omaisuuden vakuuttamisen osalta ovat varsin tuttuja, lisäpohtiminen kannattaisi usein tuotannon keskeytymisen osalta. Tämä siksi, että esimerkiksi tuotantolaitoksen tuhoutuessa yrityksen toiminta voi keskeytyä pitkäksikin aikaa, jolloin suurin taloudellinen riski piilee myynnin menetyksessä.

Riskienhallinta kokonaisuutena

Tässä artikkelissa on esitelty tärkeitä riskienhallintaan liittyviä yksityiskohtia. Riskienhallintapäätökset täytyy kuitenkin tehdä kokonaisuutena. Tämä siksi, että usein yksittäisiltä näyttävät riskit voivat muodostaa suurempia riskikokonaisuuksia. Esimerkiksi yrityksen yksittäiset tuotantoyksiköt voivat altistua pienehköltä tuntuvalle riskille raaka-aineiden hinnan suhteen, mutta kokonaisuutena yrityksellä onkin merkittävä riskitekijä. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että eri raaka-aineiden hintakehitys saattaa olla yhtenäistä. Vastaavasti riskitekijät voivat kumota toisiaan, joten tämä tulee huomioida riskienhallinnassa.

Parhaimmillaan riskienhallintatoiminto antaa suojan turhien riskien osalta sekä auttaa yritysjohtoa liiketoiminnan menestystekijöiden ja niihin liittyvien riskien analysoinnissa.